Saukko

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Saukko (Lutra lutra) on vesielämään sopeutunut näätäeläin (Mustelidae).

Saukko‎

Turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin, joten sen kanta pieneni voimakkaasti monilla alueilla.

Suomessakin saukko on käynyt pari kertaa sukupuuton partaalla. Saukko rauhoitettiin kokonaan vuonna 1974, ja vaikka kanta onkin sittemmin elpynyt, kuuluu saukko Suomessa yhä uhanalaisiin eläinlajeihin.

Koko ja ulkonäkö

Saukon ruumis n. 50–100 senttiä pitkä ja sen hännän pituus on noin 28–55 cm. Täysikasvuinen saukko painaa 3–17 kiloa.

Saukon ruumiinrakenne on pitkänomainen ja virtaviivainen. Jalat ovat lyhyet ja häntä kapenee tasaisesti paksusta tyvestä alkaen. Turkki on tuuhea ja vettä hylkivä.

Saukko merkitsee reviirinsä hajumerkinnällä ja ulostaa näkyville paikoille.

Levinneisyys

Saukkoa tavataan lähes koko maailmassa. Sitä esiintyy Euraasiassa, Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Saukkoa tavattiin ennen lähes koko Euroopassa vesistöjen äärellä – merenrannoilla, järvien ja jokien partailla. 1900-luvulla alkanut kannan taantuminen on aiheuttanut sen häviämisen monilta alueilta. Jokseenkin häiriintymätön populaatio on enää vain Norjan rannikolla, Skotlannin länsirannikolla ja Irlannissa.

Suomessa saukkoa tavataan harvalukuisena koko maassa. Suomen saukkokannan kooksi arvioidaan noin 3000 yksilöä. Runsain saukkokanta on Järvi-Suomessa ja Etelä-Lapissa. Sitä nähdään myös Lounais-Suomessa.Saukko on periaatteessa makeaan veteen sopeutunut laji, mutta se voi elää myös meressä, jos se saa päivittäin turkkinsa puhdistukseen suolatonta vettä.

Muuten sen vettähylkivä ominaisuus kärsii.

Tämän takia saukko hankaa turkkiaan kasveihin yrittäessään irrottaa suurimmat suolakiteet.


Käyttäytyminen

Saukolla on laaja elinpiiri, jonka alueella se pesii yleensä koloissa, jotka ovat kuuluneet muille eläimille kuten ketuille tai mäyrille.

Elinalueensa saukko merkitsee ulostemerkeillä. Jotkin saukkolajit puolustavat omaa reviiriä, joillakin elinpiirit voivat olla osittain tai jopa kokonaan päällekkäin. Saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely.

Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesistöreittiään edestakaisin. Koiras voi hallita jopa 40 km:n pituudelta rantaa ja vaellella saalisretkillään keskimäärin noin 10 km yössä.

Saukko pysyttelee mieluiten vedessä tai sen läheisyydessä. Se voi kuitenkin kulkea suuriakin matkoja maalla, esimerkiksi nälän ajamana. Saukot ovat leikkisiä eläimiä ja saattavat esimerkiksi laskea mäkeä lumipenkalta joen jäälle öisin.

Saukko on aktiivisempi yöaikaan kuin päivisin, mikä voi johtua ihmisten pelosta. Toisaalta tunnetaan myös lukuisia tapauksia, joissa seurallinen ja leikkisä saukko on hakeutunut ihmisasunnoille, varsinkin jäätyään syystä tai toisesta yksin.


Ravinto

Saukko syö lähinnä kalaa, esimerkiksi ahvenia, haukia, mateita, särkikaloja ja lohikaloja. Ruokavalioon kuuluu myös pikkunisäkkäitä, lintuja, rapuja, sammakoita ja simpukoita. Talvella saukko joutuu usein kalastamaan jään alla pimeässä.

Tämä ei kuitenkaan tuota sille ongelmia, sillä herkkien tuntoviiksiensä avulla se pystyy pimeässäkin seuraamaan kalojen liikkeitä. Tarvittaessa saukko pystyy olemaan veden alla jopa viisi minuuttia, mutta ennen sitä sen täytyy tulla pinnalle haukkaamaan happea.


Lisääntyminen

Saukot ovat yksineläjiä, jotka tapaavat toisiaan vain lyhyenä lisääntymisaikana.

Saukko on sukukypsä 2–3-vuotiaana. Kiima-aika toistuu säännöllisesti ympäri vuoden, yleensä se on kuitenkin keväällä, enimmäkseen helmi-huhtikuussa. Kaikki saukot synnyttävät maalle, usein luolaan.

Poikasia on kerrallaan 2–3 ja ne syntyvät 60–62 päivän kantoajan jälkeen. Naaras hoitaa poikasensa yksin, ja poikaset seuraavat emoaan miltei koko ensimmäisen vuoden ajan.

Eurooppalainen saukko voi elää 15-vuotiaaksi, joskin keski-ikä jää yleensä vain kolmeen tai neljään vuoteen.


Lähteet

Wikipedia - Saukko.