Lehmilampipilkki 2005

Tällä kertaa Team Procyon oli uuden haasteen edessä: piti puolustaa mestaruutta! Nyt kisaan piti lähteä kylmiltään, sillä aikaa treenikäynneille ei ollut. Kisa oli jälleen monivivahteinen ja tunnerikas. Moninaisten vaiheiden jälkeen pokaaleille löytyi ottajansa.

Tarina kyseisistä kilpailuista Mikko Hapon sanoin:

Vuosi kului nopeasti ja palkintopytyt alkoivat sulautua osaksi kirjahyllyä. Kevätaurinko alkoi paljastaa pinnalle kertynyttä pölykerrosta ja viestien myös itse kisan lähestymisestä. Kiertopalkinnoille pitäisi taata edelleen hyvä ja viihtyisä koti. Tällä kertaa Team Procyon joutui lähtemään kisaan kylmiltään, sillä aikaa treenailemiselle ei ollut. Kisakuntoa haettiin pääsiäislomalla, mikä tuli hyvään tarpeeseen (niin loma kuin treenikin). Itselläni oli kunto edelleen influenssan runtelema ja kairaaminenkin tuntui olevan pelkkää tuskaa. Yskä repi yhä keuhkoja ja hapensaanti ei tuntunut olevan kovin kummoista. Treenireissut suuntautuivat Kainuuseen käyden mm. Jormuanlahdella, Mieslahdella, Kivesjärvellä ja Iso-Ruuhijärvellä. Kalantulo oli heikkoa koko ajan, eikä juuri kasvattanut itseluottamusta. Kuntoiluksi se meni ja kylläpä siinä huomasi miten surkeassa fyysisessä kunnossa sitä olikaan. Samaan aikaan Fish Kings poraili Lehmilammen kisa-areenaan reikiä ja teki tarkkoja strategioita mestarin päänahan saalistamiseksi. Etulyöntiasema oli ainakin menetetty haastajalle tällä kertaa.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu
Kilpailijat kalapuuhissa
Kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Pikkupakkanen oli jäädyttänyt pihan lammikot, mutta luvassa oli lämmin päivä. Viime vuodesta viisastuneena päälle meni ratkaisevasti vähemmän vaatetta. Porukkaa alkoi vähitellen vaappua kisapaikan ympäristössä. Ahonen maisteli hunajarommia jo ennen starttia. Lennu kyseli pilkkijakkaroita lainaan. Antti-Harri –joukkuetta ei näkynyt vielä missään. Fish Kings oli maajoukkuepaidoissaan ja otti autosta salaisen aseen. Tämä oli ”pilkkivapa”, eli mato-onki jonka tyveen oli liitetty pilkkivapa. Pilkkivavan pituutta kun ei säännöissä ole määrätty. Tällä vekottimella yltäisi ”pilkkimään” myös sulasta!
Ihmepilkkivapa!

Kello tuli kymmenen ja kisa alkoi. Porukka jakaantui tasaisesti sulan ympärille ja kairat alkoivat rouskuttaa jäätä. Itse olin huomannut, että varsin matalaan olivat treenireissulla tehneet reiät, eikä syvässä ollut vanhoja avantoja juuri lainkaan. Muutenkin aika suppealla oli testireiät, joten paljon oli kokeilemista jäänyt itse kisaankin. Janne huiteli yllätysvetona syvälle ja sivulle, itse laskeskelin sulan aiheuttaman virtauksen hiljenemiskohdan ja vielä sen reunan, johon kairailin avausreikää. Fish kings aloitteli aika peruspaikoilla. Taustalla näkyi, kun punainen pipo alkoi lähestymään lampea. Antti oli siis viimeinkin tullut paikalle, ehkä minuutin myöhässä. Joukkuekaveri siltä oli yhä hukassa, ilmeisesti prismareissu hieman venähti. Juniori-porukka paineli nurkkaukseen, josta myös peltihippolaiset aloittivat kisan pari vuotta sitten. Aloitin pilkinnän samalla pilkillä kuin viimeksikin, Viimalla väreinään kupari/hopea. Alla oli tuliterä punainen morri. Ensimmäiset jännittävät sekunnit kuluivat. Sydän paukutti vielä kairauksen ja jännityksen aiheuttamaa rumbaa. Käsissä oli lievä vapina ja hermostuminen meinasi viedä mielenrauhan. Tähän mennessä kisaan ei ollut minkäänlaista latautumista, vaan täysin rennoin mielin olin tapahtumaa odotellut. Nyt meinasi hieman kisafiilis puskea läpi, mutta mitään ei alkanut tapahtumaan. Katselin ympärilleni, eikä kenelläkään kädet viuhtoneet. Hiljaista oli. Kului ehkä minuutti, kunnes nykäisi ensimmäisen kerran. Ei pysynyt. Kehin ylös ja tarkistin toukat. Uusi odottelu ja kohta taas nykäisi. Ei pysynyt vieläkään. Paransin asentoa ja otin siiman valmiiksi sormiini. Nykäisy, napakka vastaisku ja kiinni oli. Kehiminen meinasi epäonnistua hermostuksissa, mutta ylös se tuli: pasuri! Peli oli avattu. Kala salaa ja nopeasti pussiin, kukaan ei nähnyt. Hyvä! Heti perään tuli toinen pasuri, mutta tämä huomattiin. Timo nousi samontein ylös tuli aivan viereen pilkkimään. Tuumasin samalla ”Ensimmäinen pasuri” ja voitin näin ainakin yhden kilpailusarjoista (säännöt eivät kiellä huutamasta ”ensimmäinen” toisesta pasurista). Kalaa tuli hyvää vauhtia. Vähitellen ympärillä alkoi olla lähes kaikki osallistujat. Itselläni kehimisessä näkyi selvästi hermoilu. Siimasotkuja meinasi tulla koko ajan. Aurinkolasit olivat myös haittatekijä, sillä siima ei meinannut erottua kunnolla niiden läpi. Lopulta se kuitenkin tapahtui: siimasotku ja paha sellainen. Nakkasin ongen taakseni jäälle ja otin toisen haarukkavavan pyyntiin. Syönti oli niin kiivas, ettei nyt ollut aikaa selvitellä sotkuja. Pilkkinä tässä vavassa oli erivärinen Viima, joten usko oli korkealla. Lyhyen tauon jälkeen nyki taas ja yksi pasuri hävisi repun uumeniin.

Ahonen kiskaisi hieman rommia vieressä. Taustalla kuului kaljapullojen availemisen ääniä. Toisia se näkyi janottavan jo aamutuimaan, ei sitä kisa-aikana ole varaa viinaksia nuolla. Onkivapa-patentit lojuivat joutilaina sulan reunamilla, ei ollut aikaa niille näemmä. Jannella oli kulmat kurtussa ja pää pyöri ja ihmetteli. Ei näyttänyt kalaa tulevan. Itse tiputin pilkin takaisin avantoon ja jatkoin pyyntiä. Sitten napsahti lujaa. Kala kiskaisi heti löysät pois ja teki lyhyen syöksyn sivulle. Myötäilin sen liikettä minkä pystyin, mutta pidin tiukasti otteessa. Siima oli uutta 0.18mm trabuccoa ja sen kyllä pitäisi vielä isommankin kaliiberin kalat hoidella sujuvasti. Kala antoi hieman periksi ja nostin sitä varovasti lähemmäksi avantoa. Syöksyt eivät olleet yhtään haukimaisia, joten lahna siellä varmaan oli kiinni. Mietin nostokoukun huutamista, mutta ajattelin ottavani lahnat ylös käsin kuten ennenkin. Kala alkoi lähestyä putken alapäätä, jolloin yhtäkkiä paino keveni. Sinne meni! Ei naurattanut. Sanoin, että ”oli iso kiinni, vaan karkasi. Tais olla kilonen lahna!”. Ketään ei näyttänyt kiinnostavan, pilkintä jatkui. Itse korjailin toukkia vapisevin käsin ja hieman manailin huonoa tuuriani. Sitten silmäkulmassa näkyi, kun avannonpinnassa olevat sohjot hieman heilahti. Kumarruin avannon päälle ja siellä näkyi jumalattoman ahvenen pää! Käsi sujahti sukkana avantoon. Hapuilin sormiani kiduskansien taakse, mutta turha luulo. Kala oli liian suuri, eikä käsi mahtunut niin pitkälle. Kala lipesi siis otteesta ja painui alaspäin. Käsi sujahti jo kyynärpäätä myöten perään, nyt yritin saada otteen silmistä. Kala ravisteli itseään 6-tuuman avannossa minkä pystyi, mutta ei onneksi vajunut enää alaspäin. Sain etusormen työnnetyksi silmäkuoppaan ja peukalon jotenkuten leuan alle. Sitten vain nosto. Mahdottoman suuri ahven lätkähti jäälle. Suusta pääsi spontaanisti ”Perkele!” ja jo alkoi muitakin kiinnostamaan. Päät kääntyilivät ja onnitteluitakin piisasi. Karkeasti arvioiden ahven oli kilonluokkaa, reppuun sekin siitä sujahti ja kalastaminen jatkui.

Harrikin saapui pienellä viiveellä jäälle. Pasureita sujahteli kalapusseihin kaikenaikaa. Taustalta kuului ensimmäisen lahnankin tulleen ylös. Kalantulo oli suorastaan raivokasta. Kohta sivummalta nousi taasen lahna ylös ja vielä isompikin. Taustalla kuului manaamista, kun ei 4-tuuman reikään mahdu kala, että liekkö hauki jopa. Mutta ei, käsi meni avantoon ja lahna nousi sieltäkin. Pakko oli tehdä muutos ja lähteä mukaan lahnajahtiin. Seuraavat muutamat reiät olivat pettymyksiä, vaikka pari pienempää lahnaa nousikin. Pasureista ei havaintoakaan. Janne väsytteli isomuksen 4-tuuman avannon alle, muttei se sieltä noussut mihinkään. Koukkua yritin tarjota, muttei sitä saanut mihinkään tarttumaan. Vain kalan pää näkyi putkessa. Kädellä yritin tarttua, mutta silloin lahna pääsi karkuun. Janne jos kuka olisi kaivannut hieman motivaatiota tuosta kalasta, sillä pilkkiminen oli lähinnä pilkkien vaihtelua. Uskonpuute vaivasi miestä. Ilmankos vaivaa, jos ympäriltä nousee kalaa koko ajan eikä itsellä juurikaan nyvi. Itse sain aikaan toisen siimasotkun ja oli pakko selvitellä niitä välillä. Hyvää aikaa nuhraantui ihan hukkaan. Toni valitteli, kun hauki karkasi. Juniori-tiimikin saapui apajille. Eikä mennyt kauaa, kun alkoi kalaa niillekin tulla. Ensin jäälle napsahti kisan ensimmäinen säyne. Ihan mukavat reilut 35-senttinen kala. Kohta Teemukin väsytteli elämänsä ensimmäistä Lehmilammen lahnaa, vaikka mökki onkin lammen rannalla. Kala kehtasi vielä karata viime senteillä, mutta säälistä päätti hypätä avannosta jäälle! Itse huomasin jääneeni hieman vauhdista. Ympärillä nousi isoja kaloja koko ajan ja omaan pussiin kertyi lähinnä kokemusta. Päätin tehdä ratkaisun ja etsiä uuden pasuriapajan. Tässä oli jo aivan tarpeeksi tunkua ja näillä kaloilla ei kisaa voitettaisi. Menin avausreiästäni hieman eteenpäin ja pääsin käytännössä omaan rauhaan pilkkimään.

Sitten Antti nousi seisaalleen ja julisti että nyt on ISO. Ketään se ei juuri kiinnostanut, mutta kun väsytystä oli kulunut muutaman minuutin, eikä kala ollut kuin vähän antanut periksi, alkoi yleisöä kertyä avannon ympärille. Antti nosteli kalaa kaikessa rauhassa ylöspäin, väitti että siimassa tuntuu kiduskansien liikkeet. Jos näin olisi, niin kyseessä olisi takuulla ISO hauki! Taustalta kuului vaikka mitä ohjeita ja kisa tuntui unohtuneen. Uteliaisuus voitti. Kala alkoi lähestyä putken suuta, mutta silloin kala lopulta pääsi irti. Ei siinä auttanut sitten enää mikään. Kisa jatkui. Itse palasin reiälleni ja aloin nostelemaan pasureita. Hyvä, nyt tuli niitä kaivattuja oikeita pelimerkkejä järvestä. En saanut olla kauaa rauhassa, kun Antti tuli samoille apajille. Kohta viereen tuli Timo ja sitten kuuluikin ”Mikko nosti pasurin!” –tiedotus (ja vuoden vakooja –palkinto meni sinne). Eipä aikaakaan, kun KAIKKI pilkkijät olivat pienessä sumpussa ympärillä. Jopa Janne alkoi nostella pasureita lähistöllä. Ei auttanut kuin mennä vielä eteenpäin. Menin sumpun ulkopuolelle ja jatkoin kalansaamista. Reikä kuitenkin ehtyi varsin nopeasti. Palasin sumppuun todetakseni kalantulon olevan liian hidasta. Jos kaikki saavat tässä tätä vauhtia kalaa, ei voittoa voi tulla! Oli pakko tehdä taas ratkaisu. Menin avausreiän ympäristöön takaisin. Ohittaessani Lennun huomasin vanhan kunnon lahnakeisarin saaneen jälleen todella mujevan kokoisen lahnan.
Lahnan väsyttelyä

Kalantulo hiipui vähitellen sumpussakin. Toni jatkoi hunajarommilla ja Timollakin oli joku väkevämpi pullo vierellään. Toni tarjosi Jannelle hömpsyt, hyvin kelpasi. Lennu viritteli itselleen pilkkijakkaraa. Oli jostain löytänyt tyhjän tuulilasinpesuneste-purkin, johon puhalteli ilmaa. Ilma ei pysynyt, mutta Servialaiset löivät viisaat päät yhteen ja tiivistivät sen korkin muovipussilla. Vuoden insinööri –palkinto meni jälleen Servialaisille. Porukka vaelteli eri puolilla järveä. Itsekin vaihtelin reikiä tiheästi, mutta saalis koostui lähinnä sattumakaloista. Syönnin heikkeneminen näkyi myös kiiskien määrän kasvamisena. Koko ajan tapahtui epämääräisiä väistöliikkeitä kiiskien lennellessä kohti pahaa aavistamattomia kilpaveljiä. Jostain syystä kirjoittaja sai osakseen suurimman vimman ja ainakin 5 osumaa kirjattiin juuri minuun. 2 kertaa osui lakkiin, kerran naamalle ja kahdesti haalariin. Naamaan osunut kiiski putosi suoraan reikään, josta ”vahingossa” annoin sille vähän vauhtia. Tämä teko oikeutti ”vuoden kyseenalainen performanssi” –palkintoon. Manailin mielessäni, että taidan perustaa ”eniten osumia lahnoilla” sarjan ja viskaan puolenkilon lätyllä koston. Ehkä rukoukseni kuultiin ja kohta oli taas isompi kala kiinni. Hetken mietin huutavani koukkua apuun, mutta nostin noin puolikiloisen lahnan sukkana jäälle ja sujautin sen pussiin. Vähitellen syönti loppui kokonaan. Kisaa oli jäljellä vielä tunti.

Vaeltelin kahden ottialueen välillä saaden korkeintaan hieman lihaskuntoa. Kenelläkään ei näyttänyt olevan asennetta lähteä kokeilemaan uusia apajia, vaan kaikki tyytyivät harvoihin nykäisyihin ja sattumakaloihin. Poissa oli kisan alkuhetkien huippusyönti ja hektinen tunnelma. Taivaskin oli vetäytynyt pilveen, liekkö se nollannut syönnin. Palasin jälleen lähtöreiälle kokeilemaan. Lähes heti nykäisi ja lujaa. Tuntuma oli kuin edellisessä jättiahvenessa! Väsyttelin kalaa ja se taisteli tosissaan vastaan, tuumaakaan ei annettu ilmaiseksi. Lähellä putken alapäätä kala päätti tehdä lujan rynnistyksen ja taas keveni siimassa. Nyt kala oli kuitenkin sen verran kaukana, ettei sitä löytynyt reiästä. Luulin kalan vain karanneen, mutta karu totuus oli että morrista oli koukku mennyt poikki! Aivan uusi morri ja piti olla laadukasta tavaraa. Kyllä nykyiset morrivalmistajat saavat hävetä tuotteitaan! Maksavat 4-5 euroa kappaleelta, mukamas laatukoukuissa ja kaikki hyvää ja huoliteltua. Lopputuloksena on irronneita voflrami-tippoja, katkenneita koukkuja ja kiinnityskohdan pettämisiä. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta! Kyllä meinasi harmittaa ja oikein urakalla. Tiedänpähän nyt taas yhden morrivalmistajan, jonka tuotteisiin en enää kajoa. Vaihdoin alle samanlaisen oranssin morrin, millä iso ahvenkin oli tullut. Tämä oli ilmeisesti virhe. Kisan päätteeksi käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, ettei oranssilla morrilla saanut juuri kukaan yhtään mitään! Itse kävelin ympäri lampea ja kairailin tosissani reikiä. Tyhjää ja hiljaista oli, mistään ei tullut mitään. Kisaa oli enää puolisen tuntia jäljellä, kun Toni teki ratkaisun ja meni rommipullon kanssa sulanreunalle ”pilkkimään” onkivirityksellään. Satunnaisin väliajoin sieltä kuului voittoisaa mölinää, kun särkiä ja ahvenia nousi jäälle. Sieltä sentään tuli kalaa, kun muut pyysivät tyhjää. Hiljainen nykäisy herätti ajatuksista. Kehin pienen pasurin ylös ja sujautin reppuun. Tuskinpa yksi pienokainen tätä kisaa ratkaisee, mutta sielläpähän on muiden joukossa.


Kello tuli kaksi ja kisa vihellettiin poikki. Oli Procyonin vuoro tuomaroida ja jaoimme ohjeita kisailijoille. Ensin punnittiin kalapussit ja sitten mitattiin ja laskettiin kalat. Punnituskierros todisti jo sen, mikä oli odotettavissa. Fish kings ja Procyon ovat ainoat joukkueet joilla oli mitään mahdollisuuksia mestaruuteen. Sen verran kaukana kaikki kisajoukkueet olivat. Asetelma oli pitkälti sama kuin edellisenäkin vuonna: Fish kingsien kalapussit painoivat huolestuttavan paljon verrattuna Jannen kalapussiin. Oma pussini oli silti kisan suurin. Viime kerralla siellä ei ollut jättiahventa nostamassa painoa, joten pahalta vaikutti joukkuesarjan kannalta. Omia pasureita laskiessani huomasin vielä, että yksi pasuri olikin sorva, joten tilanne vain heikkeni. Jättiahven näytti digipuntarilla aika laajaa skaalaa, punnitustulokset olivat 0.99kg, 0,96kg ja 0,97kg. Vanha kunnon jousivaaka näytti kalalle painoksi 1,12kg joten oli pakko käydä punnitsemassa kala virallisesti kaupan vihannesvaa’alla. Paluumatkalla huojentava totuus paljastui, ahven painoi sittenkin yli kilon eli 1050g ja pituutta sillä oli 40,6 cm! Kyllä nyt kelpasi.

Gaala järjestettiin perinteisesti illalla. Gaalaväki oli jo hyvässä ”nousussa”, kun tuomaristo saapui viimeinkin palkintojen kanssa paikalle. Palkinnot olivat jälleen taattua laatua ja niitä oli niin runsaasti, että suuri osa jäi vielä jakamatta ja varastoon seuraavaa vuotta varten. Palkinnoissa oli mm. risteily Tallinnaan 2-4 hengelle, kristallimaljoja, mitaleita, perinteiset kiertopalkinnot (pokaalit, laulava bassuri, Lehmilampi-koriste-esine), radioita, linkkuveitsi, Lexmarkin tulostin, karvanopat, virsikirjoja, pornoleffa, salaattiottimet, t-paitoja, lippiksiä, digitaalisia kuumemittareita, virtuaalisesti särkymättömiä juomapulloja, katkaisulaikan terä, porausöljyä, pilkkejä, ledilamppu, muropaketti ja monia monia muita. Palkinnot arvottiin sarjavoittajille lottokoneella ja taustalla soi "lottoisaa" musiikkia koko illan.
Palkintoja arpomassa
Ennen tärkeimpien pasurisarjojen julkistamista Team Procyon uusi viimevuotisen gaalan loppuhuipentuman. Silloin tulokset näyttivät vielä Fish kingsien voittoa, mutta protestin vuoksi voittaja vaihtui. Monta vuotta on odoteltu Procyonin voitonripaskaa ja nyt se esitettiin. Suurten voitonkarjaisujen jälkeen kunnian kukko ei laulanut Fish kingseille, vaan Team Procyon kätteli itse itseään ja taputti itse itseään selkään ja hyvillä mielin on aivan pakko tanssahdella ripaskaa! Suurin pasuri oli tänä vuonna Timolla, joten sinne meni bassuri hyllykoristeeksi. Eniten kalalajeja sarjassa kärkisijan jakoivat minä ja Jukka. Arpa oli minulle suotuisampi ja voitin koriste-esineen hyllylleni vuodeksi. Joukkuesarja ei tänä vuonna ollut edes tiukka. Janne jäi pahasti jalkoihin ensimmäisen tunnin rypistyksessä eikä vimmattu loppukiri nostanut pasurimäärää tarpeeksi. Pokaali joukkuesarjassa meni tällä kertaa Fish kingseille. Ripaskan huuma ei tarttunut uuteen mestariin, vaan tyynesti he tyytyivät juomaan hunajarommia pokaalista. Vielä oli henkilösarjan palkinnot jakamatta. Joukkueiden välillä oli 15 pasuria eroa, joten vielä riitti jännitettävää että oliko minun saaliista haastajaksi henkilösarjassa. Tuskin viimeinen pikkupasuri tiesi, että juuri tällä kalalla päästiin tasatulokseen 38-38. Tonin ja Mikon (minun) pasurimäärät olivat täsmälleen samat. Tuskin Tonikaan olisi onkinut viimeistä puoltatuntia, jos olisi arvannut voiton olevan niin lähellä! Suuremman pasurin säännöllä voittaja olin minä! Sentään toinen pokaali säilyi kotona, eli ei yhtään huonommin.
Iloiset voittajat

Kisa oli tällä kertaa varsin mielenkiintoinen ja jopa jännittäväkin. Alkuhetkillä tuntui siltä, että joku haastajakin saattaisi nousta yllätysvoittoon. Syönnin heikkeneminen kuitenkin erotti jyvät akanoista ja 2 parasta joukkuetta erottui muista selvästi. Ei liene epäselvyyttä, ketkä kaksi ovat ennakkosuosikkeja vuonna 2006? Palkintosarjoissa kisa-kolmonen Antti-Harri ei kummemmin juhlinut. Ainoastaan ”vuoden valittaja” ja ”eniten eväitä” –palkinnot menivät pronssi-sijan vallanneille. Antti yllätti myös siinä, että sai enemmän pasureita kuin Janne. Pieni yllättäjän rooli on siellä siis luvassa. Servialta on odotettu monta vuotta kisamenestystä ja varsinkin Tomilta suurempaa panostaa henkilösarjassa (voittanut kerran), mutta vielä jäi menestys odottamaan itseään. Gaalailta päättyi Fish kingsien ”musikaaliseen” esitykseen. Esitys taisi olla hieman liian korkeakulttuurista Procyonille, joka poistui välittömästi gaalasta kotiin.

Puhakan Mikko ansaitsi 5-vuotisen kisakiellon jättämällä osallistumisanomuksen, mutta skippasi silti osallistumisen. Toivottavasti ”huonoin häviäjä-palkinto” eli sotilaan virsikirja (kiertopalkinto) miellyttää ja tuo hieman lohdutusta.

Säännöt

§1 Lehmilampipilkin päätäntävalta

Lehmilampipilkin päätökset tekevät perustajajoukkueet eli Procyon ja Fish kings. Muilla ei ole valtaa tehdä kisaan liittyviä päätöksiä ja valittamisesta seuraa ainoastaan ehdokkuus ”vuoden valittaja” –sarjassa.

Sääntöjen muuttamiseen on perustajajäsenillä oikeus. Päätöksen teko tapahtuu keskustelemalla tai saunan takana.


§2 Osallistuminen

Lehmilampi-PILKKI pilkitään sekä yksilökilpailuna että joukkuekilpailuna. Joukkuekilpailu pilkitään kaksihenkisinä joukkueina.

Ainoastaan perustajajoukkueilla, eli Fish kingsillä ja Procyonilla, on elinikäinen osallistumisoikeus kilpailuun. Kisassa ansiokkaasti menestyneillä joukkueilla on mahdollisuus päästä 6-8 kahdeksan joukkueen vakiojäsenistöön, joilla on oikeus osallistua Lehmilampipilkkiin. Vakiojäsenistön ja osallistumisoikeuden päättävät perustajajäsenet. Vakiojäsenistö saa osallistumisoikeuden kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Perustajajäsenet voivat halutessaan uusia osallistumisoikeuden. Vakiojäsenistöstä tiputettu lukeutuu ulkopuolisiin kilpailijoihin ja osallistumista tulee anoa erillisellä lomakkeella.

Ulkopuolisten osallistuminen kisaan on mahdollista, jos perustajajäsenet kutsuvat mukaan. Jos kutsua ei tule, voi osallistumisoikeutta anoa erillisellä anomuksella.


§3 Kilpailukala

Kilpailukala on pasuri, ja vain pasuri. Lahnaa, sorvaa ym. ei hyväksytä kilpailukalaksi.

Epäselvissä tapauksissa kala annetaan käsiteltäväksi tuomaristolle, jonka muodostavat perustajajäsenet. Jos kala on niin pieni, että eroa lahnan ja pasurin välillä ei voi huomata, lasketaan se pasuriksi.

Joukkuekilpailussa kilpaillaan vain pasurien kappalemäärissä.

Punnitukset tehdään kaikki samalla vaa’alla.

Tasatilanteessa suurin kala ratkaisee.

Muille kalalajeille on omat sarjansa.


§4 Palkinnot

Kilpailussa eniten pasureita kilpailuaikana saanut pilkkijä on kisan voittaja. Voittajalle luovutetaan kiertopalkintona legendaarinen Lehmilampi-PILKKI –pokaali.

Kilpailussa myönnetään myös pienempiä palkintoja jokaisesta saadusta kalalajista: eniten kaloja ja suurimman kalan saaneelle. Suurin kala arvioidaan millimetrin tarkkuudella.

Kisassa kilpaillaan myös mm. seuraavissa sarjoissa: Eniten kiloja yhteensä, Vuoden tulokas, Reilun pilkkijän pokaali, Eniten eväitä –ansiomerkki, Hauki perkele –kunniakirja, Vuoden vakoilija, Eniten osumia kiiskillä –supersarja ja Eniten eri kalalajeja -kuningassarja.

Palkinnot jaetaan vain, jos siihen on aihetta.

Palkintosarjoja pyritään lisäämään joka vuosi.

Palkintoa ei saa palauttaa kiertopalkinnoksi, ellei sitä erikseen pyydetä.

Kiertopalkinnot on palautettava aina takaisin jaettavaksi.

Kisan viralliset sarjat ovat: suurin kala (lajeittain), eniten kalaa (lajeittain), ensimmäinen pasuri, joukkuesarja pasureissa, eniten osumia kiiskillä, eniten kaloja sarja (kaikki yhteensä), eniten kiloja sarja (yhteensä), eniten kalalajeja –kuningaskalastajasarja, vuoden siittiö –säälisarja, huonoin häviäjä –sarja, hauki perkele! –kunniakirja, eniten eväitä –ansiomerkki, erikois-pasuri –sarja, vuoden tulokas, vuoden valittaja, vuoden vakoilija, vuoden yllättäjä, reilun pilkkijän pokaali, vuoden yllättäjäjoukkue, vuoden kyseenalainen performanssi –sarja.

Vuosittain voi olla myös muita erikoissarjoja, joita ei lasketa mukaan eniten/vähiten palkintoja –sarjoihin. Esim. vuoden insinööri, vuoden teenjuoja, vuoden radisti, vuoden juomari, vuoden tuulimylly, Ari Räsänen haluaa luovuttaa autoradion takaisin –sarja.. jne.

Eniten palkintoja ja vähiten palkintoja sarjojen palkintoja ei lasketa mukaan näiden ko. sarjojen palkintomäärissä.

Jos kilpailija ei ole vastaanottamassa palkintoja virallisessa palkintogaalassa, tulee hänen noutaa palkinnot itse kuukauden sisällä palkintojen jaosta tai maksaa postituskulut. Jos näin ei tapahdu, palkinnot siirtyvät jaettavaksi seuraavan vuoden kilpailuun.


§5 Kilpailuaika

Lehmilampipilkki kestää neljä tuntia. Kisa alkaa 10.00 ja päättyy 14.00. Mahdollisista muutoksista päättävät perustajajäsenet.

Jos pilkki on avannossa kisan päätöshetkellä, pilkkijä diskataan.


§6 Rajoitukset

Kaira ei saa olla moottorikäyttöinen eikä pilkkijällä saa olla avustajaa kairaamiseen. Poikkeustapauksissa (sairaus, raskaus, lihasten heikkous) kairausapu voidaan sallia.

Välimatka toisen joukkueen pilkkijään on oltava vähintään kairanmitta. Kairan on oltava täysmittainen. Jos toinen pilkkijä antaa luvan, saa pilkkiä myös lähempää, vaikka samasta reiästä.

Mäskääminen on kielletty. Vanhat kärpäsentoukat saa pudottaa avantoon.

Pilkkiä saa vain yhdellä vavalla kerrallaan. Pilkissä saa olla vain yksi (1) tartuttava koukku (joko yksi- tai kolmihaarainen). Tasapainopilkit ovat kuitenkin sallittuja. Ootto-onget ym. ovat hylkäämisen uhalla kielletty.


Muita pilkkijöitä ei saa millään tavoin häiritä tahi muulla tavoin estää. (HUOM! Katso oikeudet)

Muita pilkkijöitä ei saa huijata valheellisilla pasuri-ilmoituksilla.

Pilkkiavantoa ei saa varata esim. sohjokauhalla.

Avantoon kuseminen ankarasti kielletty. Avantoon saa paskantaa, jos pystyy tekemään sen nauramatta. Mikäli paskantajalla on ripuli, saa suorituksen aikana nauraa, mutta kaiken on osuttava avantoon.

Pilkkiavannolta lähdettäessä avantoa ei saa turmella esim. sohjolla.

Kalapussiin ei saa lisäpainoksi tunkea lunta tai muuta vastaavaa (kuten smetanaa).

Kilpailupaikkaa ei saa mäskittää etukäteen. Jos tällaisesta toiminnasta jää kiinni, kilpailijalle langetetaan elinikäinen osallistumiskielto.


§7 Oikeudet

Toisen pilkkijän kairaa saa lainata, kunhan se ei vaikeuta hänen kilpailusuoritustaan. Kaira on palautettava samaan paikkaan.

Samaan joukkueeseen kuuluvat saavat porata pilkkiavantoja toisilleen.

Itse saadulla kiiskellä saa heittää toista pilkkijää. Heitto on suoritettava istualtaan, siltä avannolta, jolta kiiski on saatu. Osumasta heittäjälle tulee hyvä mieli, heitetylle kova himo saada kiiskiä. Jos haluaa osallistua kiiski-sarjoihin, tulee kala kerätä pussiin takaisin. Muutoin osumista vähennetään jäälle jätettyjen kalojen määrä, eikä lukumäärään lasketa punnitusvaiheessa kateissa olevia kaloja.

Muillakin kaloilla saa nakata toista pilkkijää, mutta heiton kohteella on oikeus ottaa kala itselleen. Omittua kalaa ei kuitenkaan saa laskea mukaan omaan saaliiseen.

Kahvi- ja ruokataukoja saa pitää niin monta kuin huvittaa.

Toisen joukkueen pilkkijälle ei tarvitse antaa syömistä tai juomista.

Riettauksien huutelu toisille on luvallista. Tätä ei lasketa häiritsemiseksi.

Saaduista pasureista ei tarvitse ilmoittaa.

Kilpailupaikkaan tutustuminen etukäteen on sallittua, jos vain onnistuu saamaan selville millä Lehmilammella kilpailu käydään.


Kunniataulukko

Pasurisarja: Suurin pasuri: 1999: Toni Ahonen (77) 2000: Toni Ahonen (62) Timo Räsänen 2001: Toni Ahonen (24) Mikko happo 2002: Tomi Räsänen (40) Timo Räsänen 2003: Janne Olkkonen (8) Janne Olkkonen Toni Ahonen (8) 2004: Mikko Happo (66) Minna Kurki 2005: Mikko Happo (38) Timo Räsänen Toni Ahonen (38)

Joukkuesarja: 2000: Fish Kings (Toni Ahonen / Timo Räsänen) (113) 2001: Fish Kings (Toni Ahonen / Timo Räsänen) (42) 2002: Fish Kings (Toni Ahonen / Timo Räsänen) (73) 2003: Fish Kings (Toni Ahonen / Timo Räsänen) (14) 2004: Team Procyon (Mikko Happo / Janne Olkkonen) (114) 2005: Fish Kings (Toni Ahonen / Timo Räsänen) (74)

Ensimmäinen pasuri: 2002: Timo Räsänen 2003: Tarmo Karhula 2004: Saara Honkala 2005: Mikko Happo

Ahvensarja: Suurin ahven: 1999: Timo Räsänen (97) 2000: Toni Ahonen (94) Timo Räsänen 2001: Toni Ahonen (39) Janne Olkkonen 2002: Ari Räsänen (44) Janne Hämäläinen 2003: Risto Tanskanen (114) Janne Olkkonen 2004: Toni Ahonen (23) Tero Karttunen 2005: Tomi Räsänen (13) Mikko Happo

Särkisarja: Suurin särki: 2000: Toni Ahonen (26) Janne Olkkonen 2001: Toni Ahonen (31) Toni Ahonen 2002: Toni Ahonen (13) Tomi Räsänen 2003: Mikko Happo (28) Mikko Happo 2004: Mikko Happo (2) Mikko Happo Lasse Kunnasluoto (2) Janne Olkkonen (2) 2005: Toni Ahonen (3) Mikko Happo

Kiiskisarja: Suurin kiiski: 2000: Toni Ahonen (1) Toni Ahonen 2001: Janne Hämäläinen (2) Janne Hämäläinen 2002: Toni Ahonen (14) Timo Räsänen ja Toni Ahonen 2003: Pauli Räsänen (2) Ari Räsänen 2004: Tero Karttunen (4) Antti Seitamo 2005: Timo Räsänen (6) Tomi Räsänen Mikko Happo (6) Jami Nyyssönen (6)

Lahnasarja: Suurin lahna: 2000: Toni Ahonen 2001: - - 2002: Lennu Keinänen Lennu Keinänen 2003: Lennu Keinänen (3) Risto Tanskanen 2004: Timo Räsänen (7) Timo Räsänen 2005: Toni Ahonen (8) Lennu Keinänen Teemu Rautiainen (8)

Säynesarja: Suurin säyne 2000: Timo Räsänen (2) Timo Räsänen 2001: - - 2002: Lennu Keinänen Tomi Räsänen 2003: Lennu Keinänen (3) Lennu Keinänen 2004: - - 2005: Jukka Silmerinen (1) Jukka Silmerinen

Sorvasarja: Suurin sorva: 2000: Mikko Happo (2) Mikko Happo 2001: - - 2002: Lennu Keinänen Lennu Keinänen 2003: Janne Olkkonen (16) Janne Olkkonen 2004: Timo Räsänen (1) Timo Räsänen Janne Olkkonen (1) 2005: Janne Olkkonen (1) Janne Olkkonen Mikko Happo (1)

Haukisarja: Suurin hauki: 2000: - - 2001: Saara Honkala (2) Saara Honkala (0,28 kg) 2002: - - 2003: Janne Olkkonen (1) Janne Olkkonen Risto Tanskanen (1) Janne Holopainen (1) 2004: - - 2005: Jari Heino (1) Jari Heino


Eniten kaloja: Eniten kiloja yhteensä: 2000: Toni Ahonen (183) Toni Ahonen (7,1) 2001: Toni Ahonen (94) Toni Ahonen (2,15) 2002: Toni Ahonen (109) Lennu Keinänen (7,4) 2003: Risto Tanskanen (146) Janne Olkkonen (5,33) 2004: Toni Ahonen (92) Mikko Happo (4,0) 2005: Toni Ahonen (56) Mikko Happo (4,38)

Vuoden tulokas: Vuoden yllättäjä: 1999: Mikko Happo Traktori-Martti 2000: Janne Olkkonen Tomi Räsänen 2001: Saara Honkala Sanna Räsänen 2002: Lennu Keinänen Tomi Räsänen 2003: Risto Tanskanen Tomi Räsänen 2004: Antti Seitamo Lennu Keinänen 2005: Jami/Teemu/Jukka Jukka Silmerinen

Reilun pilkkijän pokaali: Hauki perkele! –kunniakirja 1999: - 2000: - Janne Olkkonen 2001: - Saara Honkala 2002: - Fish Kings 2003: - Janne Holopainen 2004: - Marika Hallikainen 2005: - Jenni Vartiainen

Eniten eväitä –ansiomerkki: Vuoden vakoilija: 1999: Timo Räsänen 2000: Timo Räsänen Traktori-Martti 2001: Timo Räsänen Bella 2002: Toni Ahonen Taimi Räsänen 2003: Toni Ahonen Harri Happo 2004: Tero Karttunen Timo Räsänen 2005: Harri Happo Timo Räsänen

Vuoden valittaja –erikoismainita: 2001: Mikko Happo 2002: Tomi Räsänen 2003: Pauli Räsänen 2004: Mikko Happo 2005: Antti Seitamo

Huonoin häviäjä: ErikoisPasuri: 2001: Mikko Happo Sanna Räsänen 2002: Lasse Kunnasluoto Lasse Kunnasluoto 2003: Tomi Räsänen Tomi Räsänen 2004: Traktori-Martti Marika Hallikainen 2005: Mikko Puhakka Jenni Vartiainen

Eniten eri kalalajeja –kuningassarja: 2000: Toni Ahonen, Janne Olkkonen, Timo Räsänen (5) 2001: Toni Ahonen, Mikko Happo, Tomi Räsänen, Janne Hämäläinen, Janne Olkkonen (3) 2002: Tomi Räsänen (8) 2003: Janne Olkkonen, Timo Räsänen, Risto Tanskanen (6) 2004: Janne Olkkonen (6) 2005: Mikko Happo (6) Jukka Silmerinen (6)


Vuoden Siittiö –säälisarja: 2001: Toni Ahonen 2002: Janne Hämäläinen 2003: Janne Holopainen 2004: Toni Ahonen 2005: Jari Heino

Vähiten palkintoja –palkinto: Eniten palkintoja –palkinto: 2002: Minna Kurki Lennu Keinänen ja Tomi Räsänen (7) 2003: Taimi Räsänen (0) Janne Olkkonen (9) Lasse Kunnasluoto (0) 2004: Mika Hallikainen (0) Timo Räsänen (5) Päivi Vastamäki (0) Mikko Happo (5) Lennu Keinänen (0) 2005: Jarkko Törnqvist (0) Mikko Happo (7) Ville Kurki (0)

Kyseenalainen teko –performanssi: 2002: Timo Räsänen 2003: Toni Ahonen 2004: Harri Happo 2005: Mikko Happo


Tulokset

Lehmilampi-pilkki 2005 Viralliset tulokset

Pasurisarja: Suurin pasuri:

1. Mikko Happo 38 1. Timo Räsänen 25,2 cm

   Toni Ahonen 		38		2. Ville Kurki		23,7 cm

3. Timo Räsänen 36 3. Jarkko Törnqvist 23,3 cm 4. Antti Seitamo 24 4. Jukka Silmerinen 22,8 cm 5. Janne Olkkonen 21 5. Lennu Keinänen 22,5 cm 6. Harri Happo 19 6. Mikko Happo 22,3 cm 7. Jami Nyyssönen 18 7. Jami Nyyssönen 21,9 cm 8. Jukka Silmerinen 17 8. Antti Seitamo 21,8 cm 9. Lennu Keinänen 14 9. Janne Olkkonen 20,9 cm

   Teemu Rautiainen	14		10. Tomi Räsänen		20,6 cm

11. Ville Kurki 6 11. Jenni Vartiainen 18,5 cm

     Tomi Räsänen		 6		12. Toni Ahonen		18,2 cm

13. Jarkko Törnqvist 3 13. Teemu Rautiainen 18,0 cm 14. Jenni Vartiainen 2 14. Harri Happo 17,7 cm

     Jari Heino		 2		15. Jari Heino		16,3 cm

Ensimmäinen pasuri: Mikko Happo Joukkuesarja:

1. Fish Kings 74 2. Team Procyon 59 3. Antti-Harri 43 4. Korpisoturit 31 5. Servia 20

   Pilkkimestarit	20

7. Kylmähiki 8 8. Kuollut lahna 3



Ahvensarja: Suurin ahven:

1. Tomi Räsänen 13 1. Mikko Happo 40,6 cm 2. Janne Olkkonen 8 2. Timo Räsänen 19,7 cm

   Teemu Rautiainen	 8		3. Teemu Rautiainen	17,6 cm
   Jami Nyyssönen		 8		4. Janne Olkkonen		17,3 cm

5. Timo Räsänen 6 5. Jarkko Törnqvist 16,3 cm 6. Toni Ahonen 4 6. Toni Ahonen 13,5 cm

   Antti Seitamo		 4		7. Tomi Räsänen		13,2 cm

8. Mikko Happo 2 8. Lennu Keinänen 12,9 cm

   Jarkko Törnqvist		 2		9. Harri Happo		12,1 cm
   Jukka Silmerinen		 2		10. Antti Seitamo		11,5 cm
   Jari Heino		 	 2		11. Jukka Silmerinen	11,3 cm

12. Lennu Keinänen 1 12. Jari Heino 11,2 cm

     Harri Happo		 1		13. Jami Nyyssönen		 9,3 cm

Särkisarja: Suurin särki:

1. Toni Ahonen 3 1. Mikko Happo 16,2 cm 2. Mikko Happo 1 2. Jarkko Törnqvist 16,0 cm

   Jarkko Törnqvist		1		3. Toni Ahonen		15,8 cm
   Jukka Silmerinen		1		4. Jukka Silmerinen		14,3 cm

Lahnasarja: Suurin lahna:

1. Toni Ahonen 8 1. Lennu Keinänen 45,5 cm

   Teemu Rautiainen	8		2. Teemu Rautiainen	45,0 cm

3. Jukka Silmerinen 5 3. Jami Nyyssönen 42,8 cm 4. Mikko Happo 4 4. Jarkko Törnqvist 40,9 cm

   Janne Olkkonen		4		5. Toni Ahonen		40,4 cm
   Timo Räsänen		4		6. Timo Räsänen		37,5 cm
   Tomi Räsänen		4		7. Janne Olkkonen		37,4 cm
   Jarkko Törnqvist		4		8. Mikko Happo		37,2 cm
   Jami Nyyssönen		4		9. Ville Kurki		36,5 cm

10. Ville Kurki 3 10. Jenni Vartiainen 34,8 cm 11. Lennu Keinänen 2 11. Tomi Räsänen 32,5 cm

     Harri Happo		2		12. Harri Happo		31,0 cm
     Antti Seitamo		2		13. Jukka Silmerinen	29,2 cm
     Jenni Vartiainen		2		14. Jari Heino 		23,8 cm

15. Jari Heino 1 15. Antti Seitamo 22,5 cm



Sorvasarja: Suurin sorva:

1. Mikko Happo 1 1. Janne Olkkonen 16,5 cm

   Janne Olkkonen		1		2. Mikko Happo		11,2 cm

Kiiskisarja: Suurin kiiski:

1. Timo Räsänen 6 1. Tomi Räsänen 13,5 cm

   Mikko Happo		6		2. Jami Nyyssönen		12,9 cm
   Jami Nyyssönen		6		3. Ville Kurki		12,5 cm

4. Jari Heino 5 4. Timo Räsänen 12,4 cm 5. Tomi Räsänen 4 5. Jukka Silmerinen 11,9 cm 6. Toni Ahonen 3 6. Toni Ahonen 11,7 cm 7. Janne Olkkonen 2 7. Teemu Rautiainen 11,5 cm

   Jukka Silmerinen		2		    Mikko Happo		11,5 cm
   Teemu Rautiainen	2		9. Janne Olkkonen		10,9 cm
   Ville Kurki		2		10. Jari Heino		10,2 cm

Säynesarja Suurin säyne

1. Jukka Silmerinen 1 1. Jukka Silmerinen 35,5 cm

Haukisarja Suurin hauki

1. Jari Heino 1 1. Jari Heino 38,8 cm

Eniten osumia kiiskillä –sarja: (osuma-%)

1. Jari Heino 4 (80%)

   Timo Räsänen		4 (67%)

3. Toni Ahonen 3 (75%) 4. Mikko Happo 2 (33%)

   Tomi Räsänen		2 (50%)
   Teemu Rautiainen	2 (100%)
   Jukka Silmerinen		2 (100%)

8. Janne Olkkonen 1 (50%) 9. Jami Nyyssönen 0 (0%)

   Ville Kurki		0 (0%)


Eniten kaloja –sarja: Eniten kiloja –sarja:

1. Toni Ahonen 56 1. Mikko Happo 4380 g 2. Mikko Happo 52 2. Timo Räsänen 4010 g

   Timo Räsänen		52		3. Toni Ahonen		3720 g

4. Janne Olkkonen 36 4. Teemu Rautiainen 3360 g

   Jami Nyyssönen		36		5. Jami Nyyssönen		2770 g

6. Teemu Rautiainen 32 6. Jukka Silmerinen 2590 g 7. Antti Seitamo 30 7. Janne Olkkonen 2180 g 8. Jukka Silmerinen 28 8. Lennu Keinänen 2160 g 9. Tomi Räsänen 27 9. Jarkko Törnqvist 1940 g 10. Harri Happo 22 10. Ville Kurki 1420 g 11. Lennu Keinänen 17 11. Antti Seitamo 1390 g 12. Jari Heino 11 12. Tomi Räsänen 1320 g

     Ville Kurki		11		13. Harri Happo		1260 g

14. Jarkko Törnqvist 10 14. Jenni Vartiainen 790 g 15. Jenni Vartiainen 4 15. Jari Heino 580 g

Eniten eri kalalajeja –kuningaskalastajasarja:

1. Mikko Happo 6

   Jukka Silmerinen		6

3. Janne Olkkonen 5

   Toni Ahonen		5
   Jari Heino			5

6. Timo Räsänen 4

   Tomi Räsänen		4
   Jarkko Törnqvist		4
   Teemu Rautiainen	4
   Jami Nyyssönen		4

11. Lennu Keinänen 3

     Harri Happo		3
     Antti Seitamo		3
     Ville Kurki		3

15. Jenni Vartiainen 2




Vuoden Siittiö –säälisarja: Huonoin Häviäjä –sarja:

Jari Heino 7,7 cm Mikko Puhakka

Hauki Perkele –kunniakirja: Eniten Eväitä –ansiomerkki:

Jenni Vartiainen Harri Happo

Erikois-Pasuri –sarja: Vuoden Tulokas:

Jenni Vartiainen (ainoa nainen kisassa) Jukka Silmerinen

Vuoden Valittaja –sarja: Vuoden Vakoilija –sarja:

Antti Seitamo Timo Räsänen

Vuoden Yllättäjä –sarja: Reilun pilkkijän pokaali:

Juniorit (Jami, Teemu, Jukka) -

Vuoden Kyseenalainen teko –sarja: Vuoden juomari:

Mikko Happo (päästi Tonin kiisken avantoon) Toni Ahonen


Vuoden Insinööri –sarja: Ihan vaan vittuillessaan –sarja:

Lennu Keinänen (pilkkipönttö) Toni Ahonen (aurinkorasvat)


Vähiten palkintoja –sarja: Eniten palkintoja –sarja: (laskennalliset sarjat) Jarkko Törnqvist 0 Ville Kurki 0 Mikko Happo 7

Sivua on viimeksi muutettu 2. toukokuuta 2011 kello 19.15