Kalastus

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kalastus on elinkeinoista vanhimpia. Kalaa pyydetään yleensä ihmisten ravinnoksi tai eläinten ravinnoksi. Kalastus voidaan jakaa ammattimaisesti suoritettavaan teollisuustuotantoon, kalankasvatukseen, vedenalaiseen kalastukseen, kalaöljyn tuotantoon, harrastus- ja urheilukalastukseen. Se voidaan jakaa vesistöalueen mukaan meri-, järvi- ja jokikalastukseen. Merikalastus on näistä tuottavin. Lohi, tonnikala, silli ja turska ovat sen tärkeimmät tuotteet. Jokikalastuksessa halutuimpia kaloja on lohikalat.

Kalastus maailmanlaajuisesti

Tärkeimmät kalastettavat kalalajit maailmanlaajuisesti ovat lohi Alaskassa, Lofoottien turska ja Tyynen valtameren tonnikala. Kalastuksella tuotetaan 16 prosenttia maailman proteiinin tarpeesta. Kalastuksen maailman kokonaistuotanto oli 86 miljoonaa tonnia vuodessa vuonna 2000 (FAO 2002). Suurimmat valtiot maailman kalastustuotannossa olivat, järjestyksessä: Kiinan tasavalta (sis. Taiwanin,Hong Kongin), Peru, Japani, Yhdysvallat, Chile, Indonesia, Venäjä, Intia, Thaimaa, Norja ja Islanti. Nämä maat kalastavat enemmän kuin puolet maailman tuotannosta. Merkittävä osa 37,9 miljoonaa tonnia kalastetaan kalanviljelyalueilla.

Kalastus Itämerellä

Itämeren, Suomenlahden ja Pohjanlahdenkalastus on Suomessa merikalastusta ja tärkeimpänä saaliskalana silakka ja vähemmässä määrin lohi. Suomen sisävesin kalastuksen tärkeintä saaliskalaa on muikku. Perämeren rannikkovesistä (murtovedestä) saatavaa muikkua kutsutaan maivaksi eli merimuikuksi.

Varsinaisista merikaloista pyydetään ammattimaisesti Suomessa siis troolaamalla silakkaa, verkoilla tai siimalla lohta, turskaa ja kampelaa. Sisäsaaristossa ja meren lahdissa yleinen saaliskala on hauki ja ahven. Varsinainen jokikalastus on pääasiallisesti merestä nousevan merilohen, taimenen, siian ja nahkiaisen kalastusta.

Suomen sisävesien taloudellisesti tärkeimpiä kaloja ovat muikku, siika, hauki, ahven, lahna, kuha, made, säynävä, kuore, särki, nieriä ja järvilohi. Sisävesikalastus Suomessa on melkein yksinomaan kotitarvekalastusta, ammattina sitä harjoitetaan vain paikoitellen suurimmissa järvissä.

Suomen kalastustuotteisiin voidaan laskea myös rapu.

Pyydykset ja pyyntitavat

Kalastustavat voidaan jakaa isku-, pisto-, silmukka-, saarto-, sulku- trooli- ja verkkokalastukseen. Iskukalastusta (kolkka- eli nuijakalastus) harjoitetaan ohuilla, lumettomilla syysjäillä.

Pistokalastukseen luetaan atrain-, koukku- ja ammuntapyynti. Atraimet ovat joko pisto- tai lyöntiatraimia, joihin viimeksi mainittuihin voidaan lukea kalakirves. Koukku, jonka teräpuoli on vä'ällä ja varsipuoli langan kiinnittämistä varten lehdellä tai silmuksella varustettu, kiinnitetään kannatuslankaan, joka usein petokalan hampaiden varalta on lehty emälankaa vahvemmaksi perukkeeksi. Vieheeksi sanotaan sitä koukun kiinteää osaa, joka kiillollaan tai värillään houkuttelee kalaa. Onkipyydyksiä, joiden pääosia ovat onki (= koukku), siima ja vapa, on monenlaisia: matala-, syvä- (pohja-), perho-, talvionkia ym. Uistelemiseksi sanotaan vieheellä varustetun koukun soutamista. Itseottavia koukkupyydyksiä ovat erilaiset pitkäsiimapyydykset.

Saartokalastusta on haavi- ja nuottapyynti. Haavia käytetään, paitsi apuneuvona eräitä pyydyksiä kokiessa, myöskin itsenäisenä kalastimena esimerkiksi siian ja kuoreen pyynnissä virroissa. Varretonta, nuoralla suoraan nostettavaa haavia, liippiä, käytetään sisämaan järvillä onkirisuilta eli turoilta kalastettaessa. Nuottapyydyksistä kulteet ovat muutaman metrin pituisia, tasaliinaisia virtanuottia, joilla pyydetään lohia ja siikoja, vadat pikkunuottia, joita kaksi tai kolme henkeä kahlaten vetää pitkin tyvenvesien rantoja ja poukamia. Niillä saadaan lähinnä pientä kalaa. Kuuritsa on jalaksilla kulkeva, kolmen miehen vedettävä nuotta. Suuri nuotta on havaspussi eli -povi, jolla myötävirtaan vetäen pyydetään lohta ja siikaa. Kierrenuotat, jotka ovat suuria, ovat siitä erityisiä, että povi, jos sellainen on olemassa, on toisessa siulassa. Ne poiketaan yhdestä veneestä renkaan muotoon, ja niillä pyydetään lähinnä siikaa ja lohta. Keskipoviset nuotat ovat kooltaan hyvin vaihtelevia. Niitä vedetään sekä avoveden aikana että talvella jään alla. Pintaan noussutta muikkua pyydetään kesäisin kohonuotalla, johon kannattimia on pantu niin paljon, että pyydys pysyy pinnalla. Sulkukalastuksen välineet voidaan tarkoituksensa mukaan jakaa kahteen lajiin: vangitseviin osiin eli itse pyydyksiin ja johtoaitoihin eli patoihin. Erityisiä pyydyksiä ovat muun muassa lanat (suiput, ruonit, potkut), jotka asetetaan suu vastavirtaan, katiskat (kierre- tai herttakatiskat), aiemmin päreistä tai säleistä lyötyjä aitauksia, nykyään useimmin metallilangasta rakennettuja pyydyksiä, joilla tyvenestä vedestä pyydetään pääasiallisesti kutukalaa, merrat, joita rakennusaineensa mukaan sanotaan vitsa-, päre- tai rihmamerroiksi, sekä rysät, joissa saattaa olla useampia nieluja ja johdeaidat. Näistä suuret, osaltaan yli 1,5 m:n korkuiset meressä käytetyt ovat ns. isorysiä. Sulkukalastimiin johtavat seinät eli padot ovat varsin monenlaisia, kivistä, risuista, seipäistä, verkosta ym. rakennettuja. Siihen nähden, taittaako pato koko joen vai osan joesta, sanotaan sitä poikki- tai korva- eli rantapadoksi.

Kalaverkkokin on tavallaan pato, mutta vangitsee itse kalan ilman erityisiä pyydyksiä. Verkot ovat erilaisia aina sen mukaan, mitä kalaa niillä pyydetään. Riimuverkossa on ainakin kaksi havasta: tiheämpi, jonka kala tarttuessaan painaa pussille harvemman silmään.

Ammattikalastus Suomessa

Ammattikalastusta harjoittaa Suomessa noin 1500 ammattikalastajaa, joista päätoimisia on vain noin 200. Merialueella ammattikalastajia on noin 1300 ja sisävesillä 200. Kalastusmuotoja on useita, kuten troolaus, verkkokalastus ja siimakalastus. Ammattikalastajat voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään. Rannikkokalastajat, sisävesikalastajat ja avomerikalastajat. Merialueilla on Suomalaisilla ammattikalastajilla käytössä 3900 kalastusalusta, niistä vain 54 kappaletta on yli 21 metriä pitkiä. Viime aikoina EU on rahoittanut alusten romuttamista.

Lohen ammattimainen kalastus ajoverkoilla päättyi vuonna 2007, Euroopan unionin päätöksestä suojella pyöriäistä.

Suomen tärkeimmät saaliskalat ovat silakka, siika, lohi, kuha, turska, kilohaili ja ahven. Sisävesien tärkein saaliskala on muikku. Suomen ammattikalastuksen vuosittainen kokonaissaalis on 120 miljoonaa kiloa ja saaliin arvo on 33 miljoonaa euroa.

Kalastusmatkailu voidaan käsittää osaksi kalastuselinkeinoa. Erityisesti kalastusopastoiminta on tärkeä ja kasvava elinkeino. Kun kalastusmatkailussa huomioidaan myös vuokramökit, joiden asiakaskuntana ovat urheilu- ja vapaa-ajankalastajat, on kalastusmatkailu perinteistä ammattikalastusta merkittävämpi tapa hyödyntää luontoa ja kalakantoja. Kalastusmatkailu on merkittävä tulonlähde myös niiden paikkakuntien muulle elinkeinotoiminnalle, joissa on urheilu- ja vapaa-ajan kalastuskohteita. Hyötyjinä ovat mm. elintarvikeliikkeet, huoltoasemat ja muut matkailukohteet sekä käsityöyritykset.


Aiheesta muualla