Raudun pilkintä

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rautu eli nieriä on kalavesiemme kaunotar. Se on melko vaikea pyydettävä, mutta maultaan herkullinen pilkkikala. Rautua pilkitään lähinnä Inari-Muonio linjan pohjoispuolelta, eli siellä missä luonnonolosuhteet ovat suotuisat pilkkimiselle. Usein vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen.

Mistä rautuja löytää

Rautua esiintyy sadoilla eri tunturijärvillä, mutta kalastuspaine on ollut niin kova, että teiden varsilta niitä on turha pilkkiä. Hyvät kalapaikat ovat vähintään viisi kilometriä lähimmästä autotiestä, joten kalapaikoille mennään moottorikelkalla, lentokoneella tai hiihtämällä.

Hyviä rautuvesiä on ennen kaikkea Käsivarressa, Inarijärven takana, Vätsärissä seudulla ja Pohjois-Norjan lukemattomilla järvillä. Kalakerho on todennut hyviksi paikoiksi Käsivarren alueella Somasjärven, Pitsusjärven, Lossujärven ja Vuontisjärven ympäristön pikkulammet. Vätsärissä Iso Rovijärvi ja Tuulijärvi ovat hyviä valintoja. Kaamasen pohjoispuolella on useita järviä, joiden saavuttaminen onnistuu suksilla, esimerkiksi Säytsjärven ympäristön lukemattomilla pikkujärvillä pääsee raudun makuun pikku vaivalla. Hyvän rautujärven tunnistaa syvästä ja happipitoisesta vedestä. Kun kiertää paljon voi löytää itselle mukavan pikkujärven, jossa saa olla rauhassa isoja rautuja pilkkimässä.

Aamulla aikaisin raudut löytyvät aivan matalasta, eli 1-2 metrin syvyydestä. Aamun edetessä raudut siirtyvät syvemmälle ja iltapäivällä pilkkiminen on tehokkainta 5-6 metrin syvyydestä. Myös pilvisyys vaikuttaa raudun liikkeisiin: Kirkkaalla ilmalla raudut jäävöt helpommin syvemmälle, mutta pilvisellä säällä ne ovat kaikkein varmimmin matalassa. Lapissa vedet ovat kirkkaita ja raudut näkee houkuttimet kaukaa. Sama koskee pilkkijää, avannosta katselemalla näkee helposti jopa 2 metriä syvälle, joten näköpilkinnällä saa lisämakua touhuun.

Vieraalla paikalla kalastettaessa tulee ensin löytää otolliset raudun olinpaikat. Jokien ja purojen suut tulee testata ensimmäisenä. Sen jälkeen kokeillaan niemien kärjet ja lahtien suut. Rautu ruokailee hiekkaisten ja kivikkoisten pohjien tuntimassa, jossa syvyysvaihtelut ovat suuria. Rautu liikkuu laajalla säteellä ja parven löytyminen vaatii kairausta.

Milloin rautuja kannattaa pilkkiä

Melkein aina parhaan syöntiajat osuvat aamupäivään. Toukokuu on yleensä parasta syöntiaikaa runsaan valoisuuden, ja helpon liikkumisen takia. Jäällä tulisi olla aamu seitsemältä ja syönti alkaa pikkuhiljaa hiipua keskipäivän jälkeen.

Rautu on arka kala ja saattaa säikkyä jatkuvaa kairaamista. Itse kairaan pitemmillä reissuilla illalla valmiiksi seuraavaan päivän reiät tai päivän mittaisella reissulla pidetään alkuun kairaustalkoot eli kairataan noin 10 reikää mieheen. Moottorikairasta on hyötyä ja sellainen kannattaa vaikka vuokrata, jos olet moottorikelkalla liikkeellä. Kalaa etsittäessä reikä kaivetaan noin 7-8 metrin välein matalasta syvempään edeten. Peruskairaan on syytä varata jatkokappale mukaan, koska jäät saattavat olla vielä toukokuun alussa yli metrin paksuja.


Raudun pilkinnän välineet

Rautupilkkijä varustautuu matkalle kestävillä välineillä. Perusväline yli puolikiloiselle raudulle on 5-8 senttinen rautupilkki, jossa 10-15 sentin siimatapsin päässä on mormyska tai perho. Mikäli kalastat paikassa, jossa rautujen keskikoko on 100-200 grammaa, on tehokkaampaa pyytää pelkillä leecheillä, mosareilla ja mormyskoilla.

Rautulätkä

Rautupilkki, eli rautulätkä on pyöreähkön mallinen, koska sen tulee leijua avantoon pudottaessa ja väläytellä kylkiä menomatkalla. Parhaiksi väreiksi ole todennut kuparilätkän, jossa on maalattuna tai teipattuna punaista ja keltaista, sekä joskus myös mustaa ja valkoista. Pilvisenä päivänä myös hopea tai sinertävä loiste pilkissä on pelastanut makkaransyönniltä. Tapsin päässä käytettävä mormyska, perho tai pelkkä koukku saa olla aika iso eli vähintään sentin kokoluokkaa. Parhaiksi väreiksi olen todennut vihreän, oliivin, kellertävän ja punaisen.

Syötti

Yleensä rautu vaatii myös syötin. Jos käytät pelkkää koukkua on kunnon kastemato hyvä, mutta lisäksi kannattaa aina varata mukaan katkaravun ja mustekalan palasia ja säilykesimpukoita. Mormyskaan voi pujottaa kärpäsen toukan. Raudulle tuntuu haju olevan merkityksellinen, joten syöttitahnakin on kokeilemisen arvoinen. Joskus syöttien loppuessa, olen käyttänyt myös saatujen kalojen mahanahkaa syöttinä ja sekin on kelvannut.

Raudun pilkinnän tekniikkaa

Rautu on kuitenkin oikukas kala. Huippusyönnillä ollaan parhaimmillaan saatu satakin rautua päivässä, mutta seuraavana päivänä samoilta paikoilta ei ole nykäisytkään. Ilman äkillinen muutos saa raudut yleensä liikkeelle. Rautupilkkijän liikkeet ovat rauhalliset. Alkuhoukutusvetojen jälkeen pilkkiä väristellään ja nypytellään koko ajan eli pilkin pitää olla rauhallisessa liikkeessä koko ajan. Välillä kannattaa laskea siimatapsi pohjaan, joka saa usein raudun syöksymään kiinni juuri silloin. Kiinni jäätyään rautu taistelee melko mukavasti ja kampeaa itseään poikittain avantoon vedettäessä. Rautu pysyy kuitenkin hyvin kiinni, joten mitään kiirettä ylösnostoon ei ole, vaan kalan kannattaa antaa väsyä.


Rautupilkille kannattaa varustautua kunnolla, koska tuntureilla tuulee yleensä aina. Hyvän tuulensuojan saat vaikkapa pressusta, jonka saa kepeillä kiinnitettyä kelkan rekeen.