Kala

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kala on yleisnimitys vedessä eläville, kiduksilla hengittäville, selkärankaisille eläimille.

Kalojen monimuotoisuus

Kalalajien oon todella montaa erilaista. Eri lajien ominaisuudet monella tapaa esimerkiksi muodon, elintapojen, ravinnon ja myrkyllisyyden mukaan. Eri alueilla ja eri ravintoja käyttävät kalat ovat kaikki erikoistuneet erilaisiin asioihin. Osa kaloista, esimerkiksi hait, on saalistukseen kehittyneitä lihansyöjiä, kun taas useat lajit käyttävät ravintonaan joko kasvisravintoa tai eläinplanktonia.

Kalojen joukosta löytyy useita todella erikoistuneita lajeja, jotka pystyvät erityisominaisuuksiensa ansiosta selviytymään vain tietyissä elinympäristöissä.

Esimerkiksi jotkin hyvin syvällä meressä elävät kalat pystyvät elämään vain suuren paineen alaisina.

Pinnalla ne räjähtäisivät kappaleiksi oman sisäisen paineensa takia.

Ahven

Kalojen evoluutiohistoria

Ensimmäiset kalat kehittyivät kambrikauden loppupuolelle noin 500 miljoonaa vuotta sitten.

Näiltä ensimmäisiltä kaloilta puuttui leuka, mutta niillä oli kuitenkin pyrstö ja jonkinasteisia evämaisiä rakenteita anatomiassaan

Kyseessä oleva leuattomien panssarikalojen ryhmä jakautui kahdeksi eri kehityslinjaksi, joille kaikille yhteistä oli ruumiin peittävä moniosainen luupanssari.

Suurin osa lajeista oli hyvin lyhyitä ja leuattomuutensa vuoksi joutuivat hankkimaan ravintonsa imemällä pohjalietettä ja pieniä selkärangattomia sekä avovedestä planktonia.

Panssarikalat vaikuttavat fossiililöytyjen perusteella kuolleen sukupuuttoon noin 400 miljoonaa vuotta sitten, jolloin niiden satamiljoonavuotinen kukoistuskausi päättyi.

Todennäköisesti panssarikalat hävisivät ominaisuuksiltaan meriin ilmaantuneille leuallisille panssarihaille.

Nykypäivänä ainoastaan nahkiaiset ja limanahkiaiset ovat leuattomia kaloja,vaikkakaan tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, kuuluvatko nämä eläimet kaloihin poikkeavan ruumiinrakenteensa vuoksi.

Panssarihaille oli jo ehtinyt kehittyä rustoinen tukiranka ja parilliset evät.

Nämä rakenteet mahdollistivat sen, että uudet meriä hallitevat kalat saattoivat muodostaa uusia ja monimuotoisempia ekologisia lonkeroita


Ruumiinmuoto

Kalalajeja on yli 25 000, minkä vuoksi on olemassa paljon muodoltaan ja rakentaaltaan erilaisia kaloja.

Silti elintoiminnot ovat hyvin samankaltaisia sekä alkeellisilla että kehittyneillä kaloilla.

Yleensä sivulta litistynyttä sukkulamuotoa pidetään kalan perusmuotona, vaikkakin on olemassa monie muunlaisia muotoja.

Kalojen ruumiin muoto on nimittäin aina sopeutunut ympäristöön. Koska muoto on virtaviivainen kala liikkuu sulavasti vedessä.

Esimerkiksi pohjassa elävät kalalajit voivat olla litistyneitä tai notkeita ja käärmemäisiä, kun taas kasvien ja juurakoiden suojassa elävät kalalajit ovat korkeita ja litteitä.


Tukiranka

Kalojen tukirangan huomattavin osa muodostuu selkärangasta ja kallosta.

Tämä tukiranka voi olla joko rustoinen tai luutunut.

Eri kalaryhmillä on eri määrä nikamia.

Yleensä kalojen nikamien kaksiosainen selkähaarake on kärjestään sulautunut yhteen.

Haarakkeiden väliin jäämässä pienessä tilassa sijaitsee selkäydin.

Vartalonikamien kohdalla sivuilla suuntautuneet vatsahaarakkeet kannattavat kylkiluita.

Kylkiluiden alapäät ovat vapaat, mikä johtuu rintalastan puuttumisesta.

Kalojen rintaevät ovat vähän kuin maalla elävien selkärankaisten eturaajoja ja ne niveltyvät kiduskansien takana oleviin kalan hartioihin.

Vatsaevät niveltyvät surkastuneeseen lantioon.

Levinneisyys ja lisääntyminen

Kaloja löytyy lähes jokaisesta suuresta vesialueesta, sekä suolaisista meristä että makean veden järvistä ja lammista.

Kaloja elää lähes joka syvyydessä aivan pinnasta tuhansien metrien syvyyteen.

Kalojen kummatkin sukupuolet ovat lähes asmannäköisiä.

Lisääntyminen tapahtuu kun naaras munii veteen mätimunia ja koiras laskee niiden päälle maitia, joka hedelmöittää munat.

Yleensäi hedelmöittyminen tapahtuu vedessä, mutta on muutama laji, joissa mäti hedelmöittyy naaraan sisälläkin.

Jotkut harvat lajit rakentavat pesiä tai hoitavat poikasiaan jossain määrin.

Kalat ihmisravintona

Kaloja käytetään laajalti ravinnoksi.

Kalassa on A-, B12-, D-, E-, ja K-vitamiineja sekä rasvahappoja, jotka ovat ihmiselle tärkeitä.

Suomalaisia kaloja

Pääartikkeli: Luettelo Suomen kalalajeista


Suomen vesissä on tavattu 97 eri kalalajia, kun lasketaan mukaan sekä satunnaisvieraat että istutetut kalat.

Tässä joitakin yleisimpiä: Ahven, Ankerias, Hauki, Kampela, Kilohaili, Kivisimppu, Kolmipiikki, Kuha, Lahna, Lohi, Made, Muikku, Siika, Silakka, Salakka ja Särki.


Kalojen aistit

Kalastajan on hyvä tietää ainakin jonkin verran kalojen aisteista. Tällöin kalastajan on helpompi päätellä, mitä kala näkee kuulee tai muuten aistii, kun hän tarjoaa syöttejä kaloille.

Näkö

Kalan silmän rakenne on jokseenkin samallainen kuin ihmiselläkin. Yleensä kalat kuitenkin ovat likinäköisiä, sillä niiden näkökyky on sopeutunut tarkkaan näkemiseen lyhyillä etäisyyksillä. Sen näkökenttä on laaja, koska sen silmät sijaaitsevat pään molemmin puolin. Sen sijaan tarkan näön alue on suppea, yleensä alle metrin. Syvyyssuunnassa kala näkee tarkasti vain näkökentän etusektorissa olevat alueet. Kalojen silmäterä on yleensä liikkumaton. Kalat välttävätkin kirkasta valoa ja äkkinäisesti vaihtelevia valaistusoloja.

Haju-ja makuaisti

Kalojen hajuaisti on yleensä hyvä. Kalan sieraimesta johtaa kanava nenäkuoppaan, jossa on poimuisia aistinlukkoja. Veteen sijoitettujen houkutus aineiden tuoksut kulkeutuvat asitinlukkoon ja ärsyttävät sitä. Kalat voivat haistaa uidessaan sekä ollessaan paikoillaan. Kaljojen hajuaistin herkkyydessä on suuriakin eroja. Hauki saalistaa pääasiassa näön perusteella ja sillä onkin vähän hajuaistinlukkoja. Ankeriaalla solukkoa on paljon ja se käyttää hajuaistiaan hyväksi enemmän kuin hauki.

Lähteet

  • Lokki, Juhani et al. (toim.): Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X.

Katso myös