Kymmenpiikki

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kymmenpiikki
Pungitius pungitius.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen[1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni __ Aitotumaiset Eucarya
Kunta __ Eläinkunta Animalia
Pääjakso __ Selkäjänteiset Chordata
Alajakso __ Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka __ Luukalat Osteichthyes
Luokka __ Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka __ Neopterygii
Lahko __ Piikkikalat Gasterosteiformes
Heimo __ Piikkikalat Gasterosteidae
Suku __ Pungitius
Laji __ pungitius

Kymmenpiikki (Pungitius pungitius) on pieni kala, jonka selässä saattaa olla kymmenen erillistä piikkiä, mutta yleensä niitä on yhdeksän; vaihtelu 7:n ja 12:n välillä on tavallista. Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

Kymmenpiikki on yleinen koko Suomen rannikkoaleella sekä sisävesissä koko maassa. Aivan kaikissa järvissä sitä ei kuitenkaan ole. Parhaiten kymmenpiikki viihtyy rehevissä vesissä, joissa on matalia kasvillisuusrantoja. Kymmenpiikki kestää rehevien vesien huonoa happitilannettakin melko hyvin. [Kutuaika|Kutuajan] ulkopuolella se liikkuu pienissä parvissa rantavesissä ja joskus ulapallakin planktonin perässä. [3]

Kutu

Kymmenpiikki kutee kesä–heinäkuussa matalissa, vesikasvien täyttämissä rantavesissä. Koiras valtaa reviirin, jota se puolustaa. Se rakentaa vesikasveista pesän, jonne houkuttelee naaraita monimutkaisen tanssin avulla. Hedelmöitettyään mätimunat koiras jää leyhyttelemään pesässä olevaa mätiä happipitoisella vedellä, kunnes poikaset viikon päästä kuoriutuvat. Tämänkin jälkeen koiras vielä vartioi poikasia, kunnes poikaset ovat käyttäneet ruskuaisravintonsa ja hajaantuvat ympäri järveä ruuan hakuun.[3]

Ulkonäkö

Kymmenpiikin sukkulamainen ruumis päättyy hyvin hoikkaan pyrstönvarteen ja viuhkamaiseen pyrstöevään. Kymmenpiikki on piikkikaloistamme kaikkein pienin. Se näyttää pieneltä kolmipiikiltä, mutta on ruumiinmuodoltaan hieman matalempi. Pieniä luukilpiä on vain hoikassa pyrstönvarressa kylkiviivan kohdalla, muuten kalalla ei ole suomuja. Suu on selvästi ylöspäin suuntautunut.[3]

Väritys

Kutuajan ulkopuolella kymmenpiikit ovat harmaita tai oliivinvihreitä, kyljiltään hieman hopeanhohtoisia ja läpikuultavia. Kyljissä on epämääräisiä tummia raitoja. Kutuasuinen koiras muuttuu lähes mustaksi. Vain valkeat piikkimäiset vatsaevät loistavat mustuutta vasten.[3]

Lähteet

  1. IUCN 2008 Red List. Viitattu 14.10.2008
  2. www.wikipedia.fi.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/kymmenpiikki