Chat

Kirjoittaja Aihe: Ahvenenpilkintä: enemmän irti ottiavannosta!  (Luettu 5408 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

kaivo

  • Vieras
Ahvenenpilkintä: enemmän irti ottiavannosta!
« : Marraskuu 26, 2007, 19:30:27 »
Kairaat uuden avannon ja saat pian kalakontaktin: tulee pilkin tuuppaisu, tärppi, ylös asti ehkä kala-pari. Yksittäiset ahvenet eivät nappaile pilkkiin kovin halukkaasti, joten allasi on hyvällä todennäköisyydellä parvi. Kalat on nyt löydetty – suurin työ on tehty. Kalareiästä kannattaa tietysti ottaa kaikki ilo irti, pitämällä syöntiä yllä mahdollisimman kauan.

Seuraavassa perusjuttuja, joita on tullut vuosien mittaan testattua ja hyviksi havaittua. Kokemukseni ovat etupäässä sisävesien perusahvenista, mutta konstit ovat sovellettavissa myös merialueille.

1. Jätänkö avantoon sohjoa? Varsinkin matalassa vedessä, paksun lumen ja jään alla kala saattaa arkailla sen kattoon ilmestyvää "kohdevalaisinta". Sohjoa voikin jättää avannon pintaan häikäisysuojaksi. Mikäli pilkitään mormuskalla, sohjokerrokseen voi tökätä reiän esim. sohjokauhan varrella, jotta pikkuviehe saadaan laskettua pyyntiin.

Tulipalopakkasella sohjokonstissa voi tosin olla omat ongelmansakin.

2. Onko pilkin väri kohdallaan? Ahven voi olla toisinaan hyvinkin tarkka tässä asiassa. Selvimmin tämä näkyy värikoukkupilkinnässä, mutta myös tasapainopilkkien maalatuissa väreissä voi olla reissukohtaisia tehoeroja. Syöttipilkkien - pystypilkit ja mormuskat - kohdalla kannattaa vaihtaa myös kärpästoukan väriä. Muistissa on useampia reissuja, jolloin mormuskan koukussa piti ehdottomasti olla punainen + valkoinen toukka. Syönti heikkeni selvästi, jos molemmat toukat olivat samanväriset.

Reissun alkupuoli kannattaa ehdottomasti käyttää näiden asioiden selvittelyyn, vaihtelemalla pilkkiä ja värejä ottiavannolla ja tarkkailemalla, millä innolla ahvenet alkavat kuhunkin pilkkiin nappailla. Jos vaihdon seurauksena ottireikä hiljenee kokonaan tai kalat vain tuuppivat pilkkiä, valinta on pielessä.

3. Kun ahvenputki lähtee päälle ja kaloja on nosteltu kymmenkunta, kannattaa lopettaa ylösotto hetkeksi ja alkaa uittaa pilkkiä nopeammalla rytmillä: kalat eivät aivan ehdi saada pilkkiä kiinni. Kymmenkunta sekuntia riittää, sitten hidastetaan normaalitahtiin ja jatketaan kalojen ylösottoa.

Niksi on siinä, että ahventen mielenkiinto pilkkiä kohtaan laantuu vähitellen, mikäli ne saavat pilkin kerta toisensa jälkeen heti helpolla kiinni. Rytmiä nopeuttamalla parveen tavallaan "pumpataan" lisää syöntikiihkoa. Jos avannon ahvenputki venyy kymmenien kalojen mittaiseksi, tempun voi toistaa.

4. Pohjan pölisyttäminen on hyvä peruskikka, jolla jo hieman laantumaan päin olevan syönnin voi saada viriämään uudelleen. Hakkaa pilkkiä pohjaan vaikkapa viisi-kymmenen kertaa ja nosta se sen jälkeen takaisin pyyntikorkeudelle. Tärppi voi tulla välittömästi.

5. Toimiiko parven nostattaminen pohjasta? Joka päivä kannattaa testata, kuinka hanakasti ahvenet nousevat pilkin perässä pohjan tuntumasta ylemmäksi. Tämä on peruskonsti tasapainoilla pilkittäessä, mutta toimii hyvin muillakin pilkkityypeillä.

Pilkkiminen aloitetaan yleensä pohjan tuntumasta, muutama kymmentä senttiä irti siitä. Ottireiällä kannattaa syönnin käynnistyttyä kuitenkin ottaa siimaa sisälle kierros-pari kerrallaan esim. aina muutaman saadun saadun kalan jälkeen ja katsoa, seuraako parvi perässä. Mikäli seuraa, otti voi kiihtyä entisestään. Passiivisemmalle ahvenelle tämä ei kuitenkaan välttämättä toimi, vaan kalaa tulee varmemmin pohjasta. On myös pieni riski siitä, että kauas pohjasta nostatettu parvi häipyykin yht´äkkiä. Syönnin voi tosin saada palautettua jatkamalla pilkkimistä taas pohjan tuntumasta.

Mahdollista on sekin, että samalla reiällä pohjalta tulee vain pientä, mutta ylempää kokeiltaessa kalan keskikoko saattaakin yllättäen nousta. Kotivesilläni näin kävi viime talvena useammin kuin yhdellä reissulla.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 29, 2007, 18:52:30 kirjoittanut Kaivo »



Kirjaudu sisään palveluiden tunnuksilla

 



center>