Järvituulastus

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tuulastus tarkoittaa matalassa vedessä yötä viettävien kalojen pyydystämistä pitkävartisella atraimella, valon avulla. Kalat ovat viileässä syysvedessä hidasliikkeisiä ja passiivisia, mikä edesauttaa huomattavasti iskemistä. Tuulastusta harrastetaan syksyisin. Tuulastaa voisi myös keväisin, mutta se on kiellettyä ja moraalisesti väärin (kutukalojen tappamista). Kesällä kalat ovat aktiivisia yöt ovat valoisia. Rehevämmissä järvissä vedessä lilluu kaikenasteisia pieneliöitä ja planktonia kesäisin, mikä haittaisi näkyvyyttä.

Välineet

Atrain on pitkävartinen seiväs, minkä toisessa päässä on (yleensä 8-piikkinen) piikkikampa. Piikkien väli on ~2cm. Sopiva pituus varrelle on noin kaksi metriä, sen syvemmälle ei kannata iskeä arviointivirheiden takia. Vesi taittaa valoa, ja kala saattaa päästä karkuun haavoittuneena huolimattoman iskun jälkeen. Tuulastusvalona on perinteisesti käytetty tervaksia telineessä veneen kokassa. Tervaksista luovuttuaan tuulastajat siirtyivät petrolilamppuihin. Nykyään yleisesti käytetty valo on traktorin työvalo tms. sähkövalo. Virtalähteenä käytetään auton akkua. Tuulastaessa voi käyttää muita useita erilaisia valonlähteitä, mutta omien kokemuksieni mukaan tämä työvalo auton akulla on toimivin ratkaisu. Paketti on edullinen ja helppokäyttöinen, ja akun lataus on lähes ilmaista. Työvalo pieksee muut valonlähteet tehokkuudessa. Työvalon virittely akkuun sopivaksi vaatii hieman sähkömiehen taitoja. Näppärä kalastaja virittelee työvaloon jonkinlaisen kahvan, mikä helpottaa käsittelyä olennaisesti. Veneen mallilla tai merkillä ei ole olennaisesti väliä. Mahdollisen moottorin irrottaminen kuitenkin helpottaa kalastusta olennaisesti. Yleisimmin kaloja isketään nimenomaan huopaamalla veneen perästä.

Keli

Mitä tyynempi ja pimeämpi yö, sen parempi. Ideaali keli käsittää myös lämpimän yön. Ilman ollessa vettä kylmempi veden päälle leviää näkyvyyttä haittaava usvakerros. Usvasta ei ole ongelmaa ilman ollessa lämpimämpää kuin vesi. Tuuli haittaa näkyvyyttä rikkoen vedenpinnan. Kalat ovat myös levottomampia tuulisella kelillä. Kunnon sade on huono juttu, tihku ei haittaa paljoakaan. Mitä pimeämpi on, sen suuremmat tehot saadaan valosta. Kalan silmä poikkeaa melkoisesti ihmisen silmästä. Kala ei kykene supistamaan iiristään nopeasti valon vaihtelun mukaan niin kuin ihminen (joku biologi korjatkoon jos olen väärässä). Ihmisen silmä tottuu nopeasti valoon, kalalla siihen menee aikaa noin puoli tuntia näin radikaalissa tapauksessa. Eli kala ikään kuin sokaistuu kun sitä osoitetaan valolla. Mitä pimeämpi on, sen helpommin kala sokaistuu. Kala kykenee kuitenkin aistimaan kylkiviivallaan normaalisti. Tuulaalle kannattaa lähteä ensimmäisiä kertoja kun vesi on alle kymmenasteista tai pimeä tulee 19-20 aikoihin. Vene kannattaa lykätä vesille kymmenen aikoihin kun pimeä on kunnolla laskeutunut ja kalat ovat nousseet matalaan.

Paikoista

Paikan valinta riippuu kohdekalalajista. Haukia, sorvia, särkiä ja lahnoja löytyy matalista kaislikkolahdista. Ahvenet ovat melko harvinaisia, isoin tuulasahveneni taitaa olla sadan gramman huonommalla puolella. Siikoja löytyy helpommin hieman karummilta rannoilta. Muista en tiedä kovinkaan hyvin, kalasto etelä-Savossa keskittyy pääosin edellä mainittuihin. Harvinaisempia saaliita (mitä olen itse saanut) ovat ankerias, made tai karppi. Tuulastamalla voi oikeastaan saada minkä tahansa kalan, riippuen tietysti vesistöstä.

Kala

Soutaja pyrkii huopaamaan mahdollisimman äänettömästi ja vettä loiskuttamatta. Atrainmies määrittelee vauhdin, niin että hän ehtii tutkia ympäröivää pohjaa valolla. Kun atrainmies havaitsee kalan, huopaaja jarruttelee vauhtia suunnaten perää samalla kohti kalaa. Valon osoittamisessa on 2 koulukuntaa. Toinen osoittaa kalaa valolla koko ajan, toinen ei enää kalan sokaisemisen jälkeen. Vene pysäytetään kalan viereen. Iskijä laskee atraimen hitaasti ja tasaisesti kalan niskan yläpuolelle, noin parinkymmenen sentin päähän. Nopea ja päättäväinen isku, ja kalaa painetaan pohjaa vasten, näin piikit uppoavat kunnolla kalan niskaan ja se väsyttää itse itsensä pohjassa potkimalla. Lajista ja koosta riippuen voidaan käyttää haavia. Haavi viedään pohjaan ja atrain nostetaan varovasti (siis kalan kera) pohjamudasta ylös ja nostetaan ylös haavin varmistaessa ympärillä. Atraimen piikkejä ei kannata tarkoituksellisesti sotkea havakseen. Veneeseen nostettu kala kannattaa tappaa verestämällä ja iskemällä kalikalla niskaan. Veneessä sätkivä tappamaton kala aiheuttaa vain turhautumista.

Muita kala tapauksia

Kalaa joutuu melko usein lyömään liikkeeseen. Varsinkin lahna on usein liikkeessä. Siika ei ole ikinä paikoillaan. Liikkeeseen lyötäessä pitää arvioida kalan nopeus ja omat kyvyt. Liikkeeseen lyöminen ei loppupeleissä ole vaikeaa, se on oikeastaan helpompaa kuin paikalleen lyöminen. Liikkeessä oleva kala ei huomioi atrainta kovinkaan tarkasti. Joskus kalan saattaa huomata vasta kun on liian myöhäistä, eli kun vene on jo ajamassa sen päälle. Silloin veneen pitää antaa rullata normaalisti eteenpäin ja yrittää palata paikalle. Yleensä kala ei ole liikkunut paikaltaan.

Muuta

  • Yleensä pidämme veneessä kahta atrainta, lahnoja on usein pari-kolmekin samalla paikalla, näin saalis saadaan maksimoitua. Ensin atrainmies iskee yhden kalan ja painaa sitä pohjaa vasten. Jos toinen kala on vielä paikoillaan, huopaaja siirtyy varovaisesti paikaltaan ja iskee tämän.
  • Akun kanssa pitää olla varovainen. Se kun tippuu järveen niin sitten on piru irti. Tislattu vesi ei ole läheskään yhtä paha akkuneste kuin happo, mutta vuotoa pitäisi välttää kaikin keinoin.
  • Atraimen piikit on pidettävä terässä. Varsinkin hiekka/kivipohjaisilla rannoilla iskiessä ne tuppaavat tylsymään.
  • Hauista voi seurata kelloa. Ne ovat pää rantaan päin noin kahteentoista asti, kahdestatoista yhteen ne ovat poikittain ja yhdestä eteenpäin naama selälle päin. Älkää kysykö miksi, näin vain on.
  • Soutajan ja atrainmiehen on hyvä sopia vaihdoista. 20min ja vaihto tai 400metriä ja vaihto on todettu käytännössä toimiviksi.
  • Tämä artikkeli käsittelee tuulastusta järvellä ja järviolosuhteissa, merellä saattavat päteä hieman toiset säännöt.

Teksti: Perca