Liejutokko
Liejutokko (Pomatoschistus microps) on Suomen pienin kala, alle 4 cm pitkä. Se elää meren rannikolla, ja muistuttaa elintavoiltaan yleisempää hietatokkoa.Suomen vesillä liejutokkoa tavataan lähinnä Helsingin ja Raippaluodon välisellä alueella sekä Ahvenanmaalla.
Liejutokko on varsin huomaamaton pohjakala, jonka näkee sattumalta jos sen pelästyttää liikkeelle. Ne ovat varsin lyhytikäisä ja kuolevat alle kaksivuotiaina. Liejutokolla on suuri merkitys Itämeren ravintoketjussa.
Elintavat
Kesäaikana liejutokko oleskeleet matalissa rantavesissä, valtameren rannikolla usein vuorovesilammikoissa. Vaikka nimestä voisi päätellä, laji ei ainakaan Suomessa suosi liejupohjaisia alueita.
Matalan veden aikaan, laji siirtyy kylmänä vuodenaikana syvemmälle, noin 7-12 metrin syvyyteen. Liejutokon ravintoa ovat monenlaiset pohjaeläimet. Alle 3-senttisillä tärkein ruoka on vesikirput, hankajalkaiset ja surviaissääskien toukat. Isommat liejutokot syövät pääasiassa pieniä katkoja, erityisen maukkaita ovat Gammarus-suvun lajit.
Kutuaika
Liejutokko lisääntyy kesäkuun alussa, jolloin koiraat tekevät pesän 20-30 cm syvyiseen hiekkapohjaiseen veteen.
Kutukäyttäytyminen on melko samanlainen kaikkien pesän rakentavien kalojen kanssa: koiras tekee naaraan edessä edestakaista kiertoliikettä, kunnes naaras alkaa seurata tätä. Sitten koiras näyttää naaraalle pesänsä. Mätimunat asetetaan pesän kattoon.
Poikaset kuoriutuvat 7-10 vuorokauden kuluttua ja se edellyttää 19-22-asteisen veden. Aluksi poikaset viihtyvät rantakasvillisuuden joukossa ja siirtyvät sitten pohjaan. On havaittu, että liejutokko saavuttaa osaksi jo yksivuotiaana.