http://kalassa.net/kalapedia/api.php?action=feedcontributions&user=193.229.159.15&feedformat=atomkalapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-28T22:31:46ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.35.0http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahna&diff=1631Lahna2009-07-17T21:22:26Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Lahna''' (''Abramis brama'') on Suomen suurin särkikala. Lahna on muodoltaan lituskainen ja väriltään hopeinen tai kuparin värinen. Sen evät ovat tummanharmaat. Tavallisesti lahna on enintään kilon painoinen, mutta se voi kasvaa jopa 6&nbsp;kg:n painoiseksi. Lahna voi kasvaa 25- 50 cm pituiseksi, mutta suurempiakin lahnoja on. Sen ruumis on litteä ja korkea. Se elää järvissä ja hitaasti virtaavissa joissa ja liikkuu parvissa. Lahna elää suurimmassa osassa Eurooppaa ja sen pohjoisimmat esiintymisalueet ovat napapiirin pohjoispuolella.<br />
<br />
Lahna kutee touko-kesäkuussa matalissa vesissä kasvillisuuden seassa, jolloin mäti tarttuu vesikasveihin. Kutu voi olla niin voimakasta, että vesi kuplii. Yleensä poikaset kuoriutuvat 8-12 päivän kuluttua. Lahnan ravintoa poikasena ovat [[eläinplankton]], mutta aikuisena se syö [[nilviäinen|nilviäisiä]] ja toukkia. Kun lahna imee ravintoa pohjamudasta, saattaa näyttää, että se seisoisi päällään. Mikäli ravintoa on vähän, saattaa lahna joutua syömään eläinplanktonia. Lahnaa voi pyytää suurisilmäisillä verkolla, mato-ongella ja myös virvelillä. Isokokoinen lahna on hyvä ruokakala varsinkin savustettuna.<br />
<br />
Lahnansukuisia mutta pienempiä kaloja ovat [[sulkava (kala)|sulkava]] ja [[pasuri]]. [[Murtovesi|Murtovedessä]] elää myös [[vimpa]], joka nykyään luetaan omaksi suvukseen.<br />
<br />
Lahnan ja [[särki|särjen]] risteytys on [[särkilahna]]<br />
<br />
==Viitteet==<br />
<br />
==Aiheesta muualla==<br />
<br />
[[Luokka:Särkikalat]]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=%C3%84ysk%C3%A4ri&diff=1630Äyskäri2009-07-17T21:20:27Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Äyskäri''' on [[vene]]en tyhjentämiseen tarkoitettu vedenammentamisväline. Sen muoto on sopeutettu tehokkaaseen kauhomisliikkeeseen; [[vesi]] virtaa liikkeen auttamana nopeasti sisään avoimesta etupäästä ja liike jatkuu tyhjentäen äyskärin veneen laidan yli. Äyskäriä käytetään myös öljyntorjunnassa ja sen muoto on todettu toimivaksi jyvien ja jauhojen ammentamisessakin. Äyskäri on veneen tyhjentämisessä huomattavasti esimerkiksi samankokoista kauhaa tehokkaampi. Perinteisesti äyskärit kaiverrettiin puusta, nykyään valmistusaineena on yleensä muovi.<br />
<br />
Äyskäri näyttää viehättävän suomalaista sekä esineenä että sanana. Äyskäri on esimerkiksi Ayshire-nautarodun lempinimi.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* [http://www.saunalahti.fi/~ntns/museo205.htm Vesilahden kotiseutumuseo: Elonkorjuun ja viljan käsittelyn välineet]<br />
<br />
[[Luokka:Astiat]]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Ankkuri&diff=1629Ankkuri2009-07-17T21:19:09Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Ankkuri''' on väline, jolla laiva tai vene saadaan väliaikaisesti pysymään paikallaan. Suurissa aluksissa käytetään tavallisesti tukittomia ankkureita. Näissä ankkureissa kourat ovat rinnakkain ja ne on nivelletty siten, että ne kääntyvät kohti pohjaa ja pääsevät pureutumaan sen kerrostumiin. Erityistarkoituksiin on lukuisia ankkureita, esimerkiksi naarausankkuri, heittoankkuri ja kallioankkuri. Ankkuri on myös toivon ja uskollisuuden symboli, ja erityisesti merimiehet ovat suosineet sitä tatuoinneissa.<br />
<br />
Ankkurin pitoa voidaan lisätä käyttämällä ankkurikettinkiä, jonka paino voi suurissa aluksissa olla useita tonnejakin.<br />
Sen lisäksi, että ankkurikettinki tuo lisää painoa, se myös kääntää vedon suunnan optimaaliseksi ankkurin pitokulmaan nähden. Ankkuri pitää sitä paremmin, mitä lähempänä veto on vaakatasoa. Nykyiset ankkurit muistuttavat perinteistä ankkuria enää vähän. <br />
<br />
Materiaalien kehittyminen ja fysiikan tuntemus ovat vieneet ankkureiden ulkomuotoa melkoisen kauas vanhasta mallista, tukkiankkurista. Tukkiankkurissa tukin tehtävänä on kääntää ankkuri oikeaan asentoon. Tukki on sijoitettu ankkurin varren veneen puoleiseen päähän, ja se on suorassa kulmassa kouriin nähden. Tukin tehtävänä on kääntää ankkuri oikeaan asentoon, jotta kourat pääsevät pureutumaan pohjaan tai sen muotoihin.<br />
<br />
[[Luokka:Vesiliikenne]]<br />
[[Luokka:Kiinnitystarvikkeet]]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Mela&diff=1627Mela2009-07-17T21:15:29Z<p>193.229.159.15: /* Kanadalaiskanootin mela */</p>
<hr />
<div>'''Mela''' on lyhyt, leveälapainen [[airo]], jota käytetään useimmiten kahdella kädellä. Melassa ei ole [[hankain]]ta kuten airossa, vaan meloja toimii tukipisteenä. [[Kajakki|Kajakissa]] lapa on melan molemmissa päissä, kanadalaiskanootin melassa vain toisessa päässä.<br />
<br />
<br />
== Kanadalaiskanootin mela ==<br />
Kanadalaiskanootin, ns intiaanikanootin tai yleisnimeltään [[kanootti|kanootin]] mela voi olla monen mallinen ja kokoinen. Pituus on tyypillisesti 1-2 metriä, josta lavan osuus on 20-80cm. Lavan leveys on yleensä 10-20cm.<br />
<br />
Jokaisella mallilla on omat erityisominaisuutensa. Myös käytetyt materiaalit vaihtelevat. Useimmiten mela valmistetaan kokonaan puusta tai liimapuusta, mutta varsi voi olla myös esimerkiksi alumiinia, lasi- tai hiilikuitukomposiittiä tai muovia. Lapamateriaaleja liimapuun lisäksi ovat vaneri, muovi ja kevyet komposiittimateriaalit.<br />
<br />
Melontaote on noin hartian levyinen. Toisella kädellä otetaan kiinni melan päässä olevasta kahvasta, joka mahdollistaa myös melan lavan kääntämisen rannetta kääntämällä ja alemmalla kädellä otetaan kiinni melan varresta. Otetta leventämällä melomiseen saadaan enemmän voimaa.<br />
<br />
Melottaessa lapa upotetaan veteen, jonka jälkeen melaa liikutetaan voimakkaasti kanootin perää kohti sellaisessa asennossa, että lavan ja veden välinen vastus on mahdollisimman suuri. Lavan kulmaa muuttamalla kanoottia voi myös hieman ohjata. Uutta melontaliikettä varten mela joko nostetaan ilmaan tai kuljetetaan lapa käännettynä takaisin eteen. Usein kanootti alkaa kaartaa, jolloin melojan tulee joko muuttaa lapakulmaa, käyttää melaa [[peräsin|peräsimenä]] tai vaihtaa melontapuolta.<br />
<br />
Kanoottimela soveltuu myös soutuveneessä käytettäväksi. Tällöin meloja istuu yleensä veneen perässä. Meloja voi joko auttaa soutajaa melomalla veneelle lisää vauhtia, ohjata venettä käyttämällä melaa peräsimenä tai meloa yksin, jolloin soutaja voi levätä tai vaikka kokea [[katiska]]n tai [[kalaverkko|kalaverkon]].<br />
<br />
Pitkää melaa voi käyttää matalassa vedessä myös sauvomiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
*[[Airo]]<br />
<br />
[[Luokka:Melonta]]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Hauki&diff=1623Hauki2009-07-17T21:09:07Z<p>193.229.159.15: /* Ravinto */</p>
<hr />
<div>Hauki (Esox lucius) on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala. Suomessa se on toiseksi yleisin saaliskala.<br />
<br />
== Koko ja ulkonäkö ==<br />
<br />
Hauen pohjaväri on vihreä ja sen kyljissä on vaaleanvihreitä tai keltaisia raitoja ja pilkkuja, vatsa hauella on vaalea. Väritys sopii hyvin aluskasvillisuuden joukossa piileskelyyn ja saaliin vaanimiseen. Hauella on suuri pää ja kita sekä terävät hampaat ja suuret silmät. Sen ruumiinrakenne on solakka ja [[Kalojen anatomia#Evät|evät]] ovat keskittyneet petokaloille tyypillisesti peräpäähän. Tämä mahdollistaa nopeat hyökkäykset saaliin kimppuun. Hauki voi parhaimmillaan kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja 35-kiloiseksi, mutta Suomessa hauki harvoin saavuttaa yli 140 cm:n pituutta ja yli 20 kilon painoa. Yleensä uistimeen tarttuu 100-500g yksilöitä.<br />
<br />
== Levinneisyys ==<br />
Haukea tavataan [[eurooppa|Euroopassa]], [[Aasia]]ssa ja [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]]. Suomessa hauki on levinnyt koko maahan. Itämeressä haukea on säännöllisesti alueilla, joiden suolapitoisuus ei ylitä 18 promillea, mutta hauen lisääntyminen onnistuu vain alle 7 promillen suolapitoisessa vedessä. Hauki viihtyy parhaiten 10–15-asteisessa vedessä.<br />
<br />
== Ravinto ==<br />
Hauki on petokala, joka syö ravinnokseen pienempiä kaloja ja joissain tapauksissa myös vesilintujen poikasia, [[rapu]]jakin on tavattu hauen mahalaukussa. Hauki on opportunisti eikä se nirsoile mitään kalalajia saaliinaan. Hauen ruokalista riippuu aina omasta vesistöstä, esimerkiksi pienen metsälammen hauki syö lammen valtalajia [[ahven]]ta, kun taas sen virtavedessä elävä serkku syö siellä uivia [[taimen]]ia. Hauen kyky adaptoitua ruokansa suhteen antaa sille suuren edun ravintokilpailussa, sekä miltei takaa hauelle ravintoketjun kärkisijan. Näiden seikkojen takia hauen saalisluettelo on laaja; se koostuu siitä mitä hauki kulloinkin sattuu saamaan eteensä, mutta miltei aina siihen kuuluu [[särki]] ja [[ahven]]. Hauki on [[kannibaali]], eikä se siis epäröi syödä pienempää lajitoveriaan.<br />
<br />
Hauki saalistaa vaanien yleensä kasvillisuuden seassa (esim. kaislikot). Se etsii sopivan kyttäyspaikan ja vaanii siellä rauhassa, kunnes potentiaalinen saaliskohde on näkyvissä. Tällöin hauki alkaa liikkua hitaasti kohti saalistaan, kunnes saalis on iskuetäisyydellä, silloin se iskee nopeasti, tarttuu saaliiseensa, kääntää sen suussaan nieltävään asentoon ja syö saaliinsa.<br />
<br />
Pienet hauet tarvitsevat ravintokalaa 5–10 kiloa kasvaakseen itse yhden kilon. Suurilla hauilla tämä suhde kuitenkin muuttuu ja on jopa 30&nbsp;:&nbsp;1: kasvaakseen kilon ne tarvitsevat kolmekymmentä kiloa ravintokalaa. Vaikka luku kuulostaa suurelta, ei suurikaan hauki haittaa sen saaliskalojen populaatioita.<br />
<br />
== Lisääntyminen ==<br />
<br />
Hauen kutuaika on keväällä. Sisävesien hauet voivat käyttää kutualustanaan nopeasti lämpeneviä tulvaniittyjen vesiä. Poikaset ovat aluksi kiinni vesikasveissa ja siirtyvät sitten hieman syvempiin vesiin. Hauet ovat paikkauskollisia kaloja ja liikkuvat pidempiä matkoja lähinnä vain keväisin kutupaikalle ja muulloin esimerkiksi kalaparven perässä. Noin 1-5kg hauet viihtyvät kasvillisuuden lähellä. Hauki on todella tarkka reviiristään ja jos toinen hauki yrittää tulla reviirille isompi syö pienemmän.<br />
<br />
== Kalastus ja käyttö ==<br />
Haukea pyydetään pääasiassa [[Verkko_(kalastus)|verkoilla]], [[katiska|katiskoilla]], [[uistin|uistelemalla]], [[täky]]illä ja [[iskukoukku|iskukoukuilla]]. Myös [[rysä]]pyynti ja [[tuulastus]] voivat tuottaa hyvän haukisaaliin.<br />
<br />
Suomessa hauki on suosittu ruokakala, vaikkakin se on joidenkin mielestä hiukan mauton. Monin paikoin haukea ei pidetä ruokakalana lainkaan, mutta mm. [[Saksa]]ssa ja [[Suomi|Suomessa]] sitä syödään yleisesti. [[Ranska]]lainen keittiö arvostaa haukea suuresti ruokakalana, siksi hauki on Ranskassa kalliimpaa kuin esimerkiksi [[lohi]]. Erittäin suurien haukien syöminen ei ole suositeltavaa, sillä ne voivat sisältää haitallisia määriä [[raskasmetalli|raskasmetalleja]], joita kertyy hauen elimistöön sen ravinnosta. Lisäksi vanhan hauen liha maistuu melko puisevalta.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
<references /><br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* [http://www.suomenhaukiseura.com Suomen Haukiseura]<br />
* [http://www.haukkiklubi.com Haukiklubi ry]<br />
* [http://www.heittokalastus.info Hauen heittokalastusta & haukigalleria]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Jokamiehenoikeus&diff=1583Jokamiehenoikeus2009-07-17T13:56:42Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Jokamiehenoikeuksilla''' tarkoitetaan jokaisen oikeutta nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan lupaa eikä jokamiehenoikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa. Suomessa jokamiehenoikeudet koskevat myös ulkomaalaisia.<br />
<br />
Jokamiehenoikeuksiin sisältyy aina vaatimus niiden harmittomuudesta: oikeutta ei saisi käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla. Erityisesti on huolehdittava, ettei kenenkään kotirauhaa rikota. Lainsäätäjä ei ole asettanut tarkkaa rajaa sille, kuinka monen metrin päähän pihapiiristä kotirauha yltää. Jokaisen on itse arvioitava ja ymmärrettävä sopivaisuuden raja.<br />
<br />
Jokamiehenoikeutta ei ole Suomessa laissa määritelty, vaan jokamiehen oikeuksiin kuuluu se, mitä perinteisesti on pidetty kohtuullisena ja mitä ei ole laissa kielletty. Usein jokamiehenoikeus on tulkinnanvaraista, kuten se, mikä on tilapäistä käyttöä tai kotirauhan piiriin kuuluvaa piha-aluetta. Tässä jokaisen on käytettävä omaa harkintaansa, eikä luvan pyytäminen yleensä ole haitaksi.<br />
<br />
== Liikkuminen luonnossa ==<br />
<br />
Jalan, hiihtäen, ratsastaen ja pyöräillen liikkuminen on yleensä sallittua luonnontilaisilla tai siihen verrattavilla alueilla. Ratsastus ja pyöräily kuluttaa maastoa, miksi muu kuin tilapäinen liikkuminen näin saattaa vaatia luvan. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla, niityillä ja istutuksilla, joille ei saa aiheuttaa vahinkoa. Kesällä pellot ja vastaavat paikat on ylitettävä teitä tai ojan pientareita pitkin. Talvella sitä vastoin pellolla voi vapaasti hiihtää. Porteista kuljettaessa ne on muistettava sulkea. Toisen pihamaa kuuluu kotirauhan piiriin, eikä sitä saa käyttää kulkutienä. Toisen maalle ei saa rakentaa tai tehdä edes tilapäisrakennelmia esimerkiksi telttailtaessa tai muutoin luonnossa yövyttäessä. Maata ei saa kaivaa niin, että se muuttuu ulkonaisesti alkuperäisestä. Vesistöissä saa [[veneily|veneillä]], uida, [[onkiminen|onkia]] ja [[pilkkiminen|pilkkiä]], mutta ei muutoin [[kalastus|kalastaa]] eikä metsästää ilman lupaa. Joillakin alueilla, esimerkiksi lohijoissa, näitä oikeuksia on rajoitettu erikoissäädöksin.<br />
<br />
Liikkumista on usein rajoitettu luonnonsuojelualueilla, joilla on omat järjestyssääntönsä. Lintujen pesimisaikana tulisi liikkumista välttää niiden pesimä- ja oleskelualueilla. Näitä ovat tunnettujen lintuvesien lisäksi erityisesti ulkosaaret merellä ja isoilla järvenselillä. Kulkua luonnossa voidaan rajoittaa vain viranomaisten päätöksiin perustuvin kielloin. Kieltotaulussa mainitaan usein tämä viranomainen, joka on tavallisesti lääninhallitus, ympäristökeskus tai Puolustusvoimat. Järjestettyä joukkoliikuntaa kuten erä-, hiihto- ja suunnistuskilpailuja ei pidä toteuttaa nojautumalla pelkästään jokamiehenoikeuksiin. Niiden järjestämisestä tulisi sopia maanomistajan kanssa.<br />
<br />
Moottoriajoneuvoa ei saa käyttää toisen maalla ilman lupaa.<br />
<br />
== Luonnossa oleskelu ==<br />
<br />
Tilapäinen luonnossa oleskelu kuten levähtäminen, uiminen, auringon ottaminen ja viikonlopun tai muun lyhyen ajan kestävä telttailu ja leiriytyminen on sallittua. Tätä koskevat samat rajoitukset kuin luonnossa kulkemistakin. Maan omistajalle tai haltijalle ei saa aiheuttaa vahinkoa eikä aluetta saa roskata, lintujen pesiä tuhota tai poikasia vahingoittaa. Useita vuorokausia kestävästä oleskelusta ja leiriytymisestä on neuvoteltava maanomistajan kanssa. Ahvenanmaalla ei saa leirityä yhdeksikään yöksi ilman maanomistajan lupaa. Erityisalueilla, kuten uimarannoilla, telttailu ei yleensä ole sallittua. Varsinaisilla virkistysalueilla on tavallisesti telttailupaikkoja tai alueita, joille telttailu pyritään ohjaamaan. Toisen maalle ei saa tehdä avotulta ilman lupaa tai pakottavaa tarvetta.<br />
<br />
==Malmien ja jalokivien etsintä ==<br />
<br />
Harrastelijamalminetsijällä on eräin rajoituksin kaivoslakiin perustuva oikeus ottaa tutkimustarkoituksia varten malmipitoisiksi arvioimiaan näytteitä maaperästä ja kalliosta. Lupa koskee myös kaivoslaissa mainittuja kaivoskivennäisiä ja jalokiviä. Näytteiden otossa on noudatettava kohtuullisuutta ja varovaisuutta, sillä kaivoslaki ei anna lupaa suorittaa kaivutöitä tai muita maastoon jälkiä jättäviä tutkimuksia. Noin nyrkinkokoinen näytekappale riittää. Muussa tarkoituksessa tapahtuvaan näytteenottoon tarvitaan maanomistajan lupa. Geologian tutkimuskeskuksella on aluetoimistot Espoossa, Kuopiossa ja Rovaniemellä, joista saa opastusta.<br />
<br />
== Jokamiehenoikeudet muissa maissa ==<br />
<br />
Suomen jokamiehenoikeuksiin verrattavia oikeuksia on ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Skotlannissa. Tarkat säännökset vaihtelevat maasta maahan. Monissa Euroopan maissa luonnossa liikkuminen vaatii pääsääntöisesti maanomistajan luvan.<br />
<br />
== Lisää aiheesta ==<br />
* [http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=59882&clan=FI Valtion ympäristöhallinnon tietoa jokamiehenoikeuksista]<br />
* [http://www.infoa.fi/ahvenanmaa/showpage.php?id=20 Jokamiehenoikeudet Ahvenanmaalla, Suomen Turisti-Info]<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Luonto]]<br />
[[Luokka:Retkeily]]<br />
[[Luokka:Oikeudet ja vapaudet]]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=T%C3%A4pl%C3%A4silli&diff=1522Täpläsilli2009-07-17T11:25:15Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Täpläsilli''' (''Alosa fallax'') on [[silli]]n sukulainen, mutta korkeaselkäisempi. Lisäksi sillä on kyljissään rivi tummia täpliä. Pituutta sillä on n. 40&nbsp;cm. <br />
<br />
== Levinneisyys ==<br />
<br />
Täpläsillä tavattiin aina 1050-luvulle asti myös Itämerestä. Nykyisin sitä esiintyy [[Atlantti|Atlantissa]] [[Etelä-Norja]]sta [[Marokko]]on, [[Välimeri|Välimeressä]], [[Mustameri|Mustassameressä]] ja muutamissa [[Keski-Eurooppa|Keski]]- ja [[Etelä-Eurooppa|Etelä-Euroopan]] järvissä. Lisäksi se on levinnyt laivojen mukana Pohjois-Amerikan [[Suuret järvet|Suuriin järviin]]. Täpläsilli eroaakin useimmista muista sillikaloista siinä, että se sietää makeaa vettä. Ne vaeltavat jokiin kutemaan ja jokisuistojen likaantuminen on heikentänyt täpläsillikantoja sen nykyisillä esiintymisalueilla.<br />
<br />
== Ravinto ==<br />
<br />
Täpläsilli syö useimpien muiden sillikalojen tavoin [[eläinplankton]]ia. Se pyrkii itse välttymään syödyksi tulemiselta liikkumalla isoissa parvissa.<br />
<br />
== Lisääntyminen ==<br />
<br />
Kutu tapahtuu yöllä joen sorapohjalle. Poikaset uivat kuoriuduttuaan mereen.<br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Sardellit&diff=1518Sardellit2009-07-17T11:20:21Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Sardellit''' (''Engraulidae'') on kalaheimo. Sardellit ovat pieniä, planktonia syöviä kalalajeja. Niitä esiintyy kaikissa maailman valtamerissä. Sardellit ovat suosittuja ruoanlaitossa; liikakalastus onkin vahingoittanut niiden kantoja huomattavasti.<br />
<br />
Heimon tunnetuin laji on [[sardelli]] (''Engraulis encrasicolus'').</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Sterletti&diff=1515Sterletti2009-07-17T11:16:31Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Sterletti''' (''Acipenser ruthenus'') on [[sampi|sampea]] pienempi [[sammet|sampikala]]. Sen erottaa sammesta muun muassa kyljissä olevien kilpien lukumäärästä, joka on sterletillä on 58–70, sammella 24-40.<br />
<br />
== Koko ja ulkonäkö ==<br />
<br />
Sterletti on noin yleensä 50–70&nbsp;cm pitkä (suurimmillaan 125 cm) ja painaa hieman yli kymmenen kiloa. Suipon kuonon alla on kaksi viiksisäiettä. Selkäpuoli on tummanruskea ja vatsa kellertävä. <br />
<br />
== Levinneisyys ==<br />
<br />
Sterletti on [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopan]] ja [[Siperia|Länsi-Siperian]] jokivesistöjen kala, joka voi esiintyä myös murtovedessä, muttei merissä. Se elää [[Mustameri|Mustaanmereen]] ja [[Kaspianmeri|Kaspianmereen]] laskevissä vesissä (mm. [[Volga]], [[Dnepr]], [[Tonava]]) ja myös [[Vienanmeri|Vienanmereen]] ja [[Jäämeri|Jäämereen]] laskevissa ([[Vienanjoki]], [[Irtyš]] ja [[Ob]], [[Jenisei]]); lisäksi sitä tavataan [[Itämeri|Itämereen]] laskevissa [[Niemen]]- ja [[Väinäjoki|Väinäjoissa]]. Sitä on muutaman kerran havaittu myös [[Itämeri|Itämeressä]], Suomessa kahdesti, [[Merenkurkku|Merenkurkussa]] 1959 ja Helsingin edustalla 1980. Sterlettiä on istutettu monin paikoin sisävesiin mm. Venäjällä, Baltian maissa ja Ruotsissa. Suomessa sitä yritettiin 1920-luvulla istuttaa Hollolan [[Vesijärvi|Vesijärveen]], mutta pysyvää tulosta ei syntynyt. Nykyisin sterlettikannat ovat pienentyneet myös varsinaisilla levinneisyysalueilla. <br />
<br />
== Elintavat ja lisääntyminen ==<br />
<br />
Talvella sterletit kokoontuvat pohjakuoppiin eivätkä juuri liiku. Jään lähdettyä kevättulvien aikaan ne nousevat ylävirtaan kudulle. Ne kutevat yleensä joen pääuomaan sorapohjaisille paikoille, missä virtaus on voimakasta. Naaraat kiinnittävät joen pohjaan tuhansia mätimunia. Poikaset kuoriutuvat 4-5 päivän kuluttua ja joutuvat virran viemäksi. Koiraat ovat sukukypsiä 3–5 -vuotiaina, naaraat 7–9. <br />
<br />
Sterletit syövät pohjan selkärangattomia: matoja, [[kotilot|kotiloita]], hyönteistoukkia ja äyriäisiä.<br />
<br />
Sterletti on arvostettu ruokakala ja samoin sen mäti, kultainen [[kaviaari]], on arvostettua herkkua.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja – Ahvenesta vimpaan, s. 268. WSOY, 2003.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Merineulat&diff=1511Merineulat2009-07-17T11:13:04Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Merineulat''' (''Syngnathidae'') on putkisuukalojen lahkoon kuuluva heimo, johon luokitellaan esimerkiksi [[merihevoset]]. Tämän heimon kaloilla on erikoinen lisääntymistapa: koiras kerää naaraan laskemat mätimunat ja pitää niistä huolta kuoriutumiseen asti. Merihevoskoirailla on tätä varten tasku vatsapuolellaan, eräät muut lajit käyttävät pyrstöään. <br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
*[http://www.meerwasser-lexikon.de/kategorie/40.html Meerwasserlexicon]<br />
*[http://www.sealife.fi/page.php?page_id=224 Sealife: Merineulat (''Syngnathidae'')]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Viisipiikki&diff=1509Viisipiikki2009-07-17T11:10:22Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Viisipiikki''' (''Culaea inconstans'') On piikkikalojen heimoon kuuluva kala. Suomeen laji tuli [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikasta]] salamatkustajana [[pikkubassi]]n poikasten mukana. Ne sijoitettiin [[Lohjanjärvi|Lohjanjärven]] rannalla olevaan Porlan kalanviljelylaitokseen, josta laji levisi järveen.<br />
<br />
==Tuntomerkit==<br />
<br />
Viisipiikin väritys vaihtelee harmaasta oliivinvihreään. Kutuasuinen koiras on miltei musta.<br />
Naaraan kutuasu on tummien ja vaaleiden värien vastakohtien kirjo. Iho on suomuton. Selässä on nauhamaista tai verkkomaista kuviointia. Piikkejä kalalla on nimensä mukaisesti yleensä viisi, mutta niiden määrä vaihtelee neljästä piikistä seitsemään piikkiin. Piikit ovat lyhyitä, selvästi erossa toisistaan ja hieman taaksepäin taipuneita. Viisipiikit ovat yleensä 3–6 sentin pituisia ja se muistuttaa huomattavasti [[kymmenpiikki]]ä.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Laji on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, missä se asustaa [[Suuret järvet|Suurista järvistä]] pohjoiseen. Euroopassa kalaa ei tavata missään muualla paitsi Suomessa. Lajin kasvusta täällä ei ole tarkkaa tietoa. Sitä on kuitenkin varmuudella Porlan kalanviljelylaitoksen lammikoissa, Lohjanjärvessä sekä eräässä [[Vihti]]läisessä purossa, jonne se kulkeutui [[karppi]]-istutuksien mukana.<br />
<br />
==Ravinto ja elintavat==<br />
<br />
Viisipiikin ravinto on monipuolista. Sille kelpaa niin [[äyriäinen|äyriäiset]], [[kotilo]]t, madot, vesihyönteiset ja niiden toukat kuin muiden kalojen [[mäti]] ja poikaset.<br />
<br />
Viisipiikkiä on kirkkaissa, viileävetisissä ja kasvillisuusrikkaissa [[puro]]issa ja lähdepitoisissa [[lampi|lammissa]]. <br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä==<br />
<br />
Kutuaika viisipiikeillä on kesällä, jolloin veden lämpötila alkaa olla lähellä 20 astetta. Koiras saapuu kutualueelle ja kasaa pyrstöllään halkaisijaltaan noin parisenttisen pesän, jonne se houkuttelee naaraan. Naaraan poistuttua koiras jää vahtimaan munia. Munat kehittyvät nopeasti ja ne kuoriutuvat noin viikon päästä [[kutu|kudusta]]. Koiras jatkaa poikasten vahtimista kunnes [[ruskuaispussi]] on kulutettu, minkä jälkeen poikaset hajaantuvat kasvillisuusrannoille.<br />
<br />
Viisipiikit ovat todella lyhytikäisiä. Ne elävät korkeintaan vain 2–3 vuotta.<br />
<br />
==Merkitys ihmiselle==<br />
<br />
Viisipiikki ei ole kalastuksen kohteena, mutta Pohjois-Amerikassa sitä käytetään yleisesti syöttikalana. Suomessakin viisipiikkien on havaittu maistuvan ainakin [[taimen]]en poikasille.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 201. WSOY, 2003.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kymmenpiikki&diff=1506Kymmenpiikki2009-07-17T11:07:43Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Kymmenpiikki''' (''Pungitius pungitius'') on pieni kala, jonka selässä saattaa olla kymmenen erillistä piikkiä, mutta useimmiten niitä on yhdeksän; vaihtelu 7:n ja 12:n välillä on yleistä. Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä. Se suosii elinympäristönään rehevämpää kasvillisuutta ja sietää myös vähähappisempaa vettä kuin kolmipiikki. Kymmenpiikkinaaras laskee kudun kasvillisuuden sekaan rakennettuun pesän, ja koiras jää vartioimaan kutua.<ref name="yksi" /><br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Piikkimonni&diff=1502Piikkimonni2009-07-17T10:43:23Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Piikkimonni''' (''Ameiurus nebulosus'', myös '''kissamonni''') on [[piikkimonnit|piikkimonnien]] heimoon ''(Ictaluridae'') kuuluva, Pohjois-Amerikassa elävä kala. Suomessa piikkimonnia on istutettu jo 1930-luvulla maan eteläosan lampiin ja pieniin järviin.<br />
<br />
Piikkimonni on hämäräaktiivinen ja käyttää viiksilisäkkeiden tuntoa suunnistamiseen. Myös silmät ovat pienet, eikä sameiden vesien eläjälle hyvästäkään näkökyvystä olisi suurta hyötyä. Tuntoaistin lisäksi myös kuulo on hyvin kehittynyt.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuorekalat&diff=1500Kuorekalat2009-07-17T10:40:39Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Kuorekalat''' (''Osmeriformes'') on [[viuhkaeväiset|viuhkaeväisten kalojen]] lahko. Se käsittää kolme heimoa ja noin 88 lajia. Kuorekalat kutevat yleensä makeassa vedessä, mutta jotkut ovat vaelluskaloja ja liikkuvat valtamerillä muulloin kuin kutuaikana.<br />
<br />
Useilla kuorekaloilla on [[Kalojen anatomia#Evät|rasvaevä]], [[lohikalat|lohikalojen]] tapaan. Yhdessä lohikalojen, [[haukikalat|haukikalojen]] ja [[Argentiniformes|sillikuorekalojen]] kanssa kuorekalat luetaan rakennepiirteiltään alkukantaisena pidettyyn viuhkaeväisten ''[[Protacanthopterygii]]''-ylälahkoon. Aiemmissa luokituksissa kuorekalat on yhdistetty samaan lahkoon joko lohikalojen tai sillikuorekalojen kanssa.<br />
<br />
== Lajeja ==<br />
* [[Kuore]]<br />
* [[Villakuore]]<br />
* [[Aju]]<br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Silokampela&diff=1495Silokampela2009-07-17T10:33:59Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Silokampela''' (''Scophthalmus rhombus'') on litteä, soikeanmuotoinen [[kala]], jonka silmät ovat vasemmalla kyljellä. Kala havaittiin Suomen vesillä ensimmäisen kerran heinäkuussa 2008.<br />
<br />
== Ulkonäkö ja koko ==<br />
Silokampela voi kasvaa Atlantissa 70&nbsp;cm pitkäksi, Itämeressä harvoin yli 35&nbsp;cm. Sen pohjaväri on vaalean vihertävänruskea, ja sitä kirjovat tummemmat pilkut. Sukulainen [[piikkikampela]] on pyöreämpi ja sen pinta on piikkikyhmyjen peitossa. <br />
<br />
== Levinneisyys ja elinympäristö==<br />
Silokampelaa tavataan Atlantilla Norjasta Marokkoon, sekä Itämeren länsi- ja eteläosissa, satunnaisesti pohjoisempanakin. Silokampela ei voi lisääntyä Suomen rannikon murtovedessä, sillä mäti tarvitsee kehittyessään suolaisempaa vettä.<br />
<br />
Silokampela elää yleensä lähellä hiekkaista merenpohjaa.<br />
<br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Piikkikampela&diff=1494Piikkikampela2009-07-17T10:32:14Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Piikkikampela''' (''Psetta maxima'') on litteä, lähes pyöreä [[kala]], jonka silmät ovat vasemmalla kyljellä. Sen levinneisyysalue kattaa suurimman osan Itämerta, Euroopan rannikot napapiiriltä etelään, Välimeren ja Mustanmeren. <br />
<br />
Piikkikampela viihtyy meren kallio- ja hiekkapohjilla. Se syö etupäässä muita pohjakaloja, mutta myös äyriäisiä ja simpukoita.<br />
<br />
== Tuntomerkit==<br />
<br />
Piikkikampela on helppo tunnistaa. Se on litteä ja lähes lautasmaisen pyöreä, vihreä tai ruskea kala. Sillä on piikikäs, tummanruskea ja täplikäs iho kyljellä. Silmät sillä ovat pään kyljellä ja suu liikkuu pohjaan nähden vaakasuorassa. Piikkikampela kuuluu vasensilmäkampeloiden heimoon, jonka kaloilla poikasen silmät kiertyvät vasemmalle kyljelle ja niistä tulee yläkylki. Vatsa eli alakylki on vaalea. Pituus [[Suomi|Suomen]] vesillä on 20–40 cm.<br />
<br />
== Levinneisyys==<br />
<br />
Piikkikampelaa tavataan lähes koko [[Eurooppa|Euroopan]] ja [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikan]] rannikolla. Itämerellä piikkikampelaa tavataan [[Tanska]]n salmista Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle, mutta se harvinaistuu lahtien perukoille päin mentäessä. Piikkikampela on tyypillinen lauhkeiden vesien merikala eikä se pysty lisääntymään kovin alhaisissa suolapitoisuuksia. Suomen rannikot ovat sen esiintymisalueen äärirajoilla, joten sopivillakin alueilla piikkikampeloiden osuus kaikista kampeloista on vain yksi tai kaksi kymmenestä. <br />
<br />
Piikkikampela on levinnyt niin [[Itämeri|Itämereen]] kuin muuallekin maailmalle. Itämeressä sen alueet ovat rannikolla, ei paljoa Vaasan yläpuolella. Eteläraja on melkein Suomenlahdella. Myös Ahvenanmaan alueella esiintyy joitain yksilöitä. Sitä on Afrikan rannikolla, Välimeressä, Mustassa meressä ja Asovanmeressä.<br />
<br />
== Lisääntyminen==<br />
<br />
Piikkikampela kutee matalassa 2-8 m:n syvyisessä rantavedessä kesäkuussa, juhannuksen molemmin puolin. Mätimunat kelluvat, mikäli veden suolapitoisuus on noin 8 promillea. Kuoriutuvat poikaset ovat aluksi planktisia ja kaksikylkisiä, mutta jo ensimmäisen kesän kuluessa pohjalle siirtyessään ne muuttuvat aikuisia muistuttaviksi. Ensimmäiseen talveen mennessä ne saavuttavat noin 3-6 cm pituuden.<br />
<br />
== Ravinto==<br />
<br />
Piikkikampela käyttää monipuolista ravintoa ja se syö muun muassa [[simpukka|simpukoita]], [[äyriäinen|äyriäisiä]] ja monia eri kaloja. Piikkikampelalla on suuri suu, jossa on paljon pieniä ja teräviä hampaita.<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
*[http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/piikkikampela/ RKTL Kala-atlas: Piikkikampela]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Punakampela&diff=1493Punakampela2009-07-17T10:30:31Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Punakampela''' (''Pleuronectes platessa'') on merkittävä [[kalat|ruokakala]]. Sitä syödään erityisesti Britteinsaarilla, jossa se on yksi yleisimmistä [[fish and chips]] -annoksen raaka-aineista, sekä [[Tanska]]ssa. [[Suomi|Suomessa]] sitä myydään etenkin pakastettuna. <br />
<br />
== Levinneisyys ja elinympäristö ==<br />
Punakampelaa tavataan [[Eurooppa|Euroopan]] lähivesillä Barentsinmereltä [[Välimeri|Välimerelle]] aina 200 metrin syvyyteen asti. <br />
<br />
== Ulkonäkö ==<br />
Punakampelalla on ruskehtava iho, jossa on punaisia pilkkuja.<br />
<br />
== Elintavat ==<br />
<br />
Punakampela makaa veden pohjassa kyljellään koko naama ylöspäin.<br />
<br />
== Lähteet ==</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Hietakampela&diff=1492Hietakampela2009-07-17T10:27:04Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Hietakampelaa''' (''Limanda limanda'') tavataan [[Suomi|Suomen]] vesiltä satunnaisesti. Selkein tuntomerkki, jonka avulla hietakampelan erottaa [[punakampela]]sta tai [[kampela]]sta, on kylkiviivan pään takana tekemä puoliympyrän muotoinen kaari. Kahdella muulla kampelalajillamme kylkiviiva tekee pään takana vain loivan mutkan. <br />
<br />
Hietakampelan levinneisyysalue ulottuu [[Biskajanlahti|Biskajanlahdesta]] [[Vienanmeri|Vienanmereen]]. Sitä tavataan myös Islannin vesiltä sekä [[Itämeri|Itämerellä]] yleisesti Tanskan salmista ja Gotlannin edustalta.<br />
<br />
Hietakampelat oleskelevat lähellä rannikkoa hiekka-, sora- ja liejupohjilla 2-200 metrin syvyydessä.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kampela&diff=1491Kampela2009-07-17T10:26:01Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Kampela''' (''Platichthys flesus'') on erikoisen näköinen litteä [[kala]], jonka vatsa on useimmiten vasemmalla kyljellä ja selkä (silmät) oikealla kyljellä. Kampela elää meri- ja murtovedessä yleensä mutaisella merenpohjalla vähintään noin 50 metrin syvyydessä. Suomessa sitä tavataan eniten [[Pori]]n ja [[Porvoo]]n välisellä merialueella. Itämeressä elää myös kolme muuta kampelalajia: [[hietakampela|hieta-]], [[punakampela|puna-]] ja [[piikkikampela]]. <br />
<br />
== Ravinto ==<br />
Kampela käyttää ravinnokseen simpukoita ja pohjaeläimiä, muun muassa [[kilkki|kilkkejä]] ja katkoja.<br />
<br />
== Pyydystys ja käyttö ==<br />
Kampelaa pyydystetään pohjasta litka- ja pohjaongella, mato-ongella, paljain käsin sekä verkoilla. Kampela valmistetaan ruoaksi yleensä savustamalla tai uunissa paistamalla. Se on erinomainen ruokakala.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
[http://www.seaslug.org.uk/marinelife/species.asp?item=ZG8990 Seaslug.org]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Merinahkiainen&diff=1459Merinahkiainen2009-07-17T01:09:49Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>Suomessa tavataan satunnaisesti [[merinahkiainen|merinahkiaista]] (''Petromyzon marinus''), joka on selvästi nahkiaista suurempi ja väriltään kirjava. Merinahkiaisen varsinaista esiintymisaluetta on Pohjois-[[Atlantti]], josta se on levinnyt myös Pohjois-Amerikan suuriin järviin.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Nahkiaiskalat&diff=1458Nahkiaiskalat2009-07-17T01:08:01Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Nahkiaiset''' (''Petromyzontidae'') ovat alkeellisia [[Agnatha|leuattomia selkärankaisia]], joilla on sarveishampaiden reunustama pyöreä imusuu. Nahkiaiset ovat '''nahkiaiskalojen''' lahkon (''Petromyzontiformes'') ja '''ympyräsuisten''' luokan (''Cephalaspidomorphi'') ainoa heimo.<br />
<br />
Nahkiaisia tunnetaan yli 40 eri lajia. Aikuiset voivat kasvaa 13–100 cm:n pituisiksi. Suomessa säännöllisesti esiintyviä lajeja ovat [[nahkiainen]] ja [[pikkunahkiainen]].<br />
<br />
Nahkiaisilla on [[kidukset]], jotka aukeavat ruumiin sivuille muodostaen seitsemän reiän rivin. Niillä on myös yksi sierain pään yläosassa. Nahkiaisilla on leuaton, hampaallinen ja pyöreä suu, jolla ne imevät verta kaloista. Nahkiaisilla ei ole luustoa, suomuja eikä parillisia eviä.<br />
<br />
Nahkiaisten matomaisia toukkia kutsutaan likomadoiksi tai ammokeeteiksi, ja ne elävät pohjaliejussa. Toukat syövät pohjan hajoamatonta orgaanista ainesta ja pikkueläimiä.<br />
<br />
==Merinahkiainen==<br />
<br />
Suomessa tavataan satunnaisesti [[merinahkiainen|merinahkiaista]] (''Petromyzon marinus''), joka on selvästi nahkiaista suurempi ja väriltään kirjava. Merinahkiaisen varsinaista esiintymisaluetta on Pohjois-[[Atlantti]], josta se on levinnyt myös Pohjois-Amerikan suuriin järviin.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Suutari&diff=1453Suutari2009-07-17T00:54:08Z<p>193.229.159.15: /* Aiheesta muualla */</p>
<hr />
<div>'''Suutari''' (''Tinca tinca'') on Euraasiassa laajalle levinnyt sisävesien [[Särkikalat|särkikala]], joka elää myös Itämeren murtovedessä. Suutari on ''Tinca''-suvun ainoa laji.<br />
<br />
== Ulkonäkö ==<br />
Suutari on ruumiiltaan tanakka, väriltään tumman puhuvan oliivinvihreä tai pronssinruskea kala. Suomut ovat pienet, tiukasti limaiseen ihoon kiinnittyneet. Silmät ovat oranssinpunaiset, pienemmät kuin särkikaloilla yleensä. Suu on pieni, suupielissä on lyhyet viiksisäikeet. Pyrstön tyvi on tukeva, pyrstö jokseenkin neliömäinen. Muut evät sen sijaan ovat muodoltaan silmiinpistävästi pyöristyneet, selkäevä on lyhyt. Vatsaevissä on sukupuolisuutta ilmaiseva muotoero. Koiraan vatsaevät ovat naaraan vatsaeviä huomattavasti suuremmat. Suomessa pyydetyt suutarit ovat yleensä 25–40&nbsp;cm:n pituisia ja 0,5–1,5&nbsp;kg:n painoisia. Muualla Euroopassa suutari voi kasvaa yli 8&nbsp;kg:n mittaan. Suomen 2000-luvun ennätyssuutari painoi 3,55&nbsp;kg.<br />
<br />
== Levinneisyys ==<br />
Suutari elää Etelä-Suomen lämpimissä sisävesissä 62. leveysasteen eteläpuolella. Rannikkovesissä sitä on tavattu Merenkurkun pohjoispuolellakin. Lajin laaja kokonaislevinneisyys kattaa lähes koko Euroopan ja ulottuu Aasiassa Mongoliaan sekä [[Siperia]]n [[Ob]]- ja [[Jenisei]]-jokien vesistöalueille.Istutettuna se esiintyy muillakin mantereilla.<br />
<br />
== Elintavat ja lisääntyminen ==<br />
Suutari on tyypillisesti rehevien, seisovien vesien kala, joka tulee toimeen vähähappisessakin vedessä. Se elää pohjan tuntumassa ja syö lähinnä pohjaeläimiä kuten äyriäisiä, matoja, kotiloita ja hyönteisten toukkia. Suutari kutee alkukesällä matalassa rantavedessä kasvillisuuden seassa. Pienet mätimunat, joita voi olla satoja tuhansia, takertuvat vesikasveihin.<br />
<br />
== Kalastus ja käyttö ==<br />
Suomessa suutaria ei juuri arvosteta ruokakalana. Muualla Euroopassa ja Ruotsissakin suutaria kuitenkin pidetään maukkaana ja sitä kasvatetaankin lammikoissa annoskalaksi. Suomessa suutaria on kasvatettu istutettavaksi toisiin vesistöihin, ja suuri osa nykyesiintymistä onkin näiden istutusten tulosta.<br />
<br />
Suutaria saadaan katiskoilla, verkoilla ja rysillä. Muualla Euroopassa se on myös suosittu onkikala; suuri suutari tarjoaa tiukan vastuksen.<br />
<br />
Suutarin erikoisia värimuotoja (kultasuutari) viljellään ja käytetään Euroopassa lammikoiden koristekaloina.<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet}}<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
*[http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/suutari/ RKTL Kala-atlas: Suutari]<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Särkikalat]]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Purotaimen&diff=1451Purotaimen2009-07-17T00:50:13Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Purotaimen''' eli '''forelli''', '''tammukka''' tai '''tonko''' (''Salmo trutta fario'' tai ''Salmo trutta'' m. ''fario'') on lähteestä riippuen joko [[taimen]]en alalajiksi tai ekologiseksi muodoksi luokiteltu lohikala. Vaelluskäyttäytymiseltään erilaiset taimenet myös lisääntyvät keskenään samoilla alueilla. Purotaimen ei lähde vaellukselle yleensä olemattomien vaellusmahdollisuuksien takia. Jotkut taimenet taas ilmeisesti saavat synnyinpurostaan riittävästi ravintoa eivätkä siksi suorita vaellusta vaan jäävät viettämään elämäänsä paikallisina taimenina. Joissain tapauksissa taimen, joka on suorittanut kerran merivaelluksen, saattaa jäädä kotipuroonsa odottamaan seuraavaa kutua eikä suoritakaan toista vaellusta. <br />
<br />
Taimenet ovat aktiivisia niin yöllä kuin päivälläkin. Ne syövät toukkia, nilviäisiä, kalanpoikasia ja veden yllä lentäviä hyönteisiä; viimeksi mainittu tekee niistä suositun perhokalastuksen saaliskalan.<br />
<br />
==Levinneisyys ja elinympäristö==<br />
Purotaimen elää villinä Euroopassa ja Aasiassa, mutta sitä on istutettu urheilukalastuksen takia Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin, missä se paikoin uhkaa kotoperäisiä lajeja. Koska kala on merkittävä niin ruokakalana kuin kalastuselämyksenä, on sitä istutettu uudelleen moniin jokiin joista luonnonkanta on hävinnyt. Yksi harvoista luontaisesti uudistuvista purotaimenkannoista on Korsikalla.<br />
<br />
Purotaimenia on yleensä kylmissä runsashappisissa vesissä, erityisesti vuoristojen vuolaat virrat ovat purotaimenpaikkoja. Suojaisuus on sille tärkeää, ja purotaimenta löytääkin parhaiten paikoista, joissa esimerkiksi kallionkielekkeet, irtolohkareet tai rannan puut varjostavat jokiuomaa. <br />
<br />
Purotaimen on yleinen Pohjois-Suomessa, jossa se elää jopa pienissä tunturipuroissa. Muualla Suomessa se elelee Suomen- ja Pohjanlahteen tai suuriin järviin laskevien jokien latvapuroissa. Mieluiten purotaimen asustaa kirkasvetisissä kivipohjaisissa metsäpuroissa, jotka virtaavat vuolaasti ympärivuotisesti, mutta se elää myös hitaasti virtaavissa sameavetisissä lähdeojissa. Puiden ja pensaiden varjostamat sekä veden virtaaman aiheuttamat onkalot ovat purotaimenelle mieluisia paikkoja. Niistä se lähtee liikkeelle vasta illalla ja pilvisellä säällä.<br />
<br />
==Koko ja ulkonäkö==<br />
Purotaimen muistuttaa järvitaimenen tai meritaimenen poikasta, erona on vain tammukan hitaampi kasvu, mikä näkyy suomuista. Iän lisääntyessä purotaimen ei juurikaan muuta väriään, paitsi kutuaikana sen värit hieman kirkastuvat. Erilaisten asuinympäristöjen mukaan väri voi vaihdella jonkin verran. Hyvissä olosuhteissa purotaimen kasvaa jopa 8 cm vuodessa, mutta saavuttaa harvoin yli 35 cm pituuden ja noin kilon painon.<br />
<br />
==Ravinto==<br />
Purotaimenen pääasiallista ravintoa on poikasena pienikokoinen planktonravinto ja aikuisena äyriäiset, hyönteistoukat ja –kotelot sekä nilviäiset. Pintaravinto, kuten hyönteiset, jotka putoavat veden pinnalle puiden oksilta ja lehdiltä, kuuluvat myös osana purotaimenen ravintoon. Purotaimenen siirtyessä purojen välisiin lampiin siitä saattaa tulla petokala ja silloin se syö muun muassa mutuja ja katkoja.<br />
<br />
==Lisääntyminen==<br />
Kutuaikana syys-lokakuussa purotaimenet kerääntyvät koskien alapuolisille somerikoille. Pienissä puroissa se saavuttaa sukukypsyyden 2-4 -vuotiaana ja suuremmissa 4-5 -vuotiaana, naaraat yleensä 1-2 vuotta ennemmin kuin koiraat. Purotaimen hautaa läpimitaltaan 4,5 mm hedelmöityneet mätimunat, joita on 100-300 kappaletta kivien alle. Purotaimenen poikaset kuoriutuvat keväällä huhti-toukokuussa. Taimenten kalastus on kielletty 1.9-30.11. välisenä aikana eli kutuaikana.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kyttyr%C3%A4lohi&diff=1448Kyttyrälohi2009-07-17T00:39:36Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Kyttyrälohi''' (''Oncorhynchus gorbuscha'') on [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] pohjoisosissa elävä lohikala. Kyttyrälohen nimi tulee ennen [[kutu]]a koiraalle kehittyvästä kyttyrästä. Kyttyrälohi elää kaksi vuotta ja kasvaa 40-50 senttimetrin pituiseksi ja 1,5-2 kilogramman painoiseksi.<br />
<br />
Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta [[Itämeri|Itämereen]], [[Vienanmeri|Vienanmereen]] ja Muurmannin rannikolle 1950-luvulta asti. Niistä istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu [[Näätämöjoki|Näätämöjoesta]], [[Tenojoki|Tenojoesta]] ja [[Inarijoki|Inarijoesta]].<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan. WSOY, 2003.<br />
* Erälehti 5-2008 s. 8</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Harmaanieri%C3%A4&diff=1447Harmaanieriä2009-07-17T00:38:37Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Harmaanieriä''' (''Salvelinus namaycush'') on [[Pohjois-Amerikka|pohjoisamerikkalainen]] nieriäsuvun [[lohikalat|lohikalalaji]]. Se on sisävesikala, jota on siirretty ihmisen toimesta myös Pohjoismaihin. Suomeen harmaanieriä tuotiin vuonna 1955 mätimunina [[Yläjärvi|Yläjärvestä]]. <br />
<br />
==Tuntomerkit==<br />
<br />
Harmaanieriässä on koko ruumiissa selkä-, rasva- ja pyrstöevä mukaan lukien runsaasti valkoisia ja keltaisia pilkkuja. Yleisväritys on yleensä ruskeankellertävä tai tummanvihertävä, joskus jopa musta tai harmahtava. Harmaanieriän suuren koon syynä pidetään sen korkeaa ikää. [[Inarijärvi|Inarijärvestä]] saadut viisivuotiaat yksilöt painoivat 1,3–2,2&nbsp;kg. Yleinen saaliskoko on Inarinjärvessä 0,7–2&nbsp;kg, mutta yli 7-kiloisiakin on saatu.<br />
<br />
==Levinneisyys==<br />
<br />
Harmaanieriä on pohjoisten vesien asukas. Sen levinneisyys kattaa lähes koko [[Kanada]]n ja osittain [[Alaska]]n. Yhdysvalloissa rajoittuu Alaskan lisäksi maan pohjoisosan [[Suuret järvet|Suuriin järviin]].<br />
<br />
Suomessa harmaanieriä on menestynyt ainoastaan Inarijärvessä, jossa paikalliset asukkaat ovat nimittäneet sitä hurttarauduksi. Sielläkään lisääntyminen ei ole onnistunut, sillä kaikki saaliiksi saadut kalat ovat syntyneet kalanviljelylaitoksella. [[Ruotsi]]ssa harmaanieriästä on pitkäaikaisempaa kokemusta. Siellä harmaanieriää on istutettu erityisesti säännöstelyjärviin ja jokien patoaltaisiin. Harmaanieriää on siirretty myös muun muassa Norjaan sekä eteläisen Etelä-Amerikan sisävesiin Argentiinassa ja Chilessä.<br />
<br />
==Ravinto ja elintavat==<br />
<br />
Harmaanieriä on kaikkiruokainen. Sille kelpaa kaikenlainen eläinravinto. Kitaan joutuu [[eläinplankton]]ia, [[äyriäinen|äyriäisiä]], [[hyönteistoukka|hyönteistoukkia]], [[sammakko|sammakoita]] ja kaloja. Pääosa ravinnosta koostuu kaloista jo harmaanieriän ollessa 25–30&nbsp;cm:n pituinen.<br />
<br />
Harmaanieriä viihtyy yksinomaan viileissä, runsashappisissa ja syvissä järvissä. Kutuaikaa lukuun ottamatta harmaanieriä on vaelteleva yksinäinen kala. Vaellus aluetta rajoittaa järven koko. Kesäaikaan rajoitteena on veden lämpeneminen. Koleiden vesien asukki ei suostu hetkeksikään nousemaan [[harppauskerros|harppauskerroksen]] yläpuolisiin lämpimiin vesiin, paitsi syksyllä kalan noustessa kutemaan.<br />
<br />
==Lisääntyminen ja elinikä==<br />
<br />
Järvikutuisen harmaanieriän ensimmäinen kutu tapahtuu vasta kalan ollessa 5–10-vuotias. Joskus sukukypsyyden saavuttaminen voi viedä jopa 20 vuotta. Kutuaika on syys–marraskuussa veden lämpötilan ollessa 10–13 astetta. Kutupaikkojen laatu ja syvyys vaihtelevat rajusti. Eräät kannat kutevat jopa monien kymmenien metrien syvyydessä, mutta tavanomainen kutupaikka on 10 metrin syvyydessä hiekka- ja sorapohjalla. Kutu alkaa risujen ja muiden irtoroskien puhdistamisella kutupohjasta. Yksi naaras voi kutea kahden eri koiraan kanssa. Silti koiraat joutuvat taistelemaan runsaasti naaraista. Varsinaista kutukuoppaa ei kaiveta, vaan kun mäti ja maiti on laskettu, naaras huiskii ne kivien ja hiekan sekaan pyrstöllään.<br />
<br />
Harmaanieriä on pitkäikäinen kala. Jopa 30–40-vuotiaita yksilöitä on tavattu. Se on myös erittäin hidaskasvuinen kala; 30&nbsp;cm:n kokoisena istutetun kalan on havaittu saavuttavan 50&nbsp;cm:n pituuden vasta 4–5 järvivuoden jälkeen.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 103–104. WSOY, 2003.<br />
<br />
==Aiheesta muualla==<br />
<br />
* [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/harmaanieria/ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos: Harmaanieriä]</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kuningaslohi&diff=1446Kuningaslohi2009-07-17T00:35:14Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Kuningaslohi''' (''Oncorhynchus tshawytscha'') on lohikalojen lahkoon kuuluva suuri kala. Se voi kasvaa puolitoistametriseksi ja 45-50-kiloiseksi.<br />
Kuningaslohen alkuperäistä asuinaluetta on pohjoinen [[Tyynimeri]] [[Japani]]sta ja [[Korea]]sta aina [[Kalifornia]]an asti.<br />
Nykyään kuningaslohta elää istutettuna eri puolilla maailmaa mm. [[Uusi-Seelanti|Uudessa-Seelannissa]].<br />
<br />
Kuningaslohta on yritetty kotiuttaa myös Eurooppaan aina tuloksetta. Suomessa istutuksia tehtiin vuosina 1935-37 [[Kokemäenjoki|Kokemäenjokeen]], [[Oulujoki|Oulujokeen]], [[Höytiäinen|Höytiäiseen]] ja eräisiin Pohjanmaan pienempiin jokiin. Luonnollinen lisääntyminen ei koskaan käynnistynyt.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
* Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan. WSOY, 2003.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Punalohi&diff=1445Punalohi2009-07-17T00:32:27Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Punalohi''' (''Oncorhynchus nerka'') on [[Tyynimeri|Tyynessämeressä]] elävä lohilaji, joka useimpien muiden heimon lajien tapaan lisääntyy ja kuolee makeassa vedessä. Punalohi on kutuasussaan vaikuttava näky, koska silloin kyljet muuttuvat kirkkaan punaisiksi ja pää vihreäksi. Koiraiden niskaan kasvaa kyttyrä, alaleuka muuttuu koukkumiseksi ja hampaat kasvavat. <br />
<br />
Jotkut populaatiot vaeltavat [[Alaska]]n, toiset [[Japani]]n ja [[Venäjä]]n jokiin ja järviin. Yleensä punalohet palaavat synnyinjokeensa tai -järveensä nelivuotiaina. Niiden, kuten muidenkin synnyinvesilleen palaavien lohilajien vaellus on tärkeää esimerkiksi vararavintoa kerääville [[harmaakarhu]]ille. On myös kantoja jotka elävät koko ikänsä synnyinjoessaan tai -järvessään. Nämä yksilöt jäävät merellä varttuneita sukulaisiaan huomattavasti pienemmiksi.<br />
<br />
Suomessa on 1950-luvulla istutettu Keski-Suomessa järvipunalohta eli intiaanilohta (kokanee), mutta pysyviä kantoja ei muodostunut.<br />
<br />
<br />
== Ravinto ==<br />
<br />
Poikasina punalohet syövät pääasiassa [[plankton]]ia ja vesi[[hyönteiset|hyönteisiä]]. Aikuisina ne saalistavat pieniä kaloja. Ne kasaavat merellä vararavintoa kutuvaellusta varten, koska silloin ne lakkaavat syömästä.</div>193.229.159.15http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Kyttyr%C3%A4lohi&diff=1444Kyttyrälohi2009-07-17T00:30:39Z<p>193.229.159.15: </p>
<hr />
<div>'''Kyttyrälohi''' (''Oncorhynchus gorbuscha'') on [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] pohjoisosissa elävä lohikala. Kyttyrälohen nimi tulee ennen [[kutu]]a koiraalle kehittyvästä kyttyrästä. Kyttyrälohi elää kaksi vuotta ja kasvaa 40-50 senttimetrin pituiseksi ja 1,5-2 kilogramman painoiseksi.<br />
<br />
Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta [[Itämeri|Itämereen]], [[Vienanmeri|Vienanmereen]] ja Muurmannin rannikolle 1950-luvulta asti. Niistä istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu [[Näätämöjoki|Näätämöjoesta]], [[Tenojoki|Tenojoesta]] ja [[Inarijoki|Inarijoesta]].<br />
<br />
==Lähteet==<br />
<br />
* Erälehti 5-2008 s. 8</div>193.229.159.15