Chat

Kirjoittaja Aihe: Mikä on kalastus reissun kohokohta ja mistä ne fiilikset oikein saadaan  (Luettu 9089 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Tornio_River

  • Kalapussikaljoittelija
  • Viestejä: 690
    • Profiili
    • Sähköposti
Eli lähtökohtana ajattelin pohtia otsikon mukaista aihetta. Monestihan kalareissut ovat odotettuja aekä suuniteltuja hetkiä ja huipentumia.
Itseäni alkoi mietityttämään omalta kohdaltani se, että mistä oikein ne "kiksit" saan tässä harrastuksessa. Ensimmäiset ahaa elämykset tunnen jo ennen varsinasta kalastuspäivää,  jolloin tarkastan monen monta kertaa kaikki paketut välineet, jo tässä vaiheessa sormissa on sellainen jännä kutina jota ei voi järjellä selittää, ei miltään kannalta katsottuna. Aamulla kellon soidessa tunnen jopa suoranaista jännitystä tulevasta päivästä, sillä eihän koskaan voi takuulla tietää miten koko reissu menee. Kuuluuko tämä jo niin sanottuihin  hekuman alkuhetkiin?
Kalapaikan lähestyessä kuuntelen yleensä autossa lempi musiikkiani ja totean kuinka elämä on sitten ihanaa, tässä vaiheessa niin sanottu hyvä olo on jo alkamassa kohisten, sen voi tuntea lämpimänä aaltona joka vaeltaa koko kehon alueella (tiedän tiedän, saattaa kuulostaa perverssiltä  :-D) Tärisevin sormin solmitut solmut ja kosken kohina nostavat sydämen lyönnit varmasti maksimirajoille joilla sydän vain voi vähänkin lyödä.
Mutta ensimmäiset heitot kosken kivisen niskan juureen laukaisevat uskomattoman hyvä olon, rauhan ja tyyneyden jonka jokainen varmasti tajuaa. Monet odotetut päivät, tunnit, minuutin käyvät nyt turhiksi, nyt elän vain tätä hekumaa mikä minua johdattaa. Linnun laulu ja inisevät sääsket vain lisäävät hyvän olon tunnetta. Rauha jota ei saa kerrostalo lähiön pihapiirissä on uskomaton.Tärpin odottelu on myös reissun suola, koskaan et tiedä mitä muutaman metrin päässä veden alla tapahtuu. Tärppi tulee jos on tullakseen, se ei ole pääasia ,pääasia on elää vain tätä hetkeä ja nauttia siitä mitä rakastaa.Toisaalta ajateltuna sää ei vaikuta asiaan oikeastaan yhtään, oikeat varusteet ja asenteet pitävät mielen aina kohdillaan, toisinaan toki miettii, että onko tässä mitään järkeä. Vesisade, kylmyys  ja muut luonnon olosuhteet ovat vain osa elämää.
Reissun lopulla on mukava istahtaa joen rannalle rauhoittumaan ja katselemaan luonnon ihmeitä. Toki tapanani on siinä vaiheessa kaivaa eräpuvun takista pieni pullo jallua. Jallun lämmittävä ja hieman huumaava vaikutus on kuin kakun kermakuorrutus, eli viimeinen pisara i:n päälle.
Lämpimässä saunassa voi lopuksi mielessä hiljaan miettiä päivän tapahtumia, mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mitä ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä. Kaikki nämä kerrotut hetket antavat lisää hyvän olon tunnetta, eli niitä kiksejä! Yhteen vetona voisikin sanoa, että

Jännitys*rentous*rauha*luonto = kiksi eli = hyvä olo =fiilis *100%


eli tämmöstä soopaa tuli kirjoitetuksi, pyydän jo anteeksi kaikiltä avautumistani ja sen kieroutunutta mielikuvaa minkä minun henkinen kirjoitus antaa.


Tornio_River  alias  Lauri Räisänen

edit: yritetty korjata ja korjattukin noin 40 kirjoitusvirhettä...pilkun ja pisteen jälkeen tulee välilyönti, ei ennen sitä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 25, 2007, 21:18:38 kirjoittanut Pete »


Qkkeli

  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 1466
    • Profiili
    • Sähköposti
Omasta mielestäni myös yksi reissun huippuhetkistä ajoittuu järvelle saapumiseen. Varsinkin uusilla vesillä järven/lammen/joen/puron/meren ilmestyminen ensimmäisen kerran näköpiiriin on se hetki, milloin on hymy herkästihuulella ja sisäinen pikkulapsi tärisee innosta. Se fiilis lähtee tosin melko nopeasti laskemaan ensimmäisten heittojen/reikien jälkeen, kun on todennäköisesti pyydetty tyhjää.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 13, 2007, 21:13:58 kirjoittanut Qkkeli »

Mikko_-Procyon-

  • Veronkiertäjä
  • Mikkonator
  • *****
  • Viestejä: 5040
  • Ei tunnu missään!
    • Profiili
    • Propilkki 2
Tämän tyyppinen thread oli joskus jollakin foorumilla. Sanoin siellä, että paras hetki on silloin kun sytyttää nuotion tauon aikana. Sain hirveät nootit käyttäjiltä, että "pakkoko sitä on mennä kalastamaan, jos se ei ole saaliin saaminen ja väsyttely ne kohokohdat, notskin voi sytyttää muutenkin". Siihen vastasin muistaakseni, että kalaa saa kaupastakin ja ei se niin ihmeellinen tunne ole kun joku kiskoo kepin nokasta lähtevää narua henkensä hädässä. Kyllä se kalastus kivaa on, mutta saalis ei ole se tärkein asia. Tärkeintä on todellakin se fiilis, rentoutuminen, irtaantuminen arkirutiineista. Nuotio on sen koko homman keskipiste. Tulilla istuskelu, tuleen tuijottaminen pimenevässä illassa. Makkaran paistaminen, kalan paistaminen, pannukahvin keitto.. ne on ne homman tärkeimmät elemetit. Kiirettömyys hiljaisuus, hajut, luonnon äänet. Reissun pilaajia ovatkin stressi saaliin saannista, kilpailuhenkisyys, ennätyskalat, liian hyvä syönti, raivaussahan pörinä, ruohonleikkuun äänet, moottoriveneet, lietelannan levitys, roskien poltto jne.. 
Henri Poincare: "Tiede on faktoja; aivan kuten talot tehdään kivistä on tiede tehty faktoista; mutta kivikasa ei ole talo eikä kokoelma faktoja ole välttämättä tiedettä."

http://kalassa.net/mikkoprocyon/

[Vision]

  • Viestejä: 442
    • Profiili
Paras fiilis on justiinsa sillon kun näkee aivan uuden kalapaikan. Hyvä fiilis tulee myös ekasta kalasta. Ekalla Tenon reissulla kun saavuttiin rantaan oli todella innostus korkealla. Paha juttu oli se kun keli aivan pilvessä niin ei maisemat ihan niin nätit olleet. Ja kun oma perho harri enkka iski kiinni ja tappeli aivan vimmatusti. Vahvin kala minkä olen tähn mennessä saanut. Mutta ehdottomasti parhaat fiilikset tuli kun seuraavana yönä aurinko rupesi laskemaan ja värjäsi tunturit aivan kullan keltaisiksi. Silloin ei inostanut kalastaa vaan lähdin kiipeämään tunturia ylös.


Ensivuonna takas lappiin...Ei malta odottaa...
"Onp` on tuo kala kalanen, kun en tuota tunnekkana! Sileähk on siikaseksi, kuleahko kuujaseksi, haleahko haukiseksi, evätöin emäkalaksi, ihala imehnoksiksi, päärivatoin neitoseksi, vyötöin veen on tyttöseksi, korvitoin kotikanaksi: luopuisin meriloheksi, syvän aallon ahveneksi".

(Kalevala)


kaivo

  • Vieras
Hyvä aihe!

Minulle on tärkeää saada itse vaikuttaa kalantuloon. Saan parhaat fiilikset siitä, kun kokeilun ja ajattelutyön kautta löydän konstit, jotka sillä kerralla toimivat. Liian helpolla tai "vahingossa" saatu saalis ei isommin sytytä.

Tärkeää on tietysti myös itse kalalla oleminen: luonto ja vastapaino arjelle.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 14, 2007, 18:55:21 kirjoittanut Kaivo »

Yuz

  • Viestejä: 979
  • RAGE
    • MSN Messenger  - yuzzi_91@msn.com
    • Profiili
    • Sähköposti
Riippuu mistä roikkuu. Kaikki edellämainitut ovat juuri näitä omiakin kohokohtia, mutta seuraavasti se usein menee. Pilkkireissulla kohokohtana voi olla juuri tuo Mikon mainitsema notskin sytytys, varsinkin oikeassa porukassa. Talven ensimmäisillä reissuilla järvelle saapuminen taas on upea tunne. Talven vakiona ensimmäinen järvi on Iso-Auninen Haukkamaalla, joka on muutenkin säväyttävän näköistä seutua. Se on parhaita fiiliksiä talven ensimmäisellä reissulla, kun kuuluu "kop" ensimmäisestä askeleesta jäällä.
I once dug a pit and filled it with clouds. Or was it clowns? Come to think of it, it began to smell. Must have been clowns.

osmanhauki

  • Vieras
Minun mielestä hieno tunne on silloin, kun saa olla rauhassa eikä tartte mennä mihinkään. Ja onhan sekin ihan hienoa, kun kalan saa se tavallaan ruunaa reissun. Nuotiolla kun istuu, niin siinä saa miettiä kaikkea mitä ei pakosti tartte miettiä. :-)

Tasuriman

  • Puntarin hytkyttäjä
  • Viestejä: 188
  • Tasureissa on taikaa
    • Profiili
Reissun kohokohta ?

   Se on todella niin moninainen ja monisyinen asia, että siitä riittäisi kertomista, vaikka kuinka.
Voisin kuitenkin sanoa, kuten tuolla edellä on todettu, monen varsin pikkuseikan kokoavan kohokohdat esiin. Todellakin nuotion savu, tai veden tuoksu nostavan fiiliksiä kivasti.
  Onnistunut kalastustuokio, jonka jälkeen saaliin valmistaminen nuotiolla. Pimeinä elokuisina iltoina tulilla istuminen, tuleen tuijottaminen ja mukavat tujaukset retkipullosta.
   Kun päivän on puljannut kalassa ja kylläisenä kömpii makupussiin teltassa, tai taivasalla. Kun monesti hieman viluinen olo lämpenee ja olo muuttuu mukavan raukeaksi juuri ennen unen tuloa.
 Tai, mikä voisi olla mieleenpainuvampi kohokohta, kuin reipas " munauinti" erämaapuron kohisevassa koskessa. Suosittelen. :roll:


Jake-zxc

  • Viestejä: 171
    • Profiili
Itelläni kohokohdat on kun mukavan lammin/sopivan viileä tuuli puhaltaa naamaan ja ei tarvi ajatella mitään: koulua, kiireitä, nykyaikaa jne. Eli pääsee irtautumaan arjesta. Ja se myös oon kohokohta se kalan saaminen, varsinki syömäkokoisen hauen. Kohokohta on myös se että kun on saanut kalan ja esim. pyöräilee kotia ja pääsee syömää omaa kalaa.

Kalan saaminen on kohokohtanani koska en saa yleensä joka reissulla kalaa.


Sambou

  • Viestejä: 54
  • Eränkäynti
    • Profiili
Nostetaanpa tämäkin ylähä, on niin hyvä aihe.

Minun kohokohtani kalastus reissuilla on se, kun saan olla aivan omassa rauhassani koskilla. Ei kuulu mitään muutakuin lintujen laulua aamuisin ja kosken pauhaus ja lohien hyppyjä. Puhelimenkin jätän aina kotia, että saan olla siinä toivotussa rauhallisuudessa. Kaupungissa menoa riittää joka kohtaan ja ei saa missään olla rauhassa niin silloin lähden kalaan koskille, sielä ei ole ketään. Kalansaaminen ei ole mielestäni "Kohokohtani" , vaan kyllä kun nuotion pystyyn laittaa huolella ja laittaa tikkuahvenia paistumaan ja katselee liekkeihin ja ajattelee omia juttujaan, niin ihan hymy on herkässä suupielissä. Toinen on kun juuri olet tullut uuteen kalapaikkaan, siinäkin alkaa hymy olla huulilla, ja pysyy koko reissun vaikkei kalaa tulisikaan juuri sinun onkeesi. Mutta kyllä luonto on niin lähellä sydäntäni, että kun lähdet kalaan tai metsälle, niin tulee sellainen "voittaja" fiilis!  :-)






Kirjaudu sisään palveluiden tunnuksilla

 



center>