Kalastusurani merkittävin hetki sijoittuu vuoteen 2000. Siis siihen vuoteen jolloin se kaikki alkoi. Pääsin isän ja veljen mukana kalaseuran mökille, uistelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Sain ensimmäistä kertaa avokelan käteen, sellainen vaaleensininen joskus virosta ostettu avokela, ja jäykähkö vapa. Uistimeksi isä laittoi puna- valkoisen Nils Master Spearheadin. Kauaa ei vapa kerenyt kädessäni olemaan, kun tuntui kova tälli, ja vavassa alkoi tuntua potkua. Kelailin kalaa täpinöissäni, isäni antoin ohjeita, minä väsyyttelin. Pian kala saatiinkin haaviin ja "isohan" se tietysti oli, 0,5-1kg hauki, ja ensimmäinen laatuaan.
Samana kesänä aloin käymään jo lähijärvellä yksikseni ja kavereitten kanssa kalassa, ja sinä vuonna tuli eka heittohaukikin, kilon kala. Tuolloin käyttelin vielä umpikelaa.
Ehkä seuraavat merkittävimmät hetket kalastusurallani olivat vuosien 2002-2004 välissä (en muista mikä vuosi), jolloin ensimmäistä kertaa lähdimme viikon reissulle lappiin, Pelkosenniemelle. Oli aivan mahtavaa, ensimmäistä kertaa pääsi kalastamaan tuollaisissa upeissa maisemissa, yöt olivat valoisia, poroja oli kaikkialla..aah.
Heittelin vielä tuolla ekalla reissulla umpikelalla, ja muistan vielä elävästi ne hetket, jolloin kovasta koskesta otti kala 2 koon hopeiseen lippaan. Olin aivan täpinöissäni, kala tuntui hirmu isolta vielä tuolloin, olihan minulla käytössäni umppari ja kala oli ottanut hirveästä koskesta. Isä ja veli tulivat viereen ja sanoivat vaan tyynesti, että tuo on hauki. Itse en tiennyt vielä, mikä siimanpäässäni oli, koska en tiennyt kalojen käyttäytymisestä mitään. Väsytys kesti hyvän tovin, ja lopulta isäni ja veljeni ohjeitten avulla sain kalan ylös ja se paljastui 2,5 kiloiseksi haueksi. Että oli hyvä fiilis tuolloin. Samalla reissulla kävimme myös istukas järvellä, Pyhäjärvi taisi olla nimeltään. Meillä oli yhteensä 3 kalan kiintiö, ja sain ne kaikki ihan itse, 5 senttisellä Inviciblellä. Ai että, olin ylpeä.
Tuota seuraavan lapinreissun muistan myös, kävimme ahkerasti Kemijoella, ja saimme hyvin tammukkaa ja harria. Muistan, kun veljeni sai eräästä suvannosta 5 kilon hauen 5cm oranssilla Rapala CountDownilla. Innostuin tuosta heti ja laitoin pakistani samannäköisen Blue Foxin kalanrunkoisen lipan, jolla taisi mittaa olla n.7cm. Ei tarvinnut heittää, kuin muutama heitto ja jysähti. Tämä tuli yllättävän säyseästi kuiville, jossa se paljastui 4-5 kilon haueksi. Olisin halunnut jäädä tuohon vielä heittelemään, mutta isäni sanoi, että hän ei ainakaan irrota sitten haukea koukustani, kun en itse uskaltanut työntää sormiani terävien hampaitten väliin, eikä minulla ollut pihtejä. Tuolla reissulla sain 19 tammukkaa, ehkä 4-5 päivässä. Oli mahtavaa!
Seuraavana kesänä kävimme ensimmäistä kertaa "Mässy":n kanssa kalassa. Mukavaa oli ja mukava kaveri hän sitten olikin. Sinä kesänä tutustuttuamme aloimme käydä ahkerasti kalassa eri paikoilla, kävimme monia kymmenia kalapaikkoja läpi, joita veljeni oli joskus samanikäisenä polkupyörällä käynyt, ja etsimme kartoista ahkerasti uusia. Kävimme lähes jokapäivä kesälomalla kalassa, kalareissut olivat tuolloin huiman pitkiä, lähes reissuttain n. 10 tuntia! Tuo oli helevatan mahtava kalastuskesä! Oiskohan ollut sama kesä, kun sain ensimmäiset heittokalastus taimeneni ja kirreni, ja pääsin ensimmäistä kertaa jalokalakoskille kalaan
Vuotta myöhemmin lähdimme ensimmäistä kertaa talvella lappiin. Paikkana oli Inari. Pari ensimmäistä päivää meni Inarijärvellä fisuja etsiessä, ja kyllähän niitä löytyikin jokusia. Harjuksia tuli joitakin kappaleita, isoimpana meikäläisen nelisatanen. Sitten yksi päivä löysimme järven, jossa istuimme ensin tunnin poikineen tyhjää pyytämässä. Yhtäkkiä setäni alkoi huutamaan, ja näin komean kalan ilmassa. Menimme veljeni kanssa katsomaan ja näimme aivan valtavan purje-eväisen harjuksen! En koskaan ollut nähnyt niin isoa harjusta, aivan valtavan kokoinen verrattuna niihin 30 senttisiin joita joskus olin saanut. Kalalla oli painoa 1200g. Samana päivänä saimme vielä lukuisia mukavan kokoisia harreja. Seuraavana päivänä suuntasimme paikalle uudestaan, mutta ei ollut ihan yhtä vilkasta kuin edellispäivänä. Etsiskelimme kaloja ympäri tuota saarta, jonka edustalta harjuksia oli tullut. Juuri, kun minut huudettiin evästauolle, morrini hävisi ja näin tumman varjon avannossa. Tuli tärppi ja vedin kalan suoraan ylös, mitään väsyttelemättä. Siimat kesti- ihme kyllä, ja kala saatiin jäälle. Hirveä harjus mökötti jäällä ja riemunkiljahdukset kaikuivat! Oli mahtava fiilis! Myöhemmin kävimme kaupassa punnitsemassa kalan, ja painoa sille oli siunaantunut 1,464kg ja 56,1cm.
Samana talvena "Mässy":kin alkoi innostua pilkkimisestä (minä olin kalastusurani alusta asti jo käynyt pilkillä, en muista edes kuinka varhain jo taapersin mukana pilkkijäillä, en muista paljoakaan siitä, koska olin niin pieni). Kävimme nyt kesäisiä paikkoja jään päältä kalastellen. Välillä kävimme pilkillä, silloin "Mässy" ei ollut vielä täysin syttynyt, paitsi kevätjäillä innostus alkoi herätä, kun kalaakin alkoi nousemaan paremmin, tosin silppuahan se oli. Tuosta talvesta jäi huvittava muisto, kun olimme kevättalvella eräällä Sallaajärvellä pilkillä Mässyn kanssa. Joitakin tirriäisia tuli eräästä niemennokasta..Katselin, kun Mässyllä alkoi nykimään ja hän tartutti kalan. Hän huusi vain hätäisesti: "EI MAHU REIJÄSTÄ!", ja kohta jäälle tuli about 70 grammanen ahven..Ai helevata, että repesin!
Taisi olla vuosi tuosta, olisikohan ollut vuosi 2007 kun pääsimme isäni kanssa loppukesästä merelle. 2 päivän aikana paukutin enkkani, saamalla 6,65kg limatuubin ja lisäksi 5,1 ja nelikiloisen. Ne ilmat siellä olivat aivan erilaiset, kuin täällä järvillä, ensin oli tyyntä ja aurinko paistoi, aivan yhtäkkiä rupesi tuulemaan ja merenpinta alkoi vellomaan. Sää saattoi vaihdella todella nopeasti, sen ainakin opin.
Ja saman vuoden talvena aloimme käydä Mässyn eli Mikon kanssa ahkerammin pilkillä, hänkin syttyi talvikalastukseen kunnolla! Joka viikonloppu sekä hiihtoloman joka päivä kävimme pilkillä. Nyt alkoi Mässykin hallitsemaan pilkkimisen jalon taidon, ja ahvenenkka parantui mukavasti 350-400g.
Tuo talvi oli itsellekkin yksi niistä merkittävimmistä, kun sain parannettua aborre-ennätykseni 300g->500g. Väsytys oli hyvin jännittävä, kun ohuilla siimoilla ja morrilla pikkukaloja nyplätessäni ottikin tuollainen körmy. Tuona talvena tajusin, että lähijärvessä on isoa ahventa, mutta sen eteen täytyy tehdä ahkerasti töitä!
Ja sitten lopulta, tulee tämän kesän muistot..
Kävimme Mässyn kanssa ensimmäistä kertaa Muuramenjoella, hänelle se oli ensimmäinen kerta, kun oli jalokalapitoisella joella.
Tuon kesän ekana reissulla itseltä meni munat pataan, Mässy sai joitakin taimenia, komeimpana puolentoistakilon luonnonasukki!
Itseä otti pattiin aika pahasti tuo mp, mutta onneksi sentäs Mässy sai jotain "ekalla kerrallansa"
Toinenkin keikka tuli tuonne heitettyä, jolloin molemmat saimme ihan mukavasti kaloja, harjuksta, taimenta, ahventa, haukea, mutta ei mitallista, eikä taaskaan sitä ns. "
varmaa" kirjolohta, jollainen pitäisi muka tulla joka reissu...(ensikesänä sitten).
Viimekesänä kävin myös jonkun kerran läheisellä kirrejärvellä ootto- onkimassa, ja sain paljon vinkkejä ja ohjeita niiltä järven vakio- onkijoilta, ja tutustuin heihin..Heistä tulikin sitten mukavaa juttuseuraa tuohon tylsään odotteluun. Vinkkien ja niksien ansiosta onnistuin sitten saamaan koko kesässä yhteensä 3 kirjolohta. Määrä saattaa tuntua joistain naurettavalta, jos kerta olen hehkuttanut, että opin paljonkin asioita ootto- onkimisesta, mutta tuolla se ei ole niin helppoa, kuin 10m x 10m lohillätäköissä.
Kävin myös todella ahkerasti lähijärvellä, iso ahven mielessä. Lähes joka päivä uistelin pienillä vaapuilla, mutta sitä suurta ei näkynyt. Mässy karkuutti, vai pitäisikö sano, että
minä karkuutin vedessä puolen kilon ahvenelta näyttäneen kalan. Luulin, että koukku olisi kunnolla kiinni, koska uistin oli kokonaan kalan suussa, mutta todellisuudessa se oli suun sisältä kiinni jossain vaivaisessa nahan riekaleessa. Koitin nostaa ahventa perukkeesta ja ylös tuli vain uistin. Tuo vithutti todella pahasti, ja kaivelee edelleen!
Haukienkkaa tuli parannettua 6,65->6,7 kiloon. Huima 50g parannus ja pituutta tasan saman verran kuin edellisellä, 102cm. Tämä kala oli niin painoltaan, kuin saantipaikaltaan arvokkaampi! Kala tuli nimittäin tuosta lähijärvestä, josta en olisi koskaan uskonut saavani tuollaista mörköä. Yllätyksenä se tuli, kuin kalan ensimmäistä kertaa pääsin näkemäänkin, ahventa 2 koon lipalla, light- vehkeillä ja 0.14 mm siimalla yrittäessäni pintaan tuli metrinen mörkö, hopeinen lippa suussaan, lukko oli onnekseni juuri ja juuri suun ulkopuolella, joten vaaraa siiman hampaisiin katkeamisessa ei ollut! Väsyytystilanteesta ei sen enempää, se löytyy jostain päin "Reissuraportteja tänne"- topicista.
Siinähän sitä, toivottavasti edes joku lukee.
