Bakteerit

Bakteerit (eli eubakteerit tai aitobakteerit) on yksi kuudesta eliökunnan kunnasta (ks. systematiikka). Bakteerit ovat esitumallisia mikrobeja ja yksisoluisia eliöitä.

Bakteereja esiintyy kaikkialla luonnossa mannerjäätiköltä kuumiin lähteisiin ja meren pohjan syvänteisiin. Niitä esiintyy ihmisten ja eläinten suolistossa, limakalvoilla ja iholla. Vain veri, lihas- ja hermokudokset ovat normaalisti steriileja eli bakteereista vapaita.

Bakteerit ottavat kasvuun tarvitsemansa ravinteet kasvualustastaan; maasta, kasveista, elintarvikkeista iholta ja suolistosta. Bakteereita ja voidaan jaotella rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien mukaisesti ryhmiin, joiden sisällä ne lisäksi jaotellaan heimoihin, sukuihin, lajeihin ja alalajeihin.

Bakteereilla ei ole tumakoteloa, ja niiltä puuttuvat useat soluelimet.


Jaottelu

Bakteereja voidaan jaotella usealla eri tavalla. Perinteisesti niitä on luokiteltu morfologisesti eli ulkomuodon avulla:

  • Kokit ovat pallon muotoisia
  • Sauvabakteerit eli basillit ovat sauvamaisia
  • Kokkobasillit ovat hyvin lyhyitä, lähes pallomaisia sauvabakteereita
  • Spirillit lyhyitä kierteisiä
  • Vibriot käyriä
  • Spirokeetat pitkiä korkkiruuvimaisia


Rakenne

Bakteeri sisältää sekä RNA:ta että DNA:ta ja niillä on tarvittavat entsyymit, ribosomit ja kalvorakenteet omaa synteesiään varten. Bakteeria ympäröi solukalvo ja soluseinä, joita voi puolestaan ympäröidä limainen kapseli. Soluseinän tarkoitus on ylläpitää solun muotoa.

Mykoplasmoilla ei ole ollenkaan soluseinää ja niiden uloin kerros on solukalvo.

Bakteerin pinnassa voi olla karvoja (piluksia), jotka helpottavat solun kiinnittymistä joko toisiinsa tai alustaansa ja siimoja eli värekarvoja eli flagelloja, joiden avulla se voi liikkua. Bakteereilla ei ole erillistä tumakalvon rajaamaa tumaa eikä soluorganelleja, lukuun ottamatta ribosomeja. Niiden soluhengitys tapahtuu mesosomeissa, joka ovat solukalvon poimuja.

Bakteerien perimä sijaitsee rengasmaisessa DNA-molekyylissä, jonka lisäksi solulimassa voi olla pienempiä rengasmaisia DNA-molekyylejä, joita kutsutaan plasmideiksi.

Lisääntyminen

Bakteerit lisääntyvät suvuttomasti jakaantumalla kahtia mitoottisesti, jolloin alkuperäisestä solusta muodostuu kaksi tytärsolua, jotka ovat alkuperäisen solun klooneja. Bakteerit voivat jakautua jopa kahdenkymmenen minuutin välein. Ennen jakautumista solun rengasmainen DNA ja mahdolliset plasmidit kahdentuvat.

Bakteerien perimä on haploidinen ja geenejä on vain yksi kappale perimässä, joten geenimutaatiot tulevat heti näkyviin.


Bakteerien kyky aiheuttaa tauteja

Jotkut bakteerit aiheuttavat ihmiselle haittaa, koska ne kuluttavat lisääntyessään elimistön tärkeitä ravintoaineita ja tuottavat elimistölle haitallisia aineenvaihduntatuotteita.

Bakteereista kaikki eivät aiheuta ihmiselle tauteja, vaan itse asiassa ihmisen iholla ja limakalvoilla on jatkuvasti suuri määrä bakteereja, jotka auttavat ihmisen immuunipuolustusta tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan.

Näitä hyödyllisiä bakteereja kutsutaan normaaliflooraksi. Patogeenisuudella tarkoitetaan bakteerin ominaisuutta aikaansaada elimistössä tauti. Useimmat bakteerit eivät ole patogeenisia. Myös saman sukuisilla bakteereilla on vaihteleva patogeenisuus.

Patogeenisen bakteerin kykyä ja voimakkuutta aiheuttaa tautia (tartuttamiskykyä) kutsutaan puolestaan virulenssiksi ja virulenssin aikaansaavaa bakteerin ominaisuutta virulenssitekijäksi.

Erittäin virulenttien bakteerien aiheuttamaan tartuntaan voi riittää yksi ainoa mikrobi.

Toisaalta erittäin virulentin mikrobin patogeenisuus voi olla alhainen, eli sen tarttumiskyky on suuri mutta aiheuttama tauti on lievä, ja vastaavasti päinvastoin.


Lähteet

Sivua on viimeksi muutettu 21. heinäkuuta 2010 kello 17.28