Kalan vapauttaminen

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalastuskulttuurin muuttuessa ovat monet virkistyskalastajat alkaneet kiinnittämään yhä enemmän huomiota harrastukseensa liittyviin eettisiin seikkoihin. Enää ei välttämättä tarvitse käydä kalassa ravinnonhankinnan takia, vaan monet kalastavat silkan kalastuksen tuoman ilon ja kalavesillä saatujen luontokokemusten vuoksi. Nykyajan vapakalastajista yhä useampi vapauttaa osan tai kaikki kalansa takaisin kasvamaan ja tuo mielummin saaliin kotiin valokuvien muodossa. Jotta kala olisi vapauttamisen jälkeen hyvässä ja elinvoimaisessa kunnossa, on kalamiehen osattava toimia oikein. Tarvittava välineistö on oltava mukana kalareissulle lähdettäessä, myös välineiden käyttöä tulee opetella jo etukäteen. Lisäksi tulee jo valmiiksi miettiä omaa toimintaa kalan vapautustilanteessa; kuinka saan kalan mahdollisimman hyväkuntoisena takaisin veteen, entä mitä sitten teen kun ennätyskala on siiman päässä?

Hauki takaisin uimaan.jpg

Iso hauki menossa hyväkuntoisena takaisin kasvamaan.


Perusasiat kuntoon[muokkaa]

Kalan oikeanlainen vapauttaminen ei ole vaikeaa. Sopivilla välineillä, harjoittelulla ja asioiden sisäistämisellä kuka tahansa suoriutuu siitä loistavasti. Kaikki alkaa jo kalastusvälineiden valinnasta. Vieheistä tulisi karsia ylimääräiset koukut pois, ne vain vaikeuttavat ja hidastavat vieheen irrotusta kalan suusta. Koukkujen määrän vähentäminen edistää useimmiten myös kalan parempaan tarttumista ja kiinnipysymistä. Koukun irrotusta helpottaa myös mahdollisimman pieni väkänen tai kokonaan väkäsetön koukku. Ison väkäsen voi painaa pihdeillä alas.

Vapautus yksihaara.jpg

Yksihaarakoukun irrottaminen sujuu helpommin kuin useampihaaraisen koukun, se on myös kalalle parempi vaihtoehto.

Kalastusvälineet tulee valita kalan koon mukaan. Liian keveillä välineillä väsytysaika pitenee tarpeettomasti, ja kala voi uupua liiaksi. Pitkä väsytysaika heikentää kalan toipumista. Sopivilla varusteilla kalan voi väsyttää ripeästi ja määrätietoisesti, väsytyksessä tulee kuitenkin välttää turhaa repimistä. Haavin pitää olla riittävän iso jotta kalan haavitseminen käy nopeasti. Havaksen tulee olla pienisilmäistä ja solmuttomasta materiaalista valmistettua. Tällainen havas ei vahingoita kalan eviä eikä ihoa. Haavi tulee muistaa aina kastella ennen haavitsemista.

Vapautus kala haavissa.jpg

Pienisilmäinen solmuttomasta havaksesta valmistettua havas ei vahingoita kalan pintaa.


Kalan nostaminen vedestä[muokkaa]

Kalaa ei monesti tarvitse edes nostaa, vaan se voidaan vapauttaa jo vedessä. Jos kala nostetaan ylös, tulee se etenkin isojen yksilöiden kohdalla tehdä harkiten. Kalaa ei saa roikottaa, vaan nostamisessa ja käsittelyssä käytetään kahta tukipistettä; kalaa pidetään kahdella kädellä joista toinen on aina mahan alla. Kala pyritään pitämään mahdollisimman matalalla, sillä putoaminen vahingoittaa kalaa, ja mitä korkeammalta kala putoaa sen pahempi. Kalan ruumiinrakenne on sopeutunut vesiympäristöön, joten ilmassa ollessaan sillä ei ole ympäröivän veden antamaa tukea. Kun kala on nostettu vedestä, tulee kaiken tapahtua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Mitä kauemmin kala on kuivilla, sitä huonommaksi käyvät sen mahdollisuudet selvitä. Eri kalalajit kestävät eri lailla kuivilla oloa, myös säätilalla on suuri merkitys.


Koukun irrotus[muokkaa]

Pihdit kuuluvat nykypäivän vapakalastajan perusvälineistöön. Kunnon pihtien avulla koukun irrotus sujuu nopeasti ja turvallisesti. Etenkin hauenkalastaja arvostaa pitkänmallisia pihtejä, joilla koukun saa tarvittaessa irrotettua syvältä hauen suuresta kidasta. Pihdit soveltuvat sekä kolmi-, että yksihaarakoukun irrottamiseen. Hauenkalastajan varusteisiin kuuluvat myös katkaisupihdit jolla koukun saa tarvittaessa poikki. Onkijat käyttävät pihtien sijaan yleensä puikkomaista koukunirrottajaa, samantyylinen apuväline on kehitetty myös perhokalastajille.

Koukunirroitin.jpg

Koukunirroitin on onkijan tärkeimpiä välineitä.

Välineestä riippumatta on tärkeintä saada koukku nopeasti irti kalan suusta. Koukkua ei kuitenkaan saa repiä irti, vaan koukku pyritään irrottamaan kääntämällä se takaisin tulosuuntaansa päin. Kuten sanottua koukku voidaan irrottaa jo vedessä kalan ollessa haavissa, toiseksi paras vaihtoehto on laskea kala kostutetulle vapautusmatolle. Vapautusmatto eristää kalan alustastaan ja suojaa sitä näin vaurioilta. Vapautusmatolla kala kannattaa kääntää selälleen jolloin se yleensä rauhoittuu ja koukun irrotus on huomattavasti helpompaa. Hauki avaa selällä ollessaan kitansa kun kalamies hieman nostaa sen alaleukaa kidusaukon puolelta, tämä vaati tosin hieman harjoittelua. Toinen vaihtoehto on käyttää kidanavaajia. Kidanavaajien käyttö vaatii varovaisuutta, etteivät kalan leukojen ja nielun luut vaurioidu.

Vapautus irroituskidasta.jpg

Pihtien avulla koukun saa irti syvältäkin kalan kidasta. Hauki avaa suunsa kun sen kääntää selälleen ja nostaa hieman alaleusta. Vapautusmatto kalan alla antaa suojaa.

Vapautus kidanavaajat.jpg

Kidanavaajien käytössä tulee noudattaa varovaisuutta, muuten voi tuloksena olla hauen leukojen ja nielun vaurioituminen.


Kalan lyhytaikainen säilytys[muokkaa]

Jos kalaa syystä tai toisesta haluta heti vapauttaa, voidaan sitä säilyttää lyhyen aikaa sumpussa tai karppisäkissä. Sumppu soveltuu pienten, keskimäärin alle kahden kilon kaloille. Sen tulee olla tilava; hyvä sumppu on noin kolme metriä pitkä ja 40-50 cm halkaisijaltaan. Aivan kuten haavin, niin myös sumpun havaksen tulee ehdottomasti olla solmutonta materiaalia. Säkki on alun perin kehitetty karpinonkijoiden tarpeisiin, mutta karppisäkissä voidaan pitää myös muita kaloja kuten isoja haukia, suutareita, ruutanoita ja lahnoja. Ahvenia ja kuhia ei säkkiin saa laittaa, sillä ne jäävät piikkisistä evistään säkkiin kiinni ja menehtyvät. Säkkiä käytetään hyvin lyhytaikaiseen kalojen säilytykseen. Se on korvaamaton apu kun ollaan yksin kalassa. Kalaa voidaan säilyttää säkissä sen aikaa kun laitetaan valokuvaus ja punnitusvälineistöä kuntoon, tai kun odotetaan kaveria avustamaan punnitus- ja kuvaustoimissa.


Vapautus valineet.jpg

Tärkeitä apuvälineitä: vapautusmatto, pihdit, haavi ja sumppu.


Punnitus, mittaus ja valokuvaus[muokkaa]

Kaikkia kaloja ei tarvitse valokuvata, eikä edes käyttää vaa‘an ja mittanauhan kautta. Mutta kun kyseessä on kunnon vonkale tai jopa ennätyskala, on kiva saada kalan strategiset mitat talteen sekä otettua muutama hyvä valokuva. Punnitus tulee tehdä kalaa vahingoittamatta. Kalaa ei missään nimessä laiteta puntarin koukkuun roikkumaan. Kalaa voidaan pitää punnituksen ajan esim. haavissa tai säkissä. Sama säkki jossa kaloja voidaan säilyttää lyhyitä aikoja käy siis erinomaisesti myös kalan punnitsemiseen. Punnituksen jälkeen säkin tai haavin paino tulee muistaa vähentää saadusta painosta. Kala voidaan mitata haavissa tai säkissä, myös vapautusmatto on erinomainen mittausalusta. Muista pitää mittanauha suorana, niin saat oikeat lukemat. Kalan pintaa myötäilevä mittanauha antaa ylimääräisiä lisäsenttejä. Digipokkareiden nopea yleistyminen on varmasti lisännyt merkittävästi kalojen vapauttamista. Kalamiehen ei enää nykyään tarvitse viedä kalojaan kenenkään nähtäville voidakseen todistaa saaliinsa, otos tai pari helposti mukana kulkevalla digikameralla riittää. Myös valokuvauksen tulee tapahtua nopeasti, pidä kamera siis aina nopeasti saatavilla. Vesitiivis kamera on hyvä valinta, sillä sitä voi huoletta säilyttää vaikka taskussa. Yksin kalareissuilla käyvän kannattaa opetella itselaukaisimen käyttö, kalan ollessa ylhäällä ei opetteluun ole enää aikaa.


Vapautus kala matolla.jpg

Hyväkuntoinen kala näyttää hyvältä myös kuvassa.


Kalan vapauttaminen talvella[muokkaa]

Talvella kalastajan on otettava pakkasen vaikutus huomioon, sillä kovalla pakkasella vedestä jäälle nostettu kala jäätyy hyvin nopeasti. Pilkkijöiden tavanomaiset saaliskalat, ahvenet ja särjet yms. voi halutessaan laittaa hyvin nopeasti takaisin uimaan eikä kylmä ilma ehdi juuri niihin vaikuttaa. Sen sijaan suurkaloja jahtaava ja C&R periaatteita noudattava kalamies joutuu pakostakin arvioimaan milloin voi lähteä kalaan, moni suurkalojen jahtaaja onkin asettanut henkilökohtaisen pakkasrajan saaliskalan hyvinvoinnin vuoksi.

Pakkasen vaikutuksia kalan terveyteen ei liene juuri tutkittu, ainakaan en löytänyt aiheesta mitään tutkimustietoa. Koska tutkimustietoa ei löytynyt, täytyi kysyä aiheesta alan asiantuntijoilta. Päätin soittaa Professori Mikko Nikinmaalle Turun Yliopiston Biologian laitokselle. Myöskään Nikinmaa ei ollut törmännyt tutkimuksiin aiheesta, niitä ei ilmeisesti ole tehty. Kysin Nikinmaalta hänen näkemystä kalan turvallisesta käsittelystä pakkasessa, hän arvioi sen olevan esimerkiksi -10⁰C pakkasessa noin 1-2 minuuttia. Tärkeää on Nikinmaan mukaan suojata kalan ihon limapintaa ja silmää jäätymiseltä. Seuraavaksi soitin Nikinmaan suosituksesta Helsingin Yliiopiston Bio- ja Ympäristötieteiden laitoksen Professorille Kristian Donnerille. Donner yhtyi Nikinmaan näkemykseen 1-2 minuutin aikarajasta -10⁰C pakkasellla. Hän piti erittäin tärkeänä kalan kidusten suojaamista jäätymiseltä ja suositteli huolehtimaan, että vapautettavan kalan kidukset olisivat mahdollisimman suuren osan käsittelyajasta kiinni kiduskannen suojissa. Donner piti myös erittäin tärkeänä, että kala suojataan käsittelyn aikana tuulelta ja eristetään alustastaan eli jäästä ja lumesta. Vapautusmattoa ja sen tarjoamaa suojaa hän piti erittäin hyvänä asiana.

Vapautus matolla.jpg

Vapautusmatto eristää kalan alustastaan ja antaa suojaa tuulelta.


Kalan vapauttaminen hyväkuntoisena onnistuu siis talvellakin kunhan vain muistaa ja hallitsee muutaman perusasian. Jos aiot vapauttaa kaloja talvella niin: - Vältä kalastamasta liian kylmällä - Varustaudu tarvittavin välinein, esim. pihdit ja vapautusmatto - Mieti toimintaasi etukäteen ja toimi nopeasti - Suojaa kala tuulelta äläkä päästä sitä kosketuksiin lumen tai jään kanssa - Mieti voitko vapauttaa kalan jo reiässä

Vapautus irroitus.jpg

Etenkin pakkasella kala kannattaa vapauttaa jo reiässä.

Myöhemmin on kiva palata valokuvien avulla onnistuneiden kalareissujen tunnelmiin. Mukava on myös tietää, että se vonkale joka sai vapautensa takaisin viime kesänä, on nyt entistäkin suurempi.


Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju


Katso myös[muokkaa]