Norjassa on tullut tuota edellä mainittua "purokalastusta" vähän harrasteltua. Isä kävi ensimmäisen kerran norjassa veljensä kanssa joskus 70- luvun alussa. Itse tuli 15. reissu viime kesänä tehtyä. Kolme-neljä vuotta on käyty merellä enemmänkin, kun tuo sei on osoittautunut loistavaksi taistelijaksi. Muutenkin hauskaa kun ei koskaan tiedä minkälaista kalaa sieltä tulee. Pari vuotta sitten löysimme paikan mereltä, mihin laskee lohijoki. Muutamia kymmeniä taimenia saatiin parin päivän aikana kalasteltua. Koko about 500-2000g. Turskaa ja seitä tulikin sitten enemmän. Suurin punaturska (korjatkaa jos olen väärässä - punainen tuska se ainakin oli =) oli ehkä joku 4kg. Kissakaloja ja kampeloita on tullut myös saatua.
Viime vuonna innostuimme kuningasravun pyynistä. Suurin yksilö painoikin n. 10 kg. Pyynti oli erittäin hauskaa ja saalista tuli yllättävän hyvin. Taskurapujen kanssa leikkiminen oli myös hauskaa, siltä kun ei voinut välttyä. Tosiaan tuo 10 kiloinenkin tuli ihan pelkällä siimasotkulla missä oli räsäsen seiska keskellä. Pieniä sein paloja siimasöheröön mukaan niin saalista tuli. Joku kymmenkunta tapua saatiin, koko n. 2-5 kg (ainut yli 2kg:n rapu oli tosiaankin sitten kympin painoinen).
Mtta siitä purokalastuksesta. Rautua lähdemme aina hakemaan tuntureista ja paikkoja on tullut koluttua enemmän tai vielä enemmän
Muutamia vakiopaikkoja on alkanutkin syntyä. Gamvikin puolella kalansaanti ei ole omilta kokemuksiltani niin varmaa, koska siellä ei tamenia ole niin paljoa, mutta sieltä olen 2 suurinta rautua saanut (molemmat tunnin sisään, toinen 1,5kg ja toinen 2kg). Setä sai Gamvikin eteläpuolelta joskus 90-luvun alussa 2,7 kiloisen jöntin. Lähempänä Båtsfjordia on sitten enemmän niitä haluamianne "pikkupuroja" mistä löytyy niin taimenta kuin rautua. Koko ei ole päätä huimaava, mutta yli puolen kilon kalat ovat jokapäiväistä herkkua. Se täytyy vielä mainita että puolen kilon tammukan väsytys perholla on "hieman" erilainen kokemus kuin suomalaisen taimenen. Taustelutahto on aivan omaa luokkaansa; kalat ovat melkeinpä (hieman liioiteltuna =) enemmän veden yläpuolella mitä itse vedessä. Paikka missä joka vuosi tulee pysähdyttyä on kongsfjordelva. Siellä on mukavia paikkoja perhokalastukseen ja tien läheltä löytyy syviä "suolampia" missä on erittäin suurta rautua.
Myös lohikalastusta on vähäkseltään tullut kokeiltua. Olemme ehkä viitenä vuotena käyneet lohijoella, että niistä ei sen enempää ole tietoa. Lilla porsangerelvalla isäni kävi joskus 20 vuotta sitten ja kävimme sitten verestämässä muistoja siellä pari vuotta taaksepäin. Isä sai silloin 7kg lohen ja minä pari tittiä. Merirautua oli noussut jokeen erittäin hyvin, eikä alle 700 gramman merirautuja edes nähty ja kuitenkin parikymmentä niitä koukittin. Jälkeenpäin olen vasta kuullut että mm. Vardon puolella olevissa lohijoissa yli kiloiset meriraudut ovat harvemmassa ja keskikoko on enemmänkin puolen kilon luokkaa. Jos merirautuja aikoo kalastella, kannattaa soitella eri paikkoihin (muutamia suomalaisia kalastuksen ammattilaisia) ja kysellä miten merirautu on nousulla missäkin puolella norjaa.
Loppukaneettina voisi vielä mainita, että jokien veden korkeus on erittäin ratkaiseva kalansaannin kannalta. Jos on vähän vettä --> kala on arka joten saantu on huono. Silloin kannattaa keskittää kalastusta merelle ja järville. Mutta jos jotain kysyttävää tulee Väliltä Kalak - Vardo, niin vastaan mielelläni, koska ne paikat ovat tuleet jokseenkin tutuiks vuosien aikana.
Tiukkoja siimoja!
