Kolmipiikki

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolmipiikki.jpg

Kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus) on piikkikaloihin kuuluva laji. Se elää yleensä vain kolmevuotiaaksi, mikä on kaloille lyhyt elinikä. Kalaa tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla eri suolapitoisissa vesissä.

Koko ja ulkonäkö

Kolmipiikki on perin itsensä näköinen kala: pieni mutta voimakasrakenteinen, kolme piikkiä selässä, vankat sivuille törröttävät piikit ja suomupeitteen sijasta luupanssari. Piikkien ja luupeitteen tarkoitus on suojata näitä lähellä pintaa liikkuvia parvikaloja saalistajilta. Kooltaan kala on pieni, yleensä 4-7 senttinen. Espoosta saatu ennätyskolmipiikki oli vain 9.1 senttiä pitkä.

Levinneisyys

Kolmipiikki elää lauhkean vyöhykkeen vesissä pohjoisella pallonpuoliskolla. Atlantin ja Tyynenmeren rannikkovesien ohella sitä tavataan muun muassa Juutinraumassa ja Itämeressä sekä järvissä ja lammissa. Kolmipiikkiä tavataan koko rannikollamme, Lapissa ja paikoin Itä-Suomessa myös sisävesissä. Laajin sisävesiesiintymä on Utsjoella ja Inarissa, pienempiä on Kittilässä ja Pohjois-Karjalassa.

Elinympäristö

Kolmipiikit viihtyvät merenlahdilla ja ne nousevat kutemaan jokiiin ja puroihin. Kolmipiikit eivät ole nirsoja elinympäristönsä puolesta. Ne pystyvät asumaan tosi suolaisissa vesissä, mutta myöskin suolattatomissa vesissä. Kolmipiikki hyötyy rehevöitymisestä.

Elintavat

Kolmipiikit ovat parvikaloja ja ne viihtyvät päivisin aivan rannanssa kasvillisuuden seassa. Illalla ne vetäytyvät syvemmille vesille.

Lisääntyminen

Kutuaikana kolmipiikkikoiras rakentaa pesän. Se kaapii pohjalle kuopan kantamalla paikalta pois hiekkaa suussaan. Painauman kala täyttää levärihmoilla, jotka se punoo yhteen munuaisistaan erittyvällä lankamaisella liimalla. Sitten se poraa tunnelin kiemurtelemalla kummun läpi. Kumppanin houkuttelemiseksi koiraan kurkku punastuu ja silmät muuttuvat sinisiksi. Kilpakosijat koiras häätää tiehensä mutta piirittää poukkoillen naarasta ja johdattaa sen pesäänsä. Se tökkii kumppaninsa pyrstön tyveä saadakseen naaraan laskemaan mätimunansa. Munat hedelmöitettyään koiras karkottaa naaraan ja odottaa uutta kumppania. Saman koiraan pesään saattaa käydä munimassa liki kymmenenkin naarasta. Jos pesän aukaisee, voi eri naaraiden munimat mädit erottaa toisistaan jopa paljain silmin.

Kolmipiikin mätimunat hautuvat 2–3 viikkoa. Koko ajan koiras vartioi niitä tiiviisti. Se myös huolehtii munista leyhyttelemällä rintaevillään vettä pesätunnelin läpi. Se tuo hapekasta vettä munien ulottuville ja poistaa hengityksessä syntyvää hiilidioksidia. Vajavaisesti kehittyvät munat koiras poistaa pesästä.

Pienet läpikuultavat poikaset ovat ensimmäisen elinviikkonsa ajan koiraan huolenpidon kohteena. Koiras karkottaa viholliset ja ohjaa pesästä kauas harhautuneet jälkeläiset takaisin turvaan. Tarvittaessa se imaisee karkulaisen varovasti suuhunsa ja siirtää muiden joukkoon. Aluksi poikanen elää ruskuaispussinsa ravinnon turvin. Kun ruskuaispussi on kulunut loppuun, koiras häätää poikaset luotaan ja ne joutuvat selviytymään omin päin.

Ravinto

Poikaset syövät aluksi planktonäyriäisiä, mutta siirtyvät myöhemmin pieniin katkoihin, leväsiiroihin, monisukasmatoihin ja hyönteistentoukkiin. Vanhempana ruokalistalle siirtyvät myöskin vesikirput ja hankajalkaiset.

Taloudellinen hyöty

Nykyisin kolmipiikillä ei ole taloudellista merkitystä, mutta aikoinaan sitä käytettiin kalaöljyn raaka-aineena. Jäännös käytettiin kanojen ja sikojen rehuksi. Kolmipiikkiä voidaan käyttää esimerkiksi katiskoissa, sillä ne ovat ahventen pääravintoa rannikkovesistöissä.

Muuta

Kolmipiikin ekologinen merkitys on suuri rannikoilla elävillä kalaa syöville linnuille. Se on tärkeää ravintoa esimerkiksi koskeloille, tiiroille ja uikuille. Sitä syövät myöskin monet petokalat, kuten ahvenet, hauet ja kuhat. Kolmipiikin häviäminen olisi myöskin monille muille eliölajeille kohtalokasta.

Lähteet


Katso myös