Onginta

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. toukokuuta 2011 kello 23.11 käyttäjän Eris (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luuta.png Tästä artikkelista puuttuu sille olennaista kakkaa.

Voit auttaa Kalapediaa lisäämällä artikkeliin kuvia
{{#if:|Tarkennus: {{{1}}}|}}

Onkiminen tarkoittaa kalastamista luonnollista syöttiä käyttäen. Syötti kiinnitetään yleensä siiman päässä olevaan koukkuun.

Onkiminen on pilkinnän ohella ovat maksuton jokamiehenoikeus, jonka harjoittamiseen ei tarvitse lupaa.

Kalastuslaissa maksuttomalla onkimisella tarkoitetaan onkimista, jossa vapaa tai siimaa pidetään kädessä tai käden ulottuvilla, eikä vavassa ole heittokalastukseen soveltuvaa kelaa, eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen syötti. Käytännössä tämä tarkoittaa onkimista tavallisella, kelattomalla onkivavalla ja luonnollisella syötillä, joka voi olla esim. mato, toukka, kala, tai muu eläin -tai kasvikunnan tuote.

Onginnan viehätyksenä pidetään sitä, että vaatimattomillakin välineillä voi saada monipuolisesti kalaa lähes kaikenlaisista vesistä.

Ahventen ja särkikalojen onkiminen sopii koko perheelle. Tietojen ja taitojen kartuttua kalastus kohdistetaan yhä useammin pelkästään yhteen tiettyyn kalalajiin kerrallaan. Kaloja opitaan nopeasti myös houkuttelemaan erilaisilla syöttiaineilla ennen varsinaisen onginnan aloittamista.

Välineet

Katso myös: Onki

Tavallisessa ongessa tarvitaan yleensä reilun ongenmitan verran siimaa, terävän koukun, kohon ja painoja. Suuremman kalan ylösnostamiseen kannattaa hankkia pitkävartinen haavi. Mielenkiintoista puuhaa riittää onginnassa niin aloittelijalle kuin pitemmälle ehtineellekin - jännityksestä puhumattakaan. Onkimisen lomassa aikaa jää rentoutumiseen sekä luonnon tarkkailuun. Mikäli ongitaan rannalta useita tunteja putkeen, kannattaa hankkia sopiva istuin.

Ongintapaikka

Hyvä paikka ongintaan on harvoin tasainen ja yksitoikkoinen. Kalat viihtyvät kaikkein mieluiten paikoissa, joissa veden pinnanmuodostus on rikkonainen, kasvillisuusvyöhykkeet vaihtelevia ja päsäännöllisiä. Ongella kannattaa yrittää kaloja etenkin niemenkärjistä, ruohikon tai kaislikon reunasta. Kala iskee varsinkin siinä kohdassa missä rantamatalikko päättyy ja syvänne alkaa. Myös poukamat ja rannan läheiset varjoiset syvänteet ovat hyviä ongontapaikkoja. Ulpukkakasvuston ulkoraja on myös erittäin hyvä onkipaikka keskikesällä, samoin kaislikon ja ruohikon reunustat kannattaa käydä läpi. Kailikkoon niitetty veneväylä ja kaikki muut aukot vesikasvustossa ovat kokeilemisen arvoisia paikkoja.

Lähteet