Isokoskelo

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isokoskelo1.jpg

Isokoskelo (Mergus merganser) on suuri sorsalintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan hieman silkkiuikkua ja tukkakoskeloa.


Tuntomerkit[muokkaa]

Juhlapukuisen isokoskelokoiraan puku on mustavalkoinen. Pää, selkä ja siiven kärkiosa ovat mustat, muu osa linnusta on valkoista. Keväällä koiraan vatsapuolella on kaunis ruosteenkeltainen vivahdus. Isokoskelonaaraan pää on ruskea. Pään ja valkoisen kaulan väriraja on jyrkkä. Selkäpuoli on harmaa ja alapuoli valkoinen. Vain naaraalla on niskassa tuuhea töyhtö. Siiven takareunassa on suorakulmiomainen laikku ilman mustaa keskijuovaa (vrt. tukkakoskelo). Isokoskelon koivet ja nokka ovat punaiset. Koiraalla silmän värikalvo on punainen ja naaraalla ruskea. Ääntelee nenäsointisella karhealla huutosarjalla rok-rok.


Esiintyminen ja muutto[muokkaa]

Isokoskelon pesimisalueita ovat Eurooppa, Pohjois-Aasia ja Pohjois-Amerikka. Euroopan pesimäkanta on 46 000-62 000 paria. Suomessa isokoskelo pesii sekä sisämaan suurissa ja karuissa järvissä, joissa sekä saaristossa ja rannikolla. Suomen isokoskelokannan kooksi arvioidaan tällä hetkellä noin 25 000 paria. Isokoskelo on taantunut viimevuosina etenkin merialueella, minkä vuoksi se luokiteltiin silmälläpidettäväksi vuoden 20oij9uhvb90rth923unb934unt3490n3409h349tnh209i23nhr34n10 uhanalaistarkastelussa. Pohjoisimmat pesijät muuttavat vähän etelämmäksi järvien jäätyessä. Suomen koskelot muuttavat tyypillisesti Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, lauhoina talvina ne jäävät Lounais-Suomen saaristoon. Isokoskelo on päivämuuttaja. Syysmuutto tapahtuu syys-joulukuussa ja kevätmuutto maalis-huhtikuussa. Se on yksi varhaisimmista kevätmuuttajistamme.

Isokoskelokoiras lennossa

XXX

Lisääntyminen ja ravinto[muokkaa]

Isokoskelo pesii puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa tai pöntössä. Naaras munii huhti-toukokuussa 8-12 kellertävää munaa. Vain naaras hautoo munia, ja haudonta-aika on 34-35vrk. Poikaset oppivat lentämään noin 2kk:n ikäisinä. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät itse ravintonsa jo hyvin nuorina, mutta pysyvät poikueena naaraan seurassa. Osa naaraista ryöstää poikasia muilta naarailta, jolloin syntyy suurpoikueita. Isokoskelo on kokosukeltaja, joka syö pikkukaloja, simpukoita ja äyriäisiä. Isokoskelot saalistavat ryhmänä siten, että esimerkiksi emo poikasineen ui vihukamaisena muodostelmana kohti lahden tai poukaman pohjukkaa, ajaen edellään pikkukalaparvea. Lähellä rantaa kalaparvi kerääntyy yhteen, jolloin koskelot hyökkäävät ruokailemaan. Isokoskeloille kelpaavat myös hyönteiset ja nuijapäät.

Lähteet[muokkaa]