Muikun verkkokalastus

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. heinäkuuta 2010 kello 16.48 käyttäjän Kala erkki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muikku 11584b.jpg

Muikun verkkokalastus on hyvä tapa pyydystää talveksi maukkaita muikkuja, joita voi vaikka purkittaa. Muikun kalastus verkoilla on oma taiteenlajinsa ja saalismäärä kasvaa kunnolla, kun perehtyy omaan kalastuspaikkaansa. Mukkukantojen koko vaihtelee järvissä vuosittain melkoisesti. Tähän on syynä se, että monissa järvissä muikku elää vain muutaman vuotta ja pienikin poikkeama kesän plankton kannassa vaikuttaa kasvuun suuntaan tai toiseen useita millejä, joka tulee huomioida verkkojen silmäkoossa. Lisäksi muikkujen vuotuinen määrä vaikuttaa sen kasvuun eli mitä vähemmän on kilpailua ruuasta, sitä isommaksi muikut kasvavat.

Välineet[muokkaa]

Ensiksi kannattaa selvittää ja ostaa järvelle soveltuva peruskoko eli esim. 16 millin silmäkokoisia verkkoja. Mikäli seuraavana kesänä muikkuja ei samoilla verkoilla tule, on syynä kannan koon vaihtelu, eli täytyy pyyntiin pistää esim. 13 mm:n tai 19 mm:n verkot. Tällä selvitetään onko kanta pienempää vai suurempaa kuin edellisenä kesänä. Toinen tärkeä huomio on, että alkukesänä muikkua saadaan esim. 14 mm:n verkolla, mutta kesän kasvun myötä ja mädin pullistaessa muikku jääkin syksyllä parhaiten 18-20 mm:n verkkoihin. Hyvä muikkuverkko on ohutlankainen (0,15 mm:n langalla), pehmeälankainen ja mieluiten vähintään 3 metriä korkea, koska muikkua tavataan pohjalla, välivedessä ja pinnalla.

Milloin?[muokkaa]

Muikkua pyydetään siis etupäässä syksyllä muikun kutuaikaan, mutta hyviin tuloksiin päästään myös yleensä heinäkuun alusta alkaen ja kausi jatkuu kyllä vielä jäiden tultuakin. Muikkua ei tule sekoittaa pikkusiikaan, jonka erottaa muikusta siitä, että sillä on yläleuka alaleukaa pitempi (muikulla päinvastoin). Muikku kutee ensimmäisen kerran yleensä 2-kesäisenä. Yleensä kutu tapahtuu kovalle pohjalle 1-5 metrin syvyyteen loka-marraskuussa veden lämpötilan laskettua 4-7 asteeseen. Muikku on tehokas lisääntymään koska mätijyviä keskikokoisessa naaraassa on 2 000-4 000 kpl. Poikaset kuoriutuvat keväällä heti jäiden sulamisen jälkeen.

Muikkkua kesäkuukausina[muokkaa]

Kun vedet lämpenevät, heinäkuussa muikut kerääntyvät talven jäljiltä suurimpiin parviin. Muikut siirtyvät vesien lämmettyä kohti syvänteitä ja hakevat viileämpää, noin +15 -asteista vettä. Syvissä järvissä muikut liikkuvat päivisin välivedessä. Verkot kannattaakin laskea vasta iltaisin, jolloin muikut nousevat pintaan syömään planktonia. Tyynenä kesäiltana yleensä muikkuparven löytää katseella, kun seuraa pintakäyntejä. Päivisin parvia voi etsiä kaikuluotaimella. Myös kirkuva lokkiparvi paljastaa pinnan lähellä uivat muikkuparvet. Todennäköisesti muikut löytää järven syvimpien monttujen yläpuolelta. Verkot lasketaan joko aivan pintaan tai 0,5-1 metrin tapsikoholla pinnan lähelle. Mikäli siitepölyä tai lokkia/kalaa syöviä sorsalintuja on paljon, pidennetään tapsin pituutta tarpeen mukaan.

Verkkojen päähän tulee laskea isot ankkurit, joihin verkko kiinnitetään eri narulla kuin kohoissa. Verkot lasketaan mahdollisimman kireälle, koska muikkuverkot pauloitetaan, siten että aivan suorana niiden silmät ovat vasta täysin auki. Noin 10 sentin kokoisia kohoja kiinnitetään pikasolmulla kymmenen metrin välein, jotka kannattelevat verkkoa riittävästi. 3-5 verkon välein on syytä kiinnittää suurempi lippu muita kalastajia ja veneilijöitä varten.

Verkot tulee nostaa ylös heti aamuvarhaisella useastakin syystä. Ensiksikin muikku menee poilalle herkästi ja ylösnoston jälkeen vierähtää helposti pari tuntia, ennen kuin muikut on irrotettu verkosta ja puhkottu, eli perattu. Hyvä keino pitkittää kalojen lämpenemistä on täyttää verkkosaavit jäähileellä ennen järvelle lähtöä. Myös verkosta irrotetut kalat tulisi heitellä suoraan jäiseen veteen. Toinen syy aikaiseen ylösnostoon, on että lokit heräävät aamulla ja ne hakevat muikut verkosta jopa metrin syvyydestä. Kolmas syy se, että ahvenet, särjet ja muut ei -halutut kalat aktivoituvat kun aamu alkaa valjeta ja sotkeutuvat verkkoihin.

Muikkua syksyllä[muokkaa]

Kun vedet jäähtyvät kesähelteiden jälkeen, muikku alkaa siirtyä matalampiin vesiin ja planktoniakaan ei ole enää pinnassa samoja määriä kuin aiemmin. Verkkokalastajan onkin vaikeampi löytää parvia kuin kesähelteillä. Nyt verkkoja joutuu pitämään välillä pohjassa, välivedessä ja pinnassa. Elokuun loppupuolella ahvenet siirtyvät syvänteisiin eli sinne ei kannata muikkuverkkoja laskea. Syksyn edetessä muikut valmistuvat kutuun ja liikkuvat hiljalleen kohti kutupaikkojansa. Kutu tapahtuu pääasiassa karikoille, joissa on syvempää vettä heti lähettyvillä. Myös hiekkarannat ovat todennäköisiä kutupaikkoja. Verkot lasketaan edelleen pääosin yöksi pyytämään, koska ei -halutut kalat liikkuvat edelleen päivisin matalassa vedessä. Verkot lasketaan nyt aivan pohjaan ja matalatkin verkot voi ottaa nyt käyttöön, koska muikut ovat pääosin parin metrin syvyydessä aivan pohjan tuntumassa. Verkkoja kannattaa laittaa useampaan kohtaan eli vain pari verkkoa yhteen paikkaan ja seuraavat aina uuden todennäköisen kutupaikan kohdalle.

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]