Samat perhot pelaa järvessä, kuin joessakin. Leetsit, pintaperhot ja mitä näitä karvatekeleitä onkaan. Täällä on kyllä juttua kyseisestä kalasta aikalailla, voisit vaikka perhonteko-osioa lueskella. Vaikka kirjolohta haukutaan pullaloheksi, niin kala saattaa olla yllättävän ranttu ottamaan, kun on tottunut luonnonravinnolle, et kyllä siinä kalassa haastetta riittää. Sellaisen kalan suunaukasuun tarvitaan yllättävänkin pieni perho. Vastaistuten herättelyyn laita reilunkokoinen leetsi värikkäissä väreissä, mut se on taas vesistökohtainen, mikä on otti väri. Voisin esimerkkinä kertoa yhen kalareissun tuolta Veitsiluodon makeavesialtaalta. Allas on järvi, joka on tehty paperitehtaan vedensaannin takia. Heittelin leetsiä, jonka värinä oli runko kelta musta ja pyrstö keltapunamusta. Kyseinen väri pelittää siellä, joten väristä oli kova luotto. Heittelin tunnin ja kalaa pinto perhon vieressä, mut ei tärpin tärppiä. Usko meinas loppua, kun kalaa oli hyvin, mut eivät ottaneet. Tunnin heittelyn jälkeen tilanne muuttui yhtääkkiä radikaalisesti, et joka heitolla kala kiinni. Päästin aina kiimakirren takas veteen, kun kutu oli ovella. Kalat olivat tummia, joten keväällä en itse ota semmoisia mukaan. En tiedä mistä kalat yhtääkkiä päättivät, et nyt otetaan perhoon, kun kumminkin olivat siinä kokoajan. Eli ei muuta kuin perhon liotukseen, niin sieltä ne salaisuudet selviää ja voithan raporttia reissuilta heitellä, niin kyllä täällä jeesaajia riittää. Lopuksi voisin kertoa tarinan, kun aikoinaan tilasin lohiperhoja Lauri Syrjäseltä Tenolle, niin siinä kaikkea poristessaan ja udellessani perhoista kysyin, et mitä eroa on levysiipisillä ja karvasiipisillä lohiperhoilla, niin Lauri sanoi, et levysiipisellä saatu lohi maistuu paremmalle.
