Foorumi viettää talvisiestaa, joten tänne mahtuu vähemmänkin tärkeitä mielipiteitä.

Otsikoin kommenttini kysyväksi, koska asia saattaa olla joidenkin käänteiden vuoksi jopa toisinkin. Omakohtainen kokemukseni eräältä mielijärveltäni osoittaa, että parin maltillisen pilkkijän toimetkin saattavat viedä pienestä järvestä hyvän kalakannan. Tarkoitan nyt itseäni ja kaveriani.

     Juttu menee näin:

   Löysin joskus jo varmaan reilut kolmekymmentä vuotta taaksepäin mukavanoloisen metsäjärven. Syksyisellä marjastusreissulla eräältä korkealta mäeltä näin kauempana välkkyvän järven ja silloin päätin käydä talven tullen kokeilemassa.
   Järvi osoittautui kirkasvetiseksi ja kalaisaksi latvajärveksi, jolla sitten aloin käydä kaverin kanssa muutaman kerran talvessa noutamassa hyvät ruokakalat.
 Maltilla kalasteltiin omasta mielestämme. Ei mitään ryöstäpuuhaa, vaikka joskus tosihyvän syönnin sattuessa ehkä tuli reilummin nostettua pannukalaa, lähinnä ahventa, mutta myös hauenpuikuloitakin. Ei kuitenkaan pakkasentäytteeksi sentään.  Muutama reissu talvessa ehkä siksi, että järvelle kaupunkipaikasta oli matkaa turhankin paljon.

    Vaikka järvi oli metsäjärvi ja lähimpiin taloihin matkaa rannalta kertyi liki kaksi kilometriä, ja kylän lähellä on useampiakin pikkujärviä ja lampia, niin eihän me siellä salaa pyritty käymään, eikä käytykään. Kun kylällä havaittiin "kaupunginpoikien" käyvän järvellä pilkillä, alkoi hillitön kalakannan suojelu. Pikkujärveen mätettiin verkkoja verkon perään. Järven keskikohdan kapeikko tukittiin verkkojatojen avulla. Nyt muutaman vuoden aikana ei verkkoja enää ole näkynyt, mutta eipä enää nouse pannukarkeita ahveniakaan.
   Pilkkijänperhanat kävivät kaupungista asti tyhjentämässä kyläläisten   hyvän  kalajärven. "Eikö tuohon mitään lakia löydy??", mahtavat siellä isäntämiehet nyt kiroilla.

     Kateus vie kalatkin vedestä. Vanha sananlasku, mahtaneeko tuolla laajenpaa totuutta olla?

Oletteko törmänneet vastaavaan ilmiöön kalavesillä liikkuessanne? Tietysti tervetulleita olisivat kommentit niiltäkin, jotka kokevat tälläisten "Kaupunginpoikien" kalareissujen uhkaavan omia kalavesiä.

Jostakin syystä olen omaksunut virheinformaatiota tuon neron alkuperästä. Kiitos tarkennuksesta. oliko se niin, ettei idän suunnalta tule muuta hyvää kuin auringonnousu?

  Kyllähän noissa mainosvideoissa kaira näyttän uppoovan jäähän oikein raikkaasti, eikä mikään ole niin totta kuin mainos, joten jätän Neron omaan arvoonsa.

 Niin, tuo kiertosuunta. Venäläiskairan vastakkainen kiertosuunta on toki tarkoin harkittu. Kun hyisellä aavalla kiertää länsimaista jääreijittäjää, niin peukalohan sujahtaa helposti pompan napitukseen ja takki aukeaa. Koska hyinen viima ei ole kenellekään mieleen, niin kekseliäs venäläiskaira on kiertosuunnassaan käänteinen, joten peukalo kulkee pompan napitussuunnan mukaan, eikä pääse aukomaan etuhalkoita.

Kuinka jengi sitoo viehelukkonsa?

Morot Isomman ahvenen metsästäjille!

Minkälaiseksi ovat jääkelit käyneet pk-seudulla? Pitäs tässä pikkuhiljoo tuassiinsa lähttee anoppilassa käväsemään ja sillon tietty tulee esiin myös pilkkireissun mahdollisuus siellä suunnalla.
  Täällä ek- seuduilla oli viimeksi käydessäni jäällä tosi tuskasta liikkua. Lunta luvattoman paljon ja sitten vettä jäällä kiusaksi asti. Paikotellen vesi noussu lähes pintaan ja siinä sitten kohvaa jäätyneenä taiten juuri sen verran, ettei aivan jaksanu pilkkimiestä kantaa.  Josko siellä suunnalla olis asiat paremmin ? Orivesihän tässä itselläni siellä suunnalla paremmin on tutuksi käyny, joten niiltä seuduin jos tietoo löytyy??

Vähän hitaasti keksii nyt näitä, kun on pitkä tauko.. lisää pyyntöjä, niin vertyy vanhakin uudestaan

Hauskat tittelit taitavat herättää kiinnostusta. 

Titteleitä olisi taas jaossa. Kuka uskaltaa kokeilla onneaan?

  Varsinaisesti en myönnä olevani tittelinkipee, mutta onhan se niinkin, että mitä hullumpi idea, sitä isommalla innolla siihen on syytä mukaan syytä rynnätä.

   Elikkäs, antaa palaa ja isolla liekillä. Helposti siinä eväsmakkarat menee korpuksi, mutta mummot tykkää korpuista.

No joo.

Näin kelvottomaan syöntiin on oltava joku syy. Kovasti oon pohtinu ja ettiny eri lähteistä tietoo, mutta viime viimein löysin sentään jotain. 

 Kyseessä saattaa olla "Pilkkimiehen kirous"! Vanha Kalavalelainen vitsaus, joka langetetaan silloin, kun joku kusee avantoon.

   Ikivanhan tietämyksen perusteella on määrätty seuraavanlainen kirous moisesta teosta.

   Pilkkimiehen kirous:

kun sä kairan kaivoon kusaset.
kalaonnen kadotat
kaikilta kairan kääntäjiltä
kylmän kauden kestäväksi.
Ajaksi arvaamattomaksi.

Kunnes jäät jo järkkyvät
tulee kaislan kärki katsottavaksi.
Karkottaa sen kuikan huuto
manauksen noilta mailta
vitsauksen vesiltä vie.

  Onko joku kelvoton mennyt moisen vääryyven tekemään ja siitä nyt kaikki saavat kärsiä?

Kausi 2018 näyttää alkavan hiljaiselon merkeissä, niin avannolla kuin foorumillakin.

Kovin on vaisua ollut kalan ottihalujen kanssa omilla reissuillani. Onko toisilla parempia havaintoja talven kalareissuilta?  Vaikuttaa siltä, ettei ahventa tavoita kuin jonkun yksittäisen sieltä täältä. Vanhat ottipaikatkin tuntuvat kokolailla tyhjiltä.

  Toki nyt mennäänkin kauden hiljaisinta aikaa, joten tuskin syönti tästä enää vaimenee. Päivien pitenemisen myötä valon määrä lisääntyy ja se aktivoi kalaakin lähtemään liikkeelle.
  Jokin syy lienee kuitenkin olemassa näin vaisuun syöntiin. Onko sitten se vesien syksymyrskyissä tapahtunut viileneminen ja sen myötä paksujen vesikerrosten jäähtyminen normitalvea syvemmältä passivoinut kalatkin jurmottelemaan.
 
    Kaikuluotainmiesten mukaan kalaa kyllä näyttäisi olevan, mutta se ei aktivoidu syönnille. Pikemminkin näyttäisi paikoitellen käyvän niin, että pilkin laskeutuessa kalojen lähettyville, ne häipyvät paikalta.

  Onko siis samantapaisia havaintoja alkutalvelta ja jos vielä löytyisi havaintoja tai näkemyksiä mahdollisista asiaan vaikuttavista tekijöistä.

Lainaus käyttäjältä: jcuster - Helmikuu 04, 2018, 02:01:42

Ecihän hakkaa ihan niinkuin leipätöikseen tota isoa ahventa.

Ihan pienimuotoinen harrastushan tämä vain on jota yritän toteuttaa vapaapäivinä.

Tänään oli vähän helvetin nihkee päivä...täysin pilvettömältä taivaalta paistava aurinko on aina myrkkyä ison ahvenen syönnille...Heposelältä Pöllänniemestä menin selälle päin ja tutkin yhen matalikon toista reunaa missä en oo aiemmin onkinu..Näin aamulla hyviä kaloja mutta ei syöny..puolilta päivin sain yhen 440g kalan ja jonkun n. 150g ja pari hengetöntä sinttiä...sitten kävi pari kertaa semmosia viivoja alla että meinas hengitys pysähtyy kun viivat kohtas tasurin mutta ei vaan kala syöny...joskus kahen aikaan vielä kunnon tälli tasuriin kun pohjasta syöksy ihan pystysuoraan helvetinmoinen ahven...6 metristä nous n. kahteen metriin mutta ei tarttunu. Ei jaksanu enää jäädä odottamaan jos auringon lasku ois aktivoinu kalat syönnille...

Lainaus käyttäjältä: Random - Helmikuu 04, 2018, 13:40:54

Missä päin orivettä eci kalastelee?

Pötsönlahdesta Raivionniemen uimarannalta kävelen jonnekin Kuhakivenselälle ja Kalkkusen saarten lähelle...helvetinmoiset kävelymatkat ja harvoin tuolla jaksaa käydä.

   Siinäpä on jo tallaamista, varsinkin jos on lunta kahlattavaksi. Onhan siellä jo monen näköistä paikkaa kokeiltavaksi, eikä taida tuntua muista pilkkijöistä olla.
  Ootko Eci muuten löytänyt sitä pientä pakkaa, joka on jossakin Kalkkussta Kattilan selänpuoleiseen päähän vievällä linjalla. Normivedellä siinä pitäisi muistaakseni olla vettä vajaa metri päällä ja ympärillä paljon enemmän. En nyt muista, enkä voi tarkistaa kun merikortti alueelta on Pötsönlahdessa.
 
  Appiukkon kanssa sitä joskus kesällä etsittiinkin, muttei osuttu kohdalle. Hän oli nuorempana kaverinsa kanssa vetänyt mato-ongella puoliveneellistä HELVETINMOISIA körmyjä, enkä yhtän liiottele, olen nähnyt valokuvan siitä saaliista.

  Eihän siinä välttämättä mitään talvella tapahdu, mutta itteeni kyllä kiinnostaa.

Olen käynyt heittokalastamassa lappalalla nyt kesän aikana, kirkonkylän, niinistön, jokelan venerannoissa, ei nykyäkään, myös harjun junaradan alapuolella, hautalassa, ei mistään ole tullut mitään. Onko kellään kokemusta kumivene/sähkömoottori yhdistelmästä, jos alkaisi tullakin jotain kun pääsis vähän vaihtamaan paikkaa paremmin. Pikku perämoottoria en raaski ostaa, kun en sitä pysty kotona säilyttää kerrostalossa asumisen vuoksi.

Sähkömoottori ja kumiveve. Kumiveve minulla on ollutkin jo vuosia ja nyt tuli hankittua sähkömoottori. sadekesän kokemuksilla, eli muutamalla lyhyehköllä uistelureissulla olen oppinut tykkäämään paketista. Homma toimii kuin junanvessa pieniin tuuliinkin. Isommat myräkät jättäisin suosiolla väliin. Moottorin teho ja kevyt vene antavat tuulessa liikaa haastetta, mikä on helppo ymmärtä.
  Muutoin helppo käytettävyys ja hiljainen, lähes äänetön meno viehättää. Kumiveneen ponttoonilla istuukin vielä varsin mukavasti, eikä pakara puudu pidemmässäkään sessiossa. Kevyt vene ja hiljainen uisteluvauhti ovat varsin ystävvällisiä akkukestolle, joten siitä ei tule ongelmaa.

Tämmöttii kokemuksia ..

Pyhäselällä rantapuolissa hiukan enemmän lunta, mutta ihan etuveto autolla tuli tänäänkin liikuttua. Potkuriin vaatis sukset alle sen verran upottaa kumminkin. Tasuri saalistakin tuli aamun vesisateessa, 16 ahventa ja 1.5kg hauki. Näköjään näin keväällä mitä kurjempi keli sen varmemmat ruokakalat.

   Kiitos Hannes82.  Todellakin autolla pääsi erinomaisesti ja jäätä oli vielä hyvinkin riittävästi. Mainio keli kaikinpuolin, jollei nyt halua saivarrella sen hiivatinmoisen tuulen kanssa.

  Syönti  oli nihkeän oloista, tai sitten vain Oriveden kalat eivät suostuneet vieraisiin vehkeisiin.

Jotain sentään tuli ylöskin, puolentusinaa aapoa ja yksi puolentoista kilon vaiheille jäänyt hauenpulikka. Epätarkalla vieterivaa'alla  K-Kaupan muovikassineen punnittuna yhteensä n. neljä kiloa.

Mut mehän ollaan kaikki samaa mieltä eettisestä kalan käsittelystä. mikä täs siis on probleema?!

Tuossa alla hiukan sitä probleemaa, jonka vuoksi itse otin kantaa.

Kati on vastuuton kalastaja ja antaa huonon kuvan kalastuksesta. Kalojen oikeaoppinen ja lainmukainen käsittely täysin hukassa. Esim. saaliiksi saatu hauki "lopetetaan" seivästämällä hauki, jolloin kala jää kituen kuolemaan. Pilkkikalat jätetään jäälle tukehtumaan ja muita kaloja rannalle tukehtumaan jne.

Todella asiatonta toimintaa ja huonoa esimerkkiä muille. Ei jatkoon. 

   Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta voisi sen esittää asiallisesti , eikä leimaamalla jotain vastuuttomaksi kalastajaksi. Kohennettavaa varmasti meillä jokaisella  on myös kalastuksen osa-alueella. Katin kalastusvideoita on ihan mukava seurailla, eikä noissa nyt mitään kohtuuttomuuksiin menevää vääryyttä tapahdu minun mielestäni. On hienoa, että joillakin riittää aktiviteettia kuvata ja laittaa kalareissuistaan otoksia meidän muidenkin katseltaviksi. Jos kalan käsittely ei aivan viimeisimpiä trendejä kaikin osin hifistelekään, niin kokolailla asiallisesti tilanteissa käyttäydytään. Noin lyhyiden otosten perusteella ei kokonaiskuvaa pitäisi lähteä arvostelemaan. On asioita, jotka itse tekisin hieman toisin, mutta onhan minulla paljon pidempi kokemuskin. Silti varmasti omassakin menettelyssäni löytyy aina parantamisen varaa.

  Tuollainen äärimmäisyyteen vedetty kommentointi toisten tekemisistä viittaa vanhaan oivallukseen siitä, kuinka voimakkaimmat mielipiteet esitetään "täydellisen tietämättömyyden luomalla itsevarmuudella". Jos haluat mielipiteillesi arvostusta, niin arvosta itse, älä vain arvostele. On monia tapoja tehdä asioita, eivätkä ne kaikki toisella tavalla tehdyt ole välttämättä väärin tehtyjä.

  Näinhän on  varmasti useimmille pilkkijöille sattunut. Pilkkiin iskee iso, eivätkä taidot riitä ohuella siimalla, tai miksei paksummallakaan, vaan ottipeli jää kalan leukoihin siiman katketessa. Sehän tietysti harmittaa, onhan taatusti aina kyseessä juuri se paras ottipeli.  Mutta päivän mietelause kuuluukin, kuinka kala pärjää se minun kahdeksansenttinen tasurini suupielessään?

   Kävi viikko sitten juuri noin, iso iski kiinni, eikä normikairan reikä riittänyt. Hiukan huolimattomuutta itseltäni, ja siima poikki. Kuinka se nyt pärjää?? Nyt on viikon yöunet menny miettiessä, mistä löydän samanlaisen pilkin?

   Mutta asiaan. Onko kenelläkään tietoa, tai käsitystä siitä, miten pärjää kala, jolla on viehe jäänyt leukoihin? Onko joku saanut kalan, jolla on aiemmin tarttunut viehe kiinni?

   

Terve Puoliammattikalastaja55.

  Tarkoitat hauen karulla kohtalolla sitä, että se joutui vielä "pelastumisensa" jälkeen huijatuksi tasuriini? Tai sitten koko tapahtumasarjaa, josta ainakin osa on ollut sitä luonnollista selviytymistaistelua. Mitkä noin haavoittuneen kalan selviytymismahdollisuudet olisivat olleet, ellei se olisi saattunut erehtymään tasuriin? Se menisi taas sinne oletuspuolelle, eikö vain?

  No, eipä mitä. Minun osallistumiseni keskusteluketjuun lähtee siitä näkemyksestä, että lain noudattaminen on ensisijainen peruste kalareissussa käyttäytymiselle. Toisaalta mielestäni fanatismi ei edistä mitään asiaa. Pikemminkin se aiheuttaa vastareaktioita. En näe hyväksi myöskään politikoinnin sekoittamista arkielämän käytäntöihin. Sillä ei ainakaan edisteta asioiden etenemistä. Päinvastoin. Politiikalle on omat käytännönmukaiset kanavansa, joissa se kulkee oikeammalla asialla.

Ihan perinteisellä maalaisjärjellä asioihin suhtautumalla normiyksilö pärjää pitkälle. Siis, kuten monesti on jo esiin tuotu, käsitellään saaliiksi otettava kala asiallisesti. Ei jätetä pikkisinttejäkään jäälle, vaikka niitä ei mukaansa huolisi. Sitten vielä hieman ryppyotsaisille pohdittavaa. Oletteko varmoja, että taittaessasi ahvenen niskat, se taatussti kuolee? Vai käykö sille niin, että se kokee nelievä halvauksen. Avaappa kokeeksi yksi kala niskantaiton jälkeen ja katso, vieläkö sydän lyö. Jos niin, eikö ole mahdollista että, olet juuri syyllistynyt eläinrääkkäykseen?

 Kyllä asia on lähtökohtaisesti yksinkertainen. Mukaan otettava saaliskala on hyvä kolkata ja verestää heti noston jälkeen. Tällä vältytään tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamiselta ja saadaan kalan laatu parhaaiten esiin. Verestetyn kalan maku on parempi, ja se on jopa paremman näköinen ruokana. Käytännön sanelema seikka.

  Toinen asia sitten on kokonaan nämä jeesustelijat, joilla on aina se oma ja ehdottoman oikea näkemys joka asiaan. Kohta ne ovat vaatimassa jokaisen kalan kohdalla ainakin viiden minuutin anteeksipyytösaarnaa ja joku isämeitän vielä siihen päälle ja varmemmaksi vakuudeksi vielä parikymmentä neitsytmariaa, jotta se kalan sielu ei saa traumaattista saattohoitoa irrotessaan suomuveikosta. Siinä se alkaa jo nuotanveto olla kohtuullisen hekumeenista seurakuntatoimintaa.

  Ja kolmannekseen. Mitä faktatietoa näillä kukkahattuilijoilla on siitä, kuinka paljon kärsimystä kala kokee missäkin oloissa? Sattuuhan se niskojen nurinvääntäminenkin ehkä, vaikka kalojen kipuaisteista en tiedä. Mutta, kun katsotaan esim jäälle nostettua kalaa, niin sehän asettuu varsin pian. Ei se kipristele tuskissaan juuri lainkaan. Nämä spekulaatiot kärsimyksen aiheuttaamisesta ovat pelkkää oletusta. Voidaan myös olettaa, ettei kalan välitön tappaminen ole sille yhtään helpompi vaihtoehto kuin sen menehtyminen omia aikojaan. Sanotaan kalan "hukkuvan" kuivalla maalla. Aiheutuuko siitä kärsimystä oikeasti? Näinhän me oletamme, mutta tiedämmekö? Vertauskohtana käytetään tietysti sitä kohdetta, jonka parhaiten tunnemme, eli ihmistä. Ihminen on tasalämpöinen, tiedostava nisäkäs, eli täysin erilainen elintoiminnoiltaan. Vaihtolämpöinen kala jäätyy pakkasella, mutta tunteeko se kylmää. Maapallolla on vaihtolömpöisiä lajeja, joiden vuotuiseen elämänkulkuun kuuluu jäätyminen, joten on luultavaa etteivät ne koe siitä isompaa kärsimystä.

 Toinen argumentti on tämä tukehtuminen: Aiheuttaako se kärsimystä ja tuskaa? Kuka sen tietää? kukkahattupäässäkö se asia valkenee?
  Nyt minun on tiedon puutteessa verrattava tilannetta ihmiseen.  Jos ihminen tukehtuu esimerkiksi vaikka häkään, niin se tapahtuu niin kivuttomasti, ettei nukkuva siinä edes herää. Valveilla olevakin vain nukahtaa huomaamattaan. Voiko kalan tukehtumista verrata häkämyrkytykseen? En tiedä, mutta en usko sen tiedon asuvan myöskään minkään värisessä kukkahatussa.


  Kyllä siinä kannattaisi jo tämän poliittisten irtopisteiden kerääjän hankkia itselleen peili ja sen edessä käydä pohdintoja, voisiko niitä pisteitä kerätä esimerkiksi sieltä politiikan pelikentältä, kunnostautumalla muutoinkin kuin omaan edun tavoittelijana.