Kalan ylösotto virvelillä

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luuta.png Tästä artikkelista puuttuu sille olennaisia kuvia.

Voit auttaa Kalapediaa lisäämällä artikkeliin kuvia

Heittokalastajan perustaitoihin kuuluu luonnollisesti se, että osaa hoitaa tärpänneen kalan kuiville asti. Seuraavassa perusasioita väsyttämisestä ja ylösotosta.


Ennen tärppiä

Ensimmäiseksi, kalastuksen alkaessa säädetään kelan kalastusjarru siiman lujuuden mukaan sopivaksi. Liian löysällä oleva jarru vaikeuttaa kalan tartuttamista koukkuihin, liian kireä säätö saattaa taas aiheuttaa siiman katkeamisen jos pääsee tekemisiin isomman ja äkäisen kalan kanssa.

Erityisesti rannalta kalastettaessa kannattaa heittopaikkaa valittaessa huomioida se, onko paikalta mahdollista ottaa kala ylös. Ylösottamista voi haitata esim. korkea ja jyrkkä rantapenkka (eli pitkä matka veteen), runsas vesikasvusto tai uppopuiden määrä, tiheä rantakasvusto jne. Voimakkaasti virtaavissa paikoissa kala saattaa syöksyä alavirtaan, jolloin kalamiehellä tulee olla mahdollisuus seurata rannalla perässä; tiheäkasvuisilla joenrannoilla, pahassa louhikossa jne. seuraaminen saattaa olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Eli kaiken kaikkiaan, heittopaikalla pitäisi olla tilaa väsyttämiseen.

Jotta väsyttämään pääsisi, täytyy tärppäävä kala myös saada tartutettua koukkuihin. Tartuttamisen edellytyksiä ovat terävät koukut, tuntuman säilyttäminen vieheeseen, tarkkavaisuus kelauksen aikana sekä vastaisku. Tuntuma vieheeseen ja tärppeihin säilyy paremmin, kun kelauksen aikana pidetään vavankärkeä siiman tulokulmaan nähden hieman sivuttain sekä estäen kelaamalla siiman pääsemistä liian löysäksi. Vastaiskulla tarkoitetaan sitä, että tärpin tuntuessa vetäistään vavalla nopeasti vastakkaiseen suuntaan, jotta koukut tunkeutuisivat riittävän syvälle kalan suuhun. Palataksemme jutun alkuun, liian löysälle jätetty kelan jarru vie vastaiskusta tehoa. Vastaisku saa olla sitä voimakkaampi, mitä kauempaa kalastajasta kala tärppää; välineistä löytyy aina joustoa jonkin verran. Kovasuiset kalalajit, kuten hauki ja kuha vaativat myös melko voimakkaan vastavedon.


Väsytys

Kalan tartuttua pistetään jäitä hattuun. Siiman päässä tuntuvasta painosta ja potkiskelusta voidaan arvella kalan kokoa ja lajiakin, tämän oppii ajan myötä. Kalaan pidetään jatkuva ja mahdollisimman tasainen tuntuma, jottei se pääsisi ravistelemaan uistinta suustaan irti. Vapaa pidetään n. 45 asteen kulmassa siimaan nähden. Käytännössä vapa on pystyssä ja siimaa pidetään sopivan tiukalla vavalla myötäillen ja kelaamalla. Mikäli kala tuntuu isolta ja voimakkaalta, voi kelan jarrua säätää löysemmäksi jotta peto saa halutessaan vedettyä siimaa kelalta. Jarrun päristessä ei kannata yrittää kelaamista, koska se ei auta mitään ja avo-/umpikelalla se johtaa siiman kiertymiseen.

Kalaa aletaan pikkuhiljaa ottaa lähemmäs rantaa. Ison ja tiukasti vääntävän kalan kanssa siimaa saa parhaiten sisään ”pumppaamalla”: vavankärkeä lasketaan eteen, kelaten samalla siimaa sisälle. Sitten vapaa vedetään takaisin ylös, lasketaan uudestaan alas ja kelataan... Eli kalaa otetaan lähemmäksi vavalla pumpaten ja sitten löysää siimaa sisään kelaten. Kala saattaa myös hyppiä. Näin tekevät erityisesti lohensukuiset kalat, mutta haukikin saattaa yrittää kalamaailman ”vanhanaikaista” varsinkin lämpimän veden aikaan. Lohikalan tulevan hypyn voi aavistaa, kun siima alkaa nousta vauhdilla kohti pintaa ja vavassa tuntuu rytmikäs jytke; tällöin kannattaa painaa vavankärki alas, jopa veteen saakka, ja yrittää pitää tuntuma kalaan. Hauen hypyt on helpompi aavistaa: kala tulee pintaan suu auki ja alkaa ikään kuin ”vääntää” kroppaansa ponnistukseen. Kalan käskeminen painamalla vapaa alas auttaa tässäkin tapauksessa.

Väsytyksen aikana kannattaa pitää huoli siitä, mihin viitattiin jo heittopaikan valinnassa: kalaa ei tulisi päästää vesikasvuston, uppopuiden yms. vesiesteiden sekaan tai pohjakivikkoon, jonne se sotkee tai katkoo siiman ja karkaa. Lumpeikon aukosta tärpännyttä haukea voi joutua ohjailemaan kovemmalla kädellä kuin avovedessä ja veneestä väsytettäessä. Joella alavirtaan syöksyvää kalaa pitäisi päästä seuraamaan, koska pitkälle päässyttä kalaa voi olla jopa mahdotonta saada hinattua takaisin päin vastavirtaa. Veneestä kalastettaessa varotaan, ettei kala ui veneen alitse tai sotke siimaa kiinni mahdolliseen perämoottoriin. Kaiken kaikkiaan, kalaa painostetaan uimaan jatkuvasti välineiden rajat huomioonottaen, ja pyritään uittamaan kalaa pinnan tuntumassa.


Ylösotto

Pikkuhiljaa aletaan valmistautua ylösottoon. Sitä ajatellen rannalta silmäillään sopivan avoin ja ”helppo” kohta, johon siirrytään jo siinä vaiheessa kun kala ei vielä piehtaroi jalkojen juuressa. Pikkuhiljaa kalan syöksyt vähenevät ja lyhenevät, kenties se keikahtaa jo kylkiasentoon tai käy peräti selällään: väsymyksen merkit ovat havaittavissa, ylösottoa voi yrittää. Kalan voi ottaa ylös haavilla tai nostokoukulla, pienehköt kalat myös käsin niskasta tarttuen, tai leukalukko otteella.[1] Oli tapa mikä tahansa, seuraava kannattaa huomioida: väsyneeltäkin vaikuttava kala saattaa tehdä rannassa sen kuuluisan ”viimeisen syöksyn” säikähtäessään kalamiestä ja veden madaltumista. Tämän vuoksi siimaa ei kelata aivan loppuun lähelle vavankärkeä, vaan jätetään hieman siimaa ulos pelivaraksi, jota pidetään tiukalla vapakättä taakse ojentamalla. Jarru kannattaa myös pitää mieluummin löysällä kuin tiukalla, koska kala saattaa olla loppuvaiheessa jo huonosti kiinni koukuissa. Eli ennakointia ja joustoa ylösottoon. Kalaa ei myöskään haavilla kauhota tai nostokoukulla huidota, vaan vedetään kala nostovälineen luo ja otetaan rauhallisesti mutta päättäväisesti ylös. Erityisesti upottavilla suorannoilla kala on helppoa myös vetää rannalle; tasainen veto ja kala liukuu vedestä kuiville.

Siinäpä sitä oli, perusasiaa kalan ylösotosta. Täytyy muistaa, että jokainen väsytystilanne on ainutlaatuinen sekä se, että useimmiten varsinaiseen väsyttämiseen tarvitsee turvautua normaalikokoisten kalojen kanssa suhteellisen harvoin. Kalan loppuun saakka uuvuttamista tulee välttää myös silloin, kun se on tarkoitus vapauttaa joko pienen kokonsa takia, pyydä & päästä –periaatteen mukaisesti tai ihan muuten vain.

Teksti: Kaivo

Lähteet