Aatamin Apajat

Hetki meni toipuessa tuosta reissusta eikä ole ollut voimia kirjoitella, mutta jos nyt vihdoin saisi jotain aikaiseksi. Pakko näin johdantona sanoa, että komiat on vedet syvällä Savossa Käytän henkilöistä jälleen nimimerkkejä, ettei vaan kukaan tunnistaisi rämäpäitä.

SLN oli houkutellut tarkkaan valikoidun joukon kylään mökkeilemään Savoon. Tarkempaa paikkaa en tohdi sanoa, koska kyseessä on sellaiset kalavedet, ettei niitä parane mennä paljastamaan. Lähtö tapahtui perjantaina. Olin itse ollut kuumeessa torstaista lähtien ja pelko persiissä oli, etten reissuun pääsisi. Olin kuitenkin lupautunut autoineni kuskiksi ja tätä tekosyytä käyttäen uskaltauduin hiukan kipeänäkin reissuun. Tampereelta poimin kyytiini Karhumiehen ja KalaAnten. Kolmen miehen kamat täytti jo auton komeasti ja vielä piti kahden hampin rojut saada mahtumaan. Tiukkaa luukutusta nopeusrajoitusten mukaisesti Lahteen, josta kyytiin loikkasi Janxu, tuo porojen jälkeläinen, entinen Oulan poika Jänkhältä, nykyinen Tsadilainen pääkaupungin sydämestä. Porukalla naureskelimme Helsingin pojan kovaa matkalaukkua, kauniine punaisine väreineen. Nooh meitä on moneen junaan.

Matka jatkui kohti Mikkeliä, vaikkakin pieni pysähdys tapahtui Heinolassa, jossa täydensimme ruoka ja juomavarastoja. Auto täyttyi entisestään. Onneksi oli suuri ja mahtava Honda CR-V valjastettu ratsuksi. Ajopelin sisällä äänimaailman täydensi tyhjän alumiinin kolina ja marsujen aivastelu. Soppakerho kokoontui..
Kuvat automatkalta oli sen verran tärähtäneitä, ettei niitä parane näyttää, eikä johtunut kamerasta

Mikkeliin saavuimme vihdoin. Kello oli jo 20:00 ja 20:30 välillä. Matkaan olin kuitenkin jo lähtenyt 15:30 eli olihan siinä jo tovi ajettu. Mikkelissä viimeinen matkalainen kirjaimellisesti sullottiin autoon. Viimeinen matkalainen oli Perza, tuo vieheenvalmistaja Jumalan armosta. Vielä oli matkaa jäljellä noin tunti ajettavana, kunnes saavuimme perille. Olimme saapuneet syvälle Savoon, paikkaan johon ei edes aurinko valoaan tarjoa. Ilta meni ohraisesti Vatsantäytteeksi olimme tarkkaan valikoineet vajaan kolmen kilon satsin hornetteja. Hyvää ja nopeaa kuninkaiden ja barbaarien ruokaa. Kuuden hengen seurueeseen tuollainen vaatimaton määrä katosi niin nopeasti, että Janxu joutui lopuksi juomaan kananrasvat pelliltä nälkäänsä helpottaakseen

Ilta jatkui niin sanotusti kosteasti. Pojat meni saunomaan ja allekirjoittanut nukkumaan. Ei oikein kipeänä tehnyt mieli saunoa.

Aamu valkeni lauantaina. Kömmin alas parvelta ja kappas! Tuo meidän jänkhä joonas, Janxu makasi ilkosiltaan puolittain makuupussissa kovalla lattialla. Ei ollut reppana jaksanut patjalle kömpiä vaikka niitäkin oli kylliksi vielä vapaana. Nooh pääasia, että uni maistui. Muu porukka alkoi myös heräillä. Pikaiset aamupalat kahvin kera kitusiin ja kohti salaisia pilkkipaikkoja. Ennen reissun alkua oli ukaasi heitetty ilmoille, että jos ei kilo mene rikki, ei toista samanmoista miittiä järjestetä SLN:n toimesta. Ensimmäisen kilon ahvenen olin nähnyt vasta perjantai-iltana, kun SLN esitteli jäistä ennätysahventaan, noin 1200g mörköä. Toiveissa siis oli, että tuollainen omaan siimaan myös eksyisi.

Ensin pieni autosiirtymä lähemmäksi kalapaikkaa, josta lopuksi vielä pieni jalkapatikka. Jostain kumman syystä kävely tuntui aamulla mahottoman raskaalta porukasta Saavuimme kuitenkin lopulta apajille ja kerkesin SLN kanssa poraamaan reiät vierekkäin paikalle, josta hänellä oli ollut aiemmin hyviä tapahtumia. Muu porukka hajaantui ympärille. Kauaa ei mennyt, kun Perza repäsi ensimmäisen kalan. Ei tarvinnut kauaa odottaa, kun KalaAntella petti pokka, ja tämä siirtyi Perzan viereen. Siitähän nappasi myös KalaAntella. Kaksi kuudesta oli jo tilinsä avannu ja munansa padasta pelastanut. Komeita kaloja molemmilla, 400-600g väliltä. SLN siirtyi hiukan pojista ohi ja jäi kaikuluotaimensa kanssa kyttäämään, josko parvi olisi liikkunut sinnepäin. Muu porukka itseni mukaanlukien siirtyi myös lähemmäs ottipaikkoja. SLN huudahtaa, että nyt on hyviä kaloja alla! Pari sekunttia myöhemmin tämä pumppasi kolme komeaa kalaa jään päälle. Menin SLN taakse ja porasin reiän n. 5 metrin päähän. Pari pitkää vetoa ja huh huh mitä tällejä Isoja kaloja tuntuu olevan. Lisää houkuttelua ja kohta onkin pari n. 500g kalaa jään päällä. Reissu pelastettu omalta osaltani. Neljä äijää nostanut kaloja tässä vaiheessa. Reiät hiljeni nopeasti ja malttamattomuus ajoi poraamaan lisää reikiä.

Aamun ottipaikoilta oltiin tultu jo noin 50 metriä syrjään. Pojat oli löytänyt uuden syöntipiikin. SLN:llä karkasi komea kala reiällä, mutta korvaukseksi tuli pari pienempää ylös. Kömmin lähemmäs ja porasin reiän. Ei siinä kerenny, kun pilkin pudottaa veteen, niin jo nyki ja kovaa. Yhden houkutusvedon tein ja kala kiinni. Kala jytkytti siimassa kuin norsun sydän. Kauhea jytkytys. Toive eli siitä isosta. Kala jään päälle ja hymy naamalla oli vähintääkin 8 tuumaisen kairan levyinen Jopa kiloisesta kerettiin puhua, mutta vaaka näytti karua kieltä, 975g/40cm. Niin lähellä, mutta ei sinne päinkään.

Hetki vielä pilkittiin ja koitti makkaratulien aika. Janxu ja Perza jäi vielä onneaan koittamaan. Ensimmäiset makkarat oli jo paistettu, kun Janxu sai vielä kalatilinsä auki. N.700g ahven sai miehen hymyilemään. Makkarat katosi nälkäisen mahaan melko nopeasti ja taas jaksoi pilkkiä. Ainoa joka ei kalaa vielä ollut saannut oli Karhumies, mutta ei se tuntunut juuri miestä haittaavan. Pojat innostui painimaan loppupäiväksi Janxu, Karhumies ja KalaAnte vastasi tuosta antiikin urheilun harjoittamisesta. Ylivoimainen voittaja näytti olevan Janxu joka selätti äijää kuin heinää.

Olimme SLN:n ja Perzan kanssa vielä mahtiahven paikan tienoolla yrittämässä. Muutama kala siitä tulikin. Ajattelin, että härnään vähän velipoikaa ja soittelen sille ahvenista. Kerkesin aloittamaan puhelun ja muutaman sanan vaihtamaan, kun vavassa tuntui kova tälli. Huusin puhelimeen, että nyt on iso ahven, oota vähän!!! Puhelin sivuun vauhdilla kala ylös. Hitto ei tuu reikään. Uusi yritys ja nyt sukeltaa ahv.. hauki reiästä!! Kaamea hauen pää kurkisti pilkkireiästä. Hätä iski ja huusin poikia apuun. Apu ei kuitenkaan perille ennättänyt, kun siima napsahti poikki. Kala oli kuitenkin niin pihalla ettei tajunnut karata. Nappasin “fiksuna” poikana pilkistä kiinni ja vedin kalan ylös. En halunnut limata käsiäni. Erittäin huono ja harkitsematon ratkaisu. Kala nytkähti ja koukku sormessa. Toinen koukku edelleen hauen suussa. Paniikki!!! Hyppäsin kalan päälle makuulle ja sain onneksi koukun irti nopeasti kalasta. Nyt se oli enää sormessani, kauniisti kynnen takana. Jäällä makasi nyt 4.53kg hauki. Mitä hittoa! Sekä ennätyshauki että ennätysahven samalla pilkkireissulla Hetki koukunvääntöä ja koukku pois sormesta. Ei sattunut yhtään, kun sormi oli jäässä. Päivä oli kuitenkin omalta osaltani täynnä. Ei voinut enää toivoa parempaa saalista.

Koko porukan päivän saalis yhtä ahventa lukuunottamatta. Isoimpina 975, 723, 655, 653, 605, 590, 546, 535, 505…

sekä hauki 4.53kg

Lopuksi porukkakuva itseäni lukuunottamatta:

Ilta jatkui, kuten perjantainakin eli kosteasti. Illan menu oli nakit ja ranskalaiset. Nälkäselle maistui ainakin.

Sunnuntaina poikkesimme eri paikassa pilkillä, mutta tuolloin meni kaikilla munat pataan. Keli oli hirveä ja olo oli hirveä. Muuta ei voi siitä päivästä sanoa. Kotimatka taittui hiljaisissa merkeissä äijät nukku puolet ajasta. Kuskilla oli rankkaa, mutta niin sen kuuluu ollakkin. Oli aivan mahtava reissu omasta mielestäni ja siitä ensisijainen kiitos kuuluis SLN:lle joka kutsui porukan salaisille apajilleen Kilo ei mennyt rikki, mutta toivottavasti SLN pyörtää sanansa ja kutsuu toistekkin.

Pitkästä aikaa jotain kirjoitettavaa. Ollut vähän muita kiireitä, kuten koulusta valmistuminen jne.
Tämän asian vuoksi voi kuitenkin minuutin jos toisenkin uhrata.

En edes muista monesko miitti tämä oli. Olisiko ollu peräti jo kahdeksas tai yhdeksäs. Tulen puhumaan nimimerkeillä henkilöistä, koska en oikeita nimiä kehtaa julkistaa.

Miitin suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin marras-joulukuun tienoolla. Arvottiin minne mennään ja koska mennään. Hiukan yllätyksetön äänestystulos jälleen, kun tutulle ja turvalliselle Rajalahdelle päätettiin mennä. Paikkaan, josta kukaan ei aiemminkaan ollu mitään saannut Tärkeintä, että on kypärä päässä, kun hakkaa päätä seinään. Koska oli kyse Pirkanmaan pilkkimiitistä, siitä legendaarisesta, oli kirjoittelu aiheesta ahkeraa. Lähtijöitäkin olisi ollut yli 30 jos olisi päivämäärät sopineet kaikille, mutta ainahan se menee niin, että enemmistön mukaan mennään.

Miittiä edeltävänä iltana oli pienellä porukalla ns. pre-miitti. Äijät istuivat iltaa, nauttivat virvokkeita ja latautuivat hakemalla henkistä yliotetta tovereista. Taisi siinä illan aikana olla hiukan fyysisen yliotteen hakemistakin, mikäli videopätkä (jota ei valitettavasti voida julkaista) piti paikkaansa

Aamu alkoi jo vähintääkin yhtä legendaarisen ABC Lahdesjärven pihasta. Kaikki saapuivat jossain määrin virkeänä paikalle.

Kuvassa Kuvassa Perca(selin kuvaajaan),Kalle, NiilaPa, KalaAnte, Karhumies, Siilinki(selin kuvaajaan). Taitaa sieltä Perzan pääkin pilkistää. Osa nautti runsaan, mutta pikaisen aamupalan Absilla ja tämän jälkeen aloitettiin siirtymä Rajalahdelle.

Paikanpäälle saavuttaessa ajettiin autot rivissä tienposkelle, mutta ystävällinen paikkakuntalainen opasti meidät pysäköimään hänen pihaansa, kun joku kuulemma tykkää soitella poliiseja sakottomaan autoja siihen tienposkeen. Iso kiitos kuului sille äijälle. Kamat autosta pois ja järvelle. Yksi autokunta seikkaili vielä teillä tietämättömillä eikä heitä jaksettu 10 minuuttia pitempään odotella. Lompsimme järvelle ja porattiin ensimmäiset reiät. Sirkus saapuikin hetkeä myöhemmin ja katkera tilitys alkoi saman tien. “Jätkät ottanu varaslähdön! Tollasia ei hyvällä katsota! Teidät on diskattu!” Sopivaa miittihenkeä selvästi ilmassa. Sääli on sairautta. Lisää vaan reikiä jäähän ja samalla kuunnellen sitä katkeraa itkua, kun heitä ei odotettu

Aluksi levittäydyttiin melko laajalle alueelle niin kuin kuvista näkyy. Pikkuhiljaa kuitenkin kasaannuttiin jollekkin alueelle, josta jotain kaloja näkyi tulevan. Silmät haki joka suuntaan missä pilkkijöitä näkyi olevan. Etsittiin kuka saa ensimmäisen ja tuleeko muita kaloja.
Päivän ensimmäinen kala tule KalaAntelle:

Ilme oli kuin saaneella.. Siis kalan saaneella. Voittajan hymy selvästi. Eikä kalakaan ollut ihan sintti. Heti perään sai kalan myös Janxu:

Kun oikein tarkkaan katsot, niin saatat erottaa Janxun kalan kuvan oikeassa alalaidassa. Upea ahven! Joukolla jäimme kadehtimaan Janxun kalaa ja kuinka olimme jo varmoja, että se on voittokala, mutta miittihän oli vasta aluillaan. Siilinki nykäsi komean ahvenen(380g) puoli tuntia myöhemmin ja johtopaikka oli selvä sillä hetkellä.

Syönti ei ollut kuitenkaan mikään päätä huimaava ja reikiä porattiin aika taajaan. Etsittiin sitä “läikkää”, josta kalat saataisiin. Läppää heitettiin ja koitettiin henkisesti raunioittaa kanssakilpailijoita Tässä vaiheessa kuului hirveä kiroaminen keskeltä järveä. Päät kääntyivät ja nähtiin kuinka Karhumies tuli juosten kohti. “Onks kellään magneettia mukana?” Syytä tarpeeseen, kun udeltiin, sanoi mies, että kännykkä putosi avantoon Taas se tapahtui mikä niin kovin mahdottomalta kuulostaa. Ahvenilla on taas yksi ilmainen puhelin lisää.
Hetki vielä pilkittiin, kunnes siirryttiin nuotion ääreen makkaranpaistoon. Jäätä oli vain 15cm, mikä hiukan arvellutti, että kuinkahan kestää, kun 13 äijää tulee paistaa makkaraa. Tuhannen kilon paino kuitenkin. Hyvin kesti kuitenkin ja kaikki pääsi kuivana jatkamaan pilkkimistä. Hiukan se kyllä rusahti ja allekirjoittanut muutaman muun kanssa hypähti hiukan kauemmaksi nuotiopaikalta


Hilpeä oli tunnelma nuotiolla. Hauskuuttajana jälleen Kalle. Nuotiolla vasemmalta oikealle: Puolesta, Perza, NiilaPa, SLN, kalle, KalaAnte, Janxu ja Survari.

Panoraamakuvassa näkyy kuinka pieneen tilaan 10 äijää mahtuu vaikka ympärillä on hehtaaritolkulla tilaa. Muutama äijä ei kauaa nuotiolla viihtyny ja poistui pilkille tunnin istumisen jälkeen. Panoraamakuvaa klikkailemalla sen saa suuremmaksi.

Nuotiolta poistuttaessa väki levittäytyi laajemmalle alueelle. Osa meni aamuisille apajille ja osa lähti järven toiselle puolelle.
Itselläni oli tässä vaiheessa kaksi kalaa, jotka jäivätkin ainokaisiksi omalta osaltani. Yritys jatkui silti vielä muutaman tunnin. SLN sai päivän ainoan pilkkihauen juuri ennen nuotiotuokiota, mutta päästi senkin takaisin kasvamaan. Useampi hauki oli kuitenkin kiinni ja useita pilkinmenetyksiä tuli äijille. Kun ei osaa niin ei osaa. Ootto-ongissakin oli haukia kiinni, mutta niistä vain yksi tuli ylös.
Porailu jatkui ja tunteenpurkauksiakin nähtiin. Oltiin päästetty kalle “nukahtamaan” reiälleen ja siitäkös tuo säpsähti. Hetki meni miehellä, että tajusi missä päin maailmaa ollaan. Tämän takia kaiketi alkoi tavarat lentelemään

Kello oli jo hiukan yli yksi ja päätettiin porukalla siirtyä rantaan katsomaan, että kuka vei suurimman ahvenen kisan. Survari oli jo tokaissu, että yksi parempi n. 400g tuli, mutta voittajaksi epäiltiin NiilaPaa tai Siilinkiä.
Osa äijistä oli mennyt jo aiemmin lähtörannan viereen kaislikon edustalle istumaan ja pilkkimään ja kumma kyllä oli vielä kalojakin saannu Seuraavassa kuvassa on miittihenkeä parhaimmillaan.

Äijät istuu ringissä ja kalaa tulee. Näin se homma menee.
Aloitettiin punnitus ja Survari pudottaa heti pommin heittämällä ahvenensa jäälle. Selvä peli ei tuota kukaan voita. n550g saatii punnittua kalalle painoa. Toiseksi tuli Siilinki 380g ja kolmanneksi Niilapa 360g. Jämäsijoilla tasaista, mutta voittaja oli ylivoimainen.

Lopuksi vielä ryhmäkuva, josta puuttuu allekirjoittanut ja Janxu joka oli hakemassa ootto-onkiaan.

Iso kiitos osallistujille. Hauskaa oli ja kalaa tuli(ainakin joillekin). Savon miittiä odotellessa

Hetken mielijohteesta päätin lähteä mökkeilemään appiukon seuraksi. Viikolla oli lähtörannan naapuri ilmoitellut, että jäät oli lähtenyt. Töitä odotellessani ei muutakaan tekemistä ollut, niin pakkohan se oli lähteä kesän merkkejä haistelemaan. Kamat autoon ja vajaa kolme tuntia ajoa kohti Hirvensalmea. Nopeasti matka sujui, kun ajatukset pyöri jo vapojen virittelyssä ja uistinten valinnoissa.
Rantaan päästyäni huomasin, että tilanne ei ollut ihan sitä mitä odotin. Sadan metrin matkalla oli jääsohjoa ja näytti melko haasteelliselta päästä siitä veneellä läpi. Siinä ihmetellessäni ja venettä käännellessäni tuli naapurikin mukavia jutustelemaan ja verkon merkkejä tuomaan. Tämä oli sitä mieltä, että kyllä siitä veneellä läpi menee, kun varovasti menee. Oli kuulemma jäät aamulla tulleet pohjoistuulen mukana jostain selän toiselta puolen. Tunti meni rannassa sohlatessa ja kamoja pakatessa, mutta lopulta pääsin yrittämään jään ylitystä.
Eipä se ollut mikään mahdoton homma. Aika pienellä vaivalla siitä pääsi, kun välillä paksuinpia lauttoja jalalla potki pois veneen reitiltä. Siitä alkoikin sitten soutumatka kohti Pukkisaarta. Parin kilometrin soutumatka taittui hitaasti, kun veneessä oli niin paljon painoa. Liikaa kalavehkeitä Moottori tuli vasta myöhemmin appiukon takakontissa, joten näillä mentiin. Olin jo suunnitellut, että käyn pikaisesti kippaamassa kamat rantaan ja soutelen parin vavan kera siihen saakka kunnes käyn appiukon hakemassa. Pääsin saaren kärjen tienoolle, kun tämä masentava näky aukeni. Pukkisaaren selän puoleinen sivu oli valtavan jäälautan peittämä. Satoja metrejä jääsohjoa ja vahvampia jäälauttoja. Melkein jo käänsin veneen ympäri. Olisihan sitä voinut saaren läpi kävelläkkin omalle tontille, mutta ajattelin koittaa onneani jäätä vastaan. Tässä vaiheessa oli jo pakko haudata soutu-uistelu haaveet. Ensimmäinen sata metriä jääsohjossa menikin melko nopeasti. Jää kuitenkin vahvistui mitä pitemmälle pääsin. Lopulta airoilla ei enää tehnyt mitään. Istuin veneen keulassa ja vedin venettä jalalla jäästä tukea ottamalla. Tämä operaatio kestikin sitten pitkään. Vahvimmillaan jää oli niin vahvaa, että pystyin seisomaan sen päällä.
Toista tuntia riuhdoin venettä eteenpäin kunnes pääsin rannan tuntumaan. Siinä kulki kapea sula kaistale, jota pitkin sain veneen melkein laiturin viereen. Juuri, kun pääsin rantaan, soi puhelin. Matkaseurani soitti ja sanoi saapuvansa noin tunnin päästä rantaan. Purin nopeasti omat rojuni veneestä ja lähdin urakoimaan itseäni takaisin lähtörantaan. Jäähän oli onneksi jäännyt veneen mentävä kaista, jota pitkin pääsin soutamaan. Ilta kuluikin siinä sitten nopeasti järjestelyitä tehdessä ja kalaan ei keretty verkkojen laskua lukuunottamatta. Illan kuluessa kävin ottamassa yhden epämääräisen kuvan jäistä, mutta eipä tästä oikein selvää saa:

Perjantaiaamusta pääsi vihdoin itse asiaan eli kalastukseen. Ensin poikkesimme verkoilla. Ne oli haukipaikoilla, joten odotukset oli sen mukaiset. Neljän verkon jata oli alle kolmen metrin vedessä. Alueella on ympäri vuoden ollut haukitapahtumia. Eikä pettymystä tullut tälläkään kertaa.
Vähän on veristä touhua, mutta menköön, kun ei parempaakaan kuvaa ole tarjolla. Pari haukea verkoissa oli. Toinen oli ihan nätti reipas kolmonen ja toinen vähän pienehkö 1.6 kiloinen puikkari, mutta otettiin molemmat ruokakaloiksi. Viritettiin toinen verkkojata vähän eri suuntaan samalle alueella, jos löytyisi vähän paremman kokoisia kaloja.

Verkkohommat saatiin päätökseen ja alkoi uisteluvermeiden virittely. Pari uutta kelaa ja vapaa piti säätää kuntoon. Kaikkiin keloihin lukot siiman jatkeeksi ja tapsit vieheisiin. Seitsemän vapaa otin vetoon ja niihin piti vieheet valita. Se oli lähinnä kolmen kauppaa. Sepentuurin taimentikkua, Perzan lyhyttä tikkua ja Tintin järväripeltiä. Näillä mentäisiin. Väriä ja syvyyttä korkeintaan vaihdan. Vinkkeinä olin aiemmin saannut, että matalasta ja pinnasta pitäisi kevään kalat löytyä. Orjallisesti tätä noudatin koko viikonlopun pieniä kokeiluja lukuunottamatta.

Rauhassa sain perjantain vedellä. Muita ei selällä näkynyt. Muutama verkkojata siellä täällä eikä niitäkään haitaksi saakka ollut. Ei tärpin tärppiä koko päivänä. Roskia kertyi siimoihin kyllä senkin edestä. Kaikenlaisia kaisloista risuihin eikä niitä oikein edes huomannut ennen kuin ylös kelasi. Vesi oli alle neljä asteista koko päivän vaikka aurinko kovasti yritti pintavettä lämmittääkin.

Lauantaiaamu alkoi samoilla toimenpiteillä kuin perjantaikin. Ensin verkoille ja sitten uistelemaan. Uusia haukia verkkoihin ei ollut eksynyt. Tai no, olihan siellä yksi jota ei edes haueksi viitsi mainita. Alta kiloinen rääpäle oli 60mm verkkoon jäännyt kiduksistaan roikkumaan ja pitihän sen sotkea verkko sen kunniaksi. Irroitustoimenpiteiden jälkeen hauki päästettiin jatkamaan matkaansa ja iloisesti syöksyen se matkaansa jatkoikin.

Siirryimme uudelle jatalle ja heti tunsin pientä värettä verkossa, kun sain sen käsiini. Totesin, että kyllä täällä jotain on jos ei tämä pohjakivistä ota tärppejä. Keräsin verkkoa hissukseen puikkarille. Ensimmäinen verkko oli tyhjä, mutta seuraavassa oli kala. Pohjassa näkyi komea raitapaita. Sanoin appiukolle, että nyt täällä on ihan järkyttävän kokoinen aabore. Reilusti yli kiloinen näytti olevan. Aloin nostamaan kalaa ylös ja tajusin tilanteen. Heh heh, näitä onkin kaksi päällekkäin. Sen takia se näytti niin suurelta. Ahvenet veneeseen ja loppuverkko veneeseen. Pari pienempää ahventa tuli myös. Sitten vaan rantaan ja strategiset mitat ylös. Toinen ahvenista oli silmämääräisesti vähän lihavammassa kunnossa, mutta saman pituiset ne suunnilleen näytti olevan.

Isompi ahven oli 900g/38cm ja pienempi 820g/38cm. Komeita mötkyjä. Savupöntön täytteeksi pääsivät seuraavana päivänä.

Siitä sitten uistelemaan. Meno jatkui samanlaisena kuin perjantaina. Hiljaista oli. Kokeilin erilaisia painotuksia ja värityksiä, mutta kalat loisti poissaolollaan. Viime hetkellä ennen ruokataukoa pakitti sisempi pikkuplaanari rannan puolelta. Hiphei vihdoin kala kiinni. Vapa käteen ja väsyttelemään. Noin viisi sekunttia sitä riemua kesti, kunnes kala otti ja katosi. Se siitä. Paremman kokoinen se oli, kun plaanarikin niin pirteästi otti takapakkia. Hetken vielä yritin josko alueella olisi toinenkin syönnillään ollut kala, mutta munat pataan ja syömään.

Iltapäivä olikin puusavotan aikaa ja siinä vierähti pari tuntia, mutta iltauisteluihin kerkesin vielä muutamaksi tunniksi. Tyhjän pyytäminen oli kuitenkin reissun agenda. Ei se aina, mutta kyllä uistelu aina kotiolot voittaa.

Sunnuntaina vielä täysi päivä uistelua tyhjää pyytäen. Vesikin oli lämmennyt jo yli seitsemän asteiseksi. Joku tuossa kevätuistelussa menee järjestäen pieleen, kun en ole kalaa silloin saannut. Kesällä ja syksyllä kyllä saalista tulee vaihtelevalla menestyksellä, mutta keväällä on vasta yksi alamittainen järväri noussut uisteluharrastusteni aikana. Harjoitusta vaan lisää ei siihen muu auta.

Illalla tehtiin polttopuita ja kuvattiin vanha kakskymppinen Evinrude myyntiä varten. Ilmoituksen nettiveneestä voi kiinnostuneet pongata oheisesta linkistä.

http://www.nettivene.com/moottori/evinrude/417792

Yön yli vielä mökillä nukuttiin ja maanantaiaamusta kumpikin lähti omille teilleen. Sellainen reissu tällä kertaa. Uutta reissua saakin sitten odotella muutaman viikon, kun on kaikenmaailman menoja sovittuna tälle kuulle.

Kireitä siimoja kaudelle 2011

Ajattelinpa pitkästä aikaa kirjoitella. Alun perinkin tarkoitus oli pitää blogia uistelusta, joten johan tässä on ylitetty omat tavoitteet Järvet sulaa kovaa vauhtia ja viikon parin päästä tapahtuu varmasti avovesikauden korkkaus. Maltan tuskin odottaa.

Muutamat pilkkireissut tuli tehtyä loppukeväästä miitin jälkeen. Niistä ei paljon kirjoitettavaa jäännyt käteen, joten vaikenen niiden osalta. Täytyypä silti mainita , että viimeisillä reissuilla käytössä oli lahjaksi saamani 7″ Mora kaira. Epäluuloni noin järeään kairaan muuttui aikalailla. Todella kevyt laite tuo oli kairata. Muuten jopa UR-kairaa pätevämpi, mutta suuren miinuksen saa edelleen viimeisen 5cm kairaaminen. Ilmeisesti pultit ottaa jotenkin jäähän kiinni, kun kairaus muuttuu todella raskaaksi. Samalla kevyt kaira jättää läpimennessä jäähän kielekkeen joka pitää voimalla painaa rikki mikäli haluaa pilkkiä pyöreästä reiästä

Uistelun osalta polte on ihan hirveä. Tuskin maltan enää odottaa sitä hetkeä, kun ensimmäisen kerran vedän narusta, ohjaan veneen selälle ja otan rennosti. Kunpa olisi järvet jo auki. Kalustoa on nyt kasvatettu kahdella kelalla. Okuman 300-kokoluokan peruskelat täydentävät settiä. Nyt löytyy siis Stormia, Penn:iä ja Okumaa. Okuman hinta-laatu suhdetta on kehutta monissa asiantuntijaportaaleissa niin paljon, että pakko oli ottaa testaukseen. Samalla suoritan yhden kauden ajan siimatestiä kahden merkin välillä. Aikaisemmin olen uskollisesti käyttänyt Trilenen Big Game siimaa, mutta Okumat saavat puolalleen Sufix XL Strong siimaa. 0.43mm siimalle luvataan vetolujuutta 14.8kg mikä on varsin hyvä luku. Ei sisävesillä sen suurempia kaloja paljon ole.

Jos kalustoa on kasvatettu, niin myös vaaputtimia on testaukseen hankittu muutama malli. Pääosin kalakuvakilpailusta voittamiani, mutta myös kalamarkkinoilta Tampereelta bongattuja.

Ylhäätä vasemmalta luettuna. Nestori-vaappuja kaksi kappaletta. Uusi merkki minulle, joten herätti kiinnostuksen. Alempi noista on vielä ns. käänteisvärivaappu, joten saas nähdä mitä kalat tykkää. Melko varmasti tuunaan noista yksikoukkuisia. Oikeassa laidassa Joonas Mantereen valmistama kaunokainen. Alalaidassa puolestaan taattua Perza-laatua. Tosin tälläkertaa erikoiskoossa 9.5cm mittaisena. Sellaista herkkua pöytä täynnä, että lohikalan hinta on alhaalla ensi kesänä.

Pakko mainita myös uudesta kalastusseurastamme.

http://kalassa.net/seura/

Toimin kyseisen seuran sihteerinä ensimmäisellä kaudella. Puheenjohtajana ja rahastonhoitajana puolestaan Joonas Mantere. Seuran perustaminen lähti liikkeelle halusta kuulua kalastusseuraan. Ei vaan ole tullut aiemmin liityttyä mihinkään, kun yleinen käsitys kalastusseurasta on se ukkoontunut sisäänpäin lämpiävä äijäkööri. Aiomme olla poikkeus. Lähtökohta on se, että kaikki ovat tervetulleita. Ikään, sukupuoleen tai kansalaisuuteen katsomatta ovat kaikki yhtä arvokkaita jäseniä.

Ensimmäisen vuoden toiminta painottuu hyvin pitkälle netissä tapahtuvaan toimintaan. Järjestämme kilpailuja, joihin voi osallistua mahtisaalis-palvelun kautta. Palvelu on vielä keskeneräinen joten en siitä mitään linkkiä laita. Aivan mahtava systeemi on kyseessä, sen verran voin jo paljastaa. Joitain miittejä varmasti järjestämme ja ehkäpä kursseja kalastuksesta kiinnostuneille.

Kun toiminta lähtee kunnolla liikkeelle on vain taivas rajana. Jäsenemme saa ehdottaa toimintaa ja kaikki ehdotukset otetaan vakavasti huomioon. Mikset siis jo sinäkin liittyisi? Liittyminen on lähes ilmaista, kun vertaa muihin seuroihin ja heidän jäsenmaksuihin. Alle 18-vuotias pääsee seuraan 15€ vuosimaksulla ja täysi-ikäinen 25€ maksulla. Kevään ajan pääsee noilla hinnoilla, ,mutta kesällä, alkaen 1.6.2011 maksettavaksi tulee lisäksi 5€ liittymismaksu sekä junioreille että vanhemmille jäsenille eli kokonaissummat olisi kesällä 20€/30€. Sanoisin että melko halpaa.

Liittymään pääset tästä:

http://www.kalassa.net/Seura.html

Kalaisaa kevättä kaikille.

Kauan odotettu Pirkanmaan pilkkimiitti oli viikonloppuna. Porukkaa oli ympäri Suomea. Oli Savosta, Lapista, Äetsästä, Helsingistä, pääkaupunkiseudulta ja tietenkin Tampereelta. Miitti alkoikin eräänlaisella premiitillä, kun savolaiset, lapin mies ja Helsingin kolli saapuivat jo edellisenä päivänä Tampereelle. Tästedes puhun nimimerkeistä henkilöiden kohdalla. Eli minun luona piti yöpyä Perzan ja SLN:n. Janxu ja Perca puolestaan Kallen luona. Iltaa istuimme aluksi minun luona ja saunoimme siinä ohessa. Olin valmistanut kilon verran kebablihaa pojille pahimpaan nälkään ja hyvin tuntui kelpaavan kun  muruakaan ei jäännyt jäljelle. Nautimme illan aikana jonkin verran virvokkeita kuitenkin kuskeja silmällä pitäen ettei kävisi vanhanaikaisesti. Illan jatkuessa pojat päättivät siirtyä toiselle puolen Tamperetta laulamaan karaokea lähibaariin. Minä ja Perza jäimme. SLN lähti myös poikien mukaan eikä sitä sitten enää näkynyt

Aamulla oli herätys klo 5.00, kun yhteistapaaminen ABC Lahdesjärvelle oli sovittu klo 5.45. Hullu aika lähteä jäälle. Tiukkaa teki nousta ja hiukan myöhässä lähdimmekin Perzan kanssa Hervannasta hakemaan Sami552. Siitä pikasiirtymä ABC:lle. ABC:lla kohtasimmekin muun porukan. Lukuun ottamatta muutamaa jamppaa, jotka oli vielä hiukan keräilyvaiheessa sovittuun aikaan. Lähdimme yhtenä kulkueena kohti Eräjärveä.

Perillä olimme hyvään aikaan. Ainakin siltä tuntui. Oli vielä hiukan hämärää. Lähdimme tarpomaan kohti ns. ottipaikkoja. Tuolloin matkassa oli allekirjoittanut, Sami552, Ihmevirveli+kaveri, Siilinki, Seija, Jarmoankka ja Pilkkiäijä.

Ensimmäinen tunti oli hiljaista. Yksi kala taisi jollain nousta yhdet siimat katketa jänkäkoiran käsittelyssä. Tunnelma oli odottava. Merkkejä siitä, että päivästä tulee vaikea, oli ilmassa. Eksyneitä lampaita alkoi valumaan jäälle myös.

Pojat tuli melkeinpä eilisillä silmillä jäälle ja se kyllä näkyi kisavireessä. Aika väsyneen näköistä porukkaa

Vielähän tuosta kerkeää herätä.

Reikien porailuksi touhu taas kerran meni. Ei meinannut kalaa millään löytyä. Pilkkiäijä oli siinä ehkä kaikkein ahkerin ja kiersi päivän aikana valtavan lenkin isommankin selän puolella. Muu porukka pysytteli Kauppilanselän puolella. Itse sain kahden ja puolen tunnin yrittämisen jälkeen jotain jäällekin. Noin 50g ahven tuli piristämään päivääni. Ajattelin, että tässä lähellä saattaisi olla lisää ahvenia ja porasin 20 metrin kauemmas toisen reiän. Puoli minuuttia ehdin houkutella kaloja, kun siimassa tuntui vahva nykäisy. Selvä ahven ja liian hätäinen nosto putkeen. Iso kala ei tullut putkeen kunnolla ja karkasi toisella nostolla. Kirosin mielessäni, että sinne meni päivän ainoa kunnon kala. Pilkki takaisin veteen ja toivotaan, toivotaan. Pari houkutusvetoa ja uusi jölli kiinni. Tällä kertaa tähtäsin tarkemmin ja kala jään päälle. 35cm komea ahven sätki jäällä. Perzan valmistama “homenokka” karvaperse oli huijannut päivän komeimman ahvenen jään paremmalle puolelle. Heti perään tuli myös toinen komea, 32cm ahven ja tämän jälkeen koitinkin huhuilla lähellä olevia apajille. Pari siihen tulikin. Myös Janxua huusin, mutta eipä tämännäköinen mies paljoa liikkunut

Valitettavasti syönti tyrehtyi paria hyvää tärppiä lukuun ottamatta. Noin tunti tämän jälkeen pilkittiin ja siirryimme nuotion tekoon.

Suuri valkoinen hauenjahtaaja Jarmoankka oli nuotion kimpussa. Vanhana partiolaisena nuotio syttyikin vartissa ja makkaratulet alkoi vetämään miittiläisiä puoleensa.

Nuotion ääressä hauska huumori oli ylimmillään. Suurin kiitos siitä Kallen joka mahtavana jutunkertojana hauskuutti muita. Kävimme läpi myös saaliita, jotka oli melko laihaksi jäänyt vielä tuossa vaiheessa. Punnitsimme myös ahveneni ja vaaka näytti painoksi 620g ja 400g. Melko komeita mötkyjä. Olisin kyllä mielelläni suonut kalojen osuvan pitkänmatkalaisille. Tuuristahan se kuitenkin hyvin pitkälti oli kiinni kuka ne sai. Kaikki pilkki samasta matalasta saarten väliköstä. Kaippa minussa on jonkin sortin hannu hanhen vikaa Useampi paketti makkaraa siinä tuhottiin ja pikkuhiljaa alkoi väki siirtymään takaisin reikien porailun pariin. Muutama äijä jäi nuotiota ylläpitämään. Tällä toisella jaksolla väki levittäytyi melko laajalti jäälle ja alkoi armoton ahventen etsiminen. Siilinkiä ei oltu nähty hetkeen ja heräsi epäilys josko tuo olisi löytänyt apajat.

Aamupäivästä oli myös ollut haukia liikenteessä. Jarmoankka oli pari saanut, joista toinen päätyikin pussin täytteeksi. Kalle oli teutaroinnut oikean mörön kanssa ja hänen omien sanojen mukaan noin viiden kilon hauki oli karannut juuri ennen putkeen uittamista. Olisihan noin komean hauen suonut jäälle tulla. Nuo kun yleensä katkoo vain siimat. Näin tällä kertaa. Kalle sai onneksi revanssin ja iltapäivästä tempaisi jäälle reilun kilon hauen. Eihän se sama ole, mutta kuitenkin.

Itse jatkoin iltapäivää porailemalla Kauppilanselän loivaa harjannetta 1-2 metrin vedessä. Kala tuntui olevan täysin kadoksissa. Toistakymmentä reikää ehdin tekemään, kunnes kyllästyin porailuun ja jäin yhdelle reiälle vähän pidemmäksi aikaa. Vartin istuin, kun yhtäkkiä tärähti vavassa. Kala jään päälle ja pilkki veteen. Heti lauma ahvenia yritti porukalla syödä pilkin. Yksi toisensa jälkeen putsasin parvea, kunnes jään alla ei ollut enää kalaa. Joko parvi siirtyi toisaalle tai sitten se tuli kokonaisuudessaan jäälle. 40 kalaa suunnilleen tuli siitä kohdasta vartin syönnin aikana. Siihen jäi omat kalani päivän aikana. Lähdin kävelemään autolle, kun näin, että Kalle, SLN, Janxu ja Perca suunnistivat myös sinne päin. Ukot siirtyivät läheiseen Eräbubiin vartomaan muita. Itse heitin pilkkikamat autoon ja jäin odottelemaan loppuja porukasta.

Kävelin jäälle muita vastaan ja otin samalla vähän kuntoilun kannalta liikkumisen. Matkalla haastattelin miittiläisiä ja kyselin päivän saldoa ja vaihtelevaa oli. Joillain oli muutamia sinttejä, toisilla taas ihan kelpo säkki kalaa. Myös niitä oli joille ei ahti ollut suonut kalan kalaa ahkeran näköpilkinnänkään johdosta Nuotiolla oli viimeiset sankarit ja he lähtivätkin samaa matkaa autoja kohti. Ennen sitä väsytettiin kuitenkin Perzan hauki joka oli mahtavilla syöksyillä vienyt kaikki siima kelalta. Voittajan oli helppo hymyillä:

Parkkipaikalla kuvasin saaliini ja kävimme loppujen kanssa läpi saaliskertomukset. Siilinki veti ässän hihasta ja nosti pussistaan komean ahvenen. Siinäkö meni voittoni.. Punnitus paljasti kuitenkin, että voittosijani säilyi 40g turvin. Siilingillä oli kuitenkin reilusti suurin kalasaalis päivän päätteeksi ja siitä hatunnosto sinne suuntaan.

Oma ahvenläjäni, jossa mukana myös yksi Kallen ahven ja 3 Percan ahventa. Omalta kohdalta homma meni hienosti vaikka yritys oli mitä oli.

Loppuyhteenvetona:

Suurin ahven: Aatami 620g/35cm

Suurin ylöstullut hauki: Jarmoankka  n1.3kg

Suurin yhteissaalis: Siilinki arviolta 5kg

Hieno reissu oli ja yksi onnistuneimmista miiteistä. Kalahan ei taaskaan ollut se tärkein juttu vaikkakin toivottu.  Iso kiitos osallistujille ja toivottavasti nähdään myös jatkossa miittien merkeissä.

Oman kairan hajottua olen pilkkinyt vähän sen mukaan, että jos kaverin on saanut mukaan, jolla on kaira. Suunnittelemani Puulan reissun peruunnuttua oli aikaa nyt koluta Pirkanmaan vesiä. Kaverini Antti ehdotti eilen, että käytäisiin ihmettelemässä Heposelällä. Paikka sijaitsi Kaivannon kanavan vieressä enkä sitä ollut aiemmin noteerannut. Mukavan näköinen melko syvä ilmeisesti Pälkäneveden osa oli kyseessä. Kummallakaan ei ollut mitään tietoa paikasta, joten mitään odotuksia ei osannut ladata.

Aloitimme aamulla noin puoli yhdeksän maissa. Keli oli mainio. Aurinkoa kirkkaalta taivaalta Jätimme autot Raikun koulun parkkiin, kun kouluista on lomaviikko käynnissä, niin ajattelimme ettei se haittaa. Antti meni jo edellä, kun se oli ehtinyt perille minua aiemmin. Katselin, että Antti oli valinnut lyhyimmän reitin järvelle parkkipaikalta ja päätin seurata samoja jälkiä. Se oli virhe. Upposin vyötäröä myöten hankeen ja saappaat täyttyi lumesta. Hienosti alkoi reissu. Kömmin jäälle Antin luokse ja putsasin lumet pois saappaista. Antti tempaisi samalla ensimmäisen komean kalan jäälle. Olisko tuo ollut 5g luokkaa.

Siitä alkoikin jälleen armoton reikien porailu. Selällä oli kartan mukaan yli 13 metriä syvää ja sen syvän reunoja lähdimme etsimään. Ensimmäiset 10 reikää toi parikymmentä  viisi grammaista lisää. Ei vaikuttanut kauhean hyvältä ahventen koko kyseisessä paikassa. Kilometrin kävelyn jälkeen tulimme suurehkon saaren sivulle ja siitä löytyikin parvi pikkukaloja. Kalat napsi ahkerasti tasuriin, jopa itsensä kokoisiin. Ilman punaista värikoukkua se ei olisi onnistunut. Värikoukuton tasuri ei kelvannut, ei edes karvaperse. Reilu tunti kerettiin pilkkiä ennen kuin napsahti ensimmäinen kalan kokoinen kiinni. Reilu satarammanen. Heti perään ampui kiinni toinen samanmoinen ja niiden jälkeen vielä reissun suurin ahven n. 200 grammainen. Jotain paistettavaa.

Jatkoimme saaren sivua eteenpäin alueelle johon aurinko näytti mukavasti paistelevan. Sieltä löytyikin selvästi syvempää vettä, mutta myös kalat muuttui nirsommiksi. Joutui ihan tosissaan houkuttelemaan. Ajattelin, että josko matalampaa löytyisi helpompaa kalaa ja menin erään mökin läheisyyteen, kun siinä oli sopiva poukama. Tein reiän valmiiksi, kaadoin termarista juomaa valmiiksi kuppiin ja pudotin pilkin veteen. En kerennyt edes kuppia saamaan käteen kun pilkki sukelsi. Varovainen nosto ja hauen pulikkahan se siellä maanantai iltapäivän rauhaa häiritsi. Alle kiloinen mato. Join juomat rauhassa ja vaihdoin paikkaa, kun ei siinä enää muita ollut sen hauen jäljiltä.

Päivän lämmetessä syönti heikkeni. Muutama hyvä kala kuitenkin tuli sinttien seassa vielä lisää ja päivä olikin pulkassa. Päivän ottipeleinä toimi kaksi Karismax:in tasapainoa kokoina 2 ja 3. Värit niissä melko luonnolliset. Molemmissa punainen värikoukku joka tuntui olevan ehdoton juttu tällä kertaa.

Isoimmat ahvenet saikin käsittelyn, jossa pääsivät ruodoistaan ja illalla kokeilen millaista risottoa ahvenesta saa aikaan.

Pilkkimistahti kiihtyy. Nyt jo toinen kerta viikon sisällä Edellisiltana yritin Anttia innostaa mukaan ja hetken suostuttelujen jälkeen mies oli valmis reissuun. Ennusteet sään suhteen ei kauheasti houkutellut, mutta tottakai se on miesten kalaan päästävä.

Treffasimme Kangasalan ammattiopiston kohdalla ja lähdimme siitä yhdellä autolla kohti Eräjärveä. Mentiin Antin Jeep:llä, kun omaan Subaruuni ei ollut luottamista tällä hetkellä. Kiitos uuden E5 bensan joka aiheutti autoon nykimistä ja tehojen häviämistä. Antti kertoi, että matkalla oli lämpötilat vaihdelleet -21 ja -26 välillä. Hyi hitto mitä lukuja. Eikä siinä mitään, mutta Sahalahdella näytti kaupan mittari -29 ja samaa näytti myös auton mittari. Aika karua sanon minä. Kuhmalahdella lämpötila oli ENÄÄ -26, mutta Eräjärvellä lukema oli tuttu ja turvallinen -29.

Antti heittikin rannalla läppää, että hän lähtee lähellä asuvien sukulaisten luokse kahville ja tulee hakemaan minut sitten kun olen tarpeeksi palellut. Nooh… Molemmat miehet veti kuitenkin haalarit niskaan ja lähti kohti jäitä. Suuntasimme vastarannalle kohti Tussusaarta. Sen vierestä olen muutaman kerran saannut hyviä ahvenia. Porasimme tuonne toistakymmentä reikää ja saimme mahtavat kaksi ahventa. Koko oli kuitenkin taattua Eräjärven luokkaa.

Lähdimme kohti salmea penkkaa matkalla pommittaen. Hiljaista kuitenkin oli. Kairaaminen oli muutenkin todella raskasta, koska kahden jääkerroksen välissä oli vettä ja sohjokerros. Tuollainen oli myrkkyä kairalle ja sen sain huomata pari tuntia myöhemmin. Kahta reikää enempää ei olisi millään jaksanut tehdä. Sen verran rankkaa hommaa se oli.

Keli oli mitä mahtavin.

Vaikka pakkanen oli kireä, niin täysin tyyni tuuli ja aurinko pilvettömältä taivaalta teki hommasta erittäin miellyttävää. Salmessa ollessamme pystyi jo ilman käsineitä pilkkimään haalari auki. Aah! Selviä kevään merkkejä. Taitaa talven selkä olla taittunut. Tästä mennään vain parempaan suuntaan. Takaisin kalastukseen.

Salmessa jäimme alueelle, josta alkutalvesta saimme hyvin ahventa. Täysin hiljaista ensimmäisillä reiillä. Menimme matalammille alueille tasaisin välein reikiä poraillen. Jää oli vieläkin huonompaa tuolla ja sen sain karvaasti kokea. Nimittäin, kun olin ties kuin monetta reikää vääntämässä salmessa, niin kuului kairasta ikävä nirskahdus. Kaira joka oli minuakin vanhempi oli antanut periksi. Kyseinen kaira oli siis UR:n 4″ malli, jonka sai taitettua kasaan keskeltä kairaa. Tuon taittokohdan runko antoi periksi hitsauksista. Kaiketi ruosteen takia.

Se siitä kairasta, kunnes saa hitsausapua joltain. Kenties vasta kesällä. Loppuaika porailtiinkin Antin 6″ kairalla eikä se ollut ainakaan kevyempää kivaa.

Oltiin päästy jo metrin veteen saakka, kunnes alkoi kalaa löytyä. Harvakseltaan tosin, mutta sitäkin komeampia. Itsellä tömähti ensin. Luulin, että pieni hauki, mutta ahven se olikin. 640 grammaa painoi tuo komea ahven joka jäikin reissun suurimmaksi. Myös seuraava ahven jysähti minun vapaan. Tuo oli joku 300g.  Seuraava isomus tulikin Antille. Nätti ahven painoi 380g. Itse sain 6 kelpo ahventa ja Antti sai 3. Pienimmät oli 100g luokkaa eli ihan hyvä keskikoko eikä pikkusintit ollut kiusana.

Lopuksi kuva omista ahvenistani ja ottipelistä, Perzan tekemästä homenokka karvapyrstöstä.

Pitkän taon jälkeen sain kun sainkin raahattua itseni pilkille. Antin kanssa oli puhetta, että jos mentäisiin kesäisille jigittely paikoille koittamaan onnea. Kesäiset jigisaaliit on yleensä todella hyviä ja tästä syystä olisi voinut olettaa, että talvellakin siellä on kalaa. Autolta ottipaikoille oli jonkun verran kävelyä. Sanotaanko että n. 2-2.5 kilometriä. Eihän se ole matka eikä mikään..

Lähdimme köpöttelemään jäätä kohti ja heti alkuun huomasimme, että ompa haasteellinen keli kävellä. Pidimme kiinni suunnitelmasta ja lähdimme etenemään kohti määrän päätä. 500 metrin jälkeen pystyi vain toteamaan, että tämä on nyt vain tahdosta kiinni. Ei kukaan hullu muuten noin kauas kävelisi kalojen perässä. Siitä vielä tovi kuljettiin aamuista moottorikelkan uraa pitkin, kunnes huomasin uralla jotain. Tokaisin, että onkos kelkkamieheltä pudonnut kala jäälle? Viereen päästyämme asia varmistui. Komea mittakuha siinä pötkötti. Ihan tuorekin vieläpä. Kuha kyytiin ja matka jatkui.

Hikimärkänä saavutimme kohteemme. Ensitöikseni heitin haalarin puolitankoon. Karmea soija päällä. Luulin, että olen hyväkuntoinen, mutta kyllä tuo matka syö mehut kovemmaltakin kulkijalta. Ensimmäinen reikä ja pilkki veteen. Pienen houkuttelun tuloksena pikkuinen ahven jäälle. Vähän oli liian syvää, kun hakemamme paikka oli kolmen metrin luokkaa. Eikä ahvenkaan ollut sitä kokoluokkaa mitä ne on kesällä ollut. Seuraavat reiät osui jo oikeaan kohtaan. Syvyys oli 3-4 metrin välillä. Sieltä alkoi myös kalantulo. Melko hätäiseen tahtiin aloin nyppiä sormen mittaisia tirrejä jäälle. Siinä vaiheessa valkeni jo, että haaveet isoista ahvenista oli syytä haudata. Asennoiduin siis pikkukalojen pyyntiin. Mikäs siinä. Siitä olikin aikaa kun viimeksi sinttejä olin pyytänyt. Mukavia siinä Antin kanssa juteltiin, rennolla fiiliksellä. Rentouden katkaisu kuitenkin salaman nopeasti tiukka tärppi vavassa. Hyvä ettei kädestä lähtenyt. Haukihan se tietenkin oli. Tärpistä sen jo huomasi, kun niin hätäiseen ampui kiinni. Tovin kalaa joutui uittelemaan, kun ei tiennyt miten se oli kiinni. Minähän en juuri koskaan peruketta käytä. Eikä sitä nytkään ollut. Muutaman syöksyn hauen puikkari otti kunnes suostui putkeen sukeltamaan. Antti vähän avusti nostamalla kalan kitusista jään paremmalle puolelle. Huh huh! Onneksi pilkki säilyi. Ihan nätti puoltoista kiloinen pikkuhauki

Pilkkiminen jatkui vielä muutaman tunnin. Saaliiksi kertyi särkiä, sulkavia, ahvenia, hauki ja kuha Takaisinkin oli käveltävä ja päivän kairailujen jälkeen se ei tuntunut yhtään sen kevyemmältä.  Muutaman huilaustauon saattelemana huojuimme autolle. Kyllä uni maistui sen jälkeen. Tuli vedettyä sellaiset kevyet neljän tunnin päivänokoset.

Sitten vielä perhepotretti päivän kaloista:

Pitkästä aikaa pääsi pilkille. Syynä pitkä sairastelujakso. Kaikenlaista sairastelua kestänyt jo pari viikkoa mm. kuumetta, yskää, flunssaa, selkäsärkyä ja rintakipua. Nyt on jäljellä enää yskää ja sen takia eilen uskalsi pilkille lähteäkkin.

Kaverini Antin kanssa ajeltiin Ylöjärvelle eräälle pienelle järvelle. Olin aiemmin alkutalvesta kuullut eräältä vanhalta mieheltä vinkin järvestä, jossa pitäisi olla isoja yli kilon ahvenia harvakseltaan. Järven nimeä en viitsi mainita, kun kyseessä kuitenkin hyvin pieni järvi ja olisi suotavaa ettei toisen salaiseen paikkaan tulisi mitään kansanvaellusta. Olimme perillä joskus puoli yhdeksän aikaan aamulla ja siinä päivän valjetessa lähdimme epäluuloisina rämpimään kohti järveä. Järvessä piti olla kuulopuheen mukaan jokin yli kymmenen metriä syvä kohta, mutta yllätys oli suuri, kun noin hehtaarin parin kokoinen järvi olikin kauttaaltaan todella syvä. Haravointi oli nopeasti suoritettu. Aivan rantaviivassa pystyi inhimillisesti pilkkimään, mutta muuten järvi oli yli kymmenen metriä syvä. Arvata saattoi, että olimme aivan väärään aikaan järvellä. Näin keskitalvella järvessä ei ollut mitään elämää. Ei nypyn nyppyä.

Puoleen päivään saakka jaksoimme tyhjää pyytää, kunnes oli aika vaihtaa paikkaa. Teimme pikaisen paikanvalinnan ja päätimme mennä Rajasaaren sillan kupeeseen Pyhäjärvelle. Syvyyskäyristä ei ollut mitään tietoa, joten lompsimme summan mutikassa jäälle. Onneksi lähistöltä löytyi vanhoja reikiä ja aloimme niitä kiertelemään. Hiljaiselta vaikutti, kunnes itellä kävi joku kala nyppimässä tasapainoa. Sama toistui pari kertaa, mutta jään päälle en saannut nyppijää millään. Antillakin alkoi tässä vaiheessa nyppiä kalat ja hän saikin muutaman nopeaan tahtiin ylös. Ihan nättejä oli vaikkei mitään pannukarkeita. Molemmat vaihtoi tiukkaan tahtiin reikää ja Antti kiskoi tasaiseen tahtiin toistakymmentä nättiä ahventa. Itsellä häämötti jo kuumottava ajatus munien joutumisesta pataan, mutta hetken ennen lähtöä kuin vahingossa eksyi pieni ahven siiman päähän. Antti vei tämän reissun ylivoimaisesti, mutta säästyipähän munat minullakin.

Koko päivän pilkin kahdella Karismax-tasapainolla, jotka olin pari päivää aiemmin hankkinut. Väreinä kuore ja kiiski, mutta eipä ne paljon vakuuttanut. Ehkäpä sitten isompien kalojen kanssa keväällä

Kalastus jäi tänä viikonloppuna vähille, kun ollut pikkujoulukiireitä. Kolmet joulut viikon sisällä vaatii oman toipumisaikansa Lauantaina kuitenkin poikettiin kaverini Antin verkoilla Vanajalla. Verkkokausi on Antilla alkanut loistavasti. Useita mittakuhia, isoja haukia, matikoita ja vain muutamia särkikaloja. Odotukset oli siis melko kovat, kun verkoille mentiin. Edelliselläkin reissulla oli kuulemma ollut 5 mittakuhaa verkoissa. Päästiin verkoille ja Antti alkoi hitaasti vetää verkkojataa kohti kokemisavantoa. Alku ei ollut kauhean lupaava, sillä verkosta alkoi tasaiseen tahtiin nousta lahnoja ja sulkavia. Tulihan sieltä lopulta mittakuhakin, reilun kilon painoinen. Viimeisenä kalana oli puoltoistakiloinen hauki joka vähän jo verkkoa jumputti. Oli pienin hauki kuulemma mitä tänä vuonna on tullut. Seuraava jata oli kuulemma parhaiten antanut isoja kaloja ja hyvin alkoikin. Ensimmäinen kala oli komea yli puoltoistakiloinen kuha. Heti perään nousi vielä saman kokoluokan matikka.

Viimeinen jata jäljellä ja siitä ylös nousi vielä reipas kiloinen kuha sekä sulkava, että lahna. Kokonaissaldo oli 3 kuhaa, matikka, hauki, 5 lahnaa ja sulkavaa. Aika hyvä saalis, kun verkot oli ollut yhden yön järvessä edellisestä kokemiskerrasta. Kuvia en valitettavasti saannut, kun kamera oli vaimolla mukana. Itse sain mukaani yhden komean kuhan eli tällä viikolla herkutellaan:)