Kalojen aistit

Kalastajan on hyvä tietää ainakin jonkin verran kalojen aisteista. Tällöin kalastajan on helpompi päätellä, mitä kala näkee, kuulee tai muuten aistii.

Näkö

Kalan silmän rakenne on jokseenkin samanlainen, kuin ihmisellä. Yleensä kalat kuitenkin ovat likinäköisiä, sillä niiden näkökyky on sopeutunut tarkkaan näkemiseen lyhyellä etäisyydellä. Sen näkökenttä on laaja, koska silmät sijaitsevat pään molemmin puolin. Sen sijaan tarkan näön alue on suppea, yleensä alle metrin. Syvyyssuunnassa kala näkee tarkasti vain näkökentän etusektorissa olevat kohteet. Kalojen silmäterä eli pupilli on yleensä liikkumaton. Kalat välttävätkin kirkasta valoa ja äkkinäisesti vaihtelevia valaistusoloja. Vedessä näkee huonommin uin ilmassa, eikä kirkkaassakaan vedessä näe useimmiten kymmentä metriä pidemmälle. Aallonpituudeltaan erilaiset säteet yltävät syvyyksiin eri tavoin. syvemmälle menee sininen valo ja lähimmäksi punainen. Syötit ja vieheet ovat siten eri syvyyksissä hyvinkin erivärisiä, kuin ilmassa. Käytännössä tämän voi huomoida siten, että suosii sen väristä viehettä, johon kala tietyissä valaistusolosuhteissa näyttää mieltyvän. Kala näkee vedestä ilmaan ikäänkuin pyöreästä ikkunasta. Tämä johtuu veden ja ilman rajapinnassa tapahtuvista valon taittumisista. Tämän "ikkunan" ulkopuolella tapahtuu kokonaisheijastus, jonka ulkopuolella kala ei näe veden pinnan läpi. Tämän "ikkunan" halkaisija on noin kaksi kertaa se syvyys, jossa kala oleskelee. Kalan silmässä on samanlaisia tappisoluja, kuin ihmiselläkin.

Hajuaisti

Kalojen hajuaisti on yleensä hyvä. Kalan sieraimesta johtaa kanava nenäkuoppaan, jossa on poimuista aistinsolukkoa. Kalojen hajuaistin herkkyydessä on suuria eroja. Hauki saalistaa pääasiassa näön perusteella ja sillä onkin vain vähän hajuaistinsolukkoa. Ankeriaalla solukkoa on paljon, ja se käyttää hajuaistia hyväkseen haukea enemmän. Monilla särkikaloilla on hyvä hajuaisti ja monilla petokaloilla taasen huonompi. Isoilla kaloilla on parempi hajuaisti, kuin saman lajin pienemmällä kalalla. Joidenkin kalojen hajuaisti on jopa yhtä hyvä, kuin koirilla.

Kalat karttavat niinsanottujen inhoaineiden hajuja. Niitä ovat mm. tupakka, bensiini, voiteluöljy, käsien hiki, eräiden kaloja syövien eläinten haju sekä muutamista kasveista lähtevät hajut. Jos veneen pohjalla on öljyä, varo ettei kalastusvälineesi ole missään tekemisissä sen kanssa, mikäli haluat saada kalaa.

Jos hauki, tai muu petokala nappaa suuhunsa särjen, särjen rikkoutuneista kudoksista erittyy niinsanottuja kauhuaineita. Muut saman lajin edustajat reagoivat kauhuaineisiin pakenemalla.

== Makuaisti makuaistilla kala tutkii ruoan käyttokelpoisuutta

Kuuloaisti

Kaloilla ei ole lainkaan ulko- tai keskikorvaa. Vedessä etenevät ääniaallot välittyvät sisäkorvaan pään luiden välityksellä. Ääni etenee ilmassa 340 metriä sekunnissa ja vedessä lähes viisi kertaa nopeammin. Näin nopeasti etenevien ääniaaltojen tulosuunnan paikantaminen on vaikeaa.

Kylkiviiva-aisti

Pääartikkeli: {{#if:Kylkiviiva-aisti|Kylkiviiva-aisti|}}

Kylkiviiva-aisti on kalalle hyvin tärkeä, mutta kalastajan kannalta vähemmän merkityksellinen, kuin edellä mainitut aistit. Kylkiviiva-aisti muodostuu kalan kyljessä kulkevasta kanavasta, jonka haarat ovat kalvon välityksellä yhteydessä veteen. Kylkiviiva-aisti sijaitsee pitkin kalan kylkisuomuja olevissa lovissa ja rei'issä. Kalan päässä kulkee yksi reikärivi silmän yläpuolelta ja toinen sen alapuolelta. Tässä kanavassa on aistinsoluja, joiden värekarvat reagoivat veden aiheuttamaan paineen vaihteluun. Aistinsolut välittävät tiedot hermostolle. Kylkiviiva-aisti on kuuloa täydentävä aisti. Kala voi sen avulla todeta mahdolliset esteet. Tällä aistille se voi myös havaita saaliin tai petokalan. Kylkiviiva-aisti on ikäänkuin lyhyen matkan tutka. Kylkiviiva-aisti voi korvata kalojen näköaistin puutteita. Esimerkiksi sokeat hauet voivat saalistaa kylkiviiva-aistin avulla.

Kipuaisti

Kalastajaa saattaa askarruttaa, tunteeko kala kipua. Yleisen käsityksen mukaan kalan suuosien rusto- ja luualueet ovat melko tunnottomia. Kala ei siis kärsi siitä, että se jää suustaan kiinni koukkuun. Tätä tukee se havainto, että koukkuun tarttunut petokala, esimerkiksi hauki, saattaa napata koukkuun uudestaan jonkin ajan kuluttua. On kuitenkin totta, että tämä ei kuitenkaan ole vedenpitävä todiste siitä, että kalojen suussa ei olisi kipuaistia. Onkin siis vaikea arvioida, kuinka paljon kalat tuntevat kipua. Kalan hermosto on kuitenkin niin kehittynyt, että se tuntee kipua ainakin silloin, kun sitä vahingoitetaan. Jos saaliiksi saatua kalaa ei panna sumppuun, se onkin syytä tappaa välittömästi.