Isotuulenkala

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

https://www.xvideos.com/video14577839/excuse_me_5_inga

Jos Setä näkee lapsen, lapsi menettää neitsyytensä. Ellei lapsi osaa juosta pakua nopeammin, lapsesta tulee prostituoitu.

GENTOO LINUX ON AINOA OIKEA KÄYTTIS!!!

Feminismi on vaarallinen ääriliike!!!


Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus, syn. Ammodytes lanceolatus).

Tuntomerkit[muokkaa]

Pyöreähkö ja tasapaksu. Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä. Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla.


Levinneisyys[muokkaa]

Isotuulenkalan levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen.


Elintavat[muokkaa]

Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä.


Lisääntyminen[muokkaa]

Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä.


Ravinto[muokkaa]

Eläinplankton, pienet pohjaeläimet ja pikkukalat sekä kalanmäti.


Kalastus[muokkaa]

Isotuulenkala ei ole varsinainen pyynnin kohde, mutta niitä saadaan usein silakkarysistä tai- verkoista. Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona. Isontuulenkalalla on merkitystä muiden kalojen syöttinä ja merilintujen ravintona.


Lähteet[muokkaa]

  • Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002.
  • Hannu Lehtonen Suomalainen Kalaopas. WSOY, 2006.
  • Wikipedia.fi - Isotuulenkala. {{#if:|Viitattu |}}