Chat

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Tasuriman

Sivuja: [1]
1
Kaikkea kalastuksesta / Pilkintä: kalavesien hoitoako?
« : Helmikuu 16, 2019, 13:15:24  »
Foorumi viettää talvisiestaa, joten tänne mahtuu vähemmänkin tärkeitä mielipiteitä.

Otsikoin kommenttini kysyväksi, koska asia saattaa olla joidenkin käänteiden vuoksi jopa toisinkin. Omakohtainen kokemukseni eräältä mielijärveltäni osoittaa, että parin maltillisen pilkkijän toimetkin saattavat viedä pienestä järvestä hyvän kalakannan. Tarkoitan nyt itseäni ja kaveriani.

     Juttu menee näin:

   Löysin joskus jo varmaan reilut kolmekymmentä vuotta taaksepäin mukavanoloisen metsäjärven. Syksyisellä marjastusreissulla eräältä korkealta mäeltä näin kauempana välkkyvän järven ja silloin päätin käydä talven tullen kokeilemassa.
   Järvi osoittautui kirkasvetiseksi ja kalaisaksi latvajärveksi, jolla sitten aloin käydä kaverin kanssa muutaman kerran talvessa noutamassa hyvät ruokakalat.
 Maltilla kalasteltiin omasta mielestämme. Ei mitään ryöstäpuuhaa, vaikka joskus tosihyvän syönnin sattuessa ehkä tuli reilummin nostettua pannukalaa, lähinnä ahventa, mutta myös hauenpuikuloitakin. Ei kuitenkaan pakkasentäytteeksi sentään.  Muutama reissu talvessa ehkä siksi, että järvelle kaupunkipaikasta oli matkaa turhankin paljon.

    Vaikka järvi oli metsäjärvi ja lähimpiin taloihin matkaa rannalta kertyi liki kaksi kilometriä, ja kylän lähellä on useampiakin pikkujärviä ja lampia, niin eihän me siellä salaa pyritty käymään, eikä käytykään. Kun kylällä havaittiin "kaupunginpoikien" käyvän järvellä pilkillä, alkoi hillitön kalakannan suojelu. Pikkujärveen mätettiin verkkoja verkon perään. Järven keskikohdan kapeikko tukittiin verkkojatojen avulla. Nyt muutaman vuoden aikana ei verkkoja enää ole näkynyt, mutta eipä enää nouse pannukarkeita ahveniakaan.
   Pilkkijänperhanat kävivät kaupungista asti tyhjentämässä kyläläisten   hyvän  kalajärven. "Eikö tuohon mitään lakia löydy??", mahtavat siellä isäntämiehet nyt kiroilla.

     Kateus vie kalatkin vedestä. Vanha sananlasku, mahtaneeko tuolla laajenpaa totuutta olla?

Oletteko törmänneet vastaavaan ilmiöön kalavesillä liikkuessanne? Tietysti tervetulleita olisivat kommentit niiltäkin, jotka kokevat tälläisten "Kaupunginpoikien" kalareissujen uhkaavan omia kalavesiä.

2
Pilkintä / Jääkaira Nero
« : Tammikuu 24, 2019, 10:08:19  »
Vanha heinolalainen perintökaira alkaa olla jo eläkeiässä ja uutta pitäis tilalle.

Törmäsin jossakin jutussa tuohon Neroon. Kotimaista tekoa ja hintakilpailukykyinen kapine näyttäisi olevan. Itteeni kiinnostaa lähinnä tuo 130 mm;n taittovarsimalli.

Onko kokemuksia ja näkemyksiä em. merkin tuotteista yleensä ja erityisrsti tuosta taittovarsimallista?

3
Pilkintä / Sidonta
« : Tammikuu 18, 2019, 13:42:36  »
Kuinka jengi sitoo viehelukkonsa?

4
Sekalaista juttua / Halapoo ja hyvvee
« : Maaliskuu 09, 2018, 11:58:40  »
Ei sitä semmosta oo olemassakaan.  :evil:
      Tiesinhän minä sen, mutta taas kerran piti kokkeilla jotta onko se varmasti noin. Paikallisesta halpisketjusta ostin nastakengät. Varmistin toki, etteivät nastat ole alumiinipiikkejä :-o :-o, eivätkä olleet ja kenkä tuntui istuvan hyvin jalkaan, kevytkin oli. Eivätkä maksaneet paljoo, oppirahat vaan taas kerran. Marraskuun lopulla ostin, kun oli pahuksen liukkaat kelit. Hyviltä tuntuivat ja toimivat paremmin, ku pendoliinon vessa. Olinpa tyytyväinen, taisipa vihdoin löytyä se hyvä ja halpa. Ja löytykin todella. Ensin löyty se halpa ja sen hajottua sitten piti käydä ettimässä se hyvä ja sehän sitten maksokin.

  Halpiskengät merkiltään SAFARI hajosivat siis normaalissa ulkoilukäytössä saumoistaan reilussa kahdessa kuukaudessa.  Todennäköisesti sattui kohdalle ne kuukuisat maanantaikappaleet, mutta suosittelen SAFARI nastakenkiä vain siinä tapauksessa, että tarvetta niille on kerran tai pari talvessa. Olivat kyllä kevyet ja hyvät jalassa. Pakko myöntaa, paremmat kuin nämä kalliimmat :?.

5
Pilkintä / Iso vei pilkin?
« : Helmikuu 08, 2017, 10:42:43  »
  Näinhän on  varmasti useimmille pilkkijöille sattunut. Pilkkiin iskee iso, eivätkä taidot riitä ohuella siimalla, tai miksei paksummallakaan, vaan ottipeli jää kalan leukoihin siiman katketessa. Sehän tietysti harmittaa, onhan taatusti aina kyseessä juuri se paras ottipeli.  Mutta päivän mietelause kuuluukin, kuinka kala pärjää se minun kahdeksansenttinen tasurini suupielessään? :?

   Kävi viikko sitten juuri noin, iso iski kiinni, eikä normikairan reikä riittänyt. Hiukan huolimattomuutta itseltäni, ja siima poikki. Kuinka se nyt pärjää?? Nyt on viikon yöunet menny miettiessä, mistä löydän samanlaisen pilkin? :-D

   Mutta asiaan. Onko kenelläkään tietoa, tai käsitystä siitä, miten pärjää kala, jolla on viehe jäänyt leukoihin? Onko joku saanut kalan, jolla on aiemmin tarttunut viehe kiinni?

   

6
Pilkintä / Saako tasurilla oikeasti?
« : Tammikuu 19, 2017, 15:08:59  »
   Aloitteleva tasapainopilkillä onkiva saattaa kohdata epäuskoa koko laitteen toimintaan. Törmäsin sattumalta tuollaiseen videonpätkään, jossa homma on jo vakuuttavan tuntuista. Aina ei tasuri noin hyvin pelitä, mutta tuossa pätkässä homma alkaa olla jo mallillaan.

     https://www.youtube.com/watch?v=QIS2TaVwxjE

  Eli kyllä tasurilla kalaa saa ja joskus jopa todella hyvin.

7
Pilkintä / Elämyskala
« : Tammikuu 17, 2017, 14:37:13  »
Hei!
Talvikalakausi on hyvässä vauhdissa, silti foorumi nukkuu ruususen untaan???

Omana pienenä piristysyrityksenäni liitän aiheen, johon toivon osallistumista. Ei nyt sentään päästetä tätä hyvää foorumia hiipumaan.

   Elämyskala.

   Tänä aamuna kelit taas houkuttelivat lähtemään pilkkireissuun. Tosin yöllä satanut kevyt lisälumi laittoikin epäilemään syönnin laatua. Saattaisipa olla hiljaiseloa myös jään alla. Pientä houkutusta toi pari-kolme talvea sitten löyätmäni paikka, jota ei ainakaan pilkkireijin oltu paljoakaan koluttu. Pienen saarenyppylän ympärillä löytyy nopeasti vaihtuvia syvyyseroja. Ainakin parisataa metriä saaren rannasta kulkee penkka, jonka päällä vettä on kolmisen metriä, ja nopeasti laskeva rinne viettää aina kahteentoista metriin asti. Tuo penkan rinne kiinnostaa, joten sinne tänäänkin.

   Ensimmäinen reikä osui penkalle noin kolmen metrin veteen. Ennakkoaavisteluni osuivat oikeaan. Hiljaista oli. Toinen reikä parikymmentä metriä kauemmas saaresta. Sama syvyys ja sama hiljaisuus. Kolmas reikä viitisen metriä sivuun kahden aiemman linjasta. Vettä heti kuusi metriä. Hiljaiselta vaikutti ensimmäiset minuutit, ja pohdin jo uuden avannon paikkaa, kun jysähti. Painava isku tiesi ainakin kohtuukokoista kalaa. Kala antoikin hyvät fiilistelyt laitellessaan hanttiin kunnolla. Välillä se nousi pari- kolme metriä ja kohta jo kiskoi siimaa ainakin saman mitan takaisin. Olipa mukavaa väsytellä hieman isompaa pitkästä aikaa. Ei kestänyt kovin pitkään, kun kala oli noussut jo niin lähelle avantoa, että kirkkaan jään lävitse näin sen valkoisen vatsapuolen kiepahtelevan kalan ilmaistessa omaa haluttomuuttaan järvestä poistumiseensa.
   Vastalauseista ei hyötyä sille ollut, ja kohta se seurustelikin papin kanssa. Parin kilon hauki, ei sen isompi, mutta mukava elämys silti nostaa se kuudesta metristä.

   Sain sen juuri äsken perattua ainakin lähes ruodottomiksi fileiksi. On sillä vielä yksi elämys tarjottavana. Voissa paistettuna.

  Jos löytyy elämyskalajuttuja talvisilta pilkkireissuilta, niin lukisin niitä mieluusti

8
Pilkintä / Pikaiset pilkkireissut?
« : Tammikuu 09, 2017, 06:49:43  »
Oletko syystä, tai toisesta joutunut tekemään pikaaisen pilkkireissun? Kerro miksi reissu jäi lyhyeksi? Kysymys nousi mieleeni, kun itselleni tuli eteen vain puolisen tuntia kestänyt, kolmen avannon reissu.

  Eilen oli aivan mahtava kalailma, ja lähdinkin jäälle. Rannasta näkyi järvellä olevan useampikin auto, ja tiesin jään olevan riittävän vahvaa autolle. Niinpä oli erinomainen mahdollisuus ajaa kauempana olevan luodon tuntumaan. Paikalta on noussut ajoittain kiloluokan ahventa, joten houkutusta oli ilmassa.

   Luodon tuntumassa kairasin ensimmäisen avannon. Vettä alla vajaa pari metriä. Liian matalaa, etsinhän pakan rinnettä, joten uusi avanto hieman kauemmas, ja edelleen matalaa. Uusi siirtymä, ja jään petollisuus selvisi. Oli todella liukas ja kaaduin selälleni, pääni paukahti jäähän tosi lujaa. Pienen hetken kuulostelin meneekö taju. Onneksi niin ei käynyt, joten matka jatkui. Kolmas reikä osui jo haettuun rinteeseen, vettä paikalla viitisen metriä. Heti pilkin laskeutuessa pohjaan, sitä kävi tunnustelemassa joku raskaammalta tuntuva. Sai ilmeisesti hieman koukusta huuleensa, eikä enää tuntunut tykkäävän tasuristani. Nostin pilkkiä ylöspäin pari-kolme metriä ja heti kajahti. Parikiloinen hauki!

  Päätä alkoi kuitenkin pakottaa, joten autoon ja kotiin kuulostelemaan tulevaa. Kala fileiksi ja pannun kautta kierrätykseen. Onneksi taisin selvitä illanmittaisella päänsäryllä. Nyt taas reissuun.

   Tai sitten en aivan. Lukaistessani kirjoittamaani, alan epäillä tärähtäneeni enemmän, kuin aavistinkaan.  :-o Teksti vilisee kirjoitusvirheitä, ja olen onnistunut hyppyyttämään rivejäkin vääriin paikkoihin. Pahoittelut sekavuudesta :roll:  Yrittelin saada viestistä jotenkuten luettaavamman muokkaamalla.

  Olenko todellaakin ainoa, jonka on täytynyt syystä, tai toisesta keskeyttää pilkkireissunsa alkumetreillä?
 
   

9
Pilkintä / Syy vai seuraus?
« : Huhtikuu 03, 2016, 10:38:22  »
Pilkkikausi tältä talvelta alkaa olla taputeltu. Lienee aika käydä perkaamaan havaintoja.

   Omalla kohdallani saldo jäi todella vaatimattomaksi, huomioon ottaen saaliin määrä suhteessa jäällä vietettyyn aikaan. Keskustelussa toisten pilkkimiesten kanssa, on esiin noussut samansuuntaisia kokemukjsia. Ilmiö ei vaikuta aivan paikalliselta, joten mieleen nousee kysymys: Mikä vaikutti talven pilkkituloksiin? 

   Onko muilla sivulla kävijöillä samaansuuntaisia tuntemuksia kauden onnistumisesta? Jos, niin mistä arvelette niukkuuden saaliin määrässä johtuneen?

   Onko kyseessä vain kohdalle osunut huono tuuri? Onko reissut jatkuvasti osuneet huonoon syöntiaikaan? Onko mahdollisesti myöhäiset syysmyrskyt jäähdyttäneet vedet syvänteitä myöten, jolloin kalat ovat käyneet passiiviseksi. Vai ovatko ravintotekijät liiankin otollisia, ja kalat kylläisiä?  Jokin muu seikka? Mikä?

  Selkeästi normikauteen verrattuna vaatimattomampien saalismäärien syyksi en aivan kokonaan laskisi omaa osaamattomuuttakaan. On sentään tullut jokunen kerta aiemmin käytyä noissa askareissa.

10
Sekalaista juttua / Fiilistelyä
« : Marraskuu 22, 2015, 19:34:01  »
   Hei!

  Pitkästä aikaa päätin laittaa sivulle jotain. Vielä ei pilkille pääse, joten ajattelin hieman fiilistellä entisillä huippureissuilla. Mikäli tämä juttu ei osu oikeaan kategoriaan, tai muutoin ei täytä sivustolle asetettuja määreitä, voi ylläpito käsitellä sitä asialliseksi katsomallaan tavalla. Henkilökohtaisesti en pahastu, vaikka se poistettaisiinkin. Tavoitteenani on tuoda vaihtelua, ja ehkä hieman viihdykettäkin aikana, jolloin kevytkalastuksessa on tapahtumaköyhä aikajakso.





Fiilistelyä.


Talvi tekee pikkuhiljaa tuloaan, mutta pilkkikelit antavat vielä odottaa itseään, joten ehkä on syytä fiilistellä muistellen menneitä kalatapahtumia.
Tästä reissusta on kulunut jo jokunenkin vuosi, mutta mukavat muistot ovat tallella.
Alkutalvi oli ollut lauha, ja jääkelit tulivat vasta joulun jälkeen. Jäälle oli satanut jokunen sentti lunta, joka ehti tammikuun ensimmäisten päivien suojan aikaan sulaakin melkein kokonaan pois ennen uutta pakkaskautta.
  Oltiin tammikuun kymmenennen päivän paikkeilla, kun kaverin kanssa tuumittiin aloittaa talven pilkkikausi. Paikaksi päätettiin ottaa tuttu kirkasvetinen latvajärvi, joka useimmiten olikin meidän aloituspaikka, koska sieltä saattoi hyvällä reissulla löytää myös paistikokoista ahventa.
   Tällä kerralla järvi panttasi kalojaan, ja vajaan parin tunnin näpyttelyn tulos oli yksi pieni ahven.  Päätettiin siinä vaihtaa paikkaa noin puolen kilometrin päässä oleville kaksoislammille. Lampia yhdisti matala salmi, ja ensimmäinen lammista oli joskus myöhään keväällä osoittautunut antoisaksi pilkkipaikaksi. Siis sinne.  Lammet poikkesivat toisistaan niin, että salmen takana oleva oli todella matala, ja vettä siinä oli parhaimmillaankin vain puolitoista metriä. Ensimmäinen lampi oli toki syvempi, ja sitä siis aloimme kokeilemaan. Ei mainittavaa tulosta. Koska päivää oli vielä reilusti jäljellä, ehdotin kaverilleni vielä kertaalleen paikan vaihtoa.
- Kävellään tuon matalan puolen yli. Lammen jälkeen on pienen kannaksen takana järvi, ja siihen on istutettu siikaa joskus vuosia sitten. Niitä saattaa olla vielä jäljellä, ja olen toki joskus ahventakin löytänyt mukavasti. Käydään vielä kokeilemassa sieltä.
Käveltiin siinä sitten sen matalamman puolen jäällä, kun kaveri alkoi utelemaan sen kalaisuutta. Olihan minulla siitä kokemusta aiemmalta reissultani sille edessä olevalle järvelle. Kerroin lammen matalalla puolen onkineeni aiempana keväänä repullisen tosi pientä ahvenensirriä morrilla aivan järveen laskevan puron yläpäässä. Nyt ei oltu kukkoahvenia hakemassa, joten en ollut kovin innostunut, kun kaveri ehdotti kokeilua.
 Joltakin kesäiseltä reissulta tiesin, että lampi matalana oli lähes kauttaaltaan uistinvitaa ja lumpeikkoa kasvava, eikä siksikään hirveästi innostanut kokeilemaan, vaikka kaverini sitä ehdotteli jo toistamiseen.
Alkutalvesta jää oli vielä ohutta, ja noin kymmensenttiseen ei kauaa reikää pyöräyttänyt, joten päätin antaa periksi. Eipähän tuohon pitkään tärväytyisi.
Kairaamani reikä osui sitten tuurilla kohtaan, jossa ei kasvillisuutta esiintynyt, vaan puhdistetun avannon alapuolella näkyi vaalea hiesumutainen pohja. Kolme ja puolisenttinen tasuri solahti noin puolimetriseen veteen. Pai kolme lyhyttä vetoa, ja kädessä tärähti. Kela kiljaisi, kuin äänenmurroksen kanssa kamppaileva kukkopoika, ja siimaa sirahti sekunnissa pari metriä avantoon.  Hauki! eikä aivan pieni, arvasin heti. Kaveri nappasi repustani nostokoukun ja hetken kuluttua hauki sätkytteli jo jäällä.
  Kaveri oli riemuissaan oikeaan osuneesta arvauksesta, eikä minuakaan hamittanut oikeastaan yhtään. Kaveri sipaisi pienen matkan päähän itselleen reiän, ja kiljui kohta saavansa isoa. Parissa minuutissa olikin jo kaksi puolikiloista assua pelastettu mahdollisesta happikadosta, joka ehkä tulevaisuudessa olisi uhkaamassa.
  Koska haukireikä ei muuta tuntunut antavan, siirryin auttelemaan kaveriani niiden ahventen pelastamisessa.  Hetihän se tärähti minullakin, ja kaverilla oli taas isoa koukussa samaan aikaan. Vetäessäni jäälle sellaista nelisatagrammaista assua, kaverini houkutteli jään alta paistinpannun lämpöön jo seitsemänsadan vastaavan painoyksikön yksilöä.
 Se oli tasapainoilun riemujuhlaa tammikuun alkupäivinä.  Varttikiloisesta ylöspäin olevaa raitapaitaa nousi jäälle lyhyen session aikana sen verran, että pilkkireissu päättyi poikkeuksellisesti kaverin toteamukseen: " Näitähän alkaa olla jo tarpeeksi, eiköhän lopetella."  Järkipuhettahan se oli, vaikka itsellä mieli vielä paloikin noihin lujiin tärähdyksiin, joita ahvenet tarjosivat matalassa vedessä. Sanoin vielä yhden reiän tekeväni siihen aloitusavannon lähelle, ja niin pyöräytinkin vielä sen yhden. Nyt oli siimassa jo viisisenttinen mustikkasopan värinen tasuri.  Olin vaihtanut sen punaselkäisen pikkutasurin tilalle, koska pienempi kiersi siimaa inhottavasti. Yhtä hyvin oli tuo viisisenttinenkin toiminut, ja toimi yhäkin, sillä pian tärähti sitten reissun mahtitärppi. Heti alkusoinneista päättelin, että nyt oli sitten suurempaa tarjolla. Arvelin kaverilleni kyseessä olevan jo karkeamman kaliberin hauki, vaikka epäily omaan arvaukseeni kyti mielessä. Siimassa ei tuntunut haukimaista jytkettä, vaan lujaa tiuhasti nykyttävää vetoa. Kun kala sitten vilahti avannon ali, koukuttamassa oleva kaveri näki sen. " Sehän on aivan helvetillinen ahven", hihkui kaveri. Ja sehän se oli. Reissunkruunaja tasan kiloinen raitaveikko.
  Tässä pilkkikauden alkua odotellessa on mukava valmistautua tulevaan muistellen aikaisempia huippureissuja.

11
Kaikkea kalastuksesta / Kalan painon määritys kenttäoloissa.
« : Maaliskuu 16, 2011, 14:39:34  »
Onpa tullut joskus jouduttua tilanteeseen, jossa haluaisi määritellä saaliskalan painon, mutta ei ole kalavaakaa matkassa.
    Reissussa saattaa joutua tilanteeseen, jolloin ei voi lähteä viipottelemaan kala kainalossa kaupan vaakaa estimään, mutta kalan paino pitäisi saada tiedoksi.  Se kyllä onnistuu yksinkertaisen puntarin avulla.

  Puntarin voi rakentaa näin.

   Etsitään sopiva keppi, joka ripustetaan roikkumaan puun oksaan .
Kepin toiseen päähän saaliskala roikkumaan ja tasapainotetaan puntari sopivalla vastapainolla. Esim vedellä täytetty virvoitusjuomapullo, retkikirves tms..Pääasia, että vastapaino on myöhemmin toistettavissa täsmälleen samanpainoisena.
   
   Siirrellään punnittavaa ja vastapainoa niin, että saadaan viritys tasapainoon. Merkitään keppiin tukipiste( ripustuskohta), punnittavan saaliin ripustuspaikka ja vastapainon ripustuspaikka. Keppi vain reppuun myöhempää uudelleen punnitusta varten.

    Myöhemmin voidaan määritellä saaliin paino melko tarkasti palauttamalla virityksen tasapainotila käyttäen samaa tukipistettä ja vastapainoa. Saaliin ripustuskohtaan lisätään painoa niin kauan, että tasapaino kenttäpuntariin löytyy. Näin on löydetty saaliin paino uudelleen ja voidaan vaakaa käyttäen muuttaa kiloiksi.

12
Kaikkea kalastuksesta / Retkiruokaa kalasta ?
« : Huhtikuu 26, 2006, 17:53:14  »
Onko teillä käytännöllistä ja helppoa tapaa valmistaa kalasta retkioloissa maukasta murkinaa.

Kerro omia niksejäsi  valmistaa helppoja makupaloja eri kalalajeista.

Esim. Kalalaji, valmistustapa, maustaminen....

13
Pilkintä / Kisapaikan viritys
« : Maaliskuu 29, 2006, 11:53:10  »
Millaisia käsityksiä aiheesta.

Viritetäänkö kilpailupaikkoja joidenkin kilpailijoiden toimesta etukäteen?
Jos näin tehdään, onko se mielestänne oikein ?

Asia on kiinnostanut joitakin vuosia.  Olin itse talvilomalla ja kun mökkijärvellä oli kilpailut tulossa, ajattelin hieman käydä ennakkoon tutustumassa paikkoihin ja etsimässä ottipaikkoja.

   Erään luodon lähellä olevan syvänteen reunamille oli kairattu reikä, joka oli merkattu ohuella risulla. Paikka olisi tietysti muutoinkin oletettuja ottipaikkoja, mutta tuon merkatun reijän välittömässä läheisyydessä oli syönti erinomaisen paljon parempaa.
   Kisa-aamuna sitten lähdin mukaan kokeilemaan ja ja suht' hyväkuntoisena painelin suoraan tuolle paikalle. En yleensä kisoissa käy ja siltikin pääsin tuossa kilpailussa neljänneksi.

   Ehdittyäni paikalle saapui siihen yksi varsin usein kisoja voittanut mies ja pyöri hetken neuvottoman näköisenä, kunnes istui itsekin onkimaan lähistölle.
  Vedin aikani kalaa melkoista tahtia, kun syönti sitten alkoi hiipumaan vaihdoin hieman paikkaa ja tuo toinen mies hyppäsi heti jättämälleni avannolle. Ja alkoikin saada kalaa., tosin ei samaan tahtiin, kuin itse olin parhaimmillaan vedellyt.

  Itse en saanut lähistöltä enää, kuin joitakin yksittäisiä kaloja. Jos olisin sitkeästi istunut paikallani, olisin sijoittunut ehkäpä paremminkin.

Kaveri ei kuitenkaan enää ehtinyt aivan kärkipäähän saaliineen.

Jälkeenpäin olen miettinyt, oliko avantoa viritetty, esimerkiksi syötittämällä se jollakin tavalla.

Olisi mukava kuulla mielipiteitä asiaan liittyen Ja käsityksiä tavoista virittää etukäteen pilkkipaikkoja.

14
Heittokalastus / Saaliin käsittely
« : Kesäkuu 28, 2004, 11:28:18  »
Siis, kuinka käsittelet saaliin kalareissulla.
Itse pyrin perkaamaan kalat jo pyyntipaikalla. Suuremmat kalat fileiksi ja hiukan karkeaa suolaa pintaan. Sen jälkeen muovipussiin ja kun pussin upottaa lähes suutaan myöten veteen poistuu ilma pussista. Pussinsuu solmuun ja siinä on siisti paketti käyttövalmista kalaa.
   Savustettavaksi aiotut ahvenet perkaan poistamalla vain sisukset , sitten vain suolaa jne..

     Kalapakissa on karkeaa suolaa ja rulla kahden litran muovipusseja( Pakastepussi ). Veneessä on hyvä pitää jonkinlaista perkuulaudaksi kelpaavaa tukevaa laudanpätkää.

Sivuja: [1]


center>