Ero sivun ”Sterletti” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
Rivi 19: Rivi 19:
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==
 
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja – Ahvenesta vimpaan, s. 268. WSOY, 2003.
 
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja – Ahvenesta vimpaan, s. 268. WSOY, 2003.
 +
 +
[[luokka:muut kalalajit]]

Versio 12. tammikuuta 2010 kello 16.42

Sterletti (Acipenser ruthenus) on sampea pienempi sampikala. Sen erottaa sammesta muun muassa kyljissä olevien kilpien lukumäärästä, joka on sterletillä on 58–70, sammella 24-40.

Koko ja ulkonäkö

Sterletti on noin yleensä 50–70 cm pitkä (suurimmillaan 125 cm) ja painaa hieman yli kymmenen kiloa. Suipon kuonon alla on kaksi viiksisäiettä. Selkäpuoli on tummanruskea ja vatsa kellertävä.

Levinneisyys

Sterletti on Itä-Euroopan ja Länsi-Siperian jokivesistöjen kala, joka voi esiintyä myös murtovedessä, muttei merissä. Se elää Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevissä vesissä (mm. Volga, Dnepr, Tonava) ja myös Vienanmereen ja Jäämereen laskevissa (Vienanjoki, Irtyš ja Ob, Jenisei); lisäksi sitä tavataan Itämereen laskevissa Niemen- ja Väinäjoissa. Sitä on muutaman kerran havaittu myös Itämeressä, Suomessa kahdesti, Merenkurkussa 1959 ja Helsingin edustalla 1980. Sterlettiä on istutettu monin paikoin sisävesiin mm. Venäjällä, Baltian maissa ja Ruotsissa. Suomessa sitä yritettiin 1920-luvulla istuttaa Hollolan Vesijärveen, mutta pysyvää tulosta ei syntynyt. Nykyisin sterlettikannat ovat pienentyneet myös varsinaisilla levinneisyysalueilla.

Elintavat ja lisääntyminen

Talvella sterletit kokoontuvat pohjakuoppiin eivätkä juuri liiku. Jään lähdettyä kevättulvien aikaan ne nousevat ylävirtaan kudulle. Ne kutevat yleensä joen pääuomaan sorapohjaisille paikoille, missä virtaus on voimakasta. Naaraat kiinnittävät joen pohjaan tuhansia mätimunia. Poikaset kuoriutuvat 4-5 päivän kuluttua ja joutuvat virran viemäksi. Koiraat ovat sukukypsiä 3–5 -vuotiaina, naaraat 7–9.

Sterletit syövät pohjan selkärangattomia: matoja, kotiloita, hyönteistoukkia ja äyriäisiä.

Sterletti on arvostettu ruokakala ja samoin sen mäti, kultainen kaviaari, on arvostettua herkkua.

Lähteet

  • Hannu Lehtonen: Iso kalakirja – Ahvenesta vimpaan, s. 268. WSOY, 2003.