Kaulushaikara

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaulushaikara
Kaulushaikara.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni __ Aitotumaiset Eucarya
Kunta __ Eläinkunta Animalia
Pääjakso __ Selkäjänteiset Chordata
Alajakso __ Selkärankaiset Vertebrata
Luokka __ Linnut Aves
Lahko __ Haikaralinnut Ciconiiformes
Heimo __ Haikarat Ardeidae
Suku __ Kaulushaikarat Botaurus
Laji __ stellaris

Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on harmaahaikaran ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava huuto on kauaskantava (jopa yli 5km).[1]

Koko ja ulkonäkö

Pituus on 70–80 cm ja siipien kärkiväli 1–1,3 metriä. Suurikokoinen kellanruskea haikara. Vanhin suomalainen rengastettu kaulushaikara on ollut 4 vuotta 9 kuukautta 18 päivää vanha. Euroopan vanhin on rengastettu Hollannissa ja se on ollut iältään vähintään 11vuotta ja 4kuukautta.[1]

Levinneisyys

Kaulushaikara pesii Euroopan ja Aasian lauhkeilla alueilla. Pohjoisimmat yksilöt muuttavat vesien jäätyessä etelämmäksi. Suomessa pesii n. 250 paria etelärannikolla ja Järvi-Suomessa[2]. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 10000 - 12000 paria. Venäjällä on 10000 - 30000 ja Turkissa 30 - 500 paria.[1]

Elinympäristö

Kosteikot, jossa on järviruokokasvustoa, merenlahdissa ja järvissä.[1]

Lisääntyminen

Ainakin kaulushaikarakoiraat ovat paikkauskollisia ja palaavat samoille pesimäpaikoille. Nuoret kaulushaikarat pyrkivät levittäytymään kauemmaksi synnyinruovikoista. Kaulushaikara on moninaarainen eli polygyninen eli yhdellä koiraalla voi olla 1-5 naarasta. Pesinnästä huolehtivat yleensä naaraat yksinään (pesän rakentaminen, hautominen ja poikasten ruokinta), mutta yksiavioisten koiraiden arvellaan auttavan ainoata naarastaan haudonnassa ja poikasten ruokinnassa.[1]

Pesä sijaitsee tiheässä ja märässä ruovikossa. Pesyeessä on keskimäärin 5-6 munaa, muninta alkaa huhti-toukokuun vaihteessa. Poikaspesiä on havaittu kesäkuusta alkaen. Haudonta kestää 25-26 vrk. Poikaset voivat kiivetä pesästä jo 10 vuorokauden ikäisinä, yleensä viimeistään 15-20 vuorokauden ikäisinä. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 50-55 vuorokaudessa ja itsenäistyvät sen jälkeen nopeasti. [1]

Ravinto

Kaulushaikara syö sammakoita, kaloja ja linnunpoikasia.[3]

Erityistä

Vuonna 2005 kaulushaikara oli BirdLife Suomen vuoden laji, jonka pesimäkannan suuruus pyrittiin selvittämään lintuharrastajien ja yleisön avulla.[2]

Muutto

Yömuuttaja. Syysmuutto elo–lokakuussa, paluumuutto maaliskuun alusta eteenpäin. Viettää talven Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Afrikassa.[3]

Lähteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaulushaikara
  2. 2,0 2,1 http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/kaulushaikara.shtml#kanta-suomi
  3. 3,0 3,1 http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/kaulushaikara

Aiheesta muualla