Chat

Kirjoittaja Aihe: Se on moro  (Luettu 19255 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Se on moro
« : Lokakuu 30, 2008, 19:51:21 »



Noniin alle 18v. pilkkihirmut. Tässä olis värikoukku ja morrilajitelma merelle, sille kuka kehtoo pahimman pilkkivalheen kertoo. Minä maksan lähetyksen ja olen ainut tuomariston jäsen. Vitseilyn aika päättyy huomenna klo. 20 jonka jälkeen arvon tuomari postittaa omaan laskuun, kuvasssa olevan läjän, hauskimmasta pilkkivitsistä tai reissusta.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 08, 2008, 17:36:33 kirjoittanut Pete »


Pete

  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 2571
    • Profiili
    • http://www.stcroixrods.com/
Vs: Se on moro
« Vastaus #1 : Lokakuu 30, 2008, 20:09:11 »
Lauantai aamuna herätys oli 05.00 aikaan ja kavereiden piti tulla
hakemaan. Kello soi ja minä ajattelin hieman vielä torkkua. Laitoin
teeveden kiehumaan ja kellahdin sohvalle. Vartin päästä muija tulee
ja kysyy mikä täällä haisee niin palaneelle. Menin keittiöön ja
kattila aivan tulipunainen ja liesituulettimen kupu jo aivan
mustana, ei muuta kuin vettä päälle ja tottakai se meni sinne liesi-
tuulettimen sisälle ja sulakkeet paloi. Kiva kiva.
...Todella makeeta. Ei tarvinnut ottaa teetäkään mukaan ja
puhelinkin putos siinä hötäkässä lavuaariin ja hajos.
Ei tarvinnu sitäkään ottaa mukaan.
No, ovikello soi ja kaverit tuli hakemaan. Otin repun ja kalavehkeet
kylpyhuoneen nurkasta mukaan, en kyllä huomannut, että marsu oli
mennyt samalla ovenavauksella sinne sisään.

Kaira per´kele osui oven karmiin ja karmista pala pois. Minä
säikähdin pamausta niin, että käännyin ja kairansuojakin oli
pudonnut pois ja suojaamaton kaira käytävän kiviseinään, voi v*ttu.
No, se siitä kairanterästä, onneksi jätkillä oli vielä kaksi
kairaa mukana.

Lähdettiin siitä sitten mun autolla kohti merenjäitä,
Hangon suuntaan. Pysähdyttiin kahville ja tankkaamaan
johonkin Lohjan huitteille. Kahvit juotuamme jatkettiin matkaa.
No perskele, mitäs täällä tapahtuu kun poliisiauto tulee niin
saamaristi perässä. Pysäyttävät meidät.
-Ette sitten viitsineet maksaa bensojanne, kyselee konstu.
-No voi saaterin saateri, unohtui siinä pakkasessa ja tavaroiden
ynnämuiden tsekkauksessa.
Ei siinä muuta kuin takaisin maksamaan. OK. Kaikki kunnossa ja
matka jatkuu.

Tunnin puolentoista päästä oltiin pelipaikoilla. Ei muutakuin
kamat kantoon ja jäälle. Minä kylläkin ilman kairaa.
Pakkanenkin lauhtuu ja muutenkin jäällä on jo vähän vettä. Vähän jo
haitaksikin asti.
Kairaan ekaa reikää ja potkaisen lumia pois kairanvierestä
kun tunnen saakelinmoista kipua varpaassa. Potkaisin siihen terään
kun jää oli niin pehmeää. Koko saapas varpaista halki, voi pas*ka.
Saapas täynnä vettä ja just tultiin.
Kohtahan se alkoi sitten sataa vettä muutenkin. Olli ja Jussi saivat
muutaman ahvenen, minä en mitään. Otti aivoon muutenkin.
Ajattelin juoda kahvit termarista jonka täytin siellä Lohjalla.
No missäs se on ? Tottakai se jäi autoon. Onko edes mitään juotavaa
mukana, näkyy siellä joku korkki. Joo, korkki näkyy ja pullo halki.
Siinä meni 1,5 litraa limua ja kaikki mun varavaatteet ja sukat.
Kiva kiva. Nyt mä lähden autolle. Jätkät kyllästy kanssa siihen
kokoaikaiseen sateeseen.

Päästään autolle ja alan etsiä autonavaimia. Mihin mä ne laitoin ?
Ei helsinki, ne on pudonnu siihen kun sitä varvasta voivottelin.
Eikun takas jäälle ja etsimään. Löytyy ne sitten juuri siitä missä
oltiinkin ja kävellään takas autolle. Mihis ne meidän pilkkireput
ja jätkien kairat on hävinneet ? Alfred Nussi on käynyt sillävälin.

Pikkasen hermokireällä lähdettiin kotiapäin. Ei juotu kahveja,
ei tankattu eikä paljoa juteltukaan. Kaverit meni koteihinsa ja mä
kanssa.

Kotona tenavat itkevät täyttäpäätä, ja minä kyselen että mitä nyt.
Emäntä sanoo, että kersojen marsu oli mennyt vaatteitten joukossa
pesukoneeseen kun luukku oli ollut auki. Kiva kiva.
Kaikki vaatteetkin oli jokseenkin karvoissa.
Pyytelin muijaa, että se hakis vaikka jäätelöä kersoille huolto-
asemalta ja samalla mulle 6-packin kaljaa, se lupas mennä. Kaivelin
lompakkoa, missäs se nyt sitten on, perkkeles se on siellä Lohjan
huoltoasemalla kun mentiin takas maksaa bensoja. Voi kilinvehkeet.

No, emäntä lähti huoltoasemalle hakemaan jätskiä ja kaljaa,
ihmettelin mikä siinä nyt kestää. Kohta se tulee itkusilmässä
kertomaan, että oli törmänny siihen mun aamulla jättämään kairaan
siinä pihalla ja eturengas on puhki.

Pistin kengät jalkaan jä kävelin naapurin Masalle kyselemään olisko
yhtään ylimääräistä jäykkää pulloa....

Että sellanenkin reissu vois olla..............

jarmoankka

  • Ädin kielen opetaja
  • Viestejä: 1018
  • 5.5kg lumpeiden kuningatarta
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #2 : Lokakuu 30, 2008, 20:13:36 »
Pete... alle 18w?=)
pessimisti ei pety koskaan. Aina sattuu kun tapahtuu ja jos usein sattuu, siihen tottuu.

Pete

  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 2571
    • Profiili
    • http://www.stcroixrods.com/
Vs: Se on moro
« Vastaus #3 : Lokakuu 30, 2008, 20:17:50 »
Pete... alle 18w?=)
Oletko ? Sitten olen aina ollut väärääsä luulossa...


elsku

  • Viestejä: 38
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #4 : Lokakuu 30, 2008, 20:19:59 »
moro
pari vuotta sitten olin syksyllä kahen kaverin kanssa pilkillä no siinä oltiin tunti iskuskeltu kun kaveri yhtäkkiä hudahti et kauhee kala(ainakin tuntus) mut kaveril ol vaan kilon siimat. No hetken sitä väsyteltyään siimat meni poikki! Kaveri sanos sit et sin men mun paras kuusamon tasapaino pro 75. no siinä sitä ihmeteltiin ja päätettiin pitää eväs tauko. otin termarin esiin ja se tipahti käsistäni ja sujahti 6 tuumasesta kairanreijästä mereen. No siinä tuli kiroiltua hetki mutta tajusin että voisin hakea uuden mökiltä ku ei oltu kaukana no lähin juoksee kaislikon reunaa misä ol pienii puita yhtäkkiä huomasin et jää rupee pettää ja niinhän se rupes mut sit mä otin sattumalt ylä puolel olevast oksast kii ja jäin roikkuu siihen no heilauttin itteni siit pois ja jatkon matkaa kun olin saapunu mökil en löytäny mistään mitää joutavaa no tästä valittämättä lähin takas merel mut kompastuin oksaan ja kaaduin ja naama men 10cm lumeen. kun olin tullut takas merel päätin pistää mun 5kg siiman päähän pienen koko mustan morrin. Hetken pilkittyäni mulla oli kiinni luulin sitä isoks no hetken väsytettyäni sain kalan jota luulin hetken kuhaksi avantoon mutta sitten tajusin sen varmaan kiloseks kiiskeks. nostimme sen ylös ja kaveri huudaht et sen huulessa on mun tasuri. Mä katoin sitä tarkemmin ja huomasin et näköjää no sitte kaveri sanos et ei toi paina muut ku 200g no mä sanosin et 1200g no päätimme ratkaista kiistan ja otin vaan käteen ja kiiski siihen hetken kuluttua huudahdi kahen kilon kiiski. Ja kaveri katsoi tulosta ja totta tosiaan kahen kilon kiiski
 :-P

Pete

  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 2571
    • Profiili
    • http://www.stcroixrods.com/
Vs: Se on moro
« Vastaus #5 : Lokakuu 30, 2008, 20:37:15 »
Kiitos  :-P

Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #6 : Lokakuu 30, 2008, 21:23:14 »
Petellä oli romaaniin asti asiaa, joten junnut ottakaa mallia. Lupaan tollaisesta vielä palkinnon, jos peten kommelluksia surkeempaa reissuu joku tehny. Petellä kiinnitys tällähetkellä erikoispoonukseen.

Kalamään

  • Vanha vihtahousu
  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 200
    • MSN Messenger  - tonsku1991@hotmail.com
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #7 : Lokakuu 30, 2008, 22:32:46 »
Kalastus reissu läheiseen järveen 22.1.2007


Eräänä päivänä päätin tehdä kunnon pilkkireissun kotijärvelleni. Pakkasin tavarat ja suuntasin itseni kohti kyseistä pilkkikohdetta.

Hetken kävelyn jälkeen pääsin perille. Tallustelin keskelle järveä, ja huomasin pian järven läpi kulkevan hiihtoladun. Päätin piruna kairata ladun mäsäksi kairaamalla siihen reiän. Jää oli melko paksua, n 50cm. Kaivoin pikkuruisen morrin pilkkirasiasta ja heitin sen avantoon. Huomasin kuitenkin pian, että en ollut muistanut sitoa sitä siimaan. Sama virhe ei toistunut kahdesti, vaan sain laitettua samanlaisen mormyskan 0.12mm:n siimaani.

Meni tovi ja toinenkin, mutta ei nyppyäkään. Heiluttelin,ravistelin ja jopa heittelin pilkkivapaa saadakseni kalat kiinnostumaan. Sitten minulla tärppäsi ja NAPS! IVP! (Iso vei pilkin). Onneksi satuin olemaan paikkakunnan ”lännen nopein” ja nappasin siiman nopeasti kiinni. Sidoin sen kroppani ympärille ja aloitin väsyttelyn. Tiesin kalan olevan ainakin yli 6kg:n. Lajiksi epäilin joko ahventa, haukea, kiiskeä tai särkeä.


Tätä taistelua oli kulunut jo 30minuuttia. Kroppani heilui entistä nopeammin ympäri. Tunsin lanteessani kuinka kala väsyy. Minä en väsynyt, sillä olen notkea, rento ja hauska sälli. Sitten kala hyppäsi ja näin sen!  . Tosin en tiennyt mikä kala se oli. Kuulin hypyn jälkeen vain älyttömän polskahduksen. Tein nopeasti arveluni kalan olevan yli 10kg.


Sitten tapahtui asia, jolle en mahtanut mitään. Väsyttelin edelleen kalaa lantiota pyörittäen ja yhtäkkiä kuulin jumalatonta puhinaa. Mietin, että kalako se siellä puhisee? Ja mitä vielä! Perk*leen hiihtäjä tulee minua kohti hirmuista vauhtia. Hiihtäjä ei huomaa minua ja törmää minuun. Kaiken hyvän lisäksi pilkkivapani juuttuu hiihtäjän monoon, ja samalla hiihtäjä puskee potku potkulta kauemmaksi. Hiihtäjä on kadonnut kilometrien päähän, kunnes kala polskahtaa jään paremmalle puolelle ja menee hirmuista vauhtia hiihtäjän perään morri syvällä kidassaan. Siinä vaiheessa minä itkin.

Palasin kotiin pettynein mielin, mutta sitten huomasin koko suvun juoksevan minua vastaan. He selittävät sen kuinka hiihtäjä oli tuonnut  pilkkivavan, morrin ja jopa itse kalan kotiovelle saakka! Miten ihmeessä tämä on mahdollista? No onneksi olin muistanut laittaa vapaan nimeni, osoitteeni ja kotipaikkakuntani. Lisäksi morrissa oli kirjotettu tussilla puhelinnumeroni.   :-)


Punnitsimme kalan ja vaaka pysähtyi 13kg:n kohdalle. Katsoimme kalakirjasta mikä kala oli kyseessä. Arveluni menivät väärin ja kala paljastui haueksi. Lopuksi mittasimme kalan, joka oli peräti 90cm pitkä.


Kyseistä reissua tulen vielä varmasti muistelemaan keinutuolissakin ja tietysti lämpimällä mielellä.  :-)
Sen minkä taakseen jättää, sen seuraavalla kierroksella kohtaa.

Qkkeli

  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 1467
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #8 : Lokakuu 30, 2008, 22:41:21 »
Ihme jos Pete ei voita..  :evil:


Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #9 : Lokakuu 30, 2008, 22:45:51 »
Kalamäänillä loistavaa kerrontaa, joten piikki paikka täällä hetkellä. Pete kertomuksella erikoispalkinnon haltijana tällähetkellä. Pelien erätauoilla ei muuta ku tarinoita tänne pilkinnästä, et porukat viihtyy sutjakkaasta sanan helinästä.

jarmoankka

  • Ädin kielen opetaja
  • Viestejä: 1018
  • 5.5kg lumpeiden kuningatarta
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #10 : Lokakuu 30, 2008, 23:26:19 »
Yli-ikäisenä tarina teille kuitenkin, suoraan elävästä elämästä.

Oltiimpa kaverini Kallen ja muutaman muun kanssa päätetty, että Kuusamoon pilkille. Matkalla pysähdyttiin äJyväskylään, jossa Kallen jonkimoinen tyttöystävä asusteli. Poikkeaminen johti siihen, että Kalle sai käteen kirjeen, jossa tuli pänksit. Ei siinä mitään, takas autoon ja kasetti soittimeen. Eka piisi sattui alkamaan "kirjeesi alkoi niin julmasti hei..." Yötä siis. En ole ikinä nähnyt yhtä lujaa kasetin lentävän auton ikkunasta kuin tuo lensi.

Matka jatkui ja liukasteltuamme pikku Fiat Unon "luistimilla" suolaamattomuus pohjaveden vuoksi- pätkän lähestyimme Kajaania. Ja saavuttamatta jäi sunnuntaina yöllä kello 4.30. Unon vaihdelaatikko alkoi pitämään eläimellistä melua. Kohdalla oli huolroasema, jonka pihaan päästiin rullaamaan. Autoa ei enää voinut käynnissä pitää äänen vuoksi. Toivorikkaana huoltamon ovelle, jossa luki : su 10-20. Edessä oli oikein mielyttävä 5 tuntia Fiat Unossa, jossa ei siis lämmitys toiminut. Onneksi ulkona oli van 22 pakkasta ja Kalle esim baaarikuteet päällä. Peräluukku jäässä joten ei vaihtovaatemahdollisuutta, kun ei saanut kuumaa vettä mistään ja sytkä ei riittänyt.

Huoltamon auettua hommat toimi... saatiin vaihteistoon öljyä kunhan oli ensin suoritettu hinausmaksu 700 markkaa paikalliselle kiskurille. Hinasi korjaamoonsa ja ei muuta kuijn auto kuntoon ja nokka kohti Kuusamoa taas.

Päästiin siinä sitten enää ihmeempiä sattumuksia sattumatta perille ja koska valoakin vielä oli, päätin minä ja toinen kaveri heti lähteä koittaan onneamme, sillä mökin edessä näytti olevan mukavanoloinen järvi.  Lunta oli tuona talvena pirusti, lähemmäksi rintalastaa kuin munia ja rämmimme tuota noin 200 metrin matkaa järven rantaan varmastikin 15 minuuttia. Siellä sitten tasatessamme hengitystä kuuluu Kallen huuto mökin terassilta: "pojaaaaat...tän kartan mukaan se on pelto.Ei järvi..pojat, se on PELTO-ELTO-L-TO-O..." kaiku vain kertasi tuota huutoa kun epäuskoisina katsoimme toisiimme. Ei muuta kuin kairaaman, koska ei voinut muuten uskoa. Järven näköinen pelto jossa saareke keskellä ja sopivasti puita reunoilla tosiaan osoittautui pelloksi... Hieman kysyi huumoria tarpoa takaisin.

Seuraavana päivänä urakoimme kaikki neljä itsemme kilometrin päähän umpihankea pitkin, koska paikalliset oli vinkannut järvestä jossa tappokokoisia ahvenia ja talvisin löytää helposti, kun lätäkkö läpijäätyy suurelta osin.  Kaivoimme hankeen kuopan noin 20 reiälle per mies ja totesimme sitten että läpijäässä on koko järvi.  Jälkeenpäin selvisi, että järvessä jonka koko on noin 1x1.3 kilometriä oli jossain päin peräti 100x150 metriä syvänne joka ei jäädy.... vähän oli vaikea etsiä.

Päästiin me reissulla kalaankin, taisipa jopa 4 tunnin verran tulla pilkintää niiden kolmen kokonaisen vuorokauden aikana, jonka paikalla vietimme. Pääasiaan nousi ryyppääminen, toilailu Rukan baareissa, seikkailut erämaassa autolla jossa bensa juuri loppumassa. Tiiättehän, kierrä tuolta niin pääset oikoseen. Suoraa matkaa mökille ois ollut Rukalta 15km, päätimme oikaista. Meni vain 4 tuntia, eksymisien kera matkaa tuli ehkä 60-70km...

Sattu ja tapahtui paljon muutakin, mutta nuo nyt tähän jaksoin raapustaa.
pessimisti ei pety koskaan. Aina sattuu kun tapahtuu ja jos usein sattuu, siihen tottuu.

Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #11 : Lokakuu 30, 2008, 23:45:36 »
Nythän tässä alkaa olleen pilkkihommat aika hanskassa, joten ei muuta ku näpytelkää juttua samaan malliin. Kyllä sitä sattuu muillekki varmaan, et ei muuta ku antaa tarinan lentää. Työ kaverin kans mentiin tenolle muutama vuosi sitten lohenpyyntiin, niin pysähyttiin ivalolaisen huoltamon pihaan aamupalalle. Huoltamolla oli yks paikallinen asiakas ja sen nokan alla oli aamu 10.ltä 9 pulloo tyhjiä kaltsupulloja. Työkaveri kysy et miltä kalja maistu, mut paikallinen vastas et ei ole vielä oikein imullansa.

perza

  • Yöeläjä
  • Global Moderator
  • *****
  • Viestejä: 2790
  • hauki on kala
    • ICQ Messenger - 1611
    • MSN Messenger  - perza87@hotmail.com
    • AOL Instant Messenger - perza
    • Yahoo Instant Messenger - perza
    • Profiili
    • Perza-vaaput
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #12 : Lokakuu 30, 2008, 23:46:56 »
Tuo peten juttu tais olla aikasemminkin jossain esillä täällä kalassa.netissä. Vaan kyllä se aina yhtä hauskalta kuulostaa(sori vaan vahingonilo-paras ilo)
 :-)

Perza vaaput ja tasurit kalastukseen kätevästi netistä!  www.perza-vaaput.com

Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #13 : Lokakuu 31, 2008, 00:15:00 »
perza olipa hyvä et kerroit, tarkoituksena oli et luova tarina eikä mikään vanhan kertaus. Avoimen luokan kertomuksena on tarkoitus antaa palkinnoksi perhokalastukseen käytetty matkavapa keloineen. Joten nyt kaikki tietää pelin säännöt, et huomenna tuomari jakaa palkinnot kuvan mukaisesti luvatun mukaan. Vapa ja kela myös mukana jaossa vielä jos tuomarille sopiva juttu tai vitsi löytyy. Avoin luokka oli tarkoitettu yllärinä, yllyttämään tarinointiin, et ei mene meillä kaikki liikenevä aika pelihommissa. Minullaki tuolla monen laista pilkkipalkintoa ylimääräisenä, navikaattoria ja kaikuluontainta joitaei ite tartte, mut vois nuorisolle antaa pientä päänvaivaa vasten. Tarkoitukseni oli et junnut menis ulos jäille, eikä vain netissä sisällä pilkkis.

vainaja

  • Viestejä: 226
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #14 : Lokakuu 31, 2008, 07:20:00 »
Olin käynyt edellisenä päivänä tarkistamassa kestääkö jää. Nyt oli tarkotus lähtee pilkille. Siinä kolmen maissa laitoin kamat kasaan ja lähin kävelemään kohti suvantoa, jossa kalat oleskelevat talvisin.
  Jo kaukaa huomasin, että rantajää kiiltää jotenki omituisesti. Paikan päälle päästyäni (noin kilometrin kävelyn jälkeen huomasin, että vesi oli noussut jään reunoille, mutta keskellä jokea oli selvää jäätä. Kokeilin veden syvyyttä upottamalla kairan sinne ja sain selville, että saappaanvarret riittää just ja just. No, siitä sitten kovaa vauhtia yli, enkä siinä vaiheessa huomannut että mun kännykkä tippu veteen. Toiseen saappaaseenki lorahti ainaki puoli litraa vettä, mutta sitäkään en huomannu ku oli kova hinku päästä pilkkimään.
  Kävelin vanhalle ottipaikalle josta on kiskottu isoja särkiä paljon. Rupesin kairaamaan reikää ja ihmettelin miksei vanha morani jäähän uppoa. No, tarkemman tutkimuksen jälkeen selvis, ettei kairassa oo terää. Naapurin koira kai sen oli käyny viemässä. Ainaki sitä tuntu mun kalavehkeet kovasti kiinnostavan.
  Pilkille oli silti päästävä. Keinolla millä hyvänsä. Siispä etsimään sulaa, jonka reunalta voi pilkkiä. Kosken läheltä semmonen löytyki. Sitte pääsin pilkkimään. Pilkin ja pilkin, mutta ei ees nykäsyä mun särjenongintaan tarkotetussa 7cm helmi-räsäsessä. Ainaki myyjä väitti notta se käy särjelle.
  Parin tunnin päässä tunsin vavassani pienen nykäsyn, sitte isomman ja lopulta valtavaa reuhtomista. Kala vei siimaa ja kuljetti räsästä ympäri lääniä. Kun se lopulta alkoi väsyä, niin eiköhän se potkassu jäähän semmosella voimalla että rysähti. Jää murtuili joka paikasta ympäriltä ja eräs paksu jäälautta kampes mun toisen jalan lujasti railoon. Pilkki oli menny menojaan, mutta viis siitä. Nyt oli jalka jumissa ja lujasti.
Jonkun aikaa revittyä hoksasin että vedän jalan ulos saappaasta. Ei auttanut. Saapas oli jäätynyt jalkaan kiinni, koska sinne pääs vettä heti alkureissusta. Oli jo pimeetä ku vielä kituutin jäällä ja koitin saaha jalkaa irti railosta. Vimeinen epätoivoinen vaihtoehto juolahti mieleen. Leikkaan jalan poikki kairan terällä. Kun rupesin tätä hirveää ajatusta suorittamaan, muistin ettei kairassa oo terää.HÄLLÄVÄLIÄ NYT JALKA POIKKI VAAN!!! Hakkasin jalkaan kairalla niin kauvan että rusahti. Yhellä jalalla hyppien pääsin kotiin ja tein lupauksen etten enää koskaan lähe pilkille. Kaikki varusteetki jouvuin jättämään jäälle, koska en niitä ois jaksanu yksjalkasena kantaa.
Seuraavana kesänä selvis mihin mun kännykkä oli kadonnu. Olin onkikisoissa ja luulin että sain ison kalan tarttumaan. No se olikin mun oma kännykkä, jossa oli verkot kiinni ja verkoissa reuhto JÄTTIMÄINEN KALA! Sain tunnin taistelun jälkeen kalan rannalle ja huomasin sen huulipielessä 7cm helmi-räsäsen. Mun särkivieheen.

Kaks viikkoo me tota kalaa syötiin lusikoilla ja haarukoilla, mutta silti se karkasi ja vei parhaat pöytähopeat mukanaan. Loppu.

pyhämaanpoek

  • Viestejä: 84
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #15 : Lokakuu 31, 2008, 12:17:00 »
Kummonen kaikuluotain sulla ois ? :-P

haukimään

  • Viestejä: 1
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #16 : Lokakuu 31, 2008, 14:43:23 »
Heräsin heinäkuun viimeisenä päivänä klo 4 aamulla kun kaverini tulivat kaatamaan jäistä vettä jossa oli jääpaloja naamaani. Kysyin että mitä nyt? he sanoivat että mennään pilkille koska oli tapahtunut 2 vuotta sitten tapahtuma jonka takia jäät tulee kesällä. no minä nousin ja keitin vettä kun vesi oli kiehunut kaadoin vettä mukiin ja tein teetä mutta unenpöpperöisenä sokeripaloja lipsahti vahingossa 5cl mukiin 10.  tästä välittämättä hörpin teeni ja hain pilkki kamani varastosta. Otin kairasta terän pois ja sanoin että on varmaan tylsä ja koitin sormella terää. AUTS!! sormesta valui ``hieman`` verta. Laastaria päälle vaan ni johan tekkee hyvvää. Sitten menimme ulos pistin oven lukkoon huolellisesti. Sitten kävelin autolle ja rupesin kaivamaan taskujani mutta en löytänyt sitten auton avaimia. Nehän olivat jääneet sisälle. Menin hakemaan varaavaimia ladosta. Sisälle päästyäni laskin avaimet pöydälle ja otin auton avaimet suljin oven ja menimme autoon. Matkalla peli paikalle on kilometrin mittainen nousu kun olimme puoli välissä autosta loppui bensa. Muistimme että mäen yläpuolella oli esso bensa asema. Rupesimme työntämän työnsimme ja työnsimme kunnes saavuimme esson pihaan. kello oli vasta 6 ja ovessa luki että omistajan henkilökohtaisista syistä avataan vasta klo 7. Odotimme tunnin kunnes omistaja tuli ja pääsimme tankkaamaan. Kun olimme ajanut 100m huomasimme että siinä oli abc joka oli auki ympäri vuorokauden. Olimme odottanut tunnin siis aivan turhaan eikä se ollut tosi hauskaa. Kun saavuimme rantaan huomasimme järvellä oli iso reikä jossa oli kylltejä: VAROKAA REIKÄ JOHON ON TIPPUNUT REKKA-AUTO. No siitä välittämättä menimme sinne pilkille. Pari tuntia pilkittyämme minulta loppui toukat joten tutkin reppua olisiko vaimo muistanut pistää leipää reppuun evääksi jota voisi käyttää syöttinä. No ei siellä mitään ollut. Mutta en luovuttanut kun kavereilla alkoi syönti. Lopulta löysin vuoden vanhaa maksalaatikkoa sitä sitten koukkuun. Pilkiksi pistin morrin. Puoli minuuttia pilkittyäni syötin nappasi kala joka oli iso. No kylän vahvimpana miehenä nostin kalan suoraan ylös se oli 12kg kuha. Tämän jälkeen en pilkkinyt vaan rupesin tekemään tihutöitä toisille. kun he ei huomannut hinkkasin siimoja heikommiksi ja muuta mutta ystäväni Janne Seppo Kimmo Kalevi Aleksi huomasi mitä tein. Useampi etuniminen kaveri otti laukustaa öljyä joka oli tarkotettu autoon kun en huomannut hän kaatoi sitä siimalleni. Kun huomasin sen kaverit nauroivat ja nauroivat. Minä rupesin puhdistamaan siimaa. Avasin kelan ruuvin mutta se lipsahti käsistäni ja kun olin mennyt lähelle tätä reikää josta rekka auto oli tippunut niin ruuvi meni pohjaan niin että suhahti. Kaverit naurivat aivan hillittömästi mutta nauru loppui kun he pilkkivät ja siimat katkeilivat minun ansiostani. Kaikki toisiinsa kyllästyneinä lähdimme matkaan ja taisi olla poika nimeltä Marko joka ehdotti että mennään ottaa pullolliset kaljaa. Me menimme ja joimme. Kun lähdimme juomasta poliisit pysäytti meidät ja puhallutti. Se näytti 3,7 promilea. Poliisi meinasi viedä meidät putkaan mutta me lahjoimme hänet kuhallani ja poliisit sanoivat että tämän kerran. Me ajoimme kotiin ja vaimo ei ollut tyytyväinen koska olin ainoa joka ei tuonut yhtään kalaa kotiin. Seuraavana päivänä torilla oli poliisi auto jonka edessä oli kyltti jossa luki: 12kg kuha myytävänä!! :-) 


harri.b

  • Vieras
Vs: Se on moro
« Vastaus #17 : Lokakuu 31, 2008, 15:41:47 »
Kerronpa nyt sitten yhdestä surullisen kuuluisasta pilkki reissusta kaverini viiksen kanssa, nimen hän on saanut luonnollisesti tavallista rumemmista gunther viiksistä. Eli taisi olla marraskuun puoliväli, ja emännältä piti taas hieman karkuun päästä, ei ettäkö emännässä mitään vikaa olisi, sanonkin aina hänelle että sulla on silmät ku tähdet, ei ehkä yhtä kirkkaat mutta yhtä kaukana toisistaan. Mutta asiaan,kello oli aamulla siinä 4 paikkeilla ja olimme sopineet viiksen kanssa että haen hänet aamulla kyytiin.
Menin hänen pihaan ja soitin hänelle, kaveri vastas ja Sano että on paikallisessa viellä että haekko täältä. No h**elvetti, ajoin sit paarin pihalle ja tovin odoteltua kaveri sit tulikin pihalla ja mukana sillä oli joku s**tanan vanha akka joka oli ruma ku rullatuoli! Minähän aattelin että tuo ei kyllä takuulla meikäläisen autoon tule ja vetäsin ovet säppiin. Siinä viiksi sit pyöri auton ympärillä ku hullun mulkku mielettömän perseesä sen saakelin akan kanssa joka oli seksikäs ku skodan jarrupalat.

Yritin siinä sitten ikkunasta huutaa että tuo akka on yhtä löysä ku heiluttas kurkkua jäähallissa, ja lopulta kaveri sitten ymmärsikin ja päästi irti tuosta hampaattomasta otuksesta. Ei sitten muuta kuin matkaan, taustapeilistä näin viellä kuinka tuo naikkonen siellä seisoskeli naama norsun v*tulla. Matka kohti särkisaloa oli jatkunut noin tunnin verran ja tultiin someron kohdalle kun eteen tuli poliisi auto ja pysäytti meidät, poliisi sanoi että tie on tukossa koska oli ollut paha kolari, kaksi kuulemma oli kuollut ja yksi oli tarvinut tappaa.

No siinä sitten pienen kiertolenkin kautta lopulta pääsimme perille ja kelkat ynm. kamat rantaan. Jään pinta oli kirkas kuin pakkasesta nostettu pöytäviina. Joten ei muuta kuin kelkan päälle ja matkaan, otin ensimmäisen potkasun oikein kunnolla, ni eikö se p**keleen kapistus lähteny käsistä ja liukunu ku mummo jäällä eteenpäin. Siinä sitä sitte kyljelläni katselin kuinka kelkka katos kuin pieru tuuleen. No ei muuta kuin viiksen kyytiin ja kelkka kiinni. Viiksi lähtikin kuin kuppa töölöstä, vaihka mua kyllä hiukan jännitti kova vauhti koska viiksen silmät oli ryypiskelyn jäljiltä kuin kaksi kusen reikää hangessa. Matkalla kaveri siinä jotain ilmeisesti myhäili meikäläisen huonolle tuurille, ni kysyin sitten että onko jotain asiaa vaiko tuuli viiksiäs heiluttelee. No kelkka saatiin kiinni ja vihdoinkin päästäis asiaan.

Jäällä olikin reikiä jo valmiina, joka olikin oikein mukavaa koska eikö ne halvatun kairat ollu jääny kotia terotuksen jäljiltä. Terotus sen takia koska viiksi oli kännipäissään lähteny pilkille ja kairannu naapurin pihan reikiä täyteen. No ei siinä mitään, minä otin siitä lähimmäisen reijän vaan koska eihän tosipilkkimies reikäänsä valitse. Siinä sitä sitten istuskeltiin ja mietittiin että kyllä se elämä vaan on ihmisen parasta aikaa. Viiksi siinä jotain sanoi ja kun kysyin mitä? Vastasi vaan että ei mitään, tuuli vaan heilutti huulia. Eipä aikaakaan kun yht`äkkiä joku lähti viemään hopeasiipeä todella rajusti kohti ääretöntä, samaan aikaan viiksi lähti ku manne työkkäristä hakemaan nostokoukkua. Ja eihän meillä sitä koukkuakaan mukana ollut, ku muija oli taitellu siitä kiukus päissään henkarin.. No minä siinä sitten uittelin kalaa ja jännitti yhtä paljon ku mummoa ku kahvimerkkiä vaihtoi että pääsekö elämäni kala karkuun.

No viiksihän sitten keksi ku oltiin tunnin puhti kalaa väsytelty että kokeillaan tehdä viiksen silmälasien sangoista nostokoukku, ja kaikkeehan pitää kokeilla paitsi jo moneen kertaan mainittua mummoaan ja kansantanhuja. Ja ihan hyvä koukkuhan niistä tulikin, viiksi sitten yritti ekan kerran koukata kalaa ylös joka osoittautui arviolta 8kg siiaksi, viiksen koukkaus vaan meni vituiks ku jeesuksen pääsiäinen, koska viiksen kädethän on kuin tamppoonin narut. Otin sitten itse koukun ja ujutin sen kalan leuan alle mutta siian leukahan oli käyrä kun härän k*rpä, silti sain jotenkin napattua siian koukkuun ja rupesin nostamaan sitä kohti kuolemaansa ni eikö se perkeleen viiksen sangoista tehty koukku katkennu ja suoraan meikäläistä huuleen ja huuli auki. Ja siikahan hävis kun tuhka v**tuun.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja hauskaa oli kuin keskitysleirillä, no ei muuta kuin kamat kasaan ja kotia päin sitten vaan. Huomasin että viiksihän oli jo lähteny paahtaan pois päin,mutta se s**tana potki väärään suuntaan sitä kelkkaansa ku eihän se mitään nähny ilman niitä lasejansa, sokkeehan se oli kuin lepakko. Piti sitten viheltää mutta vitullakos vihellät ku huuli auki. Yritin kyllä huutaakin kuin mummo uunissa, mut ei auttanu ni aattelin et menköön.. Että sellainen reissu, jos muuten näkyy sokeeta viiksekästä miestä ni ilmotelkaa.

« Viimeksi muokattu: Lokakuu 31, 2008, 15:49:57 kirjoittanut harri.b »

kirjolohikäärme

  • Ilmiselvä lötkö
  • Viestejä: 638
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #18 : Lokakuu 31, 2008, 16:25:45 »
Heräsin aamulla kuuden aikaan. Ilokseni hoksasin, että lämmintä oli +21 astetta. Tätä oli ollut koko yön, joten jäät olisivat jäätyneet varmasti kantaviksi. Reisun kohteena oli eräs tunturijärvi. Nappasin tavarani mukaan, jotka olin jo kuukausi sitten laittanut valmiiksi. Nykäisin kelkan tallista ja täräytin sen käyntiin. Lähdin porhaltamaan vanhalla Lynxilläni kohti tunturijärveä.

Noin puolessa välissä matkaa, keskellä tunturia huomasin, että kairahan se tietenkin jäi varaston nurkkaan. Kotia oli matkaa n. 25 kilometriä, ja kalapaikalle saman verran. Paikka oli aika tunnettu, ja siellä oli yleensä muitakin kalamiehiä. Päätin ottaa riskin, ja jatkaa matkaa. Kyllähän minulle nyt joku siellä kairaa lainaisi.

Paikalle päästyäni huomasin, että ei ketään muita paikalla! Hetken mietiskelyn jälkeen päätin lähteä kuitenkin yrittämään. Jospa siellä olisi eilisiä reikiä vielä auki. Ja olihan siellä. Nakkasin kärpäsentoukilla, ja kastemadoilla höystetyn rautulätkän 6" avantoon. Heti tärppäsi. Iso oli! Kala janttautui pohjaan, ja sinne myös jäi. Tunteja kului, ja pidin vavastani kiinni. Neljän tunnin kuluttua kala alkoi väsymään, ja sain kiskottua sen avannon suulle. Tempaisin tylsähkön nostokuokun kalaan kiinni, mutta kala ei tykäänyt siitä, ja tempaisi itsensä takaisin jään alle. Nostokoukku suoristui, ja hanskani, jonka ympärille siima oli pyörähtänyt meni keskeltä poikki. Kala oli kuitenkin vielä kiinni.

Samassa muistin, että minullahan on kelkakani keulassa tehokas vinssi. Otin vavan mukaan, ja lähdin hakemaan kelkaa 200 metrin päästä. Onneksi oli iso puola, ja paljon siimaa! Kelkan luona huomasin, että maassa ei ollut lunta! En ollut väsyneenä lähtiissä huomannut lumen puuttumista, ja olin jyryytellyt paikalle pitkin kivikkoja ja paljaita jänkhiä. Ei ihme, että naapurin Irmeli oli aamulla katsonut minun lähtöäni kuistiltansa iso suu auki. Koitin käynnistää kelkan, mutta moottori vain huusi hallelujaa, eikä käynnistynyt. Telakin oli tippunut jonnekkin matkan varrelle. Vinssi oli kuitenkin ehjänä!

Irroteltuani vinssin, laitoin sen vyöhöni kiinni. Sidoin siiman vinssiin, ja vinssi käyntiin. Kala tuli nyt helpolla avannon suulle. Yhtäkkiä kuului hirvittävän terävä NAPS ääni, ja lensin selälleni. Luulin siiman katkenneen, mutta ei, vinssin vaieri oli poikki. silmissä pimeni, ja näin vain teksitin, joka hiljaa liukui silmieni edestä: Iso hajotti vinssin.

No ei mitään, ei lannistuta pikkuasioista. Minulla oli vielä vapa ehjänä, ja vara pilkkikin mukana. Ei muuta, kuin uusi lätkä veteen, ja tärppiä ootteleen. Nyt tuli uusi tärppi. No, siitä tärpistä ei jäänyt enempää kerrottavaa, kuin että tärppi. Melkein heti toinen tärpi. Napakka vastaisku ja kala kiinni. Kala ei ollut iso, ja kohta putkahtikin reijästä pieni kiiski. Tyytyiväisenä pistin kiisken taskuun ja romppeet reppuun, ja kotia kohti... En muistanut, että kelkkani oli hajalla, mutta karu totuus muistui mieleeni taas kelkan luona. Lähdin kävelemään kotia kohti, kuitenkin tyytyväisenä, koska olin saanut sen kiisken. Ja kiiski oli visusti tallessa taskussa.

Matkalla mietin, että tästä en kellekkään mitään puhu. Uskovat vielä vahingossa, sillä tämähän olikin vain tarina...
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 03, 2008, 15:37:36 kirjoittanut kirjolohikäärme »
"Perhokalastus on ylivoimaisesti hauskin tapa olla saamatta kalaa."

Vikke

  • Kiiskimaisteri
  • Viestejä: 925
  • Kurikan Urheilukalastajat
    • MSN Messenger  - vikke-95@hotmail.com
    • Profiili
    • Kiinnike-Heinonen Oy
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #19 : Lokakuu 31, 2008, 16:37:50 »
Hyvä tarina kirjolohikäärme, mutta...
Suosittelen tarkistamaan toista lausetta.. Saattaa löytyä pieni "merkkivirhe".  :-)

Heräsin aamulla kuuden aikaan. Ilokseni hoksasin, että lämmintä oli +21 astetta. Tätä oli ollut koko yön, joten jäät olisivat jäätyneet varmasti kantaviksi.
"Suurta saalista
tärkeämpää on se, kuinka paljon kala tarjoaa urheilua pyytäjälleen." -Alex Hintze

Vikke

  • Kiiskimaisteri
  • Viestejä: 925
  • Kurikan Urheilukalastajat
    • MSN Messenger  - vikke-95@hotmail.com
    • Profiili
    • Kiinnike-Heinonen Oy
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #20 : Lokakuu 31, 2008, 16:49:30 »
Hyvä tarina kirjolohikäärme, mutta...
Suosittelen tarkistamaan toista lausetta.. Saattaa löytyä pieni "merkkivirhe".  :-)

Heräsin aamulla kuuden aikaan. Ilokseni hoksasin, että lämmintä oli +21 astetta. Tätä oli ollut koko yön, joten jäät olisivat jäätyneet varmasti kantaviksi.
Se oli tarkoituskin.  :lol:
Ääh.. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin.
"Suurta saalista
tärkeämpää on se, kuinka paljon kala tarjoaa urheilua pyytäjälleen." -Alex Hintze

Vs: Se on moro
« Vastaus #21 : Lokakuu 31, 2008, 17:16:49 »
Hahhahha, tuo harri.b:n tarina! :-D
Loistava :wink:
Hauki on kalastajan ystävä...se ottaa aina silloinkin, kun muut kalat eivät

Molopääklaani

Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #22 : Lokakuu 31, 2008, 17:47:32 »
Kaksi pitkää tuntia aikaa oikein luvalla valehella ja keksiä tarinanjuurta. Hauskoja tarinoita on tähän asti tullu, mut vielä kerkiää mukaan.

Hagge

  • Viestejä: 358
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #23 : Lokakuu 31, 2008, 18:10:52 »
Oli ilta,sunnuntai.kevättalven synkkä luminen ilta ja aika lähteä madepilkille.Autollahan sinne lähdettiin ja heti kun ensimmäiset kolme kilometriä oli ajettu,se tapahtui.
Kuului pamahdus ja jälleen yksi Hakkapelitta tuli tiensä päähän, lopullisesti. Siinä alettiin sitten rengasta vaihtamaan,kun poliisi tuli vastaan. No mitäs poliisi, sakot liian pienistä urasyvyyksistä ja moitinnat liian imelistä matkaeväistä.

Mateenpilkintäpaikallle tultuamme huomasimme, että kaira oli jäänyt kotiin jonne oli matkaa yli 50 km.
Emme kuitenkaan masentuneet sillä paikalla oli eräs muu pilkkijä, jonka kairaa lainasimme. Ensimmäiset reijät sujuivat hyvin,mutta neljänne reijällä kaaduin ja kaira kolahti maahan, mistä korvauksia 30e kairan omistajalle. Se ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi liukastumiseski ja seuraavalla kerralla särkyi pilkkivavan vapa ja 60e petzl. No onneksi kunnon kalamiehellä on aina mukana kunnon varapilkki.

Aika sujui rattoisasti jutellen ja kahvia hörppien, kunnes kahvi loppui ja alkoi väsyttää.Puoliksi nukuksissa ollessa se nappasi, ainakin kolme kiloinen made.Vapa melkein liusui avantoon, mutta sain siitä kiinni, kala kuitenkin pääsi karkuun viedessään siima ja madepilkin.Oli jo aika lähteä kotiin eikä kukaan ollut saanut yhtään kalaa.

Loppumatka sujui mukavasti ja kotona vittuiltiin satojen eurojen madereissua ja ihmeteltiin mojovia mustelmia.
-------
Silkkaa fiktiota, mutta ei nyt niin kovin huono näin nopeasti kirjoiteetuna :-P.

Torro

  • Urospuolinen nauta
  • Viestejä: 1024
  • Maalintekijä jumalan armosta
    • MSN Messenger  - redwoodriver@windowslive.com
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #24 : Lokakuu 31, 2008, 18:13:58 »
En tiä mihin kategoriaan tää menee, kai tä joki kalavale on mutta toivotaan että muutama morri irtoaisi. Kirjotus virheitä varmaan on enemmän kuin tarpeeksi mutta kun on 2h kirjoittanut putkeen niin ei jaks enää tarkistaa. Loppuukin vänhän tyhmästi mutta ei jaksanu enää kirjottaa
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

(  Syrjäsen teollisuusalueen lähellä on jyrkkärantainen lampi, ilmeisesti vanha louhos. Sen vesi on voimakkaasti vihreää ja näyttää saastuneelta. Ruosteisista halleista on melkein kaikki suljettu jo kauan sitten, mutta muutamassa on vielä jonkinsortin elämää.
En ollut ennen edes tietoinen koko kuppasen teollisuusalueen olemassa olosta, mutta reittini kesätyö paikalle kulki kyseisen saasteen poikki. Ite kävin trukkilavoja kasaamassa pienen matkan päässä. No kotiin palatessani näin aina yhden vanhan haalaripatun onkimassa siinä lammessa, ilmeisesti ruokatuntiaan oli viettämässä. Kerran poikkesin kysymään siltä että onko siellä montussa oikeasti kalaa. Pappa ei sanonu mitään, mutta näytti muovipussia, jonka  pohjalla makasi muutama kullinmittanen raitapaita. Sanoi kuitenkin kissalle vievänsä koska ei itse uskalla niitä vedenlaadun takia syödä.
yhtäkkiä ukko alkoi suu vaahdoten hokea jotain ja sen silmät kiilsivät. ”Kato, tuolla se taas menee! Siellä se on!!”
Mie ihmettelin, et mikä niin, mikä menee. Ukko osoitti lampeen, mutta en mitään kummallista nähnyt.
”Ei näy enää…” pappa tokaisi. Meikä ei vieläkään tajunnut. Ukko käänty mua kohti ja sano että lammessa ui valtava otus. Papan silmistä näki, että se on ihan tosissaan. Mie aattelin, että siltä muutenkin pari inkkaria pudonnu kanootista. Se kertoi, että se otus on hänen ukin ajoilta peräisin. Isoisä oli tiedon hänelle kertonut kauan sitten. Esitin hämmästynyttä, vaikka en oikeasti papan puheisiin uskonut. Kysyin et voisko se olla isompi hauki mikä uiskentelee rantoja myöten. Ukko selvästi loukkaantui huomatessaan etten ota häntä todesta. Se intti, että  ”sä oot viimeks ollu koulussa ja sun pitäis tietää et hauet ei elä 100 vuotta”.
Mä kysyin et onks pappa koskaan koittanu pyydystää sitä jöötiä ylös sieltä. Sanoin että lusikkaan vois hauki purasta paremmin kun lieroon.
Pappa nyökkäsi ja valitti sitä uistinten määrää jotka oli lampeen upottanu. Lampeen on kuulemma suistunut aikojen saatossa useampikin kaivinkone ja koko monttu on täynnä rautaa. Ei siellä sovi uistinta uitella kun kaikki jää kiinni kettinkeihin.
Ukko uskotteli nähneensä otuksen aina useamman kerran vuodessa mutta kukaan ei ole häntä uskonut

Koko kesän siitä paahdoin peeveellä ohi ja usein ukko näkyi onkimassa. Aina se morjesti mulle kun jollekin kaverille eikä mulla sitä vastaan mitään ollut. Silloin tällöin sen kanssa juttelin kun ei sillä ilmeisesti kavereita ollut. ”Sitä” en nähnyt koskaan vaikka ukko sen pariin kertaan bongasikin. Mulla oli paremmat ( ja maalliset) kalastusmestat lähempänä joten ei käynyt edes mielessä mennä sinne saastelammelle vispaamaan. Kesätyöt loppus enkä enää käynyt teollisuusalueella, koko tarinakin oli jo unohtunut…)



…….kunnes talvella, pitkäaikainen ajatus pilkkireissusta vihreälle lammelle näki päivänvaloa. Matka oli kuitenkin niin pitkä, että pakko mennä mopolla. Siksi jätin kairan kotiin ajattelin kirveen ajavan tuuran asiaa. Kirves sentään menee reppuun. Pari Delfiniä ja kirrevapa sekä termari ja kevyet eväät mukaan. Ei muuta kun luistelemaan mopolla jäistä tietä. No matka kesti hieman kauemmin kuin kesällä mutta ilman kaatumisia päästiin kuitenkin perille. Ruosteiset vanhat hallit ja nosturit sekä tievarteen kuolleet kuorma-autot toivat aavemaisen tunnelman ja ympärillä oli aivan hiljaista.  Tuuli oli puhaltanut lumet jään päältä ja jää kiilsi kirkkaana. Astelin jäälle ja totesin jäätä on ihan sopivasti kantamaan miehen, mutta kuitenkin kirveellä pääsee läpi.

Hakkasin koeavannon muutaman metrin päähän rannasta. Ei tarvinut kauaa takoa kun kirves sujahti läpi ja reikä täyttyi vihertävästä loskasta. Jään paksuus oli reilu 5cm. Siihen avantoon en vielä pilkkiä tiputtanut mutta tein toisen reijän vielä pari metriä kauemmas rannasta. Nopeasti reikä jäähän ja kirkkaan sininen tasuri veteen. En odottanutkaan tärppejä koko reissulta ja useamman tyhjän avannon jälkeen alkoi jo tympimään. Kuitenkin 20min pilkinnän jälkeen tunsin varovaisen tökkäisyn tasurissa. Havahduin hereille ja tein pienen huokutus nykäisyn ja samantien sainkin jo nostaa kalan jäälle. Tumma pieni ahven sätki jäällä ja innostuin kunnolla. Samaa tavaraa alkoi nousemaan hyvinkin samasta reijästä.  Syönti kuitenkin loppui nopeasti ja tein toisen reijän lähistölle. Laskin pilkin veteen ja laskuvaiheessa jo tuntui, että joku kajautti kiinni pilkkiin. Tein vastaiskun ja totesin saman tien saaneeni mahtavan maapallotärpin. Mieleen tuli heti sen patun puheet uponneista kaivinkoneista. Hurraa! Mie sain kaivurin, ei siinä auttanut kun kiskoa täysiä siimasta, mutta sinne jäi. Tyhmänä jätin samaan avantoon vielä toisenkin pilkin ennen kuin tajusin siirtyä.

Lähemmäs toista tuntia oli jo pilkitty saalina tusina ahvenia ja 5 menetettyä pilkkiä traktoreihin ja kettinkeihin. Isoista kaloista, saatikaan ”siitä”, ei ollut mitään havaintoa. Kun eväät oli syöty, päätin vielä kokeilla pyöreähkön louhoksen keskeltä. Hakkasin hieman isomman reijän jäähän jotta salainen ase mahtuisi kokonaan avannosta sisään. paksun kuitusiiman jatkeeksi sidoin legendaarisen Catch a Fishin, joka myös perkaa ja valmistaa kalat. Kummeli Silvennoiselle olin aiemmin kilauttanut ja mielellään se sitä mulle lainas vaikka elokuvassa vaimonkin sai ko. uistimen avulla. Lammen keskellä oli tolkuttoman syvää mutta siimaa oli kuitenkin riittävästi. Muutaman massiivisen houkutusnykäisyn jälkeen jysähti … helvetin moinen jööti jysäytti kiinni Catch a Fishiin, Delfinistä lensi muovipalasia ja kela sauhusi. Mellakkaa kesti vain hetken kunnes tunsin otuksen irrottaneen. En tiedä oliko se ”se” vai jokin muu saatanan iso ilmestymä mutta pumppu pyrki ulos kylkiluiden välistä.

Delfin oli menetetty, jouduin hinaamaan pilkin ylös siimasta vetämällä. Silmät meinasivat pudota päästä kun huomasin mitä koukkuun oli tarttunut. Kolmihaarassa roikkui nippu paistinpannun kokoisia suomuja. Ajatukset harhailivat ja katselin ympärilleni. En tiennyt mitä ajatella, enkä uskaltanut laittaa pilkkiä enää takaisin veteen. Katse harhaili avannossa ja rannoilla. Oli näkevinäni sen saman haalari papan seisomassa siellä rannalla lumisateessa. Se kattos mua ja pudisteli päätään. Enää en uskonut omaa näkemäänikään. Katsoin taas suomuja ja taas rannalle mutta hahmo rannalla oli kadonnut. Pelon sekaisissa tunteissa pistin Catch a Fishin vielä kiinni kirrevapaan ja tuikkasin pilkin veteen. Kädet tutisi jokaisella nostolla ja samalla pelkäsin että mörkö ottaisi uudelleen kiinni vaikka sitä toivoinkin. Sitten se tapahtui, voimakas nykäisy siimassa ja täysille säädetty jarru parahti. Joku alkoi raskaasti vetää siimaa suoraan alaspäin. Jarru natisi ja siimaa juoksi puolalta. Luuliin, että pilkin jo pohjassa mutta otus veti pilkkiä johonkin onkaloon vielä syvemmälle. Siimaa karkasi kiihtyvällä tahdilla ja se alkoi loppua puolalta. Kelasta nousi savua ja siitä rasahteli taas irti muovinpaloja. Äkkiä ”se” pysähtyi ja jäi paikalleen. Kaikin voimin kiskoin siimasta otusta  ylöspäin ja se alkoikin nousemaan pintaa kohti, tuntui että se jopa alkoi uimaan ylöspäin. Syvältä avannosta alkoi kajastaa valoa joka tuli koko ajan ylöspäin. Meikältä petti hermot ja heitin repun ja kirveen avantoon ja lähdin juoksemaan pois jäältä. En katsonut taakseni vaan juoksin minkä pystyin ja suoraan mopolle. Pois paikalta kiihdyttäessäni vilkaisin kerran vielä jäälle ….jota ei enää ollut, jää oli sulanut pois ja vihreästä vedestä nousi höyryä. …ja se sama mies oli rannalla onkimassa. Mä menin kotiin enkä koskaan enää ole käynyt siellä.
perhokalastus on parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa

Morripoika

  • Kreatiinimäskääjä
  • Viestejä: 1087
    • MSN Messenger  - j.aa.kola@hotmail.com
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #25 : Lokakuu 31, 2008, 20:22:05 »
Voi huoh, sähköt meni siinä 4 aikaan osasta taloa, tietokone toimi, mutta netti ei. Kirjottelin jumalattoman stoorin ja oottelin josko ne sähköt palavus. Eiköhän se korjari söheltäny jotain niin opahasti että koko kylä pimeni ja siinä samassa hävis myös mun kirjotelma. Ylläty yllätys 20.05 palas koko taloon sähköt. noh enhän minä sitä 1,5 tuntia kauemmin kerenny väsätä..
Kalastusta, metsästystä ja urheilua.

Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #26 : Lokakuu 31, 2008, 20:22:25 »
Kongi on kumahtanut ja tulokset tuottivat päänvaivaa arvon tuomarille. Kiitoksia kaikille juttujen lähettäjille ja lukukertojakin kertyi ihan mukavasti. Kilpailusta tuli tasainen, joten tuomari heltyi jakamaan kolme palkintoa. Kakkos sijalle tuli kaksi mielestäni tasaverto sadunlyöjää, jotka saavat molemmat kuvassa olevat värikoukku, ja morrisarjan. Nämä kaksi ovat satusedät kalamään ja kirjolohikäärme. Tuomari valitsi tarinanlyönnin kuninkaaksi sutjakkaalla kerronnalla ja hauskalla tarinalla El Toro Rosson. Piti oikein useammin lukea toi tarina ja jos omasta päästä tuli toi tarina, niin kannattaa harkita kirjailijan uraa. Palkitsen El Toro Rosson käytetyllä matkaperhovavalla ja kelalla, joka on ollut mukana monessa mukavassa paikassa ja kaloja antanu niin norjassa kuin suomessakin. Uskoisin et perhovehkeet ei purnaa valintaa vastaan, vaan ovat tyytyväisiä ku uusi omistaja on tuollainen satusetä. Voittaneet lähettäkää minulle nimi ja osoitteet niin postitan palkinnot maanantaina. Uusi kilpailu jo mielessä mut ny pitää lähteä ensin lumitöihin pihalle. Tuomari on puhunu ja jälkipeliä voi pelata, mut ei vaikuta tuloksiin.

Yuz

  • Viestejä: 979
  • RAGE
    • MSN Messenger  - yuzzi_91@msn.com
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #27 : Lokakuu 31, 2008, 22:52:33 »
Tuli tuosta Peten jutusta vähäsen Juha Vuorisen kirjat mieleen. Kirjotas joskus lisää, täällä on kyllä lukijoita..  :wink:
I once dug a pit and filled it with clouds. Or was it clowns? Come to think of it, it began to smell. Must have been clowns.

Tuhe

  • Viestejä: 517
    • Profiili
Vs: Se on moro
« Vastaus #28 : Lokakuu 31, 2008, 22:56:47 »
Pitäis jonkunlainen tarina nurkka saitille järkätä, misssä sais juttua pukata, tai kuulemaa muille kertoa.


ToniM

  • Viestejä: 80
  • Kilpisjärven mahtava Saana..
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Se on moro
« Vastaus #29 : Lokakuu 31, 2008, 23:33:59 »
harri.b:n tarina meinas kokoajan keskeytyä ku repeilin nuille vertauksille:D


Kirjaudu sisään palveluiden tunnuksilla

 



center>