Vapa

Kalapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kalastuksessa käytettävä vapa on pituussuunnassa kartion muotoinen puinen, bambuinen, lasikuituinen, hiilikuituinen tai metallinen kappale, joka on varustettu siimaa ohjaavilla renkailla, kelakiinikkeellä ja käden sijalla. Vavan tarkoitus on heittää syötti, uistin tai perho kalan oletetulle tai havaitulle paikalle. Vavan joustoa, kelan jarrua ja siimaa hyväksi käyttäen kala pyritään väsyttämään sen iskettyä syöttiin. Vavat voidaan jakaa seuraavasti: Avokelavapa, umpikela- ja hyrräkelavapa, kahdenkädenvapa, uisteluvapa, syväuisteluvapa, merikalastusvapa, rannikkovapa ja kelaonkivapa, jigivapa, UL-vapa ja Teleskooppivapa.

Historia

Vuonna 1496 julkaistu kirja The Book of Saint Albans oli tarkoitettu kalastusta ja haukalla metsästystä harrastaville. Kirjan tekijänä pidetään Dame Juliana Bernersiä. The Treatise of Fishing whit an Angle kuvaillaan erittäin tarkasti kalastuksen hienoudet ja loistokkuus. Lisäksi lukijaa opetetaan valmistamaan vapa, siimat ja perhot. Tuohon aikaan vavat olivat usein 12-18 jalkaa pitkiä, koska kelaa ei vielä oltu keksitty. Tarkoituksena oli kuitenkin saada täky pitkälle. Siitä johtui vapojen suuri pituus.

Vuonna 1660 julkaisi ranskalainen Francoise Fortin kirjan nimeltään Les Ruses Innocentes, joka myös sisälsi kalastusta käsittelevän osan. Vavat joita Fortin suositteli olivat miltei samanlaisia kuin Bernesin kirjassa. Poikkeuksena kuitenkin se että vavan tyviosa oli ontto ja kärki oli tehty valaanluusta. Fortinia voidaan myös pitää Kelan ensimmäisinä merkittävinä kehittelijöistä. Fortin rakensi vapoihinsa eräänlaisen siimatelineen, jolla hän sai siiman määrää olennaisesti kasvatettua. Vuosien 1730 ja 1770 välisenä aikana kelat yleistyivät ja näin voitiin siirtyä vähitellen lyhyempiin ja kevyempiin vapoihin.

Vavan valinta

Vavan pituus vaikuttaa aina heittojen pituuteen. Hyrräkela ei aseta vavan pituudelle tarkkoja vaatimuksia, toisin kuin umpi- ja avokela joiden alarajana on hyvä käyttää 180cm. Perusryhmän vavat on jaettavissa kolmeen ryhmään toiminnan mukaan.

  • 1. Kärkitoiminen vapa. Tyviosa on jäykkä ja vain kärki on notkea ja nopeatoiminen. Vavalla heittää jo pienellä kädenliikkeellä. Parhaimmillaan käytettäessä kiintokelaa ja kalastaessa paikoissa joissa juuri heittotilaa ei ole. Parhaiten täyteiseen kärkitoimiseen vapaan sopivat 2-15g vieheet.
  • 2. Keskitoiminen vapa on yleisin vapatyyppi. Siinä yhdistyvät sekä kärki- että kokotoimisen vavan ominaisuudet. Vapa taipuu syvemmälle kuin kärkitoiminen ja siihen soveltuvat sekä kevyet että raskaat vieheet. Se vaatii koko kädellä suoritetut terävät ja rauhalliset heitot. Keskitoimisella vavalla on mahdollista heittää pitkiä ja tarkkoja heittoja.
  • 3. Kokotoiminen vapa. Se joustaa kokopituudeltaan. Heittoliikkeen on oltava rauhallinen ja pitkä. Vapa on erinomainen kalaväsytyksessä, koska kala joutuu kamppailemaan vavan koko toimintaa vastaan. Kokotoiminen vapa on sopivin hyrräkeloihin ja se soveltuu sekä kevyille että raskaille vieheille.


Lähteet

  • Kalamiehen tietokirja