Kehittyminen perhonsidonnassa

[Murmeli]

Päätin aloittaa aiheen, joka saattaa auttaa aloittelevia perhonsitojia alkuun ja josta saattaa saada hyviä vinkkejä.

Muutama kysymys, johon saa vastata vapaasti, muttei lyhyesti:

Moniko pitää kirjaa sitomistaan perhoista?
Oletko huomannut perhonsidonnassasi selvää kehitystä?
Mitä olet tehnyt kehittyäksesi?
Onko tullut heitettyä tavaraa pois, mikä on aluksi tuntunut hyvältä perhonsidontaan, mutta jonkin ajan kuluttua se onkin aivan "roskaa"?
Mikä aiheuttaa/on aiheuttanut hankaluuksia perhonsidonnassa (esim. muddler -pää, levysiipi, perhon päättäminen)?

Kehityksen seuraaminen:
Tietyin väliajoin sidottava perho, esim:
Kaksi kertaa vuoden aikana sidotaan leech, pintaperho, uppoperho, streamer. Perho tehdään samasta ohjeesta aina mahdollisimman hyvin, siten että se näyttää omaan silmään mahdollisimman hyvältä. Muutaman vuoden jälkeen näkee kehityksen.

[Murmeli]

Vastaan itse samantien:

Ite pidän kirjaa sidonnasta siten, että kirjoitan isoon vihkoon päivämäärän ja sidottujen perhojen määrän. Siten saan selville määrän, jonka sidon kuukaudessa (myös kaikki elämäni aikana sitomien määrä). Jokaiselle kuukaudelle on asetettu omat tavoitteet riippuen siitä, miten edellisenä kuukautena tuli sidottua.
Viime keväästä olen kehittynyt todella paljon, sillä sidoin kesän aikana paljon perhoja. Ite olen sitonut perhoja sen mukaan, mistä on kulloinkin kiinnostunut. Esimerkkinä, aloin joku viikko sitten sitoa lohiperhoja, vaikka en niillä kalastakkaan. Kiinnostus ei lopu, kun sitoo vapaasti, eikä siten, että nyt tehdään sata pinturia ja sitten sata leechiä.
Joskus keräsin kaikkia talvitakkien hupuissa olevia karvoja ja pääsiäis sulkia, kun ajattelin niiden olevan hyvää materiaalia perhonsidontaan. Nyt olen heittänyt nämä pois, kun olen huommannut niiden tarpeettomuuden. Aikaisemmin ei ollut rahaa, jolla olisi ostanut oikeaa materiaalia.
Itelle on tuottanut vaikeuksia tuo peurankarvan käyttäminen, kun tehdään muddler-päitä. Nyt olen saanut jotakuinkin onnistuneita sidoksia. Levysiipi ei onnistu vieläkään.

[unatco]

no itse kun noita perhoja teen, niin yleensä teen lohiperhoja, ja vaikeita kun tuo kiinnostus on loppunut noihin normeihin. yleensä teen liian kauniita veteen laitettavaksi, ainakin omasta mielestäni  . muuten teen perhoja vain tarpeen mukaan.

niin ja kehitystä on todellakin, kun vertaa noita 7 vuotta vanhoja perhoja mitä tuossa on lojunut .. on ne niin karuja vois pistää kuvan "tänään ja 7 vuotta sitten" 
aikoinaan ei ole tuota tekniikkaa tullut kauheasti opeteltua, millään muutakuin tekemällä sitä samaa.. monta olen purkanut saadakseni uuden koukun ja yrittämällä uudestaan.
mitään päiväkirjaa en ole pitänyt ikinä. se vanha perhorasia missä ne 7v vanhat perhot on niin riittää mulle päiväkirjaksi ja näen siinä edistykseni.

niin ja siis sen takia kerron tässä näin isosta aikavälistä, koska olen vasta nyt hetki sitten aloittanut uudstaan tuon perhonsidonnan.. n 2 v sitten ? about.

[Tonnimiäs]

Ite en tuota kirjaa pidä muuten kuin omassa päässäni. Tiedän tarkalleen kuinka paljon, ja minkälaisia perhoja olen sitonut. Tavoitteena per kuukausi on yleensä se n. 30 perhoa eli 1 per päivä. Joskus tulee tilauksesta sidottua enemmänkin. Hirmuisesti olen kehittynyt (omasta mielestäni), sillä näkisittepä ensimmäiset 50 perhoani...onneksi olen jo hävittänyt ne=). Kun teen perhoja, teen ensin yhden sellaisen perhon, jota en ole koskaan ikinä tehnyt. Tai yhden sellaisen, joka tuntuu vaikealta. Sitten kun se yksi on valmis, niin teen 4 muuta aina vaan pienempiin koukkuihin. Eli loppujen lopuksi samaa perhoa on viidessä eri koossa.

Ainoa asia, jonka olen heittänyt pois perhonsidontakamoista on pääsiäissulat. Mutta tätä:

Joskus keräsin kaikkia talvitakkien hupuissa olevia karvoja, kun ajattelin niiden olevan hyvää materiaalia perhonsidontaan. Nyt olen heittänyt nämä pois, kun olen huommannut niiden tarpeettomuuden.

...ihmettelen suuresti. Riippuuhan tietysti minkälainen huppu se on ollut, mutta yleensähän se on aivan oikeaa eläimen karvaa. Siis juurikin sitä mitä ostetaan perhonsidontakaupoista yms. Ehtaa tavaraa sanon minä. E: niin muuten tuo "tarpeettomuuden" jäi huomaamatta. =/ No ei siinä sitten mitään. ; )
SUURI ongelma on tuo levysiipi. Se kun ei millään onnistu, ei ikinä. Crest on toinen SUURI ongelma. Se ei ikinä tule suoraan vaikka sitä miten valmistelisi.
Larva on hankala, ei niin millään, mutta kun luonto ei anna periksi niin niitäkin pitää vaan tehdä ja hävetä sitten kun muut nauravat.=D Eli yhtä ongelmaa koko perhonsidonta, mutta kalastukseen ne on tehty, koristeeksi ei ole päätynyt yksikään. : )

[Progamer]

Reilu vuosi on tullut nyt sidottua ja kai sitä kehitystä on tapahtunut.
En oo mitään kirjaa pitänyt mutta suurinpiirtein oon perillä mitä sidottu ja millon. Ja turhaa tavaraahan ei perhonsidonnassa oikeastaan ole, kaikkea voi soveltaa johonkin.
Nyt oon yrittäny muutaman sitoo nuita levysiipiä ja on vaikeeta ollu, aina meinaa hajota siipi jotenkin.


ekat perhot

[Murmeli]

Nuo muutamat huppukarvat, mitä mulla on ollut, ovat olleet jotain tehdastekoisia. Karvat on niissä ollut aika lyhyttä. Oishan niistä tietenkin voinut rungon tehdä dubbaamalla.

[Juseli]

Jos nyt jotain...

Itse en ole pitänyt minkäälaista kirjaa sitomistani perhoista. Suurimman osan niistä ensimmäisistä "tuherruksista" olenkin purkanut jo, että saa niistä koukkuja. Kehitystäkin on tämän 2 vuoden aikana syntynyt paljon. Ennen en keskittynyt sitomiseen ollenkaan ja vaikka keskityinkin, perhoista tuli huonoja, käytin liikaa materiaaleja yms. Alkuaikoina, kun en omistanut lakkaa (!) muistan kuinka ihmettelin miten piilosolmut pysyy paikoillaan. Solmujen aukeamista helpotti myös se, että käytin aivan liian pakuja lankoja, esim. silkkejä... Perhot purkautui, kun niillä heitti ja ne ei kestänyt kalastusta.  Alkukuukausina tuli myös ostettua sellaisia materiaaleja, joita en ole tänäpäivänäkään sen kummemmin tarvinnut. Nyt sidon perhoja siihen tahtiin, kun niitä jää pohjaan. Joskus jää leechejä, joskus larvoja. Pyrin pitämään rasiassa ainakin 2 samalaista perhoa joka perhotyyppiä kohden. Talvella, kun perhoja ei voi jäädä pohjaan, sidon niitä perhoja mitä mieleni tekee.
Joskus tekee mieli sitoa harreille nymfejä ja larvoja, joskus kirreille leechejä ja zonkkereita ja joskus taimenille tinseleitä ja streamereita.
Ja vielä noista hankaluuksista. Muddlerpääitä olen muutaman tehnyt ja ihan hyvin on onnistunut. Kts. Kuvia omista perhoista... Levysiipisiä en ole kokeillut, vielä. Karvasiipiset lohiperhot onnistuu hyvin ja zonkkersuikaleen kiinnitys loistavasti.
Yhteenvetona voisin sanoa, että sidonnan on jälki parantunut sekä tietoisuus materiaaleista, sidontatyyleistä ja itse sidonnasta on lisääntynyt paljon.

Huhhuh! Tulipia sekava viesti. No toivottavasti saa selvää.

[Torro]

Kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ei auta kun ei pikselit riitä kamerassa
No joo kehitystä siis on tapahtunut todella paljon.

Muistan kun alkuaikoina keräsin kaikki ylijäämä matskut talteen myöhempää käyttöä varten ja koitin aina säästää materiaalia. Nykyisin käytän aina vain parhaita materiaaleja ja heitän pussista paskat höyhenet suosiolla pois.
Sitten revin kuituja lattiamatoista ja tyynyistä kiskoin untuvia yms. ....ei enää jaksa tällästä

[Juho_]

Jaa'a.. Onhan sitä tietenkin tullut kehityttyä, aika ajoin, vaihtelevasti..  No, päämäärä mulla on aina tiedossa kun perhoa aloitan sitomaan, ja enpä ole tainnut vielä kovin montaa kertaa ollut täysin tyytyväinen tuotoksiini.. Toisaalta se nyt on myös osa mun luonnetta, että mikään ei oo tarpeeksi hyvää, mutta niin sen pitää mennäkkin, jos tahtoo huipulle..  ..tai no ainakin yritys on kova..

Eka lohiperho


1-vuotisperho


2-vuotisperho


Viimeisin perho..


..ehkä siitä jonkinsortin kehittymistä huomaa, onneksi.. 

-Juho-

[Tonnimiäs]

Höh...tuo sun eka lohiperhoskin on hienompi kuin mikään mun perho.

[Murmeli]

Joskus huomaa, kun opettaa nuorempia perhonsidontakerhossa, että ne jotka ovat jo toista tai kolmatta vuotta samassa kerhossa, eivät silti osaa tehdä jotain ihan perusjuttua, kuten red tagin pyrstö. Monesti se on liian pitkä tai liian lyhyt. Ne eivät sido kotona ollenkaan, vaan tulevat vain kuluttamaan aikaa sitomalla perhoja. Sinänsä huono juttu.

[Tonnimiäs]

Joskus huomaa, kun opettaa nuorempia perhonsidontakerhossa, että ne jotka ovat jo toista tai kolmatta vuotta samassa kerhossa, eivät silti osaa tehdä jotain ihan perusjuttua, kuten red tagin pyrstö. Monesti se on liian pitkä tai liian lyhyt. Ne eivät sido kotona ollenkaan, vaan tulevat vain kuluttamaan aikaa sitomalla perhoja. Sinänsä huono juttu.

Sama. Meilläkin tuolla "kalakerhoksi" kutsutussa kerhossa on muutama, jotka sitovat ihan vapaa-ajallakin. Siellä se on opettajallekin inhottava tilanne, kun kaikki on aloittanut lähes samaan aikaam siellä ja sitten kun muutama jää kelkasta niin opettaja joutuu niiden ympärillä pyörimään ja häsläämään. Huono homma. Mutta menee kyllä vähän offtopicicsi, vai? Ja mullekin muuten Red Tagin pyrstö teettää välillä ongelmia.=)

[Murmeli]

Nyt on tullut huomattua, että joissakin takkien hupuissa on juuri samaa karvaa, kuin se mitä myydään Craft Furin nimellä. Oon siirtynyt kuitenki käyttämään "oikeita" materiaaleja, kun perhojen myynnistä saa jonku sentin aina takaisin. Nyt on noussut ongelmaksi Bucktail. Ei taho tulla nättiä päätä, jos bucktailia käyttää putkiperhoissa. Oravan karva on kans yhtä iso propleema. Ei oo mukava käyttää, kun nämä edellämainitut ei mene läjään samoin, kuin moni muu (esim tavallien peura).

[ööö...]

Mulla meni hermot ekan viikon jälkeen ku yritin tehä/sitoa niitä perhoja. Lopputulos oli mitä oli ja kaikki kamppeet löhöää tuola kaapissa. Ajattelin et rupeisi sitomaan tässä kesällä ku on aikaa. Ei vaan osaa...

[atter]

En pidä kirjaa perhoista joita sidon mutta kyllä nuita  perhoja tulee purettua.
Noin vuosi tulee kohta täyteen aloittamisesta.Sidon 12 perhoa aina kerrallaan että kehittyy.Tyytyväinen olen siihen että osaan tehdä päät kohtuullisen siististi.