Särjen onginta

Eri lajien onginta

Ahven
Kampela
Kiiski
Kirjolohi
Lahna
Ruutana
Siika
Silakka
Sorva
Suutari
Särki
Turpa
Vimpa


Särki on Suomen toiseksi yleisin onkikala ahvenen jälkeen. Särkeä tarttuu onkijoiden pyydykseen 1500-tonnia. Jos keskimääräisen onkisärjen kooksi arvioidaan 100 grammaa, vesistämme nousee vuosittain 15 miljoonaa särkeä. Nämä luvut kertovat siis siitä, kuinka yleinen särki on onkikalana. Kaikki eivät halua onkia särkeä, mutta sitä saadaan muiden kalojen onginnan ohessa. Särki on kuitenkin syyttä huonon onkikalan maineessa. Isot särjet tuovat onkijalle hyvän vastuksen. Särki on myös aliarvostettu ruokakala. Siitä saa kuitenkin makoisaa suolasärkeä ja hyvää uunikalaa. Jotkut ovat myös tehneet siitä makoisia säilykkeitä. Särki asustaa merenlahdissa, pienissä ja suurissa järvissä sekä joissa ainakin Sodankylään saakka. Särjet liikkuvat suurissa parvissa. Särjen yleisyyden takia se on monen onkijan ensimmäisiä saaliita. Ne kutevat keväällä kuten kaikki muutkin särkikalat yleensä. Ensin kudulle tulevat koiraat ja parin viikon kuluttua naaraat. Särki kiinnittää mätinsä usein rannan lähellä oleviin oksiin ja havuihin. Särjen onginnassa on kaksi tavoitetta. Sitä halutaan pyytää ruuaksi, esimerkiksi keittoon, suolakalaksi tai uunikalaksi. Toisaalta särkeä ongitaan täkykalaksi. Se onkin erinomainen täkykala petokalojen, kuten hauen täkykalastukseen.

Missä särjet ovat kesällä

Särkiparven löytää useimmiten rannan läheltä. Se viihtyykin hyvin runsasravinteisessa ja matalassa vedessä. Kesällä särkeä ongitaan kasvillisuusvyöhykkeestä läheltä rantaa. Isommat särjet ovat hieman syvemmällä. Järvissä särki asustelee rehevissä lahdenpoukamissa. Hyvä särjenongintapaikka on lumpeikon reuna tai sellaisessa oleva poukama. Kaislikon reuna sekä veteen kaatuneen puun ympäristö ovat myös kokeilemisen arvoisia särjenongintapaikkoja. Meressä särkiä saadaan varmimmin sisäsaaristoista. Etenkin siellä olevista lahdista. Joesta särkiä kannattaa onkia paikoista, joissa vesi ei virtaa niin nopeasti. Särjet oleskelevat mieluiten lämpimissä vesissä. Ne kerääntyvät kesällä usein sellaisiin paikkoihin, joihin etelä- tai lounaistuuli tuo lämmintä pintavettä.

Särjen käyttäytyminen

Pienet särjet elävät parvessa ja ruokailevat väliveden tuntumassa. Parvet jahtaavat ruokaa ympäriinsä. Isommat särjet käyttäytyvät kuin lahnat. Ne syövät pohjan tuntumasta sekä pohjasta. Eli jos siis haluat pieniä särkiä, yritä välivedestä. Jos taas isompia, kokeile pohjan läheltä.

Mitä särjet syövät?

Särjet syövät monia vesieläimiä. Niiden tyypillistä ravintoa ovat kasvien ja kivien pinnalla olevat hyönteiset. Se syö myös pinnalla, tai jopa ilmassa olevia hyönteisiä. Särki syö mätiä. Isommat särjet syövät myös pieniä kaloja. Särki siis syö pohjan tuntumasta sekä pohjalta, väliveden paikkeilta, ja pinnalta. Niitä voikin onkia monilla tavoilla: pohjaongella pohjasta, koho-ongella välivedestä sekä pintaongella pinnasta.

Niksejä särjen ongintaan

  • Elokuussa voi onkia särkiä tahnalla, joka on tehty pelkistä valkoisen leivän murusista. Sitä pitää pyöritellä käsissä, kunnes se on koukkuun sopivaa. Tahnaa tehtäessä sekaan kannattaa lisätä hieman vettä. Tällä syötillä onkiessa sinulla tulee olla pieni koukku, nopea katse, sekä herkkä käsi.
  • Särki iskee mihin tahansa perhoon, hyvin sille maistuu ainakin lentomuurahainen.
  • Erittäin hyviä syöttejä särjelle ovat nuoret ampiaiset ja mehiläiset.

Särjen onginnan välineet

Särkeä ongitaan menestyksellisesti kevyillä välineillä. Siimana kannattaa käyttää ohutta. (0,15-0,20 mm). Koukkujenkin tulee olla pieniä, sillä etenkin pienillä särjillä on hyvin pieni suu. Yleisimmät koukkukoot särjen onginnassa ovat 12-14. Jos tavoittelet suurempia särkiä, kuuluu välineiden olla järeämmät. Kohon tulisi olla mahdollisimman kevyt. Sen tulee juuri ja juuri kannatella syötti ja paino. Hyvä koho on pieni kynäkoho. Hyvä vapa on 4-5 metrin pituinen. Isompia särkiä ongittaessa kelaonki on mukavampi. Koho painotetaan niin, että kohosta vain pieni osa jää vedenpinnan yläpuolelle. siten voidaan nähdä pienten särkien varovaisimmatkin tärpit.

Syötit

Särjen onginnassa voi käyttää monenlaisia syöttejä. Tavallisimpia syöttejä ovat pienet madot, sekä toukat. Särjen ongintaan käytetään myös leipäpaloja, sekä maissin-, ja hampunsiemeniä. Syöttiä asetettaessa koukkuun jätetään koukunkärki näkyviin. Näin kala tarttuu paremmin koukkuun.

Särjen onginnan tekniikkaa

Kuten aina kalastettaessa, on särkiongellakin vältettävä kolistelua veneessä. Veden loiskuttelu näyttää sen sijaan houkuttavan särkiä. Tällöin uteliaanpuoleiset särjet tulevat katsomaan, mikä loiskuu. Veneen voi pitää paikoillaan pohjaan isketyn seipään avulla. Savipohjalta seiväs aiheuttaa "savipilven", jota uteliaat särjet tulevat tarkastelemaan. Savipohjasta saattaa myös löytyä niille ravintoa.

Onkijoiden kokemuksia särjen onginnasta

  • Särki tulee kudulle heti, kun koivumetsä alkaa vihertää.
  • Särki on yksi arimmista kaloista. Pienimmätkin äänet karkottavat jopa kudullaan olevan särjen tiheästäkin ruovikosta.
  • Varsinaisilla kutupaikoilla särjen kutu kestää 2-3 vuorokautta. Näiltä paikoilta saadaan vain pieniä tai keskikokoisia yksilöitä. Tottunut kalastaja onkiikin tällöin syvemmältä kutupaikan syrjästä. Sieltä saadaan vain isoja yksilöitä.
  • Lämpimällä ilmalla särjet ovat aivan rantamatalassa. Kylmällä taas syvänteissä. Särki on vilkas ja utelias kala. Kun sitä hätyyttää, se pakenee tullakseen melkein heti takaisin.

Lähteet

Olli Aulio, Onkijan kirja. ISBN 9512048450

Sivua on viimeksi muutettu 23. huhtikuuta 2013 kello 13.55