Omaa käyttökokemusta Hi-Lo:sta ei juuri ole, omistin yhden uppoavan mallin (7 cm?) joskus vuonna -93 ja vaihdoin sen sitten kaverin toiseen uistimeen, joten kalaa en ehtinyt omalla Hi-Lollani saada. Seuraavat kommentit perustuvat lukemiini juttuihin ko. uistimesta:
Hi-Lo:ssa on säädettävä uintilista, kuten vieheen nimikin antaa ymmärtää (Hi-Lo = High - Low, korkea - matala). Turpalevyä voi siis säätää haluamaansa asentoon (6 eri asentoa), osoittamaan joko enemmän eteen tai alaspäin, ääriasennossa jopa lievästi taaksepäin. Kuten vaapuissa yleensäkin, levyn kulma vaikuttaa vieheen uintisyvyyteen, ts. mitä mitä jyrkemmässä kulmassa eteen levy on, sitä syvemmällä vaappu ui. Muistaakseni Erä-lehdessä Veikko Rinne totesi, että Hi-Lo:n nokkalevyn kuudesta mahdollisesta asennosta "numerot 1 ja 6" eli äärimmäisenä edessä ja viimeisenä takaviistossa -asennot eivät enää uita vaappua kunnolla, joten käytännössä toimivia nokkalevyn asentoja on neljä. Sellaisestakin säätövarasta on toki hyötyä.
Mielestäni Hi-Lo:lla voi kalastaa samaan tapaan kuin vaapuilla yleensäkin: kelauksen aikana nopeutta vaihdellen, vavalla nykien, pysäytellen yms. mieleen tulevilla tavoilla uintiin elävyyttä antaen. Useimpien uistinten kalastavuus paranee, kun tasaisen kelauksen sijaan kalastaja elävöittää uintiliikettä. Kylmän veden aikaan kannattaa myös yleensä kelata rauhallisemmin kuin kesällä, koska kalatkin ovat kylmässä vedessä kankeampia liikkeissään.
Mainitsit, ettei omalla kohdallasi Hi-Lo:lla oikein tule kalaa. Antaakseen kalaa uistimessa on monia tekijöitä, jotka vaikuttavat lopputulokseen: väri, koko, ominaispaino (=kelluva, syvyytensä säilyttävä tai uppoava) ja uintiliike, joka vaihtelee mm. käytetyn siimanpaksuuden, mahdollisen perukkeen ja kalastajan uittotyylin mukaan. On myös muistettava, että uistimissa on yksilöeroja esim. painon suhteen, myös Hi-Lo:n tyylisissä muovivaapuissa, vaikka kaupassa ja kalamiehen silmin uistin näyttäisikin samanlaiselta kuin muut yksilöt samassa myyntitelineessä. Niinpä kaksi päälle päin samanlaista uistinta saattavat antaa kalaakin eri tahtiin.
Näin ollen, ei kannata lannistua Hi-Lo:n suhteen ja tuomita sitä huonoksi uistimeksi, mikäli ei omista kyseistä uistinta yhtä kappaletta enempää jolloin vieheen väriäkään ei voi vaihdella. Kokeiluja kannattaa jatkaa, ja pyrkiä löytämään uistimelle sopivat käyttöolosuhteet. Hauen tapauksessa yleensä ratkaisevaa olisi saada viehe uimaan pohjan lähellä, koska varsinkin syvässä vedessä kalat eivät aina jaksa kiinnostua pinnan lähellä uivasta, ja pahimmillaan voi käydä niin että kala ei edes huomaa viehettä, joka kiitää sen yli jossain ylhäällä.
