Chat

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Perca

Sivuja: [1]
1
Kuten seuran perustaminenkin, ensimmäinen miitti tulee melkoisella salama-aikataululla. Siikaa lähdetään onkimaan pääkaupunkiseudun rannoilta perinteisin menetelmin jo tulevana lauantaina 16.4.2011. Tervetulleita ovat kaikki kalastajat kokemukseen ja ikään katsomatta, joko liottamaan siimaa veteen tai vain keskustelemaan uusimmista vinkeistä!

Seura tarjoaa jäsenilleen eväskahvit, syötit ja pientarvikkeet. Mukaan siis lämpimästi vaatteita sekä virvelit – taskuun myös tarvittavat luvat! Tähän mennessä vastaavissa tapahtumissa on ollut viidestä kahteenkymmeneen osallistujaa, ja otamme tarvittaessa ilmoittautujien ylärajalimiitin käyttöön. Rannalla on tarkoitus istua kalavaleita kertoen, hyvää henkeä luoden, uusiin ihmisiin tutustuen ja luonnollisesti isoa siikaa tavoitellen!

Lähetä minulle ensisijaisesti sähköpostia tai soittele, niin kerron missä tavataan lauantaina. Aamu-unisilla ei ole kiire, porukkaan mahtuu myöhemminkin aamusta tai iltapäivästä – kalalle tai vain jutustelemaan! Seuran ulkopuoliset, kalalle haluavien tulee pitää huolta omasta varustuksestaan. Keli on tämänhetkisen ennusteen mukaan lämmin, keväinen ja tyyni. Tilastojen valossa siiat ovat aktivoituneet jo aamuhämärissä, aion itse olla rannassa jo hyvissä ajoin.

18-64 -vuotiaat joutuvat lain mukaan maksamaan kalastuksenhoitomaksun. Siianongintaan Helsingissä tarvitaan lisäksi läänikohtainen viehekalastuslupa, tai vaihtoehtoisesti Helsinki-Espoon merialuelupa. Alle 18-vuotiaat tai yli 64-vuotiaat eivät käsitykseni mukaan tarvitse lupia 1 vavalla onkimiseen. Lämpimästi tervetuloa ja rohkeasti porukkaan!

Ilmottautuminen, tiedustelut ja kysymykset:
[email protected]

2
Mikä on Kalassanet Ry? Se on tietenkin tutun portaalimme, kalassa.netin oma kalastusseura! Itseisarvonsa lisäksi se on maailman ensimmäinen internetportaalipohjainen kalastusseura. Kymmenvuotisen historian aikana seuran perustamisesta on puhuttu enemmän ja vähemmän painokkaalla äänellä, nyt se on kuitenkin totisinta totta.

Mitä Kalassanet Ry tekee? Seura tarjoaa jäsenilleen tietotaitoa, tapahtumia, alennuksia nettikauppoihin ja tapahtumiin, uusia kalakavereita ja paljon muuta! Vain taivas on rajana. Talkoohenki pidetään lujana seuralaisten keskuudessa, ja aktiivinen osallistuminen myös järjestävälle puolelle on toivottavaa!

Miksi minun kannattaa liittyä? Syitä ei pitäisi joutua edes erittelemään! Mahtavan ja sanavalmiin porukan lisäksi seura tarjoaa ajan kanssa yhä kasvavan listan erilaisista etuuksista! Suurkaloja pyydystäneiden Mantere-vaappujen lisäksi jäsenet saavat alennuksia Kivikankaan tuotteista! Listaa päivitetään yhteistyösopimuksien karttumisen tahtiin. Seuran kisojen palkinnot houkuttelevat osallistujia ulkomailta asti!

Miten voin liittyä? Tästä linkistä ja ohjeita seuraamalla!

Kalassa.net Ry:n hallitus:
Joonas Mantere [ daiwa2]   - Puheenjohtaja, rahastonhoitaja
Karri Eerikäinen [ Perca]       - Varapuheenjohtaja
Jami Teräsahde [ Aatami]     - Sihteeri
Tero Kyrö          [ Qkkeli]       - Hallituksen jäsen
Leo Osipov        [ Lio]          - Hallituksen jäsen

Hallituksen rooli seuran toiminnassa on pitää narujen päitä käsissä. Hallitus kokoontuu internetpohjaisten lähtökohtien mukaan Skypessa. Hallitus saadaan parhaassa tapauksessa muutaman tunnin varoitusajalla kasaan. Hallituksen jäsenten rooli varsinkin seuran ensimmäisinä vuosina on järjestää tapahtumia ja luoda sisältöä seuran puolesta. Suunnannäyttäjinä ja pyyteettöminä talkootyöläisinä hallituksen jäsenet ohjeistavat ja rohkaisevat seuralaisia antamaan myös oman panoksensa toimintaan.

Kalassa.net Ry:n keskustelualue suljetaan jäsenten omaksi alueeksi tämän kevään aikana. Se on toistaiseksi avoinna, sillä emme valitettavasti voi hyväksyä jäseniä ennen Patentti- ja Rekisterihallituksen hyväksyntää hakemuksellemme. Se on postitettu viikolla 6, ja toiveikkaana uskalsimme ottaa jo ennakkoon askeleen lähemmäs kohti Kalassa.net Ry:n virallisen toiminnan alkua!

Hallituksen puolesta tänä vuonna järjestetään vähintään 3 miittiä, Suurkalakisa sekä koko vuoden kuvakisa vuoden lopulla!

Kalassa.net Ry on Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry:n jäsen. Kalassa.net Ry:n jäsenet ovat oikeutettuja SVK:n jäsenetuihin.

Jäsen- ja liittymismaksut käytetään täysimääräisinä kisapalkintoihin, miittien tarvikehankintoihin sekä pakollisiin SVK:n jäsenmaksuihin sekä seuran tilinhoitokuluihin. Hallituksen vuosikokous, missä osallistuvat jäsenet ovat henkilökohtaisesti paikalla, maksetaan jokaisen omasta pussista.  Lisäksi SVK:n Vapaa-ajan Kalastaja -lehti ilmestyy jokaiselle Kalassa.net Ry:n jäsenelle 6 kertaa vuodessa.

Toivotamme kaikki foorumilaiset lämpimästi tervetulleeksi seuran jäseniksi! Pyrimme tiedottamaan asiasta lisää mahdollisimman heti kun liittyminen on mahdollista!

Kireitä siimoja toivottaen,

Kalassa.net Ry:n hallitus

3
Seuran tarkoituksena on tarjota jäsenilleen tietotaitoa, tapahtumia, alennuksia nettikauppoihin ja tapahtumiin, uusia kalakavereita ja paljon muuta! Toistaiseksi tämä keskustelualue on avoin kaikille, mutta kevään mittaan se suljetaan vain seuran jäsenille kuuluvaksi alueeksi.

Nyt haetaankin mahdollisilta tulevilta jäseniltä mielipiteitä seuran toiminnasta ja tarjonnasta! Mistä liikkeistä tai miltä nettisivustoilta haluaisitte saada alennuksia? Minkälaista toimintaa toivoisitte järjestettävän?

4
Pyydyskalastus / Percan talviverkkopäiväkirja 2011
« : Tammikuu 08, 2011, 20:33:19  »
Mun kalaretket Mikkeliin olis tullu pidemmän päälle hippasen verran kalliiksi. Piti siis keksiä vaihtoehtoinen tapa tyydyttää nöyrtymisen tarve jäällä ja luonnonvoimien edessä. Mikäs sen parempi tapa kuin verkko tuossa ihan tuossa lähellä, Helsingin merialueella! Kalastokin on teoriassa hieman monipuolisempi kuin Saimaalla.

Olennainen osa kieroutunutta luonnettani on pitää tilastoa jos jonkinlaista yllä. On olemassa mahdollisuus että projekti sujuu vastoin odotuksia ja saan kalaa. Tässä tapauksessa pyrin tekemään jonkinlaisia havaintoja kalantulon ja sääolojen välillä. Säätiedot aion ottaa sivustolta http://testbed.fmi.fi/time_series.html

Verkko on punaliinainen Pietarinverkko [5m / 60m / 50mm / 0,17mm]. Verkko on viritelty erään luodon eteläpuolelle, koillinen-lounas -suunnassa. Koillispää on noin 8 metrin vedessä, lounainen pää on noin 15 metrin vedessä. Verkko on tarkoituksella rinteessä. Syvin kohta montun puolella taitaa olla vähän päälle viidessätoista metrissä.

Päivitän tänne tarkistusten yhteydessä mahdolliset tapahtumat. Käydään ihmeessä samalla keskustelua aiheeseen liittyen ja miksei sen sivustakin.

6.1 verkonlasku
10.1 [3 norssia]
12.1 [siika]
14.1 [2 norssia]
17.1 [härkäsimppu, silakka, 4 norssia]
20.1 [5 norssia]
24.1 [3 norssia]
28.1 [5 norssia, siika, silakka]
1.2 seuraava

* joka tarkistuksella tähän mennessä ollut epämääräinen luku neuloja

5
Kaikkea kalastuksesta / Havaintoja ja päätelmiä - kalastusvinkit
« : Joulukuu 27, 2010, 23:39:05  »
Kalastuksen teoria on yhtä vertailua. Millä värillä kannattaa yrittää kirkkaana kesäpäivänä tai että kenellä on jäykin vapa. Puhumattakaan parhaasta haukivieheestä. Joku voisi sanoa ettei makuasioista voi kiistellä, mutta faktoistako sitten voi? Kalastuksen suhteen tuskin on olemassa kovin pitäviä faktoja.

Kuitenkin mä oon kurkkuani myöten täynnä kaikenkarvaisten trollien huutelua. Pikku-Jonne ei valitettavasti osaa asettaa isoon mittakaavaan saamiaan haukia, vaan kiljuu puberteetin sävyttämällä äänellä oman lempparivieheensä ylivoimaisuutta. Tämäkään ei toisaalta ole vielä niin paha, kun nelisenkymmentä vuotta vanhempi Iso-Jonne on päässyt samaan lopputulokseen.

Ainakaan henkilökohtaisesti mä en arvosta kovin paljoa perstuntumapohjaista huutelua. Vaikka useimmat meistä kalastelevat omaksi ilokseen ja rempseän huumorin kanssa, voi omasta toiminnasta tehdä helposti hedelmällistä myös muille. Tilastointia tekemällä voi myös huomata, kuinka muistoja kultaava mielikuvitus tekee usein tepposet havainnointikyvylle.

Puhun siis tieteellisestä ajattelusta, havainnoinnista ja tutkimuksesta. Kerta ei tee faktaa, mutta pitkä toistojen sarja voi antaa suuntaa jonkinlaiselle oletukselle. Nyt haastankin mahdollisimman monen kalamiehen harkitsemaan jonkinlaisen tilastoinnin aloittamista, mikäli aikaa ja kiinnostusta riittää. Esimerkkinä voin esittää viimeviikkoisen kokeiluni:

Halusin vertailla lumipeitteen vaikutusta hauen aktiivisuuteen alle 2 metrin vedessä, kaislikon reunassa. 2 koukkua olivat umpihangen alla, 2 koukkua olivat puhtaaksi harjatulla, 2m x 2m jäälaikulla (20.-22.12).
- Lumen syvyys paikalla oli noin 25cm
- Jää oli kirkasta teräsjäätä (~35cm)
- Täkyinä käytin eläviä ahvenia
- 3 vuorokauden mittainen testi, kokeminen kerran päivässä
- Vesi paikalla oli kirkasta, näkyvyyttä 2 metriä ilman lumipeitettä (lumipeitteen poisto vei huomattavasti enemmän valoa jään alle)
- Lämpötila vaihteli -15C ja -30C välillä
- Lumisade vaivasi ensimmäisen 2 vuorokauden aikana

Lumettomien laikkujen saalis oli 4 tapahtumaa: 1 hauki, 1 x langat poikki, 2 x täky viety.
Umpihankikoukkujen saalis oli 0 tapahtumaa.

Tästä voisi päätellä että lumipeitteen poistaminen haukikoukun ympäriltä parantaa ottia huomattavasti. Tämänkaltaisen havainnon voin jo esitellä kaverille, koska koe on toistettavissa. Ainakin henkilökohtaisesti mua kiinnostaa seuraavien juttujen testaaminen; punaisen ja harmaan verkkoliinan merkitys ja mäskäyksen vaikutus katiskakalastuksessa. Pitää yrittää testailla näitä mahdollisimman pian ja laajamittakaavaisesti.

Minkälaisen tutkimuksen sinä tekisit ja miten?

6
Kaikkea kalastuksesta / Mikäs tää nyt sitten on?
« : Helmikuu 03, 2010, 18:06:37  »
Vesi kielellä siivilöin matikan mätiä, ja toisen mätipussin repäistyäni ao. kuvassa oleva "eläin" tippui sieltä ulos. Kenelläkään mitään valistuneita veikkauksia mistä voisi olla kyse? Tuo kappale on joustava, kimmoisa ja kiinteä.


7
Kaikkea kalastuksesta / Percan MP-maderetket 2010
« : Tammikuu 09, 2010, 17:15:42  »
Kalassa.netin chatissa yön pimeinä tunteina kehittyi ajatus eräänlaisen kalapäiväkirjan luomisesta. Otin viimein itseäni niskasta kiinni ja sain 30 madekoukkua pääkaupunkiseudun lähivesille. Pyrin tarkistamaan koukut vähintään kerran 48 tuntiin. Tähän asti menestys on ollut langanlaiha, seuraillaan nyt sitten porukalla mun yrityksen etenemistä. Ensimmäiset 10 koukkua menivät veteen 5.1 ja määrä on kasvanut.

Alla olevaan karttaan päivitetään koukkujen sijainti kalastusalueella. Aktiivinen ja asiallinen palstalainen voi varata itselleen nimikkokoukun, numerosarja 1-30 on vähän tylsän kuuloinen. Nimikkokoukulle voi sitten esittää jotain pieniä toimenpiteitä, kuten paikanvaihtoa mikäli/kun kalaa ei tule. Syöttinä toistaiseksi vain ja ainoastaan silakoita. Koukkuina #2-8 kolmihaaroja ja lanka on kalastajanlankaa.

Kalasaalis kokonaisuudessaan:
made 1
särmäneula 1
norssi 3

Edellinen tarkistus: 15.1
Seuraava tarkistus: 17.1



Nimikkokoukut / tapahtumat / ~syvyys paikalla
IVK = Iso Vei Koukun / SV = syötti viety

1. Timpe / 3m

2. DoupleV / 4m

3. Perza / 3m

4. Esme / 2m
- made 3385g - 79cm 10.1

5. Mice / 3m

6. Kalle68 / 4m

7. Shark / 4m
- särmäneula kairalla 10.1

8. Kalastaja- / 2,5m

9. Jacke / 2,5m

10. Kipster / 1,5m
- IVK 8.1.
- IVK 11.1

11. Subee / 3m
elävä syötti
- IVK 6.1


12. Pilkkiäijä / 3m
- SV 6.1

13. [email protected] / 3,5m

14. Zintti / 3m
elävä syötti

15. SLN / 1,3m
elävä syötti

16. Armonlaakso / 3m
- IVK 11.1

17. Kaizzu / 3,5m

18. Tornio_River / 5m

19. Morripoika / 2m
- SV 7.1
- SV 19.1

20. Ruttonalle / 4,5m

21. UISTIN / 3m

22. Kala erkki / 2,5m

23. Torro / 2m

24. Janxu / 2,1m

25. ??? / 3m

26. Ihmevirveli / 2,5m

27. Fisupoika / 2m

28. Qkkeli / 185,0 cm

29. Kalamies123 / 2,2m

30. D-vitamiini / 3m

8
Sekalaista juttua / KILPAILU: Percan maderetki
« : Tammikuu 06, 2010, 19:32:09  »
Nyt on 20 madekoukkua viriteltynä erääseen pääkaupunkiseudun lahukkaan. Ensimmäiset 10 koukkua menivät jo eilen 5.1, saalis oli 1 siimat poikki, 1 syötti viety ja 8 koskematonta. Koukut 1m ... 6m. Tapahtumat kahdessa matalimmassa koukussa. Tänään 6.1 16.00 jäälle jäi 20 koukkua. 15 koukkua sijoiteltuna 0,3m - 1,5m veteen, 5 koukkua syvänteen reunalla 2m - 6m. Syöttinä jokaisessa koukussa puolikas silakka, jokainen koukku mallia #4 yksihaarainen baitholder.

Kuka veikkaa saaliin lähimmäksi tarkistusreissun 7.1.2010 ~15.00 - 15.30 lopputuloksen voittaa itselleen kalastavan Hopeasiipi-pystypilkin (8cm -kupari/hopea)!!



Eniten oikeita tuloksia saanut vie kisan! Tasatilanteessa arpa ratkaisee. Vain yksi arvausrivi per naama.

Lukumäärissä (20 koukkua / koko retki autosta takaisin autolle):
[tapahtumat]
[koskemattomat]
[mateet]
[hauet]
[muut kalat, lkm]
[siimat poikki]
[koukku tyhjänä]
[hiihtäjä kysyy jään paksuutta]
[kaira osuu pohjaan sohjoa nostellessa]
[eksyn väärälle avannolle (jokaisen päälle potkittu lunta) ]
[heitän lipat jäälle]
[puhelin soi (foorumilaisten puheluita ei lasketa) ]
[joku tulee kysymään että tuleeko mitään]

Noilla luulisi jo eroja syntyvän. Kilpailuaika alkaa heti ja päättyy 7.1.2010 kello 17.00.

-Perca

9
11.11.2009 Aatami alkoi ehdotella perinteiseen malliin perinteistä tapahtumaa. Raivasin oitis kalenterista tilaa yhdelle vuoden tärkeimmistä kalastustapahtumista. Ajankohta ja paikka tarkentuivat ajan kanssa, lopulta päädyimme tapaamiseen Lahdesjärven ABC:llä seitsemän jälkeen 20.12.2009 - josta suunta kohti Eräjärveä.

19.12. - 16.00 - Helsinki
Pääsin töistä, ja havaitsin että mun olisi pitänyt pakata reissuvehkeet jo kaksi päivää aikaisemmin töiden takia että olisin päässyt lähtemään heti. Nooh, kotiin pakkaamaan. Sieltä honkkariin ja vihdoin tien päälle.

19.12 - 19.15 - Valtatie 3
Peugeotin matka katkesi vilkkuviin valoihin kojelaudassa, mitkä kehottivat suorittamaan mahdollisimman pikaisen pysähdyksen. Liinat kiinni motarin poskeen ja selvittelemään tilannetta. Parin kilometrin pikamarssi Riihimäen ABC:lle pohjoiseen, matkaan 5L pönikkä vettä ja jäähdytinnestettä. Auton pikahuolto näillä kaikenosaavilla käsillä ja matka pääsi jatkumaan.

19.12 - 22.15 - Tampere
Perillä Aatamilla, joka oli ystävällisesti lupautunut majoittamaan meikäläisen yöksi. Ilta meni pilkkikalustoa viritellessä, tv:tä katsellessa, kalassa.net -chatissa miittiä pohjustaessa ja keittiön tölkkipinoa kerryttäessä Aatamin, Speedyn ja Teddyn kanssa.

- - - -

Aatami herätteli vähän kuuden jälkeen aamukahville. Olin lupautunut noutamaan Kallen ja Janxun ABC:lle, ja lähdin seitsemän pintaan liikkeelle. Ukot kyytiin pihalta palelemasta, ja ABC:n pihassa tasan puoli kahdeksalta. Ihmeteltiin porukalla vähän aikaa aamun valkenemista ja kertailtiin erään nimeltä mainitsemattoman osallistujan, J**xun edellistä iltaa. Siirryttiin aamun hitaasti alkaessa kääntyä valoisaksi Eräjärvelle..

Päivän ensimmäisen kalan sai allekirjoittanut. Noin 2,7 -senttinen kiiski puraisi rohkeasti Nautiluksen alla killuneeseen värikoukkuun ja valitettavan lyhyen väsyttelyn jälkeen avauskala nousi. Suurennuslasi ei kuulunut kenenkään jäävarustukseen, joten kuva jäi ottamatta. Porukka alkoi hitaasti valua eri paikoille, NiilaPaa lukuunottamatta joka palaili etsimään tippunutta vapaansa  :-D

Uudella paikalla kaikkien päät kääntyivät lähimpiä mökkiläisiä myöden Kallen karjaistessa tarzanmaisesti tärpin merkiksi. Vajaasta metrin vedestä nousi melkoinen ahven, jota Kalle oheisessa kuvassa nostaa kädet vispaten..



Pelipaikat löytyivät matalasta vedestä, josta melkein jokainen sai isohkoja ahvenia epätasaiseen tahtiin. Sami552 taisi katkoa piuhat hauen kanssa, tulipahan reissun ainoa merkintä haukisarakkeeseen... Nuotiolounaan jälkeen massa alkoi valua vähän eri kohtaan, mistä juuri ennen lumimyräkän alkamista nousikin ihan köytenä hyviä ahvenia. Hyvä mutta lyhyt köysi, lumentulo alkoi tosiaan ihan muutamassa kymmenessä minuutissa :D Lumisateen aikana syönti oli yhtä hyvää kuin kaivosta olisi onkinut, itse tosin onnistuin ihan lopussa värisyttämään morria niin houkuttelevasti että pari kolmisataista affenta erehtyi.

Siiman päässä kunnostautuivat Ässä-tasapainot ja Perzan tasurit, ainakin itse sain kaikki tasapainoahvenet Perzan papukaijatasurilla.



Ja koko porukan allekirjoittanutta lukuunottamatta yhteispotretti punnituksesta:


(Vasemmalta: Janxu, NiilaPa, Sami552, HP89:n kaveri (polvella), kalle, Himopilkkijä89, Speedy Gonzales, Aatami ja edessä Aatamin siskonmies)



10
Keskustelua Kalapedian artikkeleista / Talvihauen täkykalastus
« : Marraskuu 17, 2009, 00:07:20  »
Johdanto

Meikäläisen osalta talvikalastus painottuu lähes kokonaan hauen koukkupyyntiin sekä siihen tarvittavien syöttien hankintaan pilkillä, katiskalla tai verkolla. Parhaimmillaan hauen täkypyynti on hauskaa, aktiivista ja ennen kaikkea tuottoisaa!

Mitä myöhäisempi kevät on, sen aktiivisemmin hauet liikkuvat valon määrän lisääntyessä sekä jääpeitteen ohentuessa. Myös lähentyvä kutu vaikuttaa kalojen liikkeeseen yhä lähempänä rantoja ja kutupaikkoja. Aion nyt esitellä lyhyesti oman mallini ja ajatuksiani hauen talvisesta koukkupyynnistä. Voin suositella tätä tekniikkaa erityisesti nuorille kalastajille. Välineet ovat huokeita ja onnistuminen on varsin todennäköistä.

Urani koukkukalastajana alkoi noin kymmenkesäisenä pojanklossina. Olin ollut mukana ukin kanssa iskukoukuilla, lukenut alan lehdistä talvikalastuksesta ja olihan minulla jo muutaman vuoden kokemus pilkkimisestä. Olen aina pitänyt kolmihaarakoukkuja täysin ylivoimaisina verrattuna iskukoukkuihin, enkä siltä polulta ole livennyt. Kahdessa kolmihaarakoukussa kala säilyy pitkän aikaa hengissä ja syötti pääsee uimaan luonnollisemmin. Iskukoukku tappaa syötin lähes poikkeuksetta liian nopeasti.

Välineistä

Yksinkertaiseen pyydykseen ei tarvitse ostaa kuin kolmihaarakoukkuja ja kalastajanlankaa. Jään päälle jää vain avannon halkaisijaa tuplasti pidempi karahka, saunaklapi tai rantapusikosta vesuroitu paju käyvät vallan mainiosti. Jos keppi on liian lyhyt, on olemassa riski että kala tempoessaan narun päässä saa vedettyä kepin avannosta. Avannon ympäriltä kannattaa mun kokemuksien mukaan potkia lumia pois, valo houkuttelee haukia. Joku väittää varmasti päinvastaista - kokeilemalla saat muodostettua oman mielipiteesi.



Tiheällä tarkastusvälillä hauki ei ehdi järsiä lankaa poikki, mutta perukkeen lisääminen langan jatkeeksi auttaa. Huonolla tuurilla hauella ei kuitenkaan mene kuin muutama vartti langan katkaisemiseen. Lämpimänä kevätpäivänä kelpaa viettää jäällä koko valoisa aika täkyjä onkien ja haukia kalastaen.

Koukku on olennaisin osa pyydystä. Se ratkaisee syöttikalan uinnin luonnollisuuden sekä saaliskalan tartutuksen ja kiinnipysyvyyden. Halvin kolmihaara on ollut VMC:n O´Shaugnessy (~20€ / 100kpl). Koukkuja menee, 20 pyydykseen 40 koukkua. Ja valitettavasti niitä jää aina silloin tällöin jään alle. Lisäksi halvat koukut suoristuvat tai menevät poikki melko helposti isompien kalojen kanssa. Lisäksi raudan värisinä ne eivät välkehdi turhaan (jos sillä nyt jotain väliä on, ainakin omissa uskomuksissa.)

Olen pitänyt perukkeessa kahta koukkua, ylempää syöttikalan selkäevän kohdalla ja etukoukkua syöttikalan poskipielessä. O´Shaugnessyt ruostuvat melko helposti mutta huolellisella kuivauksella sekä pelkässä järvikalastuksessa koukku kestää kyllä kolmekin talvea, riippuen tietysti käytön määrästä. Koukun tulee olla mahdollisimman terävä. Uskon, että koukun koolla on merkitystä sen kannalta, hyväksyykö hauki täyn vai ei. Liian isoissa koukuissa saattaa odotella vain pureskeltu syötti.



Valaistuksen teoriaa

Valaistuksen suhteen talvi on hyvinkin erilainen kuin kesä. Talvella jää ja lumi estävät valon pääsyn yhtä syvälle kuin kesällä. Toisaalta hyvinkin vähäinen valon määrä riittää näkemiseen. Kuunvalo on noin 0,0003% kirkkaasta auringonvalosta, mutta kuunvalossa näkee silti lukea ja tehdä paljon muuta. Näinollen kala ei tarvitse paljoa valoa erottaakseen syötin.

Kala näkee erinomaisesti kaiken kirkkaana hohtavaa jäänpintaa vasten. Mikäli kala joutuu katsomaan syöttiä muutoin kuin jäätä vasten liian syvässä (valo ei riitä syötin erottamiseen), se joutuu toimimaan vain kylkiviiva-aistinsa perusteella. Uskon, että hauki ottaa herkemmin syöttiin minkä se voi nähdä. Kalastussyvyyttä ja -paikkaa harkitessa tulee ottaa huomioon jään paksuus ja lumen määrä. Olen pitänyt syöttikalaa noin 2/3 syvyydessä koko matkalta.

Syötin uittosyvyyttä tulee luonnollisesti harkita oman paikallistietämyksen perusteella. Syötti tulisi sijoittaa jonkun metrin lähemmäs pintaa suhteessa haukien oletettuun oleskelusyvyyteen. Verkkoihin tarttuneista hauista voi hakea vinkkejä uintisyvyyksien arpomiseen. Mikäli muita keinoja ei ole käytettävissä, kannattaa laittaa täyt uimaan eri syvyyksille. Kun oikea syvyys löytyy, voi keskittää kaikki pyydykset samaan vesikerrokseen.

Paikat ja vinkit

Kevätpainotteisessa kalastuksessa kirpeät pakkasyöt eivät jäädytä avantoa umpeen. Kovalla pakkasella avannon päälle tulisi kuitenkin potkia reilusti lunta jäätymisen estämiseksi, koukut on huomattavasti helpompi tarkistaa lumen alta kuin kairaamalla uusi reikä viereen tai hakkaamalla vanha auki. Sydäntalvella päivät ovat lyhyempiä, kalat liikkuvat vähemmän ja jäällä voi olla aivan käsittämättömän kylmä. Allekirjoittanut suosii kevätjäitä!

Kuuden tuuman kaira on suositeltava vehje näissä leikeissä. James Bond ja muut kovanaamat voivat kalastaa nelituumaisista rei´istä. Viiden kilon kalaa on vaikea sovittaa neljän tuuman reiästä. Hyvillä haukijärvillä vitosen ei pitäisi olla mitenkään harvinainen saalis.

Haukipaikkoja etsiessä kannattaa keskittyä siihen perinteiseen listaan; poikkeavat pohjanmuodot, matalikoiden reunat, ruovikoiden kärjet ja muut "tavalliset paikat". Jokaisen on vuodatettava hikeä omien paikkojen löytämiseksi. Pohjanmuotojen ja kasvillisuuden omatoiminen tulkitseminen ja sitä kautta onnistuminen antavat ainakin allekirjoittaneelle paljon.

Pyydyskapulan ympärille tulisi jättää ylimääräistä lankaa isompaa haukea varten. Iso hauki tarvitsee tilaa syöksyille ja liian lyhyt lanka saattaa aiheuttaa koukkujen oikenemisen liian kovan vedon seurauksena. Langan pituutta kannattaa harkita myös vallitsevien kasvillisuus- & pohjaolosuhteiden takia. Hauki kieputtaa itsensä mielellään järviruokoihin kaislikon reunassa, jos piuhaa on liikaa.

Syötit

Väitän, että paras syöttikala on elävä särkikala. Suhteellisen moniruokaisena krokotiilina hauki kelpuuttaa vaikka jakoavaimen, mutta särkisyötit ovat antaneet eniten saalista. Hauki ottaa yleensä herkimmin siihen syöttikalalajiin mitä järvessä on muutenkin paljon tarjolla ja mikä kuuluu sen ruokavalioon.



Kovalla syönnillä syöttikaloja menee enemmän kuin niitä ehtii onkia, ja jos sattuu saamaan ylimääräisiä syöttejä niitä varten tulisi pitää kala-astiaa mukana jäällä. Hauki saattaa käydä hakemassa syötin koukuista, ja jäädä passiin lähistölle. Koukkuihin tulisi silloin saada uusi syötti mahdollisimman pian, jotta hauki saisi uuden mahdollisuuden jäädä kiinni.

Muuta

Käyttämäni tekniikka pohjautuu rahattomuuteen ja kovaan intoon. Nuorena kloppina välineet piti ostaa viikkorahoista, ja jokainen euro laskettiin. Yksinkertaisen pyydyksen (kapula, 7m lanka, 2 koukkua) rakentamiseen kuluu rahaa noin 75 senttiä. Peruke tuo lisähintaa 70 senttiä / pyydys. Eli 20 tavallista pyydystä maksaisi noin 14 euroa, perukkeiden kanssa 20 pyydystä olisi 30 euroa.

Haukea ei suinkaan saa eikä kannata repiä kohti pannua, vaan sitä on vedettävä varovasti narusta lähemmäs avantoa. Kun kalan koon on saanut arvioitua avannon alla voi sitä alkaa varovasti ujuttamaan reikään. Isomman mörön ollessa kyseessä varovaiset liikkeet ovat tarpeen, ja jos edes hauen leuka mahdu avannon alapäästä sisään putkeen niin tuuralle tulee töitä. Siinä vaiheessa hauki on parasta saada mahdollisimman kauas avannon suusta sekä varoa visusti lyömästä naruun. Kala on helpointa nostaa kuiville joko nostokoukulla, kiduskannesta tai niskasta. C&R-kaloja on käsiteltävä erityisellä varovaisuudella ja nostettava avannosta mieluiten niskasta, koukut on irroitettava nopeasti pihdeillä ja kala on laskettava takaisin pikaisesti.

Video isommasta hauesta:
http://www.youtube.com/watch?v=oGdB-gGaxko


11
Keskustelua Kalapedian artikkeleista / Järviankeriaan kalastus
« : Marraskuu 13, 2009, 00:14:23  »

Ankerias (Anguilla anguilla) on Suomen ehkä omaperäisimpiä kaloja. Yöaktiivisena kalana sitä tapaa melko harvoin, eikä sitä tavoiteta usein eikä helposti perinteisillä pyydyksillä, kuten verkolla ja uistimella. Katiskaan se saattaa eksyä joskus, mutta helpoimmin vapaa-ajankalastaja tavoittaa sen pitkälläsiimalla tai täkyongella. Yleisellä tasolla pyynti on todella vähäistä, ja virveliongella saa lähes aina istua yksin. Ankeriaan rantauttaminen virvelillä on äärimmäisen haastavaa ja se onkin vaikeutensa takia mielestäni yksi hienoimmista urheilukalastuksen muodoista. Pitkäsiimakalastus on enemmän saalishakuista, ja ankerias onkin aivan loistava ruokakala. Seuraavassa siis omia ajatuksiani ja toimintatapoja ko. kalastusmuodoista, aloittelijoille ohjeeksi ja kokeneemmille pyytäjille uudeksi näkökulmaksi.



Monikaan ei ole tietoinen rikkaista ankeriasvesistä, vaikka asuisikin sellaisen rannalla. Itse olen onnekas tässä tapauksessa, sillä mökkimme on erittäin hyvän ankeriasveden rannalla. Kalaa on paljon ja keskikoko on suuri. Alle kiloinen on jo harvinainen tapaus. Pitkäsiima on helppo laskea veneestä parhaille paikoille, ja todennäköisyys saada saalista moninkertaistuu koukkujen määrän mukana. Mökkimme lähellä on myös teollisuusalue, minkä lähistöllä on loistavia ankeriaspaikkoja. Suuret määrät pikkukalaa houkuttelevat isojakin ankeriaita sinne, ja aina silloin tällöin virveliongessakin räikkä rääkäisee ja pääsee mittelemään voimia mahdollisesti todella ison ankeriaan kanssa. Savuankerias on aivan taivaallisen makuista, ja jos ei ole onnistunut virveliongella, on aina mahdollisuudet että pitkänsiimaan on yön aikana uinut todellinen mörssäriankerias.   

Pitkänsiiman ranka on ns. selkäsiima, missä ovat kiinni tapsit. Tapsin toinen pää on selkäsiimassa ja toisessa päässä on koukku syötteineen. Tapsit voi kiinnittää selkäsiiman joko leikareilla tai solmimalla, itse käytän leikareita, sillä solmut ovat melko alttiita tarpeettomille irtoamisille ja kalojen karkuutuksille. Tämä on perusrakenne minkä tahansa kalan pyyntiin käytettyyn pitkäänsiimaan. Hauelle ja muille kaloille, mitkä syövät välivedestä tai pinnan tuntumasta, pitkäsiima voidaan nostaa halutulle korkeudelle kohojen avulla. Ankerias kuitenkin etsii ruokansa pohjasta, joten kohoja ei tarvita. Siima lasketaan sellaisenaan veteen, ja parinkymmenen koukun välein voidaan laittaa painot päätypainojen lisäksi. Ankerias on vahva kala, ja se saattaa liikuttaa helposti painottamatonta siimaa. Pohjassa raahautuvalla siimalla taas on suuri riski tarttua koukuista kiinni pohjalla oleviin kappaleisiin, kuten hakoihin ja kiviin.

Kaupasta ostettu valmissiima on 400 metriä pitkä, siinä on 100kpl yleensä koon 1/0 koukkua ja sen lanka on perinteistä kalastajanlankaa. Kalastajanlanka onkin hyvää materiaalia raaka-aineeksi, se on edullista, kestävää sekä sitä myydään miltei jokaisessa isommassa marketissa ja kalastustarvikeliikkeessä. Tämä on oikein hyvä valmissetti, mutta minulla on hieman erilainen viritys käytössä. Itselläni on kaksi satametristä siimaa, missä on kummassakin 20 koukkua. Koukut taas ovat 3/0-kokoisia baitholdereita, niiden ei pitäisi enää pettää... Laitan siiman kumpaankin päähän painoksi tiiliskiven, ja sopivan mittaisen narun päähän kohot. Siimani on lyhyt siitä syystä, että omalla pyyntipaikallani ankeriaiden päiväpaikka on melko pieni, noin sata metriä kanttiinsa, enkä tekisi mitään ylimääräisillä sadoilla metreillä. Lyhyt siima myös pysyy helpommin paikoillaan huolellisella painotuksella.

Mitä jäykempi vapa, luonnollisesti sen parempi, sillä ankeriaalle pitää laittaa kovalla kovaa vastaan. 6-8 -jalan raskas vapa ja 4000-luokan kela ajavat asiaa normaalin kokoisille ankeriaille (<2kg). Itse käytän 7-jalkaisia Vivan-vapoja, ne on tarkoitettu ensisijaisesti raskaaseen merikalastukseen ja soveltuvat näinollen oikein hyvin myös kotoiseen ankeriaanongintaan. Kelalla ei sitten ole niin suurta väliä, pääasia että jarru toimii kunnolla ja että puolalla on riittävästi siimaa. Liian köykäisessä vavassa ei voima riitä taisteluun ison ankeriaan kanssa ja pahimmassa tapauksessa se saattaa mennä rikki kovassa väännössä.



Siima on sitten asia erikseen. Ankerias olisi tärpin jälkeen saatava mahdollisimman nopeasti rantautettua, eikä tässä lajissa tunneta kunnolla sanaa väsytys. Varmimmin ankeriaan saa rannalle raa´alla vedolla, eikä 0,30 monofiili kestä siinä hommassa. Lähes poikkeuksetta ankerias pyrkii pyörittämään itsensä jonkin pohjahaon ympäri. Itse käytän 0,25-0,30 kuitua perussiimana, ja perukkeena niin vahvaa mitä kaapista löytyy, yleensä 0,35-0,40 kuitua. Ankeriaalla on kunnon hampaat, millä se saa jyrsittyä heikon perukkeen helposti poikki. Pätkä ProLeaderia ei myöskään ole pahitteeksi. Olen yleensä käyttänyt 1½-unssista liukupainoa ja noin metrin mittaista tapsia.

Koukkuja on markkinoilla moneen lähtöön ja kaikkiin tarpeisiin. Itselläni siis on 3/0-kokoisia sivuvääriä baitholdereita, mielestäni täydellisiä tarkoitukseen. Alle 1/0-kokoa ei välttämättä kannata käyttää suorenemisvaaran takia. Koukun varren piikit eli baitholderit eivät ole olennaisia, mutta auttavat syötin paikallaanpysymisessä varsinkin virvelionginnassa, voimakas heitto saattaa repäistä asetellun syötin koukunmutkaan. Koukun laatuun ja vahvuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, heppoisen 3/0-koukun saa suoraksi vetämällä käsin. Hyvänä esimerkkinä on seuraava lyhyt kertaus parin kesän takaa:

"Olin laskenut pitkänsiiman perinteiselle paikalle, ja saavuin naapurin soutajana toimineen naapurin isännän kanssa paikalle aamupäivästä. Rannanpuoleinen koho oli liikkunut puolensataa metriä, ja liikkui yhä puolisukelluksissa hitaasti ympyrää, joten ankeriastärppi oli melko helposti pääteltävissä. Saavutimme kohon, ja armoton vatkaus alkoi. Puistatuksista huomasin, että kyse ollut pienestä kalasta, edellisenä päivänä saatu yli kaksikiloinen oli poikanen tämän rinnalla. Ankerias tuli pintaan, ja jalat valahtivat hyytelöksi, sillä siimassa teutaroi pitkälti yli kolmekiloinen ankerias. Soutaja arvioi rauhalliseen tyyliinsä kalan jopa nelikiloiseksi. Normaaliin tyyliin nostin kalan tapsista veneen puolelle. Näin siis oli tarkoitus.. Käytössäni oli vielä silloin vanhat, 80-luvulta peräisin olevat koukut, ja kun ankerias oli kokonaan tapsin varassa ilmassa, koukku sanoi sopimuksen irti ja oikeni suupielestä. Ennätysankeriaani meni samantien laidan yli. Eli kun suosittelen käytettäväksi todella tukevia koukkuja, tarkoitan myös sitä!"



Yleisesti luullaan, että ankerias on raadonsyöjä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Ankerias syö ennemmin tuoretta kalaa kuin raatoja, jos on valinnan mahdollisuus. Kuolleella syötillä ankeriasta on kuitenkin pyydetty perinteisesti, ja se ajaa asian ihan täydellisesti. Olen monesti kuullut ankeriaiden ottavan jopa elävään syöttiin, ja tiedän pari kalastajaa jotka käyttävän elävää kalaa aina ankeriasta tavoitellessaan. Hieman raakaa, mutta kuolemaisillaan oleva kokonainen pikkukala on kokemuksieni mukaan parhaita syöttejä. Alle kymmensenttinen salakka jää henkiin, kun sen laittaa syötiksi tukevaan koukkuun. Se pyristelee hieman ja houkuttelee ankeriaita huomattavasti paremmin kuin pohjalla makaava, kuollut syötti.

Koko on olennainen tekijä syötistä puhuttaessa. Jos syötti on kovin iso, ankerias yrittää pilkkoa sitä päätään puistelemalla eli repimällä paloja siitä. Se ei ole kovin toivottavaa kalastajan kannalta, joten syötti tulisi mitoittaa vesistön mukaan, isoille kaloille isommat syötit. Peukalon kokoinen kalanpala on oikein hyvä yleiskoko, jos ankerias on niin pieni että se joutuu tämänkokoista syöttiä pilkkomaan, ei siitä ole oikein ruoaksikaan. Ankerias on todella ahne kala, ja ahmii yleensä isommankin syötin kokonaisena, mutta aralla syönnillä repiminen on sille tyypillistä. Koukku tulisi kiinnittää niin, että mahdollisimman suuri osa siitä on peitossa, ja että koukunkärki näkyisi.

Ankerias on hyvin moniruokainen kala, ja tiedän monta kalastajaa jotka pyytävät sitä katkaravuilla, perkeillä, sianlihalla ja ennenkaikkea kastemadoilla. Kastemato onkin hyvin suosittu syötti kalan ohella. Itse vain pidän kalanpalasta enemmän, sen takia että se ei kerää ”roskakaloja” kuten mato ja kalanpala on siistimpi vaihtaa tuoreempaan. Mato kuolee usein muutamassa tunnissa eikä houkuta ankeriaita niin hyvin kuin verinen kalanpala tai hengissä oleva pikkukala. Yleensä matosiiman syötit joutuukin vaihtamaan päivittäin, kalasiimassa ne kestävät viileissä pohjavesissä hyvin kolmekin vuorokautta. Yleensä matosiima lasketaan vasta hämärän laskeuduttua, muuten ei-toivotut kalat ehtivät matoihin ennen ankeriaita. Kannattaa käyttää erilaisia syöttejä samoilla paikoilla, ja jos säännönmukaisuutta alkaa esiintymään, kannattaa kaikkiin koukkuihin vaihtaa toiminut syötti.

Ankeriaan onginnassa voi käyttää mäskiä, en tosin ole varma sen toimivuudesta. Ei se ainakaan ole omia saaliitani lisännyt merkittävästi. Tuskin siitä mitään haittaakaan on, tiedän erään joka on kokeillut sitä pitkässäsiimassa, ja ankerias onkin usein juuri mäskisukan viereisessä koukussa. Perusohjeeseen kuuluu sianverta, kalanpaloja ja paahtoleipää urheilusukassa, mikä haisee pitkän matkan päähän. Paahtoleivän idea on imeä verta itseensä ja tihkua sitä sitten pidemmänkin ajan. Ankeriaalla on loistava hajuaisti, mäskin määrää ei tarvitse liioitella, sukallinen riittää oikein hyvin. Suosittelen sukan käyttöä jos mäskiä käyttää, irtonaiset mäskipallot leviävät nopeasti pohjassa ja levittävät näin tuoksua laajalle alalle, vaikka olisi toivottavaa saada ankerias tiettyyn paikkaan koukun luo. Pitkänsiiman reitille voi aina heitellä ylimääräisiä kalanpaloja, se saattaa edistää ankeriaan luottamusta pohjassa makaaviin syötteihin, ja se saattaa olla juuri se ratkaiseva tekijä nielaiseeko ankerias palan vai ei.

Ankerias on yöeläjä, ja se viettää päivänsä jossain suojaisessa paikassa. Olen tavoittanut ankeriaita niin haoilta, kivikoista, syvänteistä ja järveen upotettujen autonrenkaiden läheisyydestä. Yöllä ankerias suuntaa ravinnonhakuun, ja mitä lähempänä sen pesäpaikkaa ravintoa on saatavilla, sen nopeammin saa usein tärpin. Muina esimerkkipaikkoina voisi esittää siltojen aluset, mihin on saattanut lentää irtoroinaa sillalta tai jokisuiston, mihin joki/puro on kasannut erinäköisiä irtokappaleita. Molemmat myös ovat pikkukalojen oleilualueita, mitkä ovat ankeriaiden tärkeää ravintoa. Poikkeuksiakin on, monesti ankerias on uinut päivän aikana pitkäänsiimaan, kun sen käy tarkistamassa ja uudelleensyötittämässä aamuin illoin.

Ankeriaan oleilualueet ovat aina hieman hakusessa, mutta kokemuksen kartuttua alkaa saamaan aina vain paremman käsityksen siitä mihin kalastaminen kannattaa keskittää. Omaa parasta ankeriasaikaa on ehdottomasti ollut loppukesä ja alkusyksy. Tällöin ankeriaat oleilevat yleensä päivät yli viiden metrin vedessä, mutta hämärän laskeuduttua osa niistä saattaa nousta matalaankin veteen ravinnon perässä. Alkuillasta tärppejä saa syvästä vedestä, mutta pimeinä yön tunteina syötti saatetaan viedä jopa alle parimetrisestä vedestä. Joissain ”varmoissa paikoissa” ankeriaat nousevat ihan säännönmukaisesti jopa päivällä syömään matalaan veteen, jos ravintoa on todella runsaasti.

Pitkänsiiman voi laskea helposti niille pelipaikoille, mistä virvelikalastaja voi vain haaveilla. Selkäkarikot ja syvänteet ovat virvelikalastajan ulottamattomissa, ja pitkäsiimakalastajan kannattaa keskittää pyydykset hiljaisemmille paikoille, sinne missä ankeriaat voisivat päiväänsä viettää. Yöllä ne hajaantuvat ravinnonhakuun, ja pieniltä aloilta lähtiessään ne törmäävät melko varmasti kalastajan virittelemiin siimoihin. Teoriassa olisi mahdollista ja jopa mielenkiintoinen skenaario lähteä onkimaan ankeriaita virveliongella veneestä, tätä en tosin ole kokeillut koskaan.

Se kuuluisa...


Virveliongella kalastettaessa ankeriaan tärppi on usein hyvin selvä, varsinkin kun jarrua pidetään löysällä. Monesti vaikka siikaongella saa arvuutella että onko kala ottanut syöttiin, mutta ankerias huudattaa jarrua niin että huonokuuloisempikin varmistuu helposti tärpistä. Heti kun räikkä pärähtää, ankeriaalle kannattaa antaa siimaa. Joskus se saattaa nälissään nielaista syötin heti sen löydettyään, tämä on kuitenkin kokemuksieni mukaan melko harvinaista. Yleensä kuitenkin ankerias alkaa uida eteenpäin syötin löydettyään se suussaan, pysähtyen 5-20 sekunnin kuluessa ensikosketuksesta. Sitten se nielaisee syötin, tai hylkää sen ja tilanne on ohi. Jos ja kun siima jatkaa menoaan ensimmäisen pysähdyksen jälkeen, tehdään vastaisku. Jos ankerias ei kuitenkaan meinaa pysähtyä ollenkaan tärpin jälkeen ja siima uhkaa loppua kelalta, ankeriasta pitää yrittää toppuutella hieman siimaa kiristämällä. Tällöin se joko nielaisee syötin tai hylkää sen, ellei se ole nielaissut sitä jo aikoja sitten. Parempi sekin kuin huomata vastapelurin olevan reilusti kaksikiloinen ja että puolalla on siimaa vähemmän kuin mitä ankeriaalla on mittaa. Vastaiskun ajoituksen päätteleminen on todellista salatiedettä, enkä ainakaan itse ole keksinyt siihen mitään sääntöä, sillä melkein jokainen uusi kalatapaus poikkeaa aina edellisestä.

Kun ankerias on tartutettu, ongelmat alkavat. Väsytyksestä ei voida puhua, sillä jos ankeriaalle antaa löysiä, se pyrkii samantien pohjaromuihin. Niitä taas yleensä esiintyy paljon siellä mistä ankeriaita ongintaan. Eli ankerias kiskotaan paksuilla siimoilla mahdollisimman suoraviivaisesti ja nopeasti rantaan. Kun ankerias sitten on rannan lähellä, mahdollisesti mukana oleva haavi heitetään joko vasemman tai vaihtoehtoisesti oikean olan yli. Ankerias ei todellakaan pysy haavissa, sen olen saanut karvaasti kokea. Ankerias menee tavallisen haukihaavin rei´istä läpi kuin vettä vaan. Ellei kalastajalla ole erikoistiheähavaksista, 1,5 metriä halkaisijaltaan olevaa 2 metriä syvää haavia, suosittelen olemaan kokeilematta. Mutta koska käytössä on paksu siima, ei ole mitään ongelmaa vetää ankeriasta siimasta rannalle.

Pitkälläsiimalla kalastettaessa on se etu, että ankerias on usein väsyttänyt itseään jo tuntien ajan. Riski pohjasotkeentumisiin on tietysti paljon isompi, ja sen takia paikka pitäisikin valita pohjaromujen läheisyydestä, eikä niiden päältä. Ylös nostettaessa (tai siima tarkastettaessa) pari aikaisempaa tapsia kannattaa irrottaa varmuuden vuoksi kalaa lähestyttäessä, isomman kalan syöksyessä on helpompi jatkaa väsyttelyä kun kämmentä ei ole lävistänyt iso koukku. Haavia ei voi käyttää tässäkään. Jotkut antavan ankeriaan kiertää itsensä haavinvarren tms. kepin ympärille, ja nostavat sen sitten veneeseen. Tapa on kuitenkin hieman epävarmempi kuin suoraviivainen nosto perukkeesta. Tukeva koukku kestää kyllä hetkellisesti jopa viiden kilon suoran rasituksen. Kun ankerias on veneessä, tapsi irroitetaan selkäsiimasta ja korvataan uudella. Ei ole mitään järkeä alkaa kaivaa koukkua ankeriaasta, usein se on suolessa asti ja tapsisiima on rispaantunut.



Ankeriaan tappaminen kuulostaa yksinkertaisemmalta kuin onkaan. Ankeriaalta ei saa henkeä pois millään kovinkaan sivistyneellä tavalla. Papittaminen saa ankeriaan yleensä vain suuttumaan ja aloittamaan vähintään ripeän poistumisen takaisin omaan elementtiinsä. Saman efektin saa aikaan muillakin tavoilla, ankerias lähtee kuin rasvattu salama myös ilman sisälmyksiä karkuun. On kaksi helppoa tapaa, millä ankeriaan saa hengiltä siististi, mutta hieman karusti. Sen voi joko naulata päästä kiinni puuhun, seinään tai vastaavaan mikä kestää ankeriaan painon ja katkaista 10 senttiä pyrstöstä. Tässä tapauksessa ankerias vuotaa kuiviin melko lyhyessä ajassa. Tai sitten sen voi tukehduttaa karkealla merisuolalla, eli kurkkuun niin monta kuupallista kuin vain suinkin mahtuu.

Ankeriaan veressä on valkuaisaineita, mitkä saattavat aiheuttaa herkille iho-ongelmia. Verta ei voi suositella nautittavaksi raakana, mutta kunnon kypsennys tuhoaa vaaralliset proteiinit ja kalan voi syödä vaikka siinä vähän verta oliskin jäljellä. Suosittelen lämpimästi ankeriaan valmistukseen savustuspönttöä reilulla tulella. Valmista savuankeriasta voi sitten nauttia ruisleivän ja kunnon valkoviinin kera.

Hyviä  hetkiä ankeriaankalastuksen parissa,

-Perca

12
Sekalaista juttua / Kahvikeskustelu
« : Helmikuu 23, 2009, 16:18:45  »
Kahvitauot ovat työpäivän suola. Usein kuitenkin joku muu keittää isommalle porukalle kahvit ja toisenlaisen mieltymyksen omaava henkilö keittää niin laihat vesikahvit että kupin pohjan näkee itse aineen läpi. Toisille taas kahvipaketti riittää pariin kolmeen kertaan, purujahan on tarkoitus käyttää niin paljon että suodatinpussi on piripintaan täynnä. Jotkut käyttävät sokeria, toiset kermaa - joku kumpaakin.

Itse olen huomannut kahvien maistuvan varsin erilaiselta huolellisemman tutkiskelun jälkeen ja Juhlamokan jälkeen päätinkin ostaa Cafe Aromaa. Oli oikein onnistunut valinta. Makuun vaikuttaa vahvuuden lisäksi olennaisesti paahteisuus, ts. kuinka kauan kahvi on ehtinyt seisoa lämpimässä pannussa ennen juomista? Meikäläisellä saattaa mennä tuntikin kahvin keitosta ennenkuin käyn kaatamassa kupin täyteen. Eilen täysi pannullinen unohtui päälle aamulla yhdeksältä ja lähdin aamupäiväksi pois, iltapäiväkahdelta huomasin virheen ja huokaisin helpotuksesta ettei ollut syttynyt tulipaloa tai muuta. Hetimiten kuitenkin herkullisen paahteisen kahvin tuoksu leijaili keittimen suunnasta ja kaadoin kupillisen (ja luonnollisesti pieni loraus maitoa) - harvoin olen kokenut vastaavaa makunautintoa! Tuntui kuin jokaikinen makuaromi kahvinpuruista olisi liuennut veteen ja lopputulos oli erinomaisen tumma, paahteinen ja täyteläinen.

Vastaavasti taas "raakana" pannusta heti tippumisen jälkeen nautittu kahvi maistuu hieman vetiseltä ja kitkerältä - vai onko kyseessä vain henkilökohtainen makuhäiriö. Miten itse juot kahvisi?

-Perca

13
Siian kevätongintahan perustuu siikojen nousuun syönnökselle rantojen läheisyyteen jo hieman ennen jäiden lähtöä. Siika suosii erityisesti virtapaikkoja varhain keväällä, ne vapautuvat jäistä ensimmäisinä. Yleisen käsityksen mukaan kalapaikan pohjan tulisi olla hiekkaa / kivikkoa, siian rannoilta hakema ravinto elää pääasiassa tällaisessa ympäristössä. Paikan suhteen ei kuitenkaan kannata olla turhan nirso, siika hakee ravintoa myös mutapohjilta ja muista, yllättävistäkin paikoista. Kevään edetessä vedet lämpenevät ja siikojen määrä saaliissa alkaa pienentyä roskakalojen määrän samalla kasvaessa. Jossain vaiheessa siikoja ei enää tule senkään vertaa että paikalla jaksaisi aikaansa kuluttaa, tällöin kalamies pakkaa onkivehkeet naftaliiniin tai lähtee hakemaan uusia paikkoja ulompaa saaristosta missä vesi on vielä kylmempää.

Siianonginnassa käytetään pääasiassa matoja. Ne imitoivat parhaiten sukasmatoja, mitkä esittävät suurta osaa siikojen keväisessä ruokavaliossa. Kotimaiset madot ajaisivat asian varmasti varsin mainiosti mutta maapohja on varsin usein metrisessä roudassa maaliskuussa ja madot sen mukana täysin tavoittamattomissa. Kalastustarvikeliikkeissä sekä isommilla kalastustarvikeosastoilla myydään kuitenkin valmiiksi purkitettuja matoja, yleensä Ruotsista tai Hollannista. Vajaan 50 madon purkille hintaa tulee yleensä 5 euroa. Aktiivinen kalamies saattaa kuitenkin tutkia siian syönnöksen ja saada siitä uusia innovaatioita. Usein isomman siian syönnöksestä saattaakin löytyä pieniä kaloja, katkarapuja tai sukasmatoja. Mato ei siis ole ehdoton syötti siiankalastuksessa ja soveltamisen varaa löytyy, moni kuitenkin turvautuu jo hyväksi havaittuun tekniikkaan.

Hieman alle 1kg siian syönnös (jokin pitkulainen eliö, katkaravun kuoria sekä kivinilkka)


Tuttu ongelma siiankalastuksessa on rehevä pohjakasvillisuus – varsin tuttu ongelma Itämerellä. Varsinkin pk-seudun lähistöllä pohja on erityisen vaikeassa kunnossa, yksinkertaisesti koukutettu mato hukkuu todella helposti vihreisiin leviin. Madon nostamiseen levien seasta siikojen havaittaviin on olemassa yksinkertainen tekniikka; matoon pitää saada pumpattua sen verran ilmaa että se kykenee kelluttamaan itsensä lisäksi koukun sekä pätkän tapsia. Varmaankin ainoa väline tämän toteuttamiseen on injektioneula mitä saa helpoimmin apteekeista. Mato koukutetaan ensin ja ilmapisto tehdään vasta juuri ennen heittoa. Pohjalla mato sitten nousee (mikäli pisto on tehty oikein) tapsin verran ylöspäin painon yläpuolelle. Tapsin pituus kannattaa harkita oman maun mukaan, kivinilkat tms. siian syönnöksessä saattavat kieliä niiden ruokailusta pohjan yläpuolella (pidempi tapsi) ja sukasmadot ruokailusta suoraan pohjasta (lyhyt tapsi).

Stereotyyppinen siianongintapaikka on puhdas hiekkaranta. Niitä ei kuitenkaan esiinny (ainakaan pk-seudulla) ihan tuhkatiheään ja kalamies joutuu tyytymään hieman erilaisiin paikkoihin. Itse suosin louhikkoista mutapohjaa tai selkeää kivikkoa. Vastaavia rantoja löytää melko helposti ja niistä tavoittaa siikoja melko helposti. Virtapaikat & muut matalikot mitkä sulavat keväisin ensimmäisinä ovat nyrkkisäännön mukaan hyviä paikkoja myös pidemmälle kevääseen. Vielä jääpeitteen aikaan jäänreuna on ehdottomasti kokeiltava paikka, käsittääkseni siiat uivat juuri jäänreunan alla suojassa ja etsivät ruokaa jäälipan alta käsin jo sulaneelta alueelta. Isoimman siikani olenkin saanut juuri jäälipan reunan juuresta.

Jäälipan reuna on kalastamisen arvoinen paikka


Siiat ovat erityisen aktiivia aamu- sekä iltahämärissä, mutta kauden edetessä iltapäiväsyöntipiikkien määrä ja laatu saattaa kasvaa valon määrän kasvaessa ja vesien alkaessa lämmetä. Innokas kalamies istuu rannalla vaikka sateessa ja myrskytuulessa mutta kalastaminen kannattaa kuitenkin keskittää helpompiin päiviin – ennen kaikkea miellyttävyyden takia. Sateen vaikutuksista syöntiin en osaa kertoa ihan tarkkaan, sateella ei juurikaan tule lähdettyä ongelle. Tuulen vaikutus näkyy ensisijaisesti vapatyöskentelyn vaikeutumisena, siimat menevät tuulipusseille (painot (madot mukana) saattavat laahata pohjassa keräten kaikenlaista roskaa) ja vavat kaatuilevat. Tärppien havaitseminenkin vaikeutuu olennaisesti kun tärpinilmaisimia ei voi käyttää eikä tärppejä kykene lukemaan siimasta.

Käyttäytyminen kalapaikalla ei eroa juurikaan perinteisestä, hiljaa pitäisi olla ja (mikäli kalastetaan rannan tuntumasta) hyppelehtimistä vesirajassa tulisi välttää. Vavat ja niiden sijoittelu näyttelevät pääosaa ootto-ongintapaikalla (hyvillä paikoilla on usein kalamiehiä melkoisen paljon). Vapoja pidetään ns. standeissa odottelun aikana. Standi on siis keino pitää vapa tukevasti pystyssä ja etukenossa kohti vettä. Yksinkertaisin standi on vavan työntäminen pehmeään rantahetteeseen pystyyn.



Vavan saa pystyyn myös Y:n mallisen kepin avulla (keppi työnnetään maahan ja vapa tuetaan siihen) tai vavan voi kiilata kivien väliin tai kivikasaan. Vapaa ei saisi jättää makaamaan kalliolle ja rannalle, kerran olin menettää vavan matoon napanneelle ilmeisesti meritaimenelle. Vapa lensi lumipenkkastandista komeassa kaaressa vesirajaan ja ehdin siihen juuri ajoissa tunteakseni pari todella voimakasta potkua ennekuin kala meni menojaan.

Tärpin jälkeisessä toiminnassa on ainakin kaksi koulukuntaa. Toiset tekevät vastaiskun heti kun liikettä vavan kärjessä näkyy, toiset (itseni mukaan lukien) avaavat sangan tärpin jälkeen, antavat kalalle siimaa sekä aikaa nielaista syötin. Mielestäni kylmän veden siialle on annettava aikaa syötin pureskeluun ja nielaisemiseen ennen vastaiskua, karkuutus liian hätäisen vastaiskun takia harmittaa aina tuplasti enemmän. Pääsääntöisesti tärpin jälkeen siika on hetken paikoillaan (huomaa löysän siiman liikkumattomuudesta) ja lähtee uimaan nielaistuaan madon, siinä on hetki milloin vastaisku kannattaa tehdä.

Siiman olotilasta odotusvaiheessa ollaan taas montaa mieltä. Pitääkö siiman olla tiukkana, pussilla, vettä myöten vai vapaana ilman tärppi-indikaattoreita? Itse pyrin pitämään siimaa todella tiukalla, se helpottaa huomattavasti tärpin havainnointia mikäli siima löystyy siian uidessa kohti rantaa ja kalamiestä. Tämä tekniikka saattaa hieman haitata siikaa sen niellessä syöttiä, mikäli siima on kovin kireällä. Jos siima on löysällä niin kala saa saman tien siimaa eikä hylkää syöttiä niin herkästi.

Kellon kilahdusta odotellessa


Vapojen (tai pikemminkin syöttien) sijoittelu on sitten yhtä salatiedettä. Useilla paikoilla missä pohjalla on vähänkin ilmettä siioilla on vakiintuneet kulkureitit ja toiset spotit antavat paremmin kalaa kuin toiset. Mikäli kalamiehellä on mahdollisuuksia tutkia pohjanmuotoja syvyyskäyristä tai vaikka snorklaamalla niin hyvä, mahdollisuudet hyviin tuloksiin heti alusta alkaen paranevat huomattavasti. Ainakin yhdellä vakipaikallani on hyvin selkeitä kohtia mistä kaloja nousee, kapeikko on keskeltä noin 7-9 metriä syvä ja nousee lahdelmaan noin 1-2 metriin. Nousussa 7m -> 2m on todella selkeä penkka. 2 metrin tasaisella kivikkopohjalla on kuitenkin 4 metriä syvä ja viitisen metriä leveä, poikittainen juova pohjassa. Usein siika nappaakin juuri tuon juovan pohjalta tai 7m penkan yläreunalta.

Tuulensuunnan vaikutus kuuluu jälleen kategoriaan salatieteet & uskomukset. Onko pohjoistuuli se tuuli millä ei vain tule kalaa? Kalastuksellisesti rantaan tai rannasta pois puhaltava tuuli ei ole niin paha kuin suoraan sivulta puhaltava navakka tuuli. Se tekee pusseja siimaan sekä tärpinilmaisimet alkavat merkkailla turhaan tuulen vaikutuksesta. Joskus siian tärppi on niin varovainen ettei sitä erota tuulipussin nykimisestä ja kala saattaa hylätä madon koska ei ole saanut tärppihetkellä löysää siimaa.

Vastaiskun ei tulisi olla kovinkaan repäisevä johtuen ohuesta perukkeesta, riittää että kalamies alkaa kelaamaan normaalisti nostaen samalla vavan pystyyn. Pohjanmuodot on huomioitava kelattaessa, ettei raskas paino jää kiinni hakoon liian hitaan kelauksen seurauksena. Haavin käyttö on vähän niin ja näin rannalta kalastettaessa, ainakaan itse en käytä haavia kuin korkealta laiturilta onkiessa ja vain siinä tapauksessa että siikaa joutuisi nostamaan.

Yleinen käsitys siikavavasta on herkkäkärkinen ja notkea. Tästä onkin apua niille kalastajille jotka eivät käytä tärppi-indikaattoria vaan lukevat tärpit vavan kärjen värinästä tai siiman liikkeestä. Varsin tarkoitukseen soveltuva vapa on mielestäni Masterin edullisemmasta päästä oleva neliosainen malli, missä on pahimmillaan vain 4 vaparengasta. Se kuitenkin ajaa asiansa herkkäkärkisyydessä ja edullisuudessa, siianonkijan ei pääasiassa tarvitse panostaa vapaan kovinkaan paljoa. Ootto-onginnassa vapa tekee suurimman työn vain olemalla standissa ja vavan muut ominaisuudet eivät pääse oikeuksiinsa. Siianonginta ei olekaan varsinaisesti aktiivikalastuksen puhtaimpia muotoja, saalis lopulta vain kelataan rannalle.

Koukku on äärimmäisen tärkeä osa koko tapahtumaa ja siihen kannattaakin keskittää ylimääräistä huomiota. Siikakausi kun painottuu kylmiin vesiin niin kalat ovat vieläkin tarkempia syömisissään sekä hitaampia liikkeissään, toisin sanoen huonosti aseteltu tai liian näkyvä koukku saattaa aiheuttaa syötin hylkäämisen tai vain madon ”turvallisen” osan häviämisen siian suuhun. Koukkua on helpompi piilottaa matoon pienentämällä koukun kokoa ja kokeilemalla eri malleja.

Koukun valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota ennen kaikkea kokoon mutta myös väriin sekä muotoon. Varreltaan keskimittainen, ohut ja himmeä koukku piiloutuu matoon melko hyvin. Kokojen puolesta #8 on ehdoton suosikkini. Koukkua valitessa kannattaa myös harkita vakavasti baitholderia, siitä on apua ainakin madon pysyvyydessä. Koukut ovat yksi niistä harvoista asioista missä ei kannata säästää. Kiireessä valitut koukut eivät välttämättä ole merivettä kestäviä, niinpä itse pyrin huuhtelemaan koukut aina reissun jälkeen kraanavedellä.

Siiman valinnassa erityisesti tapsisiimaan pitää kiinnittää huomiota. Tapsin tulisi olla hyvin hankausta kestävä ja laadukas muutenkin, monesti kuulee isomussiian karanneen tapsin pettämisen takia. Itse käytän tapsisiimana Stroftin 0,22:sta, siinä riittää vetolujuutta niin paljon ettei se varmastikaan petä minkäänkokoisen siian kanssa ellei siima ole muuten rispaantunut tai hankaudu pohjakiviin kesken väsytyksen. Selkäsiimankaan ei tulisi olla liian paksua, ohuehkon siiman saa kiristettyä paremmin eikä mahdollinen tuuli ota siihen niin voimakkaasti. Omissa siikakeloissani taitaa tällä hetkellä olla selkäsiimana Rapalan Finesseä paksuudella 0,28. Lisäksi tapsisiima tulisi vaihtaa aina kun siinä tuntuu pientäkin rispaantumista, se saattaa ratkaista isomussiian noston.



Tärppi-indikaattorit ovat siianonginnassa usein kulkusia, joko kaupasta ostettuja tai itse viriteltyjä. Kulkusen ääni on sen verran selkeä ettei hennointakaan tärppiä voi olla huomaamatta. Indikaattorina voi myös käyttää (mikäli ei pidä ylimääräisestä kilkatuksesta rannalla) esimerkiksi punaista muovisuikaletta vavan päässä kärjen värinän havainnoimisen helpottamiseksi. Tärpinilmaisimien käyttö on mielestäni suositeltavaa mikäli kalastaja on levittäytynyt rannalle siten että kaikkien vapojen yhtäaikainen ja jatkuva tarkkailu ei ole mahdollista. Yhtä kalaa väsytellessä toiseen vapaan ottaa usein toinen kala eikä tätä välttämättä väsytystäpinässä huomaisi ilman kulkusen kilinää.

Kannattaa suunnitella tarpeen mukaan mahdollisimman kevyiksi, raskas paino saattaa laahata pohjia myöten ja pohjatartutuksen riski kasvaa. Siianonginnassa käytetään yleisesti liukupainoja, kun tärppi havaitaan niin kalalle annetaan mahdollisimman nopeasti siimaa jottei se tuntisi vastusta matoa niellessään. Tyynenä tai vähätuulisena kevätpäivänä virtaamattomassa paikassa riittää 1-1,5 –unssinen paino, virtapaikassa tai reilulla tuulella tarpeen voi olla jopa 3-unssinen paino (1 unssi = 28 grammaa). Omasta pakistani löytyy reilu määrä painoja joka tilanteeseen, lyijymötikät eivät luonnollisestikaan maksa kovinkaan paljoa. Yleisemmin siianonginnassa käytetään bombette-painoja, ne ovatkin mielestäni helppoheittoisempia. Olen kuitenkin mieltynyt lyijypainoihin sen takia etteivät ne lähde liikkumaan virtauksen tai tuulesta johtuvan siiman liikkeen mukana pohjia pitkin.

Siianonginnan sivutuotteita


Mikäli aikoo käyttää ilmamatotekniikkaa on syytä muistaa käydä apteekin kautta ennen kalareissua. Apteekkarille kannattaa antaa anteeksi säälivä katse piikkiä ostaessa, itse sain mukaan oppaan ”pääse eroon huumeista”... Kalamiehellä on aina mukana puukko sekä pihdit niin niitä ei tarvitsekaan mainita erikseen. Koukku on huomattavasti helpompi kammeta irti siian kitalaesta pihdeillä kuin nakkisormilla. Varsinkin syöntipiikin aikaan koukun nopea saaminen takaisin veteen uudelleen syötitettynä saattaa olla elintärkeää. Kaikkia pientarvikkeita tulisi aina olla mukana myös ylimääräisenä reservissä, reissun päätös on todella katkera mikäli se on riippuvainen tapsisiiman loppumisesta.

Kevätkeleillä ulkona on yleensä sen verran viileää ettei kalamies tarvitse mitään sen erikoisempaa kalojen säilytykseen kuin muovipussin varjossa. Lämpötilan ollessa reilussa viidessä celsiuksessa tai vähän sen alle ongelmia kalojen säilyvyyden kanssa edes koko päivän kestävillä reissuilla ei ole ilmennyt. Mutta kukas sitä estää pitämästä mukana vaikka styroksilaatikkoa kylmäkalleilla sisustettuna. Varmasti tarpeellinen erityisesti lämpimämpinä päivinä.

Lumihanki takaa saaliin säilyvyyden


Jotkut perkaavat saaliin paikan päällä, jotkut eivät. Itse yleensä joustan tässä tilanteen mukaan, mikäli päivä on rauhallinen syönnin puolesta niin aikaa on kyllä riittämiin perata saalis. Kiireisinä päivinä ei tyypillisesti ehdi kuin tainnuttaa ja verestää kalat. Siian pohjaonginnassa jos missä on erityisesti syytä muistaa kohtuus, koukku on usein kiinni syvällä siian kurkussa tai jopa suolessa. Mistään C&R-kalastuksesta on turha puhuakaan siianonginnan yhteydessä, vaikkakin osa kaloista on vain leukapielestä kiinni. Sen varaan ei saa laskea.

Kalamiehillä on vakiintuneita käytäntöjä. Osa pitää niistä kiinni henkensä kaupalla eikä oikein suostu soveltamaan. Soveltaminen ja variointi olisi kuitenkin muistettava kalastuksessa, pienikin muutos toimissa tai käytännöissä saattaa aukaista saalishanat. Jos kahtena kelillisesti identtisenä ja vaikka peräkkäisenä päivänä syönti on aivan eri sfääreistä, kannattaa miettiä mikä on kuitenkin muuttunut. Ehkä tuulensuunta on muuttunut, yöllä on voinut sataa tai on voinut tuulla todella rankasti. Siiat ovat saattaneet vaikkapa veden sameudesta johtuen ruokailemaan keskimäärin kahta metriä matalempiin vesiin tai vaikka kymmenmetriseen lähimonttuun. Kova tuuli on voinut pöllyyttää pohjaa siten että siiat eivät syökään enää pohjasta vaan pohjasta nousseita pieneliöitä puolen metrin korkeudella pohjasta. Varmoja sääntöjä edellä mainittuihin tilanteisiin ei oikein voi tehdä, kalamiehen on käytettävä mielikuvitustaan ja päättelykykyä. Tämä helpottuu sen mukaan mitä enemmän kokemusta kerttyy ja toisaalta sen mukaan kuinka hyvin tekee taustatyötä.

Internetin helppokäyttöisyys ja saatavuus ajaa myös kalamiehet tarinoimaan saaliistaan eri foorumeille ja palstoille. Tämän kanssa kannattaa kuitenkin olla melko varovainen, palaute huippusaaliista ei välttämättä ole kovin mairitteleva. Kalamiehet ovat kateellisia... Itse pyrin olemaan varovainen kirjoituksissani sekä kuvissa, en halua rauhallisen paikan muuttuvan tunnetuksi sen takia että jossain saaliskuvassa taustalla olisikin näkynyt jokin tunnistettava paikka. Yritetään muistaa korrektius sekä kohteliaisuus netissä.

Hyvä keino varmistaa kalareissun onnistuminen (tai ainakin välttää epäonnistuminen välineiden suhteen) on käyttää yksinkertaista muistilistaa. Kirjoita ylös kaikki ne asiat, varusteet ja pientarvikkeet mitä siianongintaretkellä voisi ikinä tarvita ja huolehdi siitä että ne ovat pakattuna reppuun jo ennakkoon. Oma muistilistani on seuraavanlainen:
-   eväät
-   syötit (hengissä ja riittävä määrä)
-   auto (bensaa tankissa)
-   keli (rankkasateella jää reissu väliin)
-   pientarvikkeet (koukut, tapsisiimat, injektioneula, painoja, tärpinilmaisimia, pihdit, puukko, kamera)
-   virvelit (vavat ja vaparenkaat)
-   kelat (öljytty & siima kunnossa, jarru toimii)
-   varustus on kelin mukainen
-   luvat
-   ensiapupakkaus (ehkä vähän turha mutta onpahan kuitenkin)
-   muovipusseja
-   aurinkolasit
-   tapsit valmiina (senkun sitoo vain liukupainoviritykseen rannassa)
-   varatapseja

Reissun jälkeinen huolto helpottaa huomattavasti seuraavalle lähtemistä, valmistelut sujuvat nopeammin. Jos vain paluun jälkeen on suinkin aikaa, seurailen tämmöistä muistilistaa;
-   saaliin jatkokäsittely
-   madot säilöön jääkaappiin
-   välinehuolto (vavat, kelat, koukut)
-   pientarvikkeiden täydennys
-   kaikki kosteudelle altis pois repusta ja haalarin taskuista
-   siimojen tarkistus (tapsit sekä selkäsiima)

Hektisen kymmenminuuttisen tulos


Siianonginta on enemmän ehkä harkitsevan ja rauhallisen kalamiehen laji, rannalla on usein tuntien taukoja tärppien välillä aikaa ihmetellä luontoa ja ympäristöä tai vaikka sitä että miksei syö. Itse hurahdin lajiin täysin sen leppoisan luonteen ja toisaalta tehokkuuden takia, oikealla paikalla oikeaan aikaan haalarit höyryävät hiestä kun saa juosta rannan ja saalispussin väliä sekä syötittää uudestaan ja kaivaa koukkuja siikojen kitalaista... Hektisinä hetkinä ei useinkaan ehdi pitämään kuin yhtä vapaa kerrallaan pyynnissä, parvikalana siikoja voi tulla liukuhihnalta.

-Perca

14
Pyydyskalastus / Isompia haukia koukuilla
« : Joulukuu 19, 2008, 07:54:55  »
Vuosien varrella on tullut nostettua avannosta melkoisen monta pyydyshaukea, muutama on tainnut jäädä avannon huonommallekin puolelle. Olen kalastanut pääasiassa kaislikoiden tuntumasta mutta tehnyt myös satunnaisia pistoja laajemmille selkävesille ja matalikoiden reunoille. Haukien koko ei ole paikasta kiinni, avovesiaikaan nousee aina silloin tällöin kolmosia ja jopa vitosia, onpa naapuri verkottanut 11-kiloisenkin.. Henkilökohtaisena piikkinä lihassa on haukien koko, yli kaksikiloinen on jo mainittavan kokoinen vaikka mahdollisuudet jopa tuplasti tuon kokoisiin ovat sangen realistiset.

Lajin gurut nostelevat vähäisellä koukkumäärällä isoja haukia, eikä seassa ole juurikaan pieniä. He tietävät alueet missä isomukset syövät ja liikkuvat talvisin, eivätkä ne paikat todellakaan ole siellä missä minä koukkuja pääasiassa liotan. Onko foorumilla alan asiantuntijaa tai edes kokeneempaa kalamiestä joka voisi antaa vinkkejä että mihin suuntaan kannattaisi lähteä liikahtamaan, kasvattaa koukkujen määrää ja lähteä haravoimaan erilaisia paikkoja umpimähkään vai kenties keskittää pyydyksiä tietyntyyppisiin paikkoihin? Haukien liike muuttuu toki huomattavasti talven aikana ja itse painotan pyyntiä loppukevääseen milloin päivät ovat pisimmillään ja hauet alkavat liikkua lähempänä rantoja kutua edeltävänä aikana.

-Perca

15
Keskustelua Kalapedian artikkeleista / Vapaa keskustelu kolumneista
« : Marraskuu 20, 2008, 14:39:22  »
Tarkoitettu valmiiden kolumnien rakentavaan arvosteluun sekä palautteeseen kirjoittajille. Ideointia uusista artikkeleista sekä toivomuksia aihepiireistä. Ei ole olemassakaan tyhmiä kysymyksiä tai toiveita, tänne vaan rohkeasti ilmoitusta jos nuori kalastaja toivoo selkeää perustekstiä vaikka vain mato-onginnasta. Ideanahan on pitää itse artikkelin kanssa samassa olevat viestit & kommentit mahdollisimman korkeatasoisina.

Itselläni olisi tällä hetkellä työn alla (kappalejaotusvaiheessa / sisältö kehiteltynä) artikkeli merisiian pohjaonginnasta keväällä. Onko ehdotuksia / ajatuksia aiheeseen liittyen?

-Perca

16
Kaikkea kalastuksesta / Saaliskalan suolaus
« : Toukokuu 29, 2008, 00:44:55  »
Koin tuossa päivänä eräänä ahaa-elämyksen avatessani sanomalehtikääröä jääkaapista, minkä olin edeltävänä iltana verhonnut kirjolohifileeseen. Kirjolohen pinnalle ripottelemani reilu määrä karkeaa merisuolaa oli imeytynyt fileeseen täysin. Tämän fileen olin siis suolannut alle tunnin päästä kalan kuolemasta. Vajaa viikko takaperin tästä olin samassa tilanteessa, availin suolatun fileen sisältävää sanomalehtipakettia. Sama määrä karkeaa merisuolaa ei ollut imeytynyt kuin heikosti tai olemattomasti. Tämä file oli suolattu noin 8 tuntia kalan kuolemasta.

Soluhan elää vielä jonkin aikaa vielä senkin jälkeen kun yksilön hermostollinen toiminta on loppunut. Edellisestä voisi siis vetää johtopäätöksen että jälkimmäisen fileen solukko oli jo suurimmaksi osaksi kuollut, eikä imenyt suolaa läheskään yhtä tehokkaasti kuin vielä elossa oleva solukko. Uskoisin suolan imeytyvän jälkimmäiseen fileeseen lähes yhtä hyvin kuin ensimmäiseenkin, mutta se vaan taitaa vaatia huomattavasti pidemmän ajan.

Koska kalan suolaus on herkkää puuhaa, kannattaa olla tarkkana suolamäärän kanssa, ja huomioida ennenkaikkea se kuinka kauan suolattava kala on ollut kuolleena. Myös suolautumislämpötila taitaa vaikuttaa asiaan, mitä kylmempi on sen hitaampia reaktiot ovat.

-Perca

17
Onginta / Ilmamatotekniikka
« : Huhtikuu 23, 2008, 16:31:23  »
Tämä ei taida olla ihan uusi keksintö, mutta todella harvojen käytössä. Keksin sen tänä keväänä, projektina oli siianonginta ja ongelmana runsas määrä levää&kasvustoa pelipaikoilla pohjassa. Siian on vaikea löytää ruokaa parisenttisen levämössön seasta. Mato pitäisi saada nostettua pohjasta siian näköpiiriin. Styroksipala saattaisi heikentää ottia selkeästi erottuvana ja erilaiset kohoviritelmät ovat melko vaikeita toteuttaa. Niinpä marssin apteekkiin ja ostin muutaman injektioneulan (Sain mukaan vihaisen katseen ja eroon huumeista -oppaan  :-D). Kun koukun kiinnittää varovaisesti toiseen päähän, suurin osa madosta jää ehjäksi. Neula vetäistään sitten täyteen ilmaa ja sitä ruiskutetaan varovaisesti matoon. Mato muuttuu kelluvaksi jo pienestä määrästä.

Tämä innovaatio nosti keskimääräistä siikasaalista tänä keväänä kolmesta siiasta seitsemään siikaan. Joku voi kyseenalaistaa tämän eettisyyden, mutta mielestäni vähän perusteettomasti. Puhtailla rannoilla tämän tekniikan käytölle ei ole suoranaista tarvetta, mutta onpahan jokaisella tämän lukeneelle taass yksi uusi niksi varastossa  :-)

-Perca

18
Nyt jo pitkään suunniteltu reissu on takana, vaikkei kalaa tullut niin itse ainakin viihdyin  :-) Kerron taas tarinaa omasta näkökulmastani, tänne voisi sitten muutkin reissussa olleet kirjoitella omia näkemyksiään ja kokemuksiaan..?

Normiraaka herätys 04:00 , kahvin keitto, kamat niskaan ja pihalle, missä Janxu jo odottelikin. Ajeltiin sitten hakemaan Siilinki Tuusulasta, ja normaalia aamuväsymystä potevina yritettiin herätä ennen Lahdesjärveä. Porukka kerääntyikin nopeasti kasaan ABC:llä, ja huomenentoivotusten jälkeen siirryttiin autoon. Janxun autoon hyppäsi kyytiin vielä meikäläisen eno, käytetään nimimerkkiä Eno, vaikkei ole tänne rekisteröitynytkään. Aamu alkoi sarastaa kirkkaana ja taivaalla leijui vain muutama pilvenhattara, mitkä kyllä hävisivät nopeasti kun järvelle päästiin. Aurinko oli jo melkein puunlatvojen yläpuolella kun kaikkien autokuntien keskuudessa pidettiin sitten lyhyt taktiikkapalaveri Eräjärven rannalla. Ja sitten kalalle!

Matkassa oli käsittääkseni vain viisi jo aikaisemmin Eräjärvellä pilkkinyttä: Minä, Aatami, Kalle, Jarmoankka ja Sami552. Noin puolet porukasta siirtyi Kallen johdolla lahden toiselle puolelle, me loput valuimme erään ison saaren ja mantereen väliseen salmeen, mistä oli edellisellä viikolla tullut hyviäkin ahvenia. Pilkit laskettiin veteen, ja pahin käsien tärinä alkoi olla ohi. Itse aloittelin nelisenttisellä nautiluksella ja 10-koon yksihaaralla höystettynä kärpäsentoukilla. Ei aikaakaan, kun Siilingin suunnasta alkoi kuulua jarrun ääntä ja kalan väsyttelyn ääniä. Väsyttelyn jälkeen avannosta nousi vajaa nelikymmensenttinen kuha! Me muut aloimme silmät suurina keskittyä omaan tekemiseen.. Taskupeilejä alkoi nousta harvakseltaan, mutta tavoitellummat kalat olivat tiukassa. Sain sitten parinsadan gramman ahvenen, ja pian sen jälkeen tuplasti isomman papukaijatasurilla. Sivusilmällä näin kuinka Jarmoankka otti siinä kanssa jotain ahveneen viittaavaa.

Sitten rauhoittui, osa keskittyi vielä paikalta liuenneisiin ahveniin ja osa nyppi taskupeilejä. Kallen ja Aatamin kanssa soiteltiin tilannetta muualta järveltä, hiljaista tuntui olevan. Satuin sitten katsomaan Himopilkkijän suuntaan samassa salmessa, jumalaut sillä oli pakin vieressä puolikkaan hevosen kokoinen hauki sätkimässä! Myhäili vain ja totesi että morriin otti.. Sitten alkoi haukisyönti. Ainakin parit siimat menivät poikki, Kalle ilmoitteli omasta hauestaan vähän kauempaa ja Jarmoankka katkoi iskukoukkusiimat. Eno sitten pyörähti paikalle leveä hymy kasvoillaan ja vilautti puolen kilon mörssäriahventa pakissaan.. oli ollut päivän ensimmäinen, usko järveen oli siis kova. Käveltiin Enon kanssa sitten ihan lahden luoteiskulmaan, missä oli jyrkkä rinne. Hiljaista piteli, mutta keli oli aivan upea helmikuun päiväksi! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, lämpöä oli +3 eikä tuulikaan käynyt luoteiskulmassa. Sitten oli evästauon ja tarinoinnin aika!

Nuotion jälkeen suunnistettiin Himopilkkijän kanssa samaiseen salmeen mistä oli aloitettu, tosin enemmän saaren läheisyyteen missä oli vettä alle kaksi metriä. Siinä taisikin olla koko foorumiporukan kiihkein ahvensyönti, nostelin 4 pikkuahventa peräperään. Muuten oli kuin ammeessa olisi pilkkinyt.. Keskellä selkää oli sitten vanha veteraani, ja Kallen kuvauksen mukaan "ahvenet olivat hauen kokoisia" mitä se oli siinä kiskonut jäälle. Sinne siis perskärpäseksi  :-) No ei ihan, kävin kyllä varovaisesti kyselemässä ottipeliä. Mormuskalla oli saanut pohjan tuntumasta. Yhden paremman ahvenen sain sitten siitä punaisella morrilla, mutta muut tärpit olivatkin sitten erilajisten taskupeilien aiheuttamia. Loppuaika menikin ympäri selkää harhaillessa ja muiden tärppejä tiedustellessa.

Punnituksessa ei paljoa juhlittu, tässä kuitenkin palkitut tulokset:

Isoin ahven: 510g - Eno
Isoimmat 3 ahventa: 750g - Eno
Isoin hauki: 890g - Himopilkkijä
Kuha: 560g - Siilinki
Isoin kokonaissaalis: 3150 - Aake -SK-

Kiitokset reissusta kaikille!

-Perca

19
Kalassa.netin Pirkanmaan pilkkimiittiin 6.1. osallistuivat foorumin nimimerkit Aatami, Kalle ja Perca.

Kerron tarinaa nyt omasta näkökulmastani, toivottavasti Aatamin ja Kallen versiot ilmestyvät tänne aikanaan  8-)

Herätys 05:30
Melko raaka herätys aamutuimaan, mutta nousta piti kun pilkille oli niin kova polte. Matka Tampereelle sujui sen kummemmitta kommelluksitta, ja tapaaminen muun porukan kanssa oli läheisen ABC:n pihassa 07:45. Hyvät huomenet toivoteltiin ja käytiin hakemassa aamukahvit ja eväät huoltoasemalta. Aamuhämärässä matka Eräjärvelle taittui rentoa läppää heittäessä ja jutustellessa.

Pilkillä 08:30
Hyppy pilkkihaalariin rannassa ja olennainen matopurkin mukanaolon varmistus. Kairat selkään ja painuimme porukalla melkein keskelle järveä, vettä aloituspenkalla oli kolmesta viiteen metriä.



Taktiikoista
Tavoitekala reissulla oli ahven, ja nimenomaan iso sellainen. Aatami muisteli edellisen reissunsa yli puolikiloisia raitapaitoja, joidenka ei ollut tarvinnut maata yksin saalispussissa. Kavereina oli useita 300-500 gramman kaloja. Keskitalvi kun oli, päätin taktikoida ja tavoitella mahdollisimman montaa lajia samaan aikaan. Laitoin siiman päähän nautiluksen tapsilla, tapsin päässä killui numeron 10 kolmihaarakoukku höystettynä lukuisilla kärpäsentoukilla. Aatamilla ja Kallella oli kummallakin erilaisia tasapainoja, joihin edellisillä reissuilla oli tärähdellyt juuri niitä tavoittelemiamme jättiahvenia.

Kalahavaintoja
Vähän ennen yhdeksää vavassa alkoi tuntua melko tutunoloista nypläystä. Seurailin tilannetta, ja tempaisin reilun vastaiskun nykyyn. Luulin vastustajan olevan tavallinen pikkuahven, missä erehdyin melkoisesti. Vastaiskun jälkeen siima ei nimittäin liikahtanut kovinkaan merkittävästi ylöspäin. Silmät suurentuneina ja melkoinen määrä adrenaliinia veressä kiskoin siimaa ylöspäin. Kala suoritti kuitenkin valitettavan pikadieetin matkalla, ja nousi avannosta noin 150-grammaisen lahnan muodossa. Hyvin muuten pistää vastaan kun kääntää kylkensä nostosuuntaan. Pienempiä lahnoja tuntui olevan paikalla, niillä oli tosin melkoisia vaikeuksia saada isoa kolmihaaraa suuhunsa. En kuitenkaan vaihtanut koukkua pienempään merkittävän ahven-, hauki- ja kuhavaaran takia. Ehkä aiheestakin.

Kuparinen oli rikki, ja keskityin lähinnä järven päällä lentelevien harakoiden seurailuun. Nautilus pysähtyi kesken liu´un, ja siiman päässä tuntui pientä nypläystä. Riuhtaisin vastaiskun, ja siima vingahti tuskastuneena isomman kalan merkiksi. Ensimmäisten potkujen jälkeen selvisi, että kyseessä saattoi olla melkoisen tukeva vastustaja verrattuna näihin pikkulahnoihin. Keskittyneen väsyttelyn jälkeen avannon alapuolelle ilmestyi vajaan kilon painoinen hauki koukku suupielessään. Kalle ja Aatami olivat tulleet seurailemaan tilannetta, ja se kuuluisa tilastohauki nousi jään päälle hallitulla nostolla kiduksista. Leveä hymy suupielissä nostin hauen saalispussiin ja reppuun.

Jäällä puhalsi aamusta asti melkoinen tuuli, ja sen merkitys korostui päivän mittaan kun kovin pilkki-into oli laantunut. Nakit ja varpaat olivat vuorotellen jäässä, ja niitä sai nykyttelyn lomassa hyppiä lämpimiksi.

Siirryimme puolisen kilometriä ylöspäin, noin neljän metrin syvyiseen rinteeseen. Nostelin pikkulahnoja silloin tällöin, ja Aatamikin oli saanut kuparisen rikki reilusti satagrammaisella affenalla. Havahduin Kallen karjaisuun, että nyt olisi vähän reilumpi kala kiinni tasurissa. Tasaisen varmasti Kalle kiskaisi jäälle hieman omaani pienemmän  :wink: hauen. Kymmenen minuutin kuluttua Kalle karjaisi seuraavalla reiällä taas kalan merkiksi, mutta tämä pääsi karkuun pikaisen vastaiskun jälkeen. Mutta jo minuutissa todennäköisesti sama kala potki avannon alla hymyilevän Kallen siiman päässä. Menin apuun, ja nostin varmalla kidusotteella vajaan kilon painoisen vihertuubin jään paremmalle puolelle. Hieman isompi kuin omani  8-).

Mutta missä olivat ahvenet? Aatami nosteli harvakseltaan satagrammaisia, muttei varsinaisesta syönnistä ollut tietoakaan. Kiertelimme järvenlahtea etsien kalaa, mutta melko turhaan. Pikkulahnoja tuntui nousevan joka avannosta aina muutama.

Päivän loppupuolella olimme melko lähellä autorantaa, kun pikkuahvenia alkoi nousta pystypilkillä. Missä pieniä, siellä isompia syömässä niitä  :-D. Kalle karkuutti pari tukevaa tärppiä, kuten myös Aatami. Kala ei valitettavasti ollut kovin aktiivisella otilla, ja kärpäsentoukallinen pystypilkki oli oikea valinta päivään. Kalaa nousi tasaiseen tahtiin, vaikka olikin vääränlajista. Kalle löysi hyvän reiän, mistä nousi kunnon ahvenia ja pikkuinen hauki tasurilla. Nostelin vielä viimeiset lahnat, ja sitten oli yhteenvedon aika.



Ja loppukuvassa vielä koko iskujoukko haukisaaliin kanssa. Allekirjoittanut löytyy tuon puolikkaan supikoiran alta  8-)



Tulokset:

Isoin kala

Kalle: Hauki 880 - 52cm
Perca: Hauki 795 - 51cm
Kalle: Hauki 690 - 50cm
Kalle: Hauki ~250g
haukien painoerot johtuivat syönnöksestä ja mädin määrästä

Kokonaissaalis:

Perca: 2105 (sekakalat) ja 795 hauki = 2900
Kalle: Hauet 880+690+250+muutama ahven = 2100
Aatami: 7 ahventa 100-150g = 850

+ iso määrä hyviä tärppejä kaikilla

Kiitokset hyvästä reissusta Aatamille ja Kallelle!!

-Perca

20
Kaikkea kalastuksesta / Jättihauen C&R turhaa?
« : Joulukuu 15, 2007, 17:23:55  »
Erkki Halme: Kalamiesten niksikirja
WSOY 1955 Porvoossa
Lainaus sivulta 89:

"Koska on tunnettua, että harvoin yli 3kg painavan haen mäti edes hedelmöittyy ja kehittyy poikasiksi, ei niin suuri hauki enää siltäkään kannalta ole hyödyksi."

Hämmentävä kommentti. Yleinen käsitys taistelee tuota vastaan, mutta mieleen hiipii väkisinkin ajatus että tuossa voisi olla jotain perää. Olen itse käsittänyt asian siten, että vanhemmiten haukien lisääntymiskyky heikkenee ympäristömyrkkyjen takia, mutta että näin? Ovatko miehet ennenvanhaan tienneet joka tapauksessa paremmin? Miten muut ajattelevat asiaa?

-Perca

21
Kaikkea kalastuksesta / Projekti: Oma kalajärvi
« : Marraskuu 23, 2007, 15:17:13  »
Tässä vuosien aikana on tullut kalasteltua kaikenlaisissa paikoissa, vaihtelevalla menestyksellä  :wink:. Hauen ja kuhan perässä mökkijärvellä, kirjolohta jahtaamassa storträskillä ja jalokaloja pohjoisessa. Mutta olisiko mahdollista yhdistää nämä kaikki samojen rantojen sisään? Ajatus omasta kalajärvestä on kypsynyt hiljalleen.. Suvun mailla on lampi, jota saisi todennäköisesti käyttää tarkoitukseen.



1. Lampi tänään

Yleisilme
Lampeen laskeva puro tuo ravinteita ja pitää puron edustan sulana pitkälle talveen ja se on ensimmäisenä auki keväällä. Matala pää on haukien temmellyskenttä, keskisyvyyden ollessa noin kaksi metriä. Järviruokojen (vihreä) lisäksi matalassa päässä kasvaa lumpeita ja ahvenvitaa. Jyrkän kallion alla on lammen syvin kohta, 9 metriä, koko lammen keskisyvyyden ollessa noin neljä metriä. Pohja on Etelä-Savolaiseen tyyliin mutapohja höystettynä erikokoisilla uppotukeilla. Vesi on melko kirkasta, huonoissakin olosuhteissa pohjaan näkee kahdesta metristä, huippukelillä kolmesta. Happikatoa ei ole ollut havaittavissa, lammessa ei ole niin paljoa kaloja ja se on suhteellisen syvä.

Kalasto
Lammesta on tiettävästi saatu seuraavia lajeja: hauki, ahven, lahna, särki, kiiski, ruutana, made. Lammen koko rajoittaa kalojen kasvua, isoin hauki historiassa on ollut viisikiloinen.

Suunnittelua, haaveilua

Kalasto

Kirjolohi: Hyvä yleiskala, elää jokseenkin paikassa kuin paikassa. Vaikka haukia onkin, ne eivät harventaisi ainakaan kovin raskaalla kädellä kiloisia istareita. Kirjot todennäköisesti oppisivat nopeasti luonnonravinnolle ruokinnan puutteessa.

Ankerias: Näitä piruja on kuulemma vaikea saada ostettua, mutta supervahvana taistelijana ankerias toisi mukavan lisän syksyn kalasteluun. Lammessa on tarpeeksi piilopaikkoja ankeriaille.

Karppi: Kovinkaan moni ei välttämättä selviäisi hengissä istutettaessa satoja kaloja, mutta parikymmentä kilon-parin painoista istaria maksaisivat itsensä takaisin kymppikiloisina jölleinä  :-).

Taimen: Samassa mielessä kuin kirrejä. Mietin vain istaritaimenten sopeutumis&selviytymiskykyä lammessa? Kesällä lammen vesi saattaa myös lämmetä pohjia myöten, heikentääköhän se kalojen selviämisprosenttia?

Toutain: En ole koskaan kuullut istaritoutaimista, mutta miksei  :lol: ? Kovana taistelijana se sopisi lampeen hyvin.

Tässä joitain lajiehdotuksia, mitä muut ovat mieltä, mitä itse ehdottaisitte? Perustelujen kanssa, kiitos  8-) !

Sekalaisia kysymyksiä:
- Kannattaako järvestä yrittää kalastaa ylimääräisiä petokaloja pois? Entä muita kaloja?
- Jos jollakulla on tietoa istareiden hinnoista tai mistä kannattaa kysellä, laita ihmeessä viestiä  :lol:
- Voivatko istutukset vaarantaa järven ekosysteemiä ja/tai tasapainoa?
- Onko lampi liian pieni/matala projektille?
- Voinko vetää lammen ympäri piikkilanka-aidan varustettuna "pääsy kielletty - yksityisalue" -kylteillä?

Olisihan se hienoa, kun voisi lähteä kalaan järvelle, missä on varmasti tavoittelemisen arvoista kalaa. Ei tarvitsisi ajaa satoja kilometrejä eri lajien perässä kohteisiin, missä joutuu kuitenkin kalastelemaan kyynärpäätuntumalla seuraavaan. Tämä on vielä suunnittelu&spekulointiasteella koko projekti, mutta ehkä jonain päivänä..

Mielipiteitä, kommentteja, parannusehdotuksia  :-) ?

-Perca

22
Johdanto
Tässä tekstissä aion kertoa perhokalastuskokemuksistani vantaankoskella. Olen käynyt siellä monen vuoden ajan, vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen todella oppinut kirjolohen perhokalastusta. Jokaisella joella on ominaispiirteensä, mitä kerran tai kaksi paikan päällä käynyt kalastaja ei huomaa. Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa noviisejakin pääsemään kalan makuun.

Vantaankoski&vesi
Sijaitsee Vantaalla, kehä 3:n kupeessa. Vesi on kirkkaimmillaan talvella (jos jäiden välissä on sulaa vettä missä perhoa uittaa) ja kesällä kevättulvien laskettua. Kirkkaus ei ole edellytys kalansaannille, se toki helpottaa sitä ja tekee kalastuksesta miellyttävämpää. Kalalle kannattaa suunnata näkyvyyden ollessa 20cm tai enemmän. Lyhyetkin kuurot sameuttavat aina vettä jossain määrin huuhtomalla mutaa jokeen yläjuoksun ojista ja pelloilta. Kannattaa kuitenkin huomioida muutoksien positiivinen vaikutus, vedenpinnan pieni nousu ja sen koventuneen virtauksen mukana tuoma ravinto saa vanhemmatkin (lue. isommat) kalat aktivoitumaan ja ottamaan herkemmin.
Kalasto
Tavoitelluin ja tavallisin saalis on kirjolohi. Pyyntikokoinen istaritaimen on melko harvinainen saalis Vantaankoskella, muttei kuitenkaan aivan tavaton. Keväällä, touko-kesäkuun vaihteessa ahvenet parveentuvat sankoin joukoin vantaankosken loppuliukuun. Viime keväänä joukossa oli myös vauraampia, monen sadan gramman kaloja. Sattumakaloina koukkuun saattaa tarttua särkikaloja, haukia ja myöhemmin syksyllä nousukaloja. Kerran olen jutellut kalamiehen kanssa joka koukutti loppuliu´usta nelikiloisen karpin rintaevän alta..

Välineet
AFTM 5-7 sopii hyvin kevyeen kalasteluun. Kaveri osti tosin 4-luokan kepin todelliseen nautiskeluun. Harjaantumattomammille suosittelen 6-luokkaista. Itsellänikin on 6-luokkainen Visionin 3zone, mikä on ajanut asiaansa mainiosti. Peruke saa olla melko paksu, olen käyttänyt 0.25-0.30 monofiliä, sillä istarikirjo ei kiinnitä perukkeeseen huomiota juuri lainkaan. Seassa on lisäksi isojakin kaloja, joten on ihan turha lähteä kalaan ohuilla piuhoilla. Veden sameus auttaa kalastajaa, tarkemman kalan on vaikeampi havaita peruketta sameassa vedessä.

Liitseistä kannattaa tehdä yksinkertaisia (edullisia), sillä hävikki voi olla melkoinen.. Yleisimmin olen sitonut liitsejä 6-koukkuun, kuulapäällä. Kuulapää tekee perhosta siistimmän ja auttaa upotuksessa. Marabow on aina edullinen raaka-aine, honkkarin pussillisesta vääntä monta kymmentä liitsiä.

Edullinen ja toimiva liitsiresepti
- Koukku: 6-koon streamerkoukku
- Pujotetaan kuulapää koukkuun, itse olen käyttänyt 5,5mm:stä
- Sidotaan pyrstö: marabow:ta, väri oman maun mukaan
- Sidotaan runko: Cactuschenilleä, väri oman maun mukaan



Kalastustyylit- ja tekniikat
Yhdelläkin liitsillä pärjää, mutta olen yleensä käyttänyt kahta, toista sivuperukkeessa. Kirjot saattavat olla hyvinkin valikoivia värin suhteen, ja kaksi eriväristä liitsiä parantavat mahdollisuuksia tärppiin huomattavasti. Perhohävikki kasvaa, mutta sen korvaa kasvanut tärppimäärä. Liitsien pääväreistä mainittakoon pinkki, oranssi, valkoinen kaikkine kombinaatioineen. Unohtamatta mustaa, mikä on usein todellinen ässäväri kuumana kesäiltana. Muitakin perhotyyppejä kannattaa kokeilla kirkkaalla (näkyvyys +50cm) vedellä, kirkkaat liitsit ovat kuitenkin varmimpia sameassa vedessä.

Painotus on elintärkeää kalojen saamisen kannalta. Mitä lähempänä pohjaa, missä kalat oleilevat, perhot kulkevat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saa tärpin. Normaalit onkihaulit ovat edullisia ja sopivan kokoisia, suosittelen niitä lämpimästi. Seuraavissa kalastustyyleissä tukeva painotus on oletusarvo, en mainosta sitä enempää.


Larvastustyyli:
Kuulapäistä (tai useampia) liitsiä uitetaan virran mukana, välillä nykien ja välillä pohjasta nostellen. Liitseihin pitää pitää hyvä tuntuma koko ajan, useimmat tärpit ovat melko varovaisia. Larvastustyyliä kannattaa käyttää hieman sameammassa vedessä ja miedossa virrassa. Tyyli sopii myös tarkkuuskalastukseen, esim. kivenvierusten koluamiseen ja monttujen tarkkaan haravointiin.
+ Runsaasti tärppejä
+ Hyvin helppoa
- Tärppien havaitseminen vaikeaa
- Kauempana olevien paikkojen ronkkiminen on vaikeaa

Viistätystyyli
Tukevasti painotetut liitsit heitetään sivuvirtaan, niitä ohjaillaan halutulla tavalla ja nopeudella. Kirjon naaman eteen nopeasti ilmestyvä liitsi voi aiheuttaa vihaisen tärpin. Jos kirre ei ehdi ensimmäiseen liitsiin, toinen tulee heti jäljessä. Sameammalla vedellä tärpit saattavat jäädä harvoiksi. Sopii kirkkaaseen veteen, kalastajan ei tarvitse kahlata kovinkaan lähelle kaloja. Kannattaa kokeilla matalammissa kohdissa, tällä tekniikalla perhot eivät kulje aivan pohjan tuntumassa.
+ Superhelppoa
+ Paikat saa kalastettua tehokkaasti myös hieman kauempaa
- Tärppejä harvakseltaan
- Perhohävikki

Streamertyyli (ei mitään tekemistä oikeiden streamereiden kanssa)
Kaikista haastavin tyyli. Kalastaja tavoittelee tiettyä paikkaa tai kalaa, jota hän tavoittelee kahlaamalla paikan yläpuolelle. Yläpuolelta kalastaja voi sitten rauhassa uitella ja pompottaa liitsejä oletetun kalan edessä. Tämä tyyli antaa kalalle aikaa ottaa, ja yleensä se ottaa. Perhoa voi myös uittaa virrassa paikoillaan tehden samalla poikittaisliikettä oletetun kalan päällä/edessä. Tällä tyylillä saadaan kaikista tuimimmat tärpit. Tyyli sopii sekä sameaan että kirkkaaseen veteen.
+ Selkeät, vahvat tärpit
+ Tietyn hotspotin saa kalastettua hyvinkin tarkasti
- Streamertyylin käyttö on harvinaista paikkojen vähyyden takia
- Kahlaaminen saattaa aiheuttaa kastumisen korkealla vedellä

Paikat

Yleiskartta Vantaankosken alueesta.


1. Kehä3:n pooli
Syvä ja vaikeasti kalastettava monttu. Toisaalta jos olet todella ison istarivanhuksen perässä, Kehä3:n pooli on oikea valinta. Enemmän virvelikalastajien aluetta, mutta itsekin olen saanut tuolta isoimman perhokirjoni.

2. Muuri
Muuri on rakennettu saarelle, mikä on keskellä Vantaankoskea. Viilatehtaalta (yleiskuvan vasemmassa reunassa, numeron 3 vasemmalla puolella) pääsee yleensä muurille lankkua pitkin. Muurissa siis on noin 3 metrin väli, mistä vesi pääsee virtaamaan. Tämän virran sekä ylä- että alapuolella on huippuhyvät ottispotit. Muurin ei-villatehtaan-päässä vesi ryöpsähtää samalla tavoin kuin villatehtaan päässä. Tämä paikka ei kuitenkaan ole kalastettavissa järkevästi superkovan virtauksen ja järkälemäisten kivien takia.



Punaiset täplät ovat ottispotteja.

3. Muurin monttu
Muurin monttu on myyttinen paikka. Monet kiroavat sen alimpaan helevettiin, toiset ajavat matkojen päästä vain päästäkseen kalastamaan muurin monttua. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta ykkösottipaikka on kovan virran reuna. Tämä kova virta saa alkunsa edellä mainitusta kolmen metrin aukosta muurissa  :-). Montun pohjassa on kuoppia, missä isompikin mörkö saattaa löhötä. Pohjalla on myös valitettavasti silloin tällöin erinäistä irtoromua. Allekirjoittanut on saanut kyseisestä montusta television (!) perholla.

4. Mutka
Matala ja hiekkapohjainen paikka, mistä kalaa nousee usein kuin köyttä. Tämä kalaköysi tosin edellyttää istutuksia. Lähes aina tankkiauto pyörähtää mutkan kautta, mihin se armeliaasti kippaa monta kymmentä toinen toistaan pulskempaa kirjolohta.



5. Kuninkaan lohen sillan alus
Monen kalastajan päiväuni, toisten painajainen. Mutkaan istutetut kalat valuvat yleensä päivässä tai parissa sillan alle. Sillan alla on isoja kiviä ja yksi todella syvä monttu, mistä on syksyisin saatu tuimia nousukalatärppejä. Kun tuurit ja olosuhteet ovat kohdallaan, sillan alta voi saada viisikin kirjolohta lyhyeen aikaan.

6. Loppuliuku
Loppuliuku laskee Vantaankosken suvantoon, mikä on Kehä3:n poolin tavoin todellisten jättikalojen pesäpaikka. Varsinkin iltaisin suuret kirjolohet nousevat loppuliukuun syömään. Loppuliu´ssa on kiviä, juurakoita ja muuta vantikselle ominaista romua, mitkä syövät perhoja. Kalojen koko paikkaa perhomenekkiä aika kivasti  8-). Loppuliu´un yläosassa on suuria kiviä, minkä koloja monikaan kalastaja ei ymmärrä koluta läpi. Niistä saa usein tärppejä huolellisella uittelulla.

7. Mustakosken niska
Kirjot tulevat suvannosta syönnökselle myös Mustakosken niskalle. Sieltä olen saanut isoimman taimeneni, mikä vanhuuttaan oli kasvattanut itselleen kunnolliset ja ehjät evät (harvinainen ilmiö  :-o). Mustakosken niskalla on paljon suuria vedenalaisia kiviä, minkä takusia on helpointa kalastella kirkkaalla vedellä.

8. Mustakosken suvanto
Paikoin äärimmäisen syvä ja rauhallisesti virtaava pätkä. Syvimmistä kohdista saa isoimmat tärpit, ne ovat vain valitettavasti melko vaikeasti kalastettavissa. Niskalla, ennen varsinaista Mustakoskea, on useasti kirjo tai parikin asennossa ja valmiina ottamaan. Suvannon pohja on melko puhdas keskeltä ja suurimmasta osasta reunoja. Paikka (punainen täplä), mihin kivirappuset laskeutuvat, on hyvin syvä ja sen pohjalla on paljon risuja. Niitä pitää varoa, vaikka tästä paikasta saakin kaikkein useimmin tärpin.



Muuta:
- Tilastojen  :-) valossa kaikista parasta aikaa vantiksella on 20.5.-5.6. Tuohon haarukkaan jos sovittaa kalamatkansa, kalaa voi teoriassa tullakin  8-).
- Pääuoman (muurin monttu, mutka) itäpuolella kulkee pienempi uoma. Se on matala ja vaikeahkosti tavoitettavissa, jotensakin siitä syystä ettei sieltä tule juurikaan kalaa.
- Vantaankoskella on usein paljon porukkaa, mukaan kannattaa varata kärsivällisyyttä. Joiltakin myös unohtuvat koskikalastustavat aina silloin tällöin  :-o.

-Perca

23
Keskustelua Kalapedian artikkeleista / Järvituulastus
« : Marraskuu 10, 2007, 00:52:15  »
Mitä tuulastus tarkoittaa?
Tuulastus tarkoittaa matalassa vedessä yötä viettävien kalojen pyydystämistä pitkävartisella atraimella, valon avulla. Kalat ovat viileässä syysvedessä hidasliikkeisiä ja passiivisia, mikä edesauttaa huomattavasti iskemistä. Tuulastusta harrastetaan syksyisin. Tuulastaa voisi myös keväisin, mutta se on kiellettyä ja moraalisesti väärin (kutukalojen tappamista). Kesällä kalat ovat aktiivisia yöt ovat valoisia. Rehevämmissä järvissä vedessä lilluu kaikenasteisia pieneliöitä ja planktonia kesäisin, mikä haittaisi näkyvyyttä.

Välineet
Atrain on pitkävartinen seiväs, minkä toisessa päässä on (yleensä 8-piikkinen) piikkikampa. Piikkien väli on ~2cm. Sopiva pituus varrelle on noin kaksi metriä, sen syvemmälle ei kannata iskeä arviointivirheiden takia. Vesi taittaa valoa, ja kala saattaa päästä karkuun haavoittuneena huolimattoman iskun jälkeen.
Tuulastusvalona on perinteisesti käytetty tervaksia telineessä veneen kokassa. Tervaksista luovuttuaan tuulastajat siirtyivät petrolilamppuihin. Nykyään yleisesti käytetty valo on traktorin työvalo tms. sähkövalo. Virtalähteenä käytetään auton akkua. Tuulastaessa voi käyttää muita useita erilaisia valonlähteitä, mutta omien kokemuksieni mukaan tämä työvalo auton akulla on toimivin ratkaisu. Paketti on edullinen ja helppokäyttöinen, ja akun lataus on lähes ilmaista. Työvalo pieksee muut valonlähteet tehokkuudessa. Työvalon virittely akkuun sopivaksi vaatii hieman sähkömiehen taitoja. Näppärä kalastaja virittelee työvaloon jonkinlaisen kahvan, mikä helpottaa käsittelyä olennaisesti.
Veneen mallilla tai merkillä ei ole olennaisesti väliä. Mahdollisen moottorin irrottaminen kuitenkin helpottaa kalastusta olennaisesti. Yleisimmin kaloja isketään nimenomaan huopaamalla veneen perästä.

Keli
Mitä tyynempi ja pimeämpi yö, sen parempi. Ideaali keli käsittää myös lämpimän yön. Ilman ollessa vettä kylmempi veden päälle leviää näkyvyyttä haittaava usvakerros. Usvasta ei ole ongelmaa ilman ollessa lämpimämpää kuin vesi. Tuuli haittaa näkyvyyttä rikkoen vedenpinnan. Kalat ovat myös levottomampia tuulisella kelillä. Kunnon sade on huono juttu, tihku ei haittaa paljoakaan. Mitä pimeämpi on, sen suuremmat tehot saadaan valosta.
Kalan silmä poikkeaa melkoisesti ihmisen silmästä. Kala ei kykene supistamaan iiristään nopeasti valon vaihtelun mukaan niin kuin ihminen (joku biologi korjatkoon jos olen väärässä). Ihmisen silmä tottuu nopeasti valoon, kalalla siihen menee aikaa noin puoli tuntia näin radikaalissa tapauksessa. Eli kala ikään kuin sokaistuu kun sitä osoitetaan valolla. Mitä pimeämpi on, sen helpommin kala sokaistuu. Kala kykenee kuitenkin aistimaan kylkiviivallaan normaalisti.
Tuulaalle kannattaa lähteä ensimmäisiä kertoja kun vesi on alle kymmenasteista tai pimeä tulee 19-20 aikoihin. Vene kannattaa lykätä vesille kymmenen aikoihin kun pimeä on kunnolla laskeutunut ja kalat ovat nousseet matalaan.

Paikoista
Paikan valinta riippuu kohdekalalajista. Haukia, sorvia, särkiä ja lahnoja löytyy matalista kaislikkolahdista. Ahvenet ovat melko harvinaisia, isoin tuulasahveneni taitaa olla sadan gramman huonommalla puolella. Siikoja löytyy helpommin hieman karummilta rannoilta. Muista en tiedä kovinkaan hyvin, kalasto etelä-Savossa keskittyy pääosin edellä mainittuihin. Harvinaisempia saaliita (mitä olen itse saanut) ovat ankerias, made tai karppi. Tuulastamalla voi oikeastaan saada minkä tahansa kalan, riippuen tietysti vesistöstä.

Kala!
Soutaja pyrkii huopaamaan mahdollisimman äänettömästi ja vettä loiskuttamatta. Atrainmies määrittelee vauhdin, niin että hän ehtii tutkia ympäröivää pohjaa valolla.
Kun atrainmies havaitsee kalan, huopaaja jarruttelee vauhtia suunnaten perää samalla kohti kalaa. Valon osoittamisessa on 2 koulukuntaa. Toinen osoittaa kalaa valolla koko ajan, toinen ei enää kalan sokaisemisen jälkeen. Vene pysäytetään kalan viereen. Iskijä laskee atraimen hitaasti ja tasaisesti kalan niskan yläpuolelle, noin parinkymmenen sentin päähän. Nopea ja päättäväinen isku, ja kalaa painetaan pohjaa vasten, näin piikit uppoavat kunnolla kalan niskaan ja se väsyttää itse itsensä pohjassa potkimalla. Lajista ja koosta riippuen voidaan käyttää haavia. Haavi viedään pohjaan ja atrain nostetaan varovasti (siis kalan kera) pohjamudasta ylös ja nostetaan ylös haavin varmistaessa ympärillä. Atraimen piikkejä ei kannata tarkoituksellisesti sotkea havakseen. Veneeseen nostettu kala kannattaa tappaa verestämällä ja iskemällä kalikalla niskaan. Veneessä sätkivä tappamaton kala aiheuttaa vain turhautumista.

Muita kala!tapauksia
Kalaa joutuu melko usein lyömään liikkeeseen. Varsinkin lahna on usein liikkeessä. Siika ei ole ikinä paikoillaan. Liikkeeseen lyötäessä pitää arvioida kalan nopeus ja omat kyvyt. Liikkeeseen lyöminen ei loppupeleissä ole vaikeaa, se on oikeastaan helpompaa kuin paikalleen lyöminen. Liikkeessä oleva kala ei huomioi atrainta kovinkaan tarkasti. Joskus kalan saattaa huomata vasta kun on liian myöhäistä, eli kun vene on jo ajamassa sen päälle. Silloin veneen pitää antaa rullata normaalisti eteenpäin ja yrittää palata paikalle. Yleensä kala ei ole liikkunut paikaltaan.

Muuta
-Yleensä pidämme veneessä kahta atrainta, lahnoja on usein pari-kolmekin samalla paikalla, näin saalis saadaan maksimoitua. Ensin atrainmies iskee yhden kalan ja painaa sitä pohjaa vasten. Jos toinen kala on vielä paikoillaan, huopaaja siirtyy varovaisesti paikaltaan ja iskee tämän.
-Akun kanssa pitää olla varovainen. Se kun tippuu järveen niin sitten on piru irti. Tislattu vesi ei ole läheskään yhtä paha akkuneste kuin happo, mutta vuotoa pitäisi välttää kaikin keinoin.
-Atraimen piikit on pidettävä terässä. Varsinkin hiekka/kivipohjaisilla rannoilla iskiessä ne tuppaavat tylsymään.
-Hauista voi seurata kelloa. Ne ovat pää rantaan päin noin kahteentoista asti, kahdestatoista yhteen ne ovat poikittain ja yhdestä eteenpäin naama selälle päin. Älkää kysykö miksi, näin vain on.
-Soutajan ja atrainmiehen on hyvä sopia vaihdoista. 20min ja vaihto tai 400metriä ja vaihto on todettu käytännössä toimiviksi.
-Tämä artikkeli käsittelee tuulastusta järvellä ja järviolosuhteissa, merellä saattavat päteä hieman toiset säännöt.

-Perca

24
Heittokalastus / Meritaimenta syksyllä
« : Lokakuu 31, 2007, 18:55:32  »
Olin tänään pari tuntia viskomassa Vuosaaressa. Yksi mertsarihavainto, kun noin kahden kilon mölli seuraili keltaista trutta-kopiota rantamatalassa. Kelissä ei ollut valittamista, mutta kun ei ota niin ei ota  :-o. Onkos muilla ollut parempaa tuuria?



-Perca

Sivuja: [1]


center>