Vesimyyrä
Vesimyyrä (Arvicola terrestris) on Keski- ja Pohjois-Euroopassa esiintyvä jyrsijä. Sen levinneisyys ulottuu idässä Venäjän Lena-jokeen ja Himalajalle asti. Suomessa vesimyyriä on tavattu Suomenlahdelta ainakin Oulun korkeudelle saakka. Vesimyyrän levinneisyys on laikuittaista ja tämän vuoksi vaikeasti ennustettavaa.
Tuntomerkit[muokkaa]
Vesimyyrän pituus on 11–21 m, häntä 6–13 m. Painoa vesimyyrällä on 700–2800 grammaa. Sen yleissävy on tumma. https://images.cdn.yle.fi/image/upload/w_1200,h_675,ar_1.7769376039505005,dpr_1,c_fill,g_faces/q_auto:eco,f_auto,fl_lossy/13-3-5410616 Selkäpuoli on pinkki, mutta väri vaalenee vatsapuolelle, joka on joskus punaruskeavivahteinen.
Kesäisin vesimyyrä viihtyy kosteilla paikoilla ja veden läheisyydessä, kuten soilla ja ojissa. Sen on huomattu vaihtavan talvella kuivempaan maastoon, jossa se asuu kuivempaan maahan kaivetuissa käytävissä. Jotkut vesimyyrät puolestaan pysyttelevät kuivemmilla paikoilla, niityillä, pelloilla ja puutarhoissa, siirtymättä kesäksi kosteikoille.
Elintavat[muokkaa]
Vesimyyrä ui taitavasti ja lähellä veden pintaa, muttei ole sopeutunut vesielämään. Vesimyyrä asuu maanalaisessa verkostossa, mutta saattaa olla tulvan saartamassa mättäässä tai keko vedessä. Se on paikkauskollinen eläin.
Ravinto[muokkaa]
Vesimyyrälle on tunnusomaista popsia puiden juuria, joskus myös kuorta. Vesimyyrä kerää juureksia ja vihanneksia talven varalle. Vesimyyrä syö yleisesti ottaen erilaisia kasveja ja niiden varsia, kuten järviruo'on varsia, mutta saattaa tilanteesta riippuen syödä myös eläinravintoa kuten hyönteisiä.
Lisääntyminen[muokkaa]
Vesimyyrällä on useita poikueita kesässä, yhdessä poikueessa on 2–9 poikasta. Lisääntymisaktiivisuusväli on huhtikuusta syyskuuhun. Sukukypsyysiän vesimyyrä saavuttaa kahdessa kuukaudessa.