Jigikalastus

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä on suositeltu sivu

Jigikalastuksen suosio on noussut viimeisen viiden vuoden aikana suorastaan räjähdysmäisesti. Kalastusmuoto on ollut tuttu jo 1980-luvulla aktiiviharrastajien keskuudessa, mutta vasta 2000-luvulla siitä on tullut yhä useamman "sunnuntaikalastajankin" luottoviehe. Kiitos kuuluu medialle ja eritoten kalastusjournalismille, sillä alan lehtien ja ohjelmien kautta on varmasti suurin osa jigailuun tutustunut.

Minulta on monesti kysytty, mikä on mielestäni paras yleisviehe - siis viehe, joka kelpaa mahdollisimman monelle kalalajille ja jota on helppo uittaa houkuttelevasti tilanteessa kuin tilanteessa. Useimmiten olen päätynyt vastauksessani 3 keltaiseen toukkajigiin. Mielestäni se on "joka paikan -viehe" vailla vertaa. Oleellista on vain valita kuhunkin kalastussyvyyteen parhaiten soveltuva jigipää.


Jigin rakenne

Perinteinen kaksiosainen jigi koostuu pehmeästä silikonirungosta (jigipyrstö) ja lyijypäällä varustetusta koukusta (jigipää), joita myydään erikseen. Jigipyrstöjä löytyy eri pituisista eri mallisiin ja värisiin. Vastaavasti jigipäitä on tarjolla monen painoisena, värisenä ja eri mallisilla koukuilla ja lyijypäällä varustettuna.

Jigipyrstöjen materiaali ei rajoitu ainoastaan silikoniin, vaan niitä valmistetaan perhonsidontamateriaaleista, muovista, kumista ym. pehmeistä materiaaleista, jotka elävästi liikkuvat vedessä. Jigipäät ovat ainakin toistaiseksi pääasiassa lyijyä.

Yhä enemmän myydään täysin valmiita jigejä, joiden paino ja koukku ovat kiinteänä rungon sisällä. Osalla on suoralla kelauksellakin oma uintiliike. Eritoten tällaiset kalajigit ovat yleisiä.

Jigikalastus3jigiack0.jpg


Jigin uitto

Jigi on syvän veden viehe vailla vertaa ja yleisimmin sillä kalastetaankin pohjasta. Tavallisilla toukka-, kala- ja matojigeillä ei ole muuta liikettä kuin veden virtauksen aikaansaama hännän liehuminen ja ne ovat harvoin kalastavia suoralla kelauksella. Tehokas uinti jigille aikaansaadaan vavalla tai kelalla.

Vapauitto tapahtuu seuraavasti: Kun jigi on heiton jälkeen vajonnut pohjalle, kelataan löysä siima sisään, pidetään vapa vaakatasossa veden pintaan nähden ja aletaan nostaa vapaa hiljalleen, jolloin jigi lähtee uimaan pohjan tuntumassa. Kun vapa on miltei pystysuorassa, odotetaan, kunnes tunnetaan pieni tömäys ja siima löystyy. Jigi on tällöin pohjassa ja voidaan laskea vapa taas vaakatasoon ja kelata löysä siima sisään sekä tehdä liikesarja uudestaan. Mitä hitaammin vapaa nostetaan, sitä lähempänä pohjaa jigi kulkee. Räväkät nostot aikaansaavat jigille pomppivamman liikkeen, mikä saattaa olla joskus tehokkaampi uittotapa mm. ahvenelle.

Vavan noston sijaan liike jigille voidaan antaa kelalla. Itse pidän vapaa n. 40° kulmassa, jolloin siima on tiukemmalla ja kelaan katkonaisesti jigiä sisään. Taukojen aikana jigi vajoaa pohjalle, jolloin kädessä tuntuu tömäys ja siima löystyy. Räväkämpi ja pomppivampi liike jigille saadaan kelaamalla nopeita ja lyhyitä sarjoja, kun taas hitaammalla kelauksella jigi saadaan kulkemaan pohjan tuntumassa.

Uittoa kannattaa jatkaa aivan veneen alle tai rannan tuntumaan, sillä kala voi seurailla pitkänkin aikaa ja iskeä vasta jigin lähdettyä nousemaan pystysuorassa.

Jigikalastuksessa oleellista on tuntuma vieheeseen, joka aikaansaadaan tunnokkaalla kela-vapa-yhdistelmällä, sopivan ohuella siimalla ja kalastussyvyyten parhaiten soveltuvalla jigipäällä. Liian painavaa jigipäätä ei kannata käyttää, vaikka tuntuma onkin tällöin hyvä, sillä jigi kyntää pohjaan vakoa, eikä leijaa houkuttelevasti. Jigipäitä onkin syytä olla usean painoisia mukana. Oikea paino määräytyy syvyyden lisäksi käytettävän siiman mukaan sekä myös veden virtauksesta. Ehkäpä kalastavin jigi on silloin, kun sen tuntee juuri ja juuri pohjaan vajotessaan.


Jigikalastajan välineistö

Jigailussa kalastusvälineillä on varsin suuri vaikutus saaliin saamiseen. Saamattomuuden syynä on totta kai monesti väärin valittu paikka, eli ts. ei olla kalapaikalla. Mutta ison ahvenparven harventaminen onnistuu paljon tehokkaammin, kun välineet ovat oikeat.

Vapa on yksi tärkeimmistä jigikalastajan välineistä. Kun käytettävät jigit ovat yleensä painoltaan 2-20 g, ei vapa saa olla liian järeä. Vavalta vaaditaan jäykkyyttä, napakkaa toimintaa ja keveyttä, jotka edesauttavat ehkäpä tärkeimmän, eli tuntuman, saamista. Jotkut ovat tehneet vanhoista vavoistaan erinomaisia jigivapoja lyhentämällä vapaa kärjestä, jolloin jäykkyyttä ja samalla tunnokuutta tulee lisää.

Suosituin vavan pituus ahvenen jigistelyssä lienee 6' ja kuhan jigistelyssä 7'. Kuhan tartuttaminen vaatii vavalta erityistä jämäkkyyttä. Hauen jigailu onnistuu ihan tavallisella 8' järeähköllä haukivavalla, kun käytetään isoja 15 cm kalajigejä, ns. ankkoja, jotka painavat 40+g.

Useimmat ovat sitä mieltä, että ainoa oikea kela jigailuun on haspeli, joka on hyrräkelaa parempi pienillä viehepainoilla. 1000-1500 kokoluokan haspeli onkin erittäin hyvä valinta yleisjigistelyyn, mutta pieni hyrräkela soveltuu jigailuun siinä missä haspelikin. Itsekin jigailen varsin paljon hyrräkelalla - kyse on loppujen lopuksi makuasiasta. Mielestäni hyrrän kanssa kelauitto on vapauittoa tehokkaampaa. Jos pitää umpikelasta, onnistuu jigikalastus tarvittaessa silläkin.

Jigikelaksi kannattaa valita haspeli tai hyrrä, jossa on takaliikkeetön kampi. Yleensä ko. ominaisuus on toteutettu IAR (Instant Anti Reverse) -laakerilla. Kammen takaliikkeettömyydestä on etua kalaa tartutettaessa, jolloin vastaisku tehostuu samalla kampea kiertämällä.

Siima edesauttaa tuntuman saamista siinä missä vapakin ja on täten erittäin oleellinen osa saaliin saamista. Mielestäni yksisäikeiset monofiilisiimat kannattaa unohtaa ja ladata kelalleen laadukasta 0,10-0,17 mm monikuitusiimaa. Hyrrän mahdolliset siimasökeröt ovat helpommin selvitettävissä 0,15-0,17 mm siimoilla kuin ohuemmilla, mutta ahvenen ja kuhan jigailussa 0,10-0,14 mm on paras valinta tunnokuutensa vuoksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että siimojen todelliset paksuudet tuppaavat olemaan paljon ilmoitettua suurempia ja eri valmistajien välillä on huomattavia eroja. Haspelille fuusiosiima Fire Line on hyvä valinta ja hyrrälle esim. punottu Power Pro. Sopivan paksuuden lisäksi jigisiiman on hyvä olla väriltään hyvin erottuva, esim. keltainen, pinkki tai fluorivihreä, sillä siiman "lukeminen" helpottuu. Siiman värillä ei kalantuloon ole vaikutusta.

Joskus kuitusiima uittaa jigiä liian räväkästi, jolloin esim. 1-1,5 m monofiiliperuke, paksuudeltaan 0,30-45 mm, saattaa olla lääke kalantuloon. Jigi ui tällöin rauhallisemmin ja kivikkoisella alueella paksu monofiili ei rispaannu yhtä helposti kuin ohut kuitu.

Mitä, missä, milloin?

Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus perehtyä kovin syvällisesti eri kalalajien jigailuun, mutta joitain vinkkejä yleisimpien kohdekalojen, ahvenen, kuhan ja hauen, jigauksesta haluan tuoda esille.

Ahven on varmasti jigikalastajan yleisin ja tavoitelluin saaliskala. Ahven oleilee suurimmaksi osaksi pohjan tuntumassa ja on siksi helposti jigillä tavoitettavissa. 3-4" toukkajigi on varma valinta ahvenelle, ja erityisesti merialueilla (mutta myös sisävesillä) ruskean, punaisen ja vihreän sekoitus, eli ns. moottoriöljy, on ottiväri kaikkina vuodenaikoina. Myös 4" ja 5" kala- ja matojigit kelpaavat ahvenelle. Matojigi sopii hyvin syvän veden kalastukseen, sillä isokaan paino ei vaikuta tuntumaan, kun paino liukuu siimassa vapaana.

Matalassa vedessä ja silloin, kun ahven on pinnassa ajolla, ovat pikkuvaaput ja lipat jigejä käyttökelpoisempia vieheitä. Mutta heti, kun kalastetaan syvemmästä, on jigi usein paras valinta. Ahvenia kannattaa haeskella kesäaikaan ja alkusyksystä selkäkareilta ja virtapaikoista. Myöhäinen syksy on jigikalastajalle suorastaan kulta-aikaa, kun ahvenet ovat kerääntyneet sankoiksi parviksi selkäpakoille. Parvien etsintään kaikuluotain on ehdoton apuväline. Keväisin ja alkukesästä ahven on kudulla ja hankala saada iskemään, mutta mahdollisuudet isoihin mätilastin täyttämiin ovat olemassa.

Kuha on myös pohja-aktiivinen kala ja iskee mielellään jigiin. Kuhia jigataan erityisesti kutuaikaan, touko-kesäkussa, jolloin saaliskaloina ovat kutua vartioivat koiraskuhat. Jos tähän, sinänsä arveluttavaan puuhaan, haluaa ottaa osaa, kannattaa noudattaa sääntöä "kohtuus kaikessa". Paikalliseeen kuhakantaan kun voi jo yksikin kalastaja vaikuttaa merkittävästi teurastamalla koiraskuhia, jolloin kutu ei ehkä onnistu.

Samoihin aikoihin (alkukesästä) sisävesillä olen tavoittanut kuhat parhaiten virtapaikkojen tuntumasta, erityisesti vuolteilta. Kuhia harvemmin tulee samaan tahtiin kuin ahvenia ja niitä joutuu etsimään enemmän. Kalastus kannattaa kuitenkin keskittää hyville kuha-alueille - jokaisessa lahdessa kun ei kuhaa ole. Paikkatieto on tärkeä. Kesäaikaan kuhia olen löytänyt myös 4-10 m selkäpakoilta ja monesti ne näkyvät hajanaisina "banaaneina" kaiussa. Kaikuluotain onkin oiva apu kuhapaikan löytämisessä.

Toisinaan kuha vaatii hyvin hidasta uittoa ja suorastaan jigin pohjassa laahausta. Kuhan jigaajan perusvärejä ovat keltaisen ja vihreän sävyt sekä moottoriöljy. Myös tumma punainen ja violetti ovat osoittautuneet ottiväreiksi erityisesti pimeään aikaan. 5"-6" toukka- ja matojigit, eli keskimäärin hieman ahvenjigejä pidemmät, ovat käypiä kuhalle. Saman kokoluokan kalajigitkin toimivat, mutta itse olen huomannut varsinkin heikommalla otilla toukkajigit tehokkaammiksi.

Jotkut vannovat kuhan jigauksessa monofiilisiimojen - jopa paksujen sellaisten - nimeen. Itsekin olen monofiilisiimalla kuhaa jigaillut, mutta oleellisesti huonompi tuntuma on ollut syy vaihtaa takaisin kuitusiimaan. Sen sijaan 0,12 mm kuitusiimaan olen laittanut 1,5 m pitkän, 0,40 mm paksun monoperukkeen, joka paitsi uittaa jigejä rauhallisemmin myös kestää ohutta kuitusiimaa paremmin hankausta pohjakivikossa.

Syvänveden hauen kalastuksessa käyttökelpoisia vieheitä ovat isot yli 6" toukkajigit ja kalajigit (ankat). Haukijigiin on syytä tehdä apukoukutus, esim. painamalla kolmihaarakoukun yksi sakara jigin sisään selkäpuolelle ja kiristämällä koukku perukevaijerilla jigipään lenkkiin.

Isoa haukea etenkin joutuu etsimään syvyyksistä, joita on tavallisilla vaapuilla, lusikoilla ja jerkeillä hankala tehokkaasti kalastaa. Selkävesien syvät penkan rinteet, virtasalmet, kutulahtien syvemmät montut ym. ovat kaikki jigeillä tehokkaasti kalastettavissa. Penkan reunat kannatta kalastaa syvästä matalaan heittäen, jolloin jigi putoaa rinnettä alas ja ui pidemmän aikaa - ja kalastaa tehokkaammin. Väreistä hauelle kelpaa varmaankin kaikki, mutta kuten kalastuksessa yleensäkin, on joka päivälle olemassa parhaat värit, jotka täytyy kalastamalla selvittää.

Haukijigeistä ehkä tunnetuin nykyisin on Storm Suspending Wildeye Swim Shad eli "Suspijigi". Kyse on isosta (isoin 7") kalajigistä, joka on syvyytensä säilyttävä tai hitaasti uppoava ja sillä on suorallakin kelauksella uintiliike. Kalastus on tehokkainta "Suspia" katkonaisesti kelaillen tai vavalla nykien. Vastaavia, ennemmin pehmovaappuja kuin jigejä, löytyy markkinoilta muitakin.



Katso myös