Talvihauen täkykalastus

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. tammikuuta 2010 kello 18.25 käyttäjän Eza1992 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keväinen jääkalastukseni painottuu lähes poikkeuksetta hauen koukkupyyntiin sekä siihen tarvittavien syöttien hankintaan pilkillä, katiskalla tai verkolla. Parhaimmillaan hauen täkypyynti on hauskaa, aktiivista ja ennen kaikkea tuottoisaa!

Mitä myöhäisempi kevät on, sen aktiivisemmin hauet liikkuvat valon määrän lisääntyessä sekä jääpeitteen ohentuessa. Myös lähentyvä kutu vaikuttaa asiaan. Aion nyt esitellä lyhyesti oman tekniikkani hauen talviseen koukkupyyntiin. Suosittelen tätä tekniikkaa erityisesti nuorille, aloittaville hauenkalastajille, joilla on intoa muttei välttämättä vielä tietotaitoa eikä budjettia.

Urani koukkukalastajana alkoi noin kymmenen vuotta sitten, kymmenkesäisenä kalamiehenalkuna. Olin ollut mukana ukin kanssa iskukoukuilla, lukenut alan lehdistä talvikalastuksesta ja olihan minulla jo muutaman vuoden kokemus pilkkimisestä. Alusta asti ajatus iskukoukkujen heikkoudesta ja kolmihaarojen paremmuudesta on leimannut mun kalastusuraa, enkä siltä tieltä aio poiketa. Kahdessa kolmihaarakoukussa kala säilyy pitkän aikaa hengissä, houkuttelevampana ja syötti pääsee uimaan luonnollisemmin. Iskukoukku tappaa syötin lähes poikkeuksetta liian nopeasti.

Yksinkertaiseen pyydykseen ei tarvitse ostaa kuin kolmihaarakoukkuja ja kalastajanlankaa. Jään päälle jää vain avannon halkaisijaa tuplasti pidempi karahka, saunaklapi tai rantapusikosta vesuroitu paju käyvät vallan mainiosti. Jos keppi on lyhyempi kuin tuplasti avannon leveys, on olemassa riski että kala tempoessaan narun päässä saa vedettyä kepin avannosta. Tiheällä tarkastusvälillä hauki ei ehdi järsiä lankaa poikki, mutta mahdollinen peruke estää tämänkin mahdollisuuden. Tiheällä tarkoitan kuitenkin todella tiheää, jo parissa tunnissa hauki ehtii saada pahaa vahinkoa aikaan paljaalle kalastajanlangalle. Varsin hyvä tekniikka on koko päivän viettäminen jäällä, haukikoukkuja katsastaen ja uusia täkyjä onkien. Parhaana päivänä ei ehdi onkia uusia täkyjä sitä mukaan kuin niitä menee

Dscn7908e.jpg
Dscn7917.jpg

Ylemmässä on paljas kalastajanlanka. Alemmassa on koukkujen välissä on lisäksi pätkä Monni-kevlarlankaa.

Koukku on olennaisin osa pyydystä. Se ratkaisee syöttikalan uinnin luonnollisuuden sekä saaliskalan tartutuksen ja kiinnipysyvyyden. Toimivin eli paras hintalaatusuhde on mun käytössä ollut VMC:n O´Shaugnessyssä (~20€ / 100kpl). Lisäksi raudan värisinä ne eivät välkehdi turhaan (jos sillä nyt jotain väliä on, ainakin omissa uskomuksissa.) Olen pitänyt perukkeessa kahta koukkua, ylempää syöttikalan selkäevän kohdalla ja etukoukkua syöttikalan poskipielessä. O´Shaugnessyt ruostuvat melko helposti mutta huolellisella kuivauksella sekä pelkässä järvikalastuksessa koukku kestää kyllä kolmekin talvea. Riippuen tietysti käytön määrästä. Koukulla muuten ei ole niin suurta väliä, kunhan se on terävä. Mitä pienempi koukku, sen helpommin hauki hyväksyy koukutetun syötin.


Valaistuksen teoriaa

Valaistuksen suhteen talvi on hyvinkin erilainen kuin kesä. Talvella jää ja lumi estävät valon pääsyn yhtä syvälle kuin kesällä. Toisaalta hyvinkin vähäinen valon määrä riittää näkemiseen. Kuunvalo on noin 0,0003% kirkkaasta auringonvalosta, mutta kuunvalossa näkee silti lukea ja tehdä paljon muuta. Näinollen kala ei tarvitse paljoa valoa erottaakseen syötin.

Kala näkee erinomaisesti kaiken kirkkaana hohtavaa jäänpintaa vasten, toisin sanoen alapuolelta. Mikäli kala joutuu katsomaan syöttiä muutoin kuin jäätä vasten liian syvässä (valo ei riitä objektin erottamiseen), se joutuu toimimaan vain kylkiviiva-aistinsa perusteella. Hauki ottaa huomattavasti paremmin syöttiin minkä se voi nähdä. Näinollen kalastussyvyyttä ja paikkaa harkitessa tulee ottaa huomioon valon määrä kussakin syvyydessä. Näkösyvyys tarkoittaa sitä syvyyttä, milloin ihmissilmä ei enää näe valkoista, pohjaa kohti laskettavaa levyä. Kala näkee syötin karkeasti noin kaksi kertaa näkösyvyyden mitan syvyydessä.

Vesi on lämpimintä pohjassa ja kylmintä aivan jään alla. Tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen ensijäillä ja viimeisillä jäillä, jolloin koko vesimassa on enemmän samanlämpöinen pinnasta pohjaan. Kalat kuitenkin pyrkivät elämään lämpimämmässä pohjavedessä tai valon ulottuvuuden rajoilla (2 x näkösyvyys) saalistuksen kannalta. Siis ne kalat, mitkä käyttävät pääasiassa näköaistiaan saalistuksessa. Tämä kannattaa luonnollisesti huomioida pyynnissä.

Valon määrä vähenee ja veden lämpötila lähestyy 4°C syvyyden kasvaessa.

Kevätpainotteisessa kalastuksessa kirpeät pakkasyöt eivät jäädytä avantoa umpeen. Kovalla pakkasella avannon päälle tulisi kuitenkin potkia reilusti lunta jäätymisen estämiseksi, koukut on huomattavasti helpompi tarkistaa lumen alta kuin kairaamalla uusi reikä viereen tai hakkaamalla vanha auki.

Kuuden tuuman kaira on melkein ehdoton täkykalastuksessa, vaarallisesti elävät voivat tyytyä nelituumaiseen. Kokemuksesta voin kertoa, että se mörkö jysähtää juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Hämmästys voi olla suuri kun kala lopulta nousee avannon paremmalle puolelle..

Haukipaikkoja etsiessä kannattaa keskittyä siihen perinteiseen listaan; virtapaikat, poikkeavat pohjanmuodot, matalikoiden reunat, ruovikoiden kärjet ja muut "tavalliset paikat". Ei kai kenelläkään ole antaa mitään metrimittaista sijaintia mistä haukia löytyisi, tai vaikka tietäisi niin harva antaa tarkat koordinaatit omalle huippupaikalleen. Pohjanmuotojen ja kasvillisuuden omatoiminen tulkitseminen ja sitä kautta onnistuminen antavat ainakin allekirjoittaneelle paljon suuremman tyydytyksen ja onnistumisen elämyksiä.

Pyydyskapulan ympärille tulisi jättää ylimääräistä lankaa isompaa haukea varten. Iso hauki tarvitsee tilaa syöksyille ja liian lyhyt lanka saattaa aiheuttaa koukkujen oikenemisen liian kovan vedon seurauksena. Langan pituutta kannattaa harkita myös vallitsevien kasvillisuus- & pohjaolosuhteiden takia. Hauki kieputtaa itsensä mielellään järviruokoihin kaislikon reunassa, jos piuhaa on liikaa.

Mielestäni elävä syöttikala on ehdottomasti paras ja lajeista suosin särkeä. Miksei hauki tietysti ottaisi mihin tahansa sen ruokavalioon kuuluvaan saaliskalaan mutta kannattaa miettiä järven kalakantaa. Hauki ottaa yleensä herkimmin siihen saaliskalaan mitä on eniten tarjolla. Kovalla syönnillä syöttikaloja menee enemmän kuin niitä ehtii onkia, ja jos sattuu saamaan ylimääräisiä syöttejä niitä varten tulisi pitää kala-astiaa mukana jäällä. Monta kertaa yksi ja sama hauki käy syömässä samasta pyydyksestä syöttikalan ja jää kytikselle aivan lähelle, silloin on tärkeää saada uusi syötti koukkuun mahdollisimman nopeasti. Usein jäällä menee koko päivä uusia syöttejä pilkkiessä sekä syötittäessä koukkuja.

Edellä kuvattu käyttämäni tekniikka perustuu nuoren kalastajan resursseihin; taloudelliseen sekä tietotaidolliseen rajallisuuteen. Yksinkertaisen version (kapula, 7m lanka, 2 koukkua) rakentamiseen kuluu rahaa noin 75 senttiä. Peruke tuo lisähintaa 70 senttiä / pyydys. Eli 20 tavallista pyydystä maksaisi noin 14 euroa, perukkeet toisivat saman verran lisähintaa. Toimelias nuori kykenee myös tekemään pientä bisnestä ruodottomien haukifileiden kanssa sukulaisten sekä naapurien kanssa, joten kuluja saa kuritettua reilustikin ellei pääse jopa plussalle.

Haukea ei suinkaan saa eikä kannata repiä, vaan sitä on vedettävä varovasti narusta lähemmäs avantoa. Kun kalan koon on saanut arvioitua avannon alla voi sitä alkaa varovasti ujuttamaan reikään. Isomman mörön ollessa kyseessä varovaiset liikkeet ovat tarpeen, ja jos edes hauen leuka mahdu avannon alapäästä sisään putkeen niin tuuralle tulee töitä. Siinä vaiheessa hauki on parasta saada mahdollisimman kauas avannon suusta sekä varoa visusti lyömästä naruun. Kala on helpointa nostaa kuiville joko nostokoukulla tai pienemmät hauet niskasta. C&R-kaloja on käsiteltävä erityisellä varovaisuudella ja nostettava avannosta mieluiten niskasta, irroitettava koukut pihdeillä sekä päästettävä takaisin pää edellä.


Videot

{{#ev:youtube|oGdB-gGaxko|400}}

{{#ev:youtube|DkqrkFBN7_A|400}}



Dscn7702.jpg
Dscn7056.jpg
6600b.jpg
Dscn7162u.jpg


Lähteet:

Pilkkikalastus - Jahnukainen, Hikipää, Jansson. Weilin&Göös 1982.

Mikäli aihe kiinnostaa ja kysyttävää löytyy tästä tekniikasta niin yv:llä saa kiinni!

Teksti:Perca