Eli lähtökohtana ajattelin pohtia otsikon mukaista aihetta. Monestihan kalareissut ovat odotettuja aekä suuniteltuja hetkiä ja huipentumia.
Itseäni alkoi mietityttämään omalta kohdaltani se, että mistä oikein ne "kiksit" saan tässä harrastuksessa. Ensimmäiset ahaa elämykset tunnen jo ennen varsinasta kalastuspäivää, jolloin tarkastan monen monta kertaa kaikki paketut välineet, jo tässä vaiheessa sormissa on sellainen jännä kutina jota ei voi järjellä selittää, ei miltään kannalta katsottuna. Aamulla kellon soidessa tunnen jopa suoranaista jännitystä tulevasta päivästä, sillä eihän koskaan voi takuulla tietää miten koko reissu menee. Kuuluuko tämä jo niin sanottuihin hekuman alkuhetkiin?
Kalapaikan lähestyessä kuuntelen yleensä autossa lempi musiikkiani ja totean kuinka elämä on sitten ihanaa, tässä vaiheessa niin sanottu hyvä olo on jo alkamassa kohisten, sen voi tuntea lämpimänä aaltona joka vaeltaa koko kehon alueella (tiedän tiedän, saattaa kuulostaa perverssiltä

) Tärisevin sormin solmitut solmut ja kosken kohina nostavat sydämen lyönnit varmasti maksimirajoille joilla sydän vain voi vähänkin lyödä.
Mutta ensimmäiset heitot kosken kivisen niskan juureen laukaisevat uskomattoman hyvä olon, rauhan ja tyyneyden jonka jokainen varmasti tajuaa. Monet odotetut päivät, tunnit, minuutin käyvät nyt turhiksi, nyt elän vain tätä hekumaa mikä minua johdattaa. Linnun laulu ja inisevät sääsket vain lisäävät hyvän olon tunnetta. Rauha jota ei saa kerrostalo lähiön pihapiirissä on uskomaton.Tärpin odottelu on myös reissun suola, koskaan et tiedä mitä muutaman metrin päässä veden alla tapahtuu. Tärppi tulee jos on tullakseen, se ei ole pääasia ,pääasia on elää vain tätä hetkeä ja nauttia siitä mitä rakastaa.Toisaalta ajateltuna sää ei vaikuta asiaan oikeastaan yhtään, oikeat varusteet ja asenteet pitävät mielen aina kohdillaan, toisinaan toki miettii, että onko tässä mitään järkeä. Vesisade, kylmyys ja muut luonnon olosuhteet ovat vain osa elämää.
Reissun lopulla on mukava istahtaa joen rannalle rauhoittumaan ja katselemaan luonnon ihmeitä. Toki tapanani on siinä vaiheessa kaivaa eräpuvun takista pieni pullo jallua. Jallun lämmittävä ja hieman huumaava vaikutus on kuin kakun kermakuorrutus, eli viimeinen pisara i:n päälle.
Lämpimässä saunassa voi lopuksi mielessä hiljaan miettiä päivän tapahtumia, mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mitä ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä. Kaikki nämä kerrotut hetket antavat lisää hyvän olon tunnetta, eli niitä kiksejä! Yhteen vetona voisikin sanoa, että
Jännitys*rentous*rauha*luonto = kiksi eli = hyvä olo =fiilis *100%
eli tämmöstä soopaa tuli kirjoitetuksi, pyydän jo anteeksi kaikiltä avautumistani ja sen kieroutunutta mielikuvaa minkä minun henkinen kirjoitus antaa.
Tornio_River alias Lauri Räisänen
edit: yritetty korjata ja korjattukin noin 40 kirjoitusvirhettä...pilkun ja pisteen jälkeen tulee välilyönti, ei ennen sitä.