Chat

Kirjoittaja Aihe: Kalassa.netin pilkkimiitti Eräjärvellä 6.1.2008  (Luettu 10853 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Perca

  • Pyydyskalastaja
  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 646
    • Profiili
    • Sähköposti
Kalassa.netin pilkkimiitti Eräjärvellä 6.1.2008
« : Tammikuu 06, 2008, 20:01:47 »
Kalassa.netin Pirkanmaan pilkkimiittiin 6.1. osallistuivat foorumin nimimerkit Aatami, Kalle ja Perca.

Kerron tarinaa nyt omasta näkökulmastani, toivottavasti Aatamin ja Kallen versiot ilmestyvät tänne aikanaan  8-)

Herätys 05:30
Melko raaka herätys aamutuimaan, mutta nousta piti kun pilkille oli niin kova polte. Matka Tampereelle sujui sen kummemmitta kommelluksitta, ja tapaaminen muun porukan kanssa oli läheisen ABC:n pihassa 07:45. Hyvät huomenet toivoteltiin ja käytiin hakemassa aamukahvit ja eväät huoltoasemalta. Aamuhämärässä matka Eräjärvelle taittui rentoa läppää heittäessä ja jutustellessa.

Pilkillä 08:30
Hyppy pilkkihaalariin rannassa ja olennainen matopurkin mukanaolon varmistus. Kairat selkään ja painuimme porukalla melkein keskelle järveä, vettä aloituspenkalla oli kolmesta viiteen metriä.



Taktiikoista
Tavoitekala reissulla oli ahven, ja nimenomaan iso sellainen. Aatami muisteli edellisen reissunsa yli puolikiloisia raitapaitoja, joidenka ei ollut tarvinnut maata yksin saalispussissa. Kavereina oli useita 300-500 gramman kaloja. Keskitalvi kun oli, päätin taktikoida ja tavoitella mahdollisimman montaa lajia samaan aikaan. Laitoin siiman päähän nautiluksen tapsilla, tapsin päässä killui numeron 10 kolmihaarakoukku höystettynä lukuisilla kärpäsentoukilla. Aatamilla ja Kallella oli kummallakin erilaisia tasapainoja, joihin edellisillä reissuilla oli tärähdellyt juuri niitä tavoittelemiamme jättiahvenia.

Kalahavaintoja
Vähän ennen yhdeksää vavassa alkoi tuntua melko tutunoloista nypläystä. Seurailin tilannetta, ja tempaisin reilun vastaiskun nykyyn. Luulin vastustajan olevan tavallinen pikkuahven, missä erehdyin melkoisesti. Vastaiskun jälkeen siima ei nimittäin liikahtanut kovinkaan merkittävästi ylöspäin. Silmät suurentuneina ja melkoinen määrä adrenaliinia veressä kiskoin siimaa ylöspäin. Kala suoritti kuitenkin valitettavan pikadieetin matkalla, ja nousi avannosta noin 150-grammaisen lahnan muodossa. Hyvin muuten pistää vastaan kun kääntää kylkensä nostosuuntaan. Pienempiä lahnoja tuntui olevan paikalla, niillä oli tosin melkoisia vaikeuksia saada isoa kolmihaaraa suuhunsa. En kuitenkaan vaihtanut koukkua pienempään merkittävän ahven-, hauki- ja kuhavaaran takia. Ehkä aiheestakin.

Kuparinen oli rikki, ja keskityin lähinnä järven päällä lentelevien harakoiden seurailuun. Nautilus pysähtyi kesken liu´un, ja siiman päässä tuntui pientä nypläystä. Riuhtaisin vastaiskun, ja siima vingahti tuskastuneena isomman kalan merkiksi. Ensimmäisten potkujen jälkeen selvisi, että kyseessä saattoi olla melkoisen tukeva vastustaja verrattuna näihin pikkulahnoihin. Keskittyneen väsyttelyn jälkeen avannon alapuolelle ilmestyi vajaan kilon painoinen hauki koukku suupielessään. Kalle ja Aatami olivat tulleet seurailemaan tilannetta, ja se kuuluisa tilastohauki nousi jään päälle hallitulla nostolla kiduksista. Leveä hymy suupielissä nostin hauen saalispussiin ja reppuun.

Jäällä puhalsi aamusta asti melkoinen tuuli, ja sen merkitys korostui päivän mittaan kun kovin pilkki-into oli laantunut. Nakit ja varpaat olivat vuorotellen jäässä, ja niitä sai nykyttelyn lomassa hyppiä lämpimiksi.

Siirryimme puolisen kilometriä ylöspäin, noin neljän metrin syvyiseen rinteeseen. Nostelin pikkulahnoja silloin tällöin, ja Aatamikin oli saanut kuparisen rikki reilusti satagrammaisella affenalla. Havahduin Kallen karjaisuun, että nyt olisi vähän reilumpi kala kiinni tasurissa. Tasaisen varmasti Kalle kiskaisi jäälle hieman omaani pienemmän  :wink: hauen. Kymmenen minuutin kuluttua Kalle karjaisi seuraavalla reiällä taas kalan merkiksi, mutta tämä pääsi karkuun pikaisen vastaiskun jälkeen. Mutta jo minuutissa todennäköisesti sama kala potki avannon alla hymyilevän Kallen siiman päässä. Menin apuun, ja nostin varmalla kidusotteella vajaan kilon painoisen vihertuubin jään paremmalle puolelle. Hieman isompi kuin omani  8-).

Mutta missä olivat ahvenet? Aatami nosteli harvakseltaan satagrammaisia, muttei varsinaisesta syönnistä ollut tietoakaan. Kiertelimme järvenlahtea etsien kalaa, mutta melko turhaan. Pikkulahnoja tuntui nousevan joka avannosta aina muutama.

Päivän loppupuolella olimme melko lähellä autorantaa, kun pikkuahvenia alkoi nousta pystypilkillä. Missä pieniä, siellä isompia syömässä niitä  :-D. Kalle karkuutti pari tukevaa tärppiä, kuten myös Aatami. Kala ei valitettavasti ollut kovin aktiivisella otilla, ja kärpäsentoukallinen pystypilkki oli oikea valinta päivään. Kalaa nousi tasaiseen tahtiin, vaikka olikin vääränlajista. Kalle löysi hyvän reiän, mistä nousi kunnon ahvenia ja pikkuinen hauki tasurilla. Nostelin vielä viimeiset lahnat, ja sitten oli yhteenvedon aika.



Ja loppukuvassa vielä koko iskujoukko haukisaaliin kanssa. Allekirjoittanut löytyy tuon puolikkaan supikoiran alta  8-)



Tulokset:

Isoin kala

Kalle: Hauki 880 - 52cm
Perca: Hauki 795 - 51cm
Kalle: Hauki 690 - 50cm
Kalle: Hauki ~250g
haukien painoerot johtuivat syönnöksestä ja mädin määrästä

Kokonaissaalis:

Perca: 2105 (sekakalat) ja 795 hauki = 2900
Kalle: Hauet 880+690+250+muutama ahven = 2100
Aatami: 7 ahventa 100-150g = 850

+ iso määrä hyviä tärppejä kaikilla

Kiitokset hyvästä reissusta Aatamille ja Kallelle!!

-Perca
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 14, 2008, 23:00:27 kirjoittanut Perca »
Vegetarian is an old indian word for bad hunter


cpt miller

  • Vieras


Kirjaudu sisään palveluiden tunnuksilla

 



center>