Hopearuutana

Lahna
Hopearuutana.jpg
Uhanalaisuusluokitus:
Tieteellinen luokittelu
Domeeni __ Aitotumaiset Eucarya
Kunta __ Eläinkunta Animalia
Pääjakso __ Selkäjänteiset Chordata
Alajakso __ Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka __ Luukalat Osteichthyes
Luokka __ Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka __ Neopterygii
Lahko __ Karppikalat Cypriniformes
Heimo __ Särkikalat Cyprinidae
Suku __ Carassius
Laji __ gibelio

Hopearuutana (Carassius gibelio) on uusin kalatulokkaamme. Sen saapuminen varmistettiin vuoden 2005 alussa, kun riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat onkivat niitä ylös Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. Hopearuutanaa ollaan tavattu myöskin muistakin rehevistä järvistä. Suurin Suomessa saatu hopearuutana painoi hieman yli kaksi kiloa. Hopearuutanoita istutettiin vuoden 1940 lopussa eri puolelle Viroa, josta se levisi aikaa myöten Helsingin edustalle. Hopearuutana on nimensä mukaan hopeanhohtoinen ja se on myös pulleampi kuin ruutana. Hopearuutanalla on siivilähampaita 39-54, kun ruutanalla niitä on ainoastaan 23-34. Lajitunnistuksen varmistaminen vaatii kalojen avaamisen. Ruutanan vatsakalvo on vaalea, kun taas Hopearuutanan on tumma. Yksi hopearuutanan nopean leviämisen syy on sen kyky sopeutua elinympäristöönsä. Se viihtyy parhaiten rehevissä ja lämpimissä vesissä. Hopearuutana on yksi esimerkkilaji, joka tulee hyötymään ilmaston lämpenemisestä. Hopearuutanalla on tehokas lisääntymistapa. Saman lajin koiraita ei välttämättä tarvita, kun jonkin muun särkikalan koiraita on kutupaikalla. Vieraan lajin maiti aktivoi mätimunan sisällä olevan alkion. Tällä tavoin ei synny lajiristeymiä, vaan hopearuutana naaras synnyttää itsestään kopioita. Suomessa tavattavat hopearuutanat ovat usein naaraita.

Lähteet

Sivua on viimeksi muutettu 17. maaliskuuta 2011 kello 22.36