JohdantoMeikäläisen osalta talvikalastus painottuu lähes kokonaan hauen koukkupyyntiin sekä siihen tarvittavien syöttien hankintaan pilkillä, katiskalla tai verkolla. Parhaimmillaan hauen täkypyynti on hauskaa, aktiivista ja ennen kaikkea tuottoisaa!
Mitä myöhäisempi kevät on, sen aktiivisemmin hauet liikkuvat valon määrän lisääntyessä sekä jääpeitteen ohentuessa. Myös lähentyvä kutu vaikuttaa kalojen liikkeeseen yhä lähempänä rantoja ja kutupaikkoja. Aion nyt esitellä lyhyesti oman mallini ja ajatuksiani hauen talvisesta koukkupyynnistä. Voin suositella tätä tekniikkaa erityisesti nuorille kalastajille. Välineet ovat huokeita ja onnistuminen on varsin todennäköistä.
Urani koukkukalastajana alkoi noin kymmenkesäisenä pojanklossina. Olin ollut mukana ukin kanssa iskukoukuilla, lukenut alan lehdistä talvikalastuksesta ja olihan minulla jo muutaman vuoden kokemus pilkkimisestä. Olen aina pitänyt kolmihaarakoukkuja täysin ylivoimaisina verrattuna iskukoukkuihin, enkä siltä polulta ole livennyt. Kahdessa kolmihaarakoukussa kala säilyy pitkän aikaa hengissä ja syötti pääsee uimaan luonnollisemmin. Iskukoukku tappaa syötin lähes poikkeuksetta liian nopeasti.
Välineistä Yksinkertaiseen pyydykseen ei tarvitse ostaa kuin kolmihaarakoukkuja ja kalastajanlankaa. Jään päälle jää vain avannon halkaisijaa tuplasti pidempi karahka, saunaklapi tai rantapusikosta vesuroitu paju käyvät vallan mainiosti. Jos keppi on liian lyhyt, on olemassa riski että kala tempoessaan narun päässä saa vedettyä kepin avannosta. Avannon ympäriltä kannattaa mun kokemuksien mukaan potkia lumia pois, valo houkuttelee haukia. Joku väittää varmasti päinvastaista - kokeilemalla saat muodostettua oman mielipiteesi.
Tiheällä tarkastusvälillä hauki ei ehdi järsiä lankaa poikki, mutta perukkeen lisääminen langan jatkeeksi auttaa. Huonolla tuurilla hauella ei kuitenkaan mene kuin muutama vartti langan katkaisemiseen. Lämpimänä kevätpäivänä kelpaa viettää jäällä koko valoisa aika täkyjä onkien ja haukia kalastaen.
Koukku on olennaisin osa pyydystä. Se ratkaisee syöttikalan uinnin luonnollisuuden sekä saaliskalan tartutuksen ja kiinnipysyvyyden. Halvin kolmihaara on ollut VMC:n O´Shaugnessy (~20€ / 100kpl). Koukkuja menee, 20 pyydykseen 40 koukkua. Ja valitettavasti niitä jää aina silloin tällöin jään alle. Lisäksi halvat koukut suoristuvat tai menevät poikki melko helposti isompien kalojen kanssa. Lisäksi raudan värisinä ne eivät välkehdi turhaan (jos sillä nyt jotain väliä on, ainakin omissa uskomuksissa.)
Olen pitänyt perukkeessa kahta koukkua, ylempää syöttikalan selkäevän kohdalla ja etukoukkua syöttikalan poskipielessä. O´Shaugnessyt ruostuvat melko helposti mutta huolellisella kuivauksella sekä pelkässä järvikalastuksessa koukku kestää kyllä kolmekin talvea, riippuen tietysti käytön määrästä. Koukun tulee olla mahdollisimman terävä. Uskon, että koukun koolla on merkitystä sen kannalta, hyväksyykö hauki täyn vai ei. Liian isoissa koukuissa saattaa odotella vain pureskeltu syötti.
Valaistuksen teoriaaValaistuksen suhteen talvi on hyvinkin erilainen kuin kesä. Talvella jää ja lumi estävät valon pääsyn yhtä syvälle kuin kesällä. Toisaalta hyvinkin vähäinen valon määrä riittää näkemiseen. Kuunvalo on noin 0,0003% kirkkaasta auringonvalosta, mutta kuunvalossa näkee silti lukea ja tehdä paljon muuta. Näinollen kala ei tarvitse paljoa valoa erottaakseen syötin.
Kala näkee erinomaisesti kaiken kirkkaana hohtavaa jäänpintaa vasten. Mikäli kala joutuu katsomaan syöttiä muutoin kuin jäätä vasten liian syvässä (valo ei riitä syötin erottamiseen), se joutuu toimimaan vain kylkiviiva-aistinsa perusteella. Uskon, että hauki ottaa herkemmin syöttiin minkä se voi nähdä. Kalastussyvyyttä ja -paikkaa harkitessa tulee ottaa huomioon jään paksuus ja lumen määrä. Olen pitänyt syöttikalaa noin 2/3 syvyydessä koko matkalta.
Syötin uittosyvyyttä tulee luonnollisesti harkita oman paikallistietämyksen perusteella. Syötti tulisi sijoittaa jonkun metrin lähemmäs pintaa suhteessa haukien oletettuun oleskelusyvyyteen. Verkkoihin tarttuneista hauista voi hakea vinkkejä uintisyvyyksien arpomiseen. Mikäli muita keinoja ei ole käytettävissä, kannattaa laittaa täyt uimaan eri syvyyksille. Kun oikea syvyys löytyy, voi keskittää kaikki pyydykset samaan vesikerrokseen.
Paikat ja vinkitKevätpainotteisessa kalastuksessa kirpeät pakkasyöt eivät jäädytä avantoa umpeen. Kovalla pakkasella avannon päälle tulisi kuitenkin potkia reilusti lunta jäätymisen estämiseksi, koukut on huomattavasti helpompi tarkistaa lumen alta kuin kairaamalla uusi reikä viereen tai hakkaamalla vanha auki. Sydäntalvella päivät ovat lyhyempiä, kalat liikkuvat vähemmän ja jäällä voi olla aivan käsittämättömän kylmä. Allekirjoittanut suosii kevätjäitä!
Kuuden tuuman kaira on suositeltava vehje näissä leikeissä. James Bond ja muut kovanaamat voivat kalastaa nelituumaisista rei´istä. Viiden kilon kalaa on vaikea sovittaa neljän tuuman reiästä. Hyvillä haukijärvillä vitosen ei pitäisi olla mitenkään harvinainen saalis.
Haukipaikkoja etsiessä kannattaa keskittyä siihen perinteiseen listaan; poikkeavat pohjanmuodot, matalikoiden reunat, ruovikoiden kärjet ja muut "tavalliset paikat". Jokaisen on vuodatettava hikeä omien paikkojen löytämiseksi. Pohjanmuotojen ja kasvillisuuden omatoiminen tulkitseminen ja sitä kautta onnistuminen antavat ainakin allekirjoittaneelle paljon.
Pyydyskapulan ympärille tulisi jättää ylimääräistä lankaa isompaa haukea varten. Iso hauki tarvitsee tilaa syöksyille ja liian lyhyt lanka saattaa aiheuttaa koukkujen oikenemisen liian kovan vedon seurauksena. Langan pituutta kannattaa harkita myös vallitsevien kasvillisuus- & pohjaolosuhteiden takia. Hauki kieputtaa itsensä mielellään järviruokoihin kaislikon reunassa, jos piuhaa on liikaa.
Syötit Väitän, että paras syöttikala on elävä särkikala. Suhteellisen moniruokaisena krokotiilina hauki kelpuuttaa vaikka jakoavaimen, mutta särkisyötit ovat antaneet eniten saalista. Hauki ottaa yleensä herkimmin siihen syöttikalalajiin mitä järvessä on muutenkin paljon tarjolla ja mikä kuuluu sen ruokavalioon.
Kovalla syönnillä syöttikaloja menee enemmän kuin niitä ehtii onkia, ja jos sattuu saamaan ylimääräisiä syöttejä niitä varten tulisi pitää kala-astiaa mukana jäällä. Hauki saattaa käydä hakemassa syötin koukuista, ja jäädä passiin lähistölle. Koukkuihin tulisi silloin saada uusi syötti mahdollisimman pian, jotta hauki saisi uuden mahdollisuuden jäädä kiinni.
MuutaKäyttämäni tekniikka pohjautuu rahattomuuteen ja kovaan intoon. Nuorena kloppina välineet piti ostaa viikkorahoista, ja jokainen euro laskettiin. Yksinkertaisen pyydyksen (kapula, 7m lanka, 2 koukkua) rakentamiseen kuluu rahaa noin 75 senttiä. Peruke tuo lisähintaa 70 senttiä / pyydys. Eli 20 tavallista pyydystä maksaisi noin 14 euroa, perukkeiden kanssa 20 pyydystä olisi 30 euroa.
Haukea ei suinkaan saa eikä kannata repiä kohti pannua, vaan sitä on vedettävä varovasti narusta lähemmäs avantoa. Kun kalan koon on saanut arvioitua avannon alla voi sitä alkaa varovasti ujuttamaan reikään. Isomman mörön ollessa kyseessä varovaiset liikkeet ovat tarpeen, ja jos edes hauen leuka mahdu avannon alapäästä sisään putkeen niin tuuralle tulee töitä. Siinä vaiheessa hauki on parasta saada mahdollisimman kauas avannon suusta sekä varoa visusti lyömästä naruun. Kala on helpointa nostaa kuiville joko nostokoukulla, kiduskannesta tai niskasta. C&R-kaloja on käsiteltävä erityisellä varovaisuudella ja nostettava avannosta mieluiten niskasta, koukut on irroitettava nopeasti pihdeillä ja kala on laskettava takaisin pikaisesti.
Video isommasta hauesta:
http://www.youtube.com/watch?v=oGdB-gGaxko
