Chat

Kirjoittaja Aihe: Kalat ja niiden aistit & käyttäytyminen  (Luettu 4073 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Torro

  • Urospuolinen nauta
  • Viestejä: 1024
  • Maalintekijä jumalan armosta
    • MSN Messenger  - redwoodriver@windowslive.com
    • Profiili
    • Sähköposti
Kalat ja niiden aistit & käyttäytyminen
« : Heinäkuu 07, 2009, 22:00:08 »
Keskustelua kalojen käyttäytymisestä

Kala näkee, kuulee, tuntee ja muistaa... Näin mullekin on joskus kerrottu ja varmasti näin onkin. Jos teillä on jotain kokemuksia näihin ja mihin vaan aiheeseen liittyen niin kertoa saa vapaasti.


Itse olen tylsyydessäni miettinyt kaikennäköistä kalojen ajatusmaailmasta ja varmasti luulen kalan olevan paljon älykkäämpi otus kuin mitä se on.

- Mitäköhän kala ajattelee kun se riuhtoo siiman päässä? Tajuaako se olevansa koukutettu, ei varmastikaan... Onko sillä joku päämäärä mihin se yrittä mennä vai riuhtooko se vaan päättömästi hengenhädässä, tietääkö se olevansa hädässä. Mitä vastaan se ajattelee taistelevansa, uskooko se suussa olevan saaliskalan (uistimen) pyrkivän pakoon.
Turha sitä kai on pohtia, tuskin se kala mitään osaa ajatella...

Välillä tuntuu että kala kiinniollessaan pyrkii kaislikkoon tai kiven taakse. Miksi se niin tekee, onko se vaan paikkana turvallisemman tuntuinen vai onko siinä jotan muuta perää?
Kerran näin "omalla" koskella kun jollain ukolla oli iso taimen kiinni, joka vaan pyrki kiertämään kiveä. Kolme kertaa se veivasi kiven ympäri ja viimesellä piuhat poikki. Väkisinkin tulee mieleen että se taimen oli tehnyt tempun aiemminkin... mutta voiko kala millään olla niin fiksu!?


- Asiasta kaappikelloon, siis kalan muistiin...
Karkuutan kalan hetken tappelun jälkeen. Adrenaliinin vaikutuksen heikettyä jatkan samalla perholla/uistimella. Onko tässä mitään järkeä? Muistaako kala minkälaiselta palikalta se sai turpiinsa? Onko siis järkevämpää vaihtaa johonkin toiseen pyydykseen ja jatkaa sillä jos kala suostuisi jatkamaan metsästystä vähän myöhemmin? Vai onko se niin että jos se on saanut nokilleen niin se on saanut nokilleen eikä ota enää mihinkään tarjoukseen?
perhokalastus on parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa


Hauzi

  • Viestejä: 125
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Kalat ja niiden aistit & käyttäytyminen
« Vastaus #1 : Heinäkuu 07, 2009, 22:13:16 »
Itsellä on kokemuksia yhdeltä taimenpurolta, kuljimme ylävirtaan rannalta heitellen. Lippana toimi joku 2s koon punapisteinen mepsi. Sain yhdestä akanvirrasta kiven takaa noin 1,5kg taimenen jonka laskin takaisin. Taimenella oli kiduskannet kulununeet kovasti siten, että siitä erottui ihan selvästi sen leukaluut valkoisena. Taimen oli kuitenkin erittäin hyväkuntoinen ja pirteä. Tummasta väristä päätteliin sen olevan talvikko, minkä takia sen laskin takaisin. Muut taimenet mitä sain olivat kirkkaita ja selvästi vasta nousseet tulvan jälkeen puroon.

Kävimme noin 2 tuntia ylävirrassa heittelemässä ja palatessani takaisin heittelin samassa paikassa mistä sain tuon tumman taimenen. Heitin muutaman heiton ja taas oli kala kiinni. Hämmästyin kun huomasin, että kala oli sama jonka olin jo kerran vapauttanut. Tunnistin sen siitä kun kiduskannet olivat kuluneet samalla tavalla. No kala ylös ja vapautus takaisin jokeen. Lippana toimi edelleen sama mepsi. Eli tämä taimen ei ainakaan oppinut kerrasta, että mepsiin ei kannata tarttua.


pjk

  • Vieras
Vs: Kalat ja niiden aistit & käyttäytyminen
« Vastaus #2 : Heinäkuu 08, 2009, 11:17:11 »
Tästä voisi kehittyä mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti moni haluaa osallistua!
 
Itse olen tylsyydessäni miettinyt kaikennäköistä kalojen ajatusmaailmasta ja varmasti luulen kalan olevan paljon älykkäämpi otus kuin mitä se on.

- Mitäköhän kala ajattelee kun se riuhtoo siiman päässä? Tajuaako se olevansa koukutettu, ei varmastikaan...

Tuosta kalan älykkyydestä täytyy olla kyllä vähän eri mieltä. Totta kai joka eliölajin säilyminen ja kehittyminen edellyttää mukautumista ja oppimista, mutta kaloilla ei ole samanlaista tietoisuutta kuin meillä ihmisillä, sen aivot eivät siihen riitä. Ihminen on tiettävästi ainoa laji, joka on tietoinen itsestään ja olemassaolostaan ("minä olen" -ajatus). Kala vain syö, kakkaa ja lisääntyy kerran vuodessa. Sen toiminta ei perustu järkeilyyn, se vain toteuttaa tietämättään sitä "koodia" joka sen päähän on ohjelmoitu vuosimiljoonien kehityksen tuloksena. Kaloissakin on toki yksilöitä, toiset ovat esim. nopeampia oppijoita ja parempia selviytyjiä, ja nämä ominaisuudet siirtyvät jälkipolvillekin. "Tyhmät" kalat ja niiden poikaset joutuvat saaliiksi helpommin, ja pikkuhiljaa nämä ominaisuudet karsiutuvat lajista vähemmäksi. Laji ei kuitenkaan koskaa tule "valmiiksi", sillä elinympäristökin muuttuu koko ajan, ja lajinkehitys seuraa parhaansa mukaan perässä. Tässäkin ovat avainasemassa ne nopeat oppijat. Toki jonkin verran syntyy myös mutaatioita, niitä luonnonoikkuja, jotka yleensä karsiutuvat nopeasti pois... Mutta jos ne ehtivät lisääntyä "normitapausten" kanssa, kenties niidenkin geeneistä osa jää elämään. Viime vuonnahan saatiin Suomesta ainakin kaksi valkoista isoa haukea... Onko näkynyt valkoisia poikasia?

Lueskelin kerran (en valitettavasti muista, mistä) kalan käyttäytymisestä siiman päässä. Kalan tappelu johtuisi jutun mukaan ihan siitä, että sen elintoiminnot joutuvat pyyntitilanteessa häiriötilaan: pulssi kiihtyy, stressihormoneja erittyy, uimarakko joka säätelee kalan oleskelusyvyyttä menee sekaisin jne. Kala pyrkii raivokkaasti takaisin normaalitilaan. Kyllähän kala selvästi hakeutuu väsytyksessä vesikasvustojen sekaan ja veneen alle, mutta tuskin se tekee sitäkään tietoisesti, hakeepahan vai suojaa.  

Kalan kipuaistimuksesta on oltu montaa mieltä. Jos unohdetaan eläinsuojelijoiden tunneperäiset kiihkoilut, kalastuksen rinnastaminen metsästykseen tms. höpötys mutta hyväksytään silti se, että kalastus on aina kalan kiusaamista oman mielihyvämme takia: Uskottavalta tuntuisi selitys, että kala kyllä tuntee kivun, mutta kipuaistimus ei synnytä ajatusta kivusta (koska kalalla ei ole tietoisuutta, se ei ajattele). Koukku huulessa voisi olla ennemminkin jonkinlaista hermosärkyä tms., josta kala yrittää vaistomaisesti päästä eroon ravistelemalla viehettä irti. Koemielessä kirjolohien suupieliin oli pistetty happoliuosta. Kalat selvästi stressaantuivat, ja hankasivat suupieliään altaan seinämiin.

Itsekin huomaan haukien käyttäytymisessä eroja sen mukaan, missä kohtaa kidassa koukku on kiinni. Esim. kielestään tarttunut kala on siiman päässä rauhallisempi kuin pikkuisen suupielestään tarttunut. Ehkäpä kieli on arempi paikka, eli hermosärkykin on suurempi..? Joka tapauksessa, kalat ei tunnu lamaantuvan tai masentuvan kivusta kuten esim. me ihmiset, vaan ne lähtevät vapautuksessa käsistä yleensä kuin torpedot, näin lämpimän veden aikaan tosin pienellä viiveellä. Petokalat syövät hyvällä halulla piikikkäitä kaloja, kuten kolmipiikkejä ja ahvenkaloja. Erä-lehdestä näin myös kerran maininnan särjestä, joka uiskenteli ja söi rantavedessä, vaikka sen maha oli auki ja suolet roikkuvat ulkona.

Mainittakoon vielä Teemu Kosken tuore opinnäytetyö, joka on tällä hetkellä viimeisintä tietoa jonka varassa itsekin haukikalassa toimin. Tutkimusmielessä vapavälinein pyydetyistä 87 hauesta vain kolme kalaa kuoli, yksi heti pyynnin yhteydessä ja kaksi huonokuntoista seurantajakson (8 viikkoa) aikana. Loput toipuivat takaisin pyyntiä edeltävään kuntoonsa, vaikka kalojen käsittely pyyntihetkellä ei edes ollut (tarkoituksella) erityisen varovaista, vaan luultavasti melko lähellä huolellisen keskivertokalastajan käsittelyä.

Karkuutan kalan hetken tappelun jälkeen. Adrenaliinin vaikutuksen heikettyä jatkan samalla perholla/uistimella. Onko tässä mitään järkeä? Muistaako kala minkälaiselta palikalta se sai turpiinsa? Onko siis järkevämpää vaihtaa johonkin toiseen pyydykseen ja jatkaa sillä jos kala suostuisi jatkamaan metsästystä vähän myöhemmin? Vai onko se niin että jos se on saanut nokilleen niin se on saanut nokilleen eikä ota enää mihinkään tarjoukseen?

Jos nyt keskityn edelleen yhteen kalaan eli haukeen, niin sen muisti tuntuu olevan onneksi kiitettävän lyhyt. Aika usein, vähänkään paremmalla otilla sama kala käy näyttäytymässä ja täräyttämässäkin usein monta kertaa ennen lopullista tarttumistaan. Varsinkin pienempi kala jonnekin kolmeen kiloon saakka on niin paikkauskollinen, että se ei kesän aikana liiku kovinkaan kauas tutuilta paikoiltaan, ja jos kalastan esim. pari kertaa viikossa ja kalat ovat pääasiallisesti C&R, kappalemäärää kertyy kesän aikana sen verran että varmasti osa tulee pyydettyä moneen kertaan. Toki varmoja tapauksia on muistissa vain yksi toissakesältä, epäiltyjä samoja yksilöitä sen sijaan paljonkin. Tänä kesänä velipoikani ilmoitti yhdestä saamastaan kalasta, jonka leuassa oli pikku reikä punnituksen jäljiltä (paikka ja kalan koko täsmäsivät, olin saanut sen jokusia päiviä aiemmin). Hän sai myös aiemmin keväällä saman 2,5-kiloisen kalan muutaman tunnin aikana kahdesti.

Itse toimi samoin kuin käsittääkseni suurin osa aktiivisista hauenkalastajista, eli pyrin vaihtelemaan viehettä usein ja haistelen samalla koko ajan, mikä voisi olla tänä päivänä "in". Jos esim. heitän päivän alussa jotain viehettä viisi kertaa ja saan sillä heti seurion, tärppejä tai hauen-pari, luultavasti yksi päivän ottivieheistä on löytynyt samantien. Heittelyä sillä ei kuitenkaan jatketa, vaan se pannaan kokeiltujen vieheiden riviin odottamaan muita kokeiluja. Jos sitten jossain vaiheessa reissua alkaa näyttää siltä, että jollakin / joillakin uistimilla saa hyvin tapahtumia aina, kun ne päästää uimaan, lopetan kokeilut heittelen loppuajan niitä. Karkuutusten määrä on oikealla vieheellä pienempi kuin vähän väärällä, koska kalat yksinkertaisesti ottavat siihen kunnolla. Niinpä yksi karkuutus ei nostata suurta adrenaliinihyökyä ja sekoita pakkaa, kun voi luottaa siihen että tämä viehe toimii nyt, uusia tärppejä tulee vielä.

Erä-lehteenkin kirjoitellut Arto Kojo heitti toisella palstalla kerran arvion, että vapautetun hauen viehemuisti pyynnin jälkeen olisi vain parin minuutin luokkaa. En ihmettelisi. Niinkin älykkäänä pidetyn eläimen kuin koiran lähimuisti on sellainen, että kouluttajan mukaan koiraa pitäisi palkita (tai rangaista) parin sekunnin(!) sisällä siitä, kun se on tehnyt jotain. Muuten se ei yhdistä tekoaan ja seurausta toisiinsa. Kalan aivot taas ovat herneen kokoiset, miten se muistaisi että "tuo viehe on aiheuttanut minulle joskus pahaa"?

Paljon kalastetuilla vesillä on kuitenkin havaittavissa kalojen kyllästymistä vieheisiin, ainakin niihin viehemalleihin ja -väreihin joita suurin osa porukasta käyttää. Hyvänä esimerkkinä kirjolohilammet, joissa räikeillä Räsäsillä ja Lotoilla tulee istutuksen jälkeen alussa hyvin kalaa, mutta usein jo parin päivän kulttua "kala ei syö". Ehkäpä kaloille kumminkin kehittyy jatkuvan kalastupaineen takia jonkinlainen tapa vaistota, että jotkin paljon nähdyt keinoärsykkeet (vieheet) eivät ole hyväksi? Tuosta kertoo sekin, että esim. syöttiä kalan on paljon vaikeampaa oppia varomaan. Tässäkin kirren oppiminen voi alkaa näkyä siten, että paljon käytetyt syöttitahnat menettävät tehoaan, mutta jos joku sattuukin kokeilemaan matoa niin...

--pikeye
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 28, 2010, 17:26:06 kirjoittanut pikeye »


Kirjaudu sisään palveluiden tunnuksilla

 



center>