Ahvenen perhokalastus

Ahvenenkalastus ei oikein kuulosta perhokalastajalle luontuvalle vaan toisinpa on, perhokalastus kevyillä välineillä raitapaitoja kuhisevalla joenpahasella voittaa jopa taimenen kalastuksen. Ahventa ei ole yleisesti hyväksytty perhokalaksi, vaikka syytä olisi. Onhan ahvenia melkein kaikkialla Suomessa, ehkei hirvittävän isoja ole montaa, mutta taistelunhalua Suomen kansalliskalalla riittää.


Ahvenen olinpaikat

Ahvenet liikkuvat verrattain paljon, mutta varmoja paikkoja ovat tutut paikat, kuten kaislikko, lumpeikko, suvanto, puronsuu ja veden alle kaatuneet puut. Nämä tosin syövät myös perhovalikoimaa ankaralla kädellä. Silloin kannattaakin harkita siiman päähän pinturin sitomista. Myös jokien virtaamattomissa osissa kannattaa kokeilla uittaa ahvenperhoja. Isojakin ahvenia nousee kuvan tyyppisistä suvannoista. Myös maisemat ovat usein häkellyttävän kauniita. Jos kalastetaan paljon rehevöityneillä joilla ja lammilla, kannattaa harkita ruohosuojien sitomista streamereihin. Joskus ahvenia löytää kovastakin virrasta, mutta silloin kalojen kokoluokka pienenee huomattavasti. Ahven on aktiivinen kala elinympäristön suhteen, aivan tyhjältä vaikuttanut paikka saattaa kuhista ahvenia, kun vain jaksaa odottaa hetkisen. Tämän takia ahventen kalastukseen ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja, koluten joka kohtaa, pienikin vaihtele joenpätkä riittää.


Välineistöä

Välineet riippuvat aika lailla kalastettavasta paikasta. Pitkiä heittoja ei ainakaan pienillä lammilla juurikaan tarvitse, eikä takaheittotilaa yleensä ole. Kevyt ja tunnokas AFTMA #4-5 on varmaan aika sopiva valinta pienille lätäköille. Pituutta vavassa saisi olla jopa yhdeksän jalkaa ( 1 jalka=30 cm). Tämä siksi, että perhoa voidaan uittaa hallitusti lumpeikossa ja tuleehan sellaisiakin tilanteita jolloin ei lyhyillä heitoilla pärjää. Siimana on kelluva varmaan kaikkein miellyttävin ja monipuolisin, mutta myös kärkiuppoavalla siimalla voi koettaa kalastaa, etenkin jos kalastuskohde on syvä. Jokikalastukseen käy hyvin pitkälle samanlaiset varusteet, tosin jos ei kalasteta leveillä suvannoilla voi AFTMA luokka olla huomattavasti pienempikin. Hyvin puskaisille ja reheville rannoille kannattaa ottaa lyhyempi vapa, jotta kuljetus olisi edes siedettävää.


Ahvenperhot, poikkeavatko ne muista?

Ahven ottaa melko monenlaiseen perhoon, ainakin omien kokemuksieni mukaan. "Mieleeni tulee eräs Jormasjoen reissu mieleen, missä näin rannan tuntumassa ison siian, joka oli maistanut koukkua ennenkin, koska huulien ympäriltä puuttui ihoa.

Tästä johtuen päätin laittaa #16 sidotun Spiderin (nimeä en muista), laskin perhoa kohti kalaa ja juuri kun siika alkoi nousta tutkimaan perhoa lähelle pintaa -- niin eiköhän tule paljon pienempi ahven hotkaisemaan perhon. Tietenkin siika tästä säikähti ja lähti sen siliän tien. Saatoitte kuvitella mitä ajattelin silloin siitä ahvenesta." Aina ei voi voittaa...


Myös harriperhoilla ja ahvenperhoilla on yhteistä. Ahven on tunnetusti "ahne" punaiselle värille niin kuin härkä. Jos taas mietitään suosituimpia harriperhoja kuten Red Tag, Zulu, Bloody Butcher jne. Punainen iskupiste on niissäkin.


Taimenia, kirjolohia ja haukia saadaan paljon ahvenia jäljittelevillä perhoilla.

Hassua, mutta myös kannibaaliset ahvenet ovat myös mieltyneet omiaan jäljitteleviin perhoihin, voiko tämä kaikki olla sattumaa? Tuskin!

Streamereillä

Streamerit eli kalajäljitelmät ovat tappokoneita niille isoille kyrmyniskoille. Taimenta kalastaessa saakin monesti huomata, ettei kala olekaan se toivottu taimen vaan iso ahven. Monesti taimenta "turhaan" yrittäessä huomaakin kalastavansa innoissaan ahvenia, eikä sille voi mitään. Ahvenet kertovat myös taimenia jahtaaville kullanarvoista tietoa, jos vain osaa katsoa pintaa syvemmälle.

Esimerkiksi saat pienellä ahvenperholla ison ahvenen kosken niskalta. Mitä tämä voisi kertoa? No, sehän kertoo, että ahventa on joessa, ahven kelpaa ruuaksi, joten perhovalinta on hyvä, kosken niskalla on isoja ahvenia pyydystämässä pienempiä ahvenia ja niiden perässä on tietenkin myös toivottuja taimenia. Myös kellonaikaa, ottipaikan syvyyttä valoisuutta jne. kannattaa miettiä, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ainahan nämä seikat eivät ole "selkokieltä", mutta silti kannattaa miettiä, sehän ei maksa mitään (muuta kuin vaivan).

Ministreamerit ovat usein ylivoimainen ärsyke "niille" isoille ahvenille. Joskus tosin hauki voi viedä perhon mennessään, mutta ei aina -- olen saanut kahden kilon painoisen hauen 0,20 mm siimalla, jonka päätä koristi #8 koukun perho (+siika). Mutta sehän tuo vain jännitystä ja se tekee elämästä ja ahvenen kalastuksesta mielenkiintoisen. Tarvitaan vain paljon onnea.

Ahventa pintaperholla, nautinto, jota jää muistelemaan.

Ahvenia on kaikista mukavin kalastaa pintaperhoilla aurinkoisina päivinä. Ahvenia jallittaessa pintureilla kannattaa välillä uittaa perhoa aktiivisesti, jotta kalat huomaisivat paremmin räpiköivän hyönteisen. Nypytys, pomputtelu, viistättäminen tms. ei väliä miten kunhan vain saadaan kalojen huomio. Vapaasti virran mukana menevä perho on usein saanut mennä rauhassa ohi, mutta kun antaa pikkuisen värinää perholle niin johan alkaa vesi pärskyä ahventen kilpaillessa nopeudesta. Kun on kerran saanut parven hullaantumaan perhoon niin kalat eivät siitä mihinkään liiku, vaikka aina joku lähtee perhon kanssa rannalle. Loppu tälle teurastukselle voi hyvällä tuurilla olla komea -- isompi kala (usein ahven, hauki tai taimen) kuulee parven pärskytyksen ja lähtee jahtaamaan näitä helpon saaliin toivossa. Tämän tapahtuessa parvi hajaantuu ja joku joutuu saalistajan suuhun. Tällaiseen tilanteeseen on vaikea valmistautua, sillä tapahtuma on hyvin pikainen, mutta jos pitää toista vapaa ahvenperholla varustettuna valmiina käy niin, että isosta saalistajasta tuleekin saalistettava.


Pomppuperholla ahventa

Pomppuperhokalastukseksi sanotaan kalastusta, jossa yläperhoksi sidotaan iso ja hyvin kelluva pinturi, josta sidotaan siimaa n. 0.5m ja sinne uppperho. Tällä tavalla ahvenia saadaan helposti pannullekin. Yläperhona kannattaa kokeilla punaista Nalle Puhia ja alaperhoksi jonkin sortin uppperho tai nymfi. Tällöin ei ole tavatonta saada kahta ahventa kerralla. Osaavan käsissä tämä kalastustapa on tosiaan tappava, mutta tämä on taito jonka vain harvat osaavat. Lyhyellä vavalla ja puskaisilla rannoilla ei kannatta edes ajatella pomputtamista.


Muita kaloja siinä samassa ahventa kalastaessa vai toisin päin?

Myös muita kaloja tarttuu välillä ahvenperhoon, joista ehkä yleisin on usein kiusallinen hauki. Jos tiedät, että haukea esiintyy kalastamassasi paikassa ja haluat kalastaa isoja ahvenia streamerilla -- suosittelisin käyttää n.15 cm perukketta, joka on vain yksinkertaisuudessaan pätkä 0,45mm monofiilisiimaa. Kevyillä välineillä kalastaessa hauki antaa kunnon vastuksen siiman päässä. Harmittavan usein vain hauki jää sen siliän tien, vaikka käyttäisikin peruketta.

Särjetkin käyvät joskus hyönteisjäljitelmiin, mutta väheksyä ei pidä, sillä vain särjen kalastaminen on todella vaikeaa ja taitoa vaativaa. Puna-hopea yhdistelmä on ollut kaikista varmin särjille, mutta toki se muihinkin ottaa. Särki ei sinänsä ole perhokalastuskalojamme, mutta se on ainakin kokeilemisen arvoinen, jos taitoa ja tietoa on tarpeeksi. Voi käydä niin, että tulee mato-onkea ikävä...



Ahvenperhojen eliittiä

Esittelen viisi perhoa joilla pitäisi päästä ainakin alkuun ahventen kanssa. Lisää perhoja ahvenille löydät omista pakeistasi, kunhan vain osaat katsoa.


(Oikealta ylhäältä alas) Simppeli-salakka, Pikku Ahven, Supertinseli muunnos, Red Caddis ja Kultalarva.



Simppeli-salakka


Koukku: 2-8 Streamer

Alusrunko: Valkea silkki

Runko: Hopeinen Mylar-putki

Siipi: Musta marabou, sekaan voi laittaa kimallekuitua

Kurkku: Veren punaista villaa

Pää: Mustaa peurankarvaa Muddler-tekniikalla


Myös muille kaloille toimiva sidos. Toimii erityisen hyvin pienillä lammilla.


Pikku Ahven (Aleksi Määttä)


Koukku: 2-8 Streamer

Silmät: Pientä palloketjua

Runko: Keltaista silkkiä

Kierre: Litteä kulta

Kurkku: Veren punainen villa

Siipi: Keltaista vasikankarvaa tms. kultaista kimallekuitua, oliivia antronia ja päälle mustaa antronia.

Pää: Oliivia antronia puppeli-tyylillä päälle mustaa antronia.


Aina kun ahventa on kalapaikassa, Pikku Ahven toimii ja tappaa.


Supertinseli muunnos (Aleksi Määttä)


Koukku: 2-8

Siipi: Hopea flashabou-dubbing, sidotaan kimppuina pitkin koukun vartta.

Kurkku: Veren punaista villaa

Pää: Mustaa antronia puppeli-tyylillä


Tunnetun perhon muunnokseni, joka on antanut minulle enemmän kalaa kuin itse alkuperinen Supertinseli, toimii ahvenille, taimenelle, kirjolohelle ja hauelle. Varma valinta!


Kultalarva (Aleksi Määttä)


Koukku: 8-14 Katkakoukku

Alusrunko: Keltaista silkkiä, muotoillaan toukan muotoiseksi.

Runko: Tosi paksua pyöreää kultatinseliä.

Rintakehä: Riikinkukkoa


Harjusta ja ahventa minulle antanut sidokseni on parhaimmillaan ns. HandTwist tekniikalla uitettuna. Kannattaa kokeilla myös taimenelle ja kirrelle. Kultalarvasta vieläkin radikaalimpi muunnos toi minulle minun ensimmäisen mitan täyttävän harrin, se ei poikkea muuten alkuperäisestä kuin hopeakimalteisen siipensä myötä. Se käyttää, joka uskaltaa.



Muistakaa myös C&R ahventakin kalastaessa

Ahventa kalastaessa, etenkin lohipitoisissa vesistöissä kannattaa muistaa, että lohikalat käyttävät ravinnokseen ahvenia, joten niitä ei kannata heitellä ylimielisesti pusikkoon. Kaloja ei myöskään pidä tappaa ja sitten heittää veteen, sillä ei taimenkaan aina syö vaikka tarjoaisitkin välistä oikeaa ruokaa. Päästä isotkin ahvenet pois niin se voi lisääntyä ja näin tuottaa ruokaa taimenille ja kirjolohille. Pitää ajatella pitkällä tähtäimellä päästäkseen pitkälle.

Sivua on viimeksi muutettu 8. heinäkuuta 2010 kello 14.13