http://kalassa.net/kalapedia/api.php?action=feedcontributions&user=Pike&feedformat=atomkalapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-28T16:01:19ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.35.0http://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Hauen_perhokalastus&diff=12871Hauen perhokalastus2010-06-23T00:11:23Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>{{Korjattava/kuvitus}}<br />
'''[[Hauki|Hauen]] [[perhokalastus]]''' ei ole harvinaista Suomessa. Kun haukea pyydetään [[perho]]lla, liikutaan samoilla paikoilla kuin [[heittokalastus|heittokalastuksessa]]. Paikat kalastetaan yhtä tarkasti kuin [[uisti]]nta heitettäessä, ellei jopa tarkemmin. Perholla voi kalastaa uistinta helpommin kaikkein ruohikkoisimmatkin paikat.<ref name=luonnossa>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Hauen_perhokalastus/hauen_perhokalastus.html</ref><br />
<br />
[[Tiedosto:Hauki1.jpg|thumb|275px|right|Hauki]]<br />
<br />
Haukea voi perhokalastaa alle nelimetrisessä vedessä melkein siinä missä uistimillakin koko avovesikauden ajan. Perhoilla ei kuitenkaan voida korvata pohjalla pomputeltavia [[jigi|jigejä]], mutta muuten perhot toimivat samanlaisissa olosuhteissa kuin uistimet – ja joskus uistimia paremmin. Ihanteellinen veden syvyys haukiperholle löytyy noin kolmesta metristä. <ref name=haukiseura>http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/perho_kalastustekniikka.html</ref><br />
<br />
== Välineet ==<br />
<br />
=== Vapa ===<br />
<br />
Hauen perhokalastuksessa välineistä tärkein on [[vapa]]. Vavan toiminta ratkaisee kalastuksen ja erityisesti heittämisen mielekkyyden ja keveyden tai raskauden. <ref name=haukiseuravalineet>http://www.suomenhaukiseura.com/valineet/perho_valineet.html</ref><br />
<br />
Hauen perhokalastukseen tarvitaan vahva vapa (9-10 jalkaa), jolla voi heittää isoja perhoja painavalla [[siima]]lla (10-11). <ref name=kuhamaa>http://www.kuhamaa.fi/saalislajit/hauenperhokalastus.htm</ref><br />
<br />
Vavan tulisi olla voimakas ja AFTM-luokaltaan melko raskas, koska haukea kalastetaan tavallisesti kookkailla perhoilla ja usein melko pitkin heitoin. Suuren perhon vaikutus heittoon vähenee sitä myötä, kun siimaluokka kasvaa. Toisaalta ylijäreä vapa on jo raskas heitettävä, joten sopiva vapa löytyy sieltä, missä perhon painon vaikutus heittoon on mahdollisimman pieni, mutta vapa ei ole vielä liian painava. Käytännössä se tarkoittaa yleensä AFTM-luokan kahdeksan ja yhdeksän vapoja. <ref name="haukiseuravalineet "/> Voimakas vapa toimii tuulisellakin kelillä moitteettomasti. <ref name="luonnossa<br />
"/><br />
<br />
=== Kela ===<br />
<br />
Toisin kuin vapa, [[perhokela|kela]] ei ole hauen perhokalastuksessa niin avainasemassa. Kelan tärkein ominaisuus on tilavuus. Siihen tulisi mahtua helposti järeää perhosiimaa 60-70 metriä sen elämän suurimman kalan varalle, sekä vähän pohjasiimaa. <ref name="haukiseuravalineet "/><br />
<br />
Hauen perhokalastuksessa kannattaa käyttää laajakehäistä kelaa, koska laajakehäisellä kelalla siiman saa kelattua heiton jälkeen nopeasti sisään. <ref name=luonnossa/><br />
<br />
==== Jarru ====<br />
<br />
Kelan jarrun tulisi toimia tasaisesti myös kylmässä. Hauen syöksyt ovat sen verran rauhallisia ja koko välineistö perukkeita myöten niin järeää, että jarrun hienosäädöillä ei käytännössä ole suurta merkitystä. Tasaisesti toimiva perusjarru on riittävä.<br />
<ref name="haukiseuravalineet "/><br />
<br />
=== Siima ===<br />
<br />
Hauen perhokalastukseen merellä hyvä vaihtoehto on uppoava [[siima]]. Suurimmasta osasta kalastustilanteita selviää mainiosti nopeasti uppoavalla WF-siimalla, jonka uppoamisnopeusluokitus on III tai IV. Vain aivan kylmimmän veden aikaan loppukaudesta tai erityisen matalia vesialueita kalastettaessa kannattaa valita hieman hitaammin uppoava siima.<br />
<br />
Siiman malli on pitkälle mielipide- ja mieltymysasia. Tavallisella, kokonaan uppoavalla WF-siimalla pärjää kuitenkin erittäin hyvin, eikä ampumapäävirityksiä tarvitse rakentaa. <br />
<br />
Kelluvaa siimaa tarvitaan erittäin matalissa tai lähes umpeenkasvaneissa paikoissa ja käytettäessä pintaperhoja ja Dahlberg's Diver -tyyppisiä perhoja. Jos hankkii kelluvan siiman erityisesti hauenkalastusta varten, kannattaa ostaa voimakkaasti kartioitu WF-siima, jossa on lyhyehkö paino-osa. Niitämyydään esimerkiksi Pike Taper -nimellä. <ref name="haukiseuravalineet "/><br />
<br />
=== Perhot ===<br />
<br />
[[Tiedosto:Marabou deceiver.jpg|thumb|250px|right|[[Marabou Deceiver]] on erinomainen haukiperho]]<br />
<br />
Haukiperhot eroavat tavallisista perhoista siten, että ne ovat huomattavasti suurikokoisempia. Kuten jokainen viehekalastaja tietää, ”mitä isompi viehe, sitä isompi kala”.<br />
<br />
Aluksi kannattaa kokeilla 5-8 cm perhoja, mutta kun kokemusta tulee lisää, voi hyvin siirtyä suurempiin - 10-15 cm perhoihin.<br />
<br />
Haukiperhot kannattaa sitoa synteettisistä materiaaleista, koska synteettinen ei juuri ime vettä ja on siten helpompi heittää ja toiseksi monet luonnonmateriaalit ovat painavia heittää ja myös kalliita. <ref name=kuhamaa/><br />
<br />
Perhoilla pyritään matkimaan pienten kalojen ulkonäköä. <br />
<br />
Hyviä haukiperhoja ovat mm. [[Marabou Deceiver]], [[Hollow Deceiver]] ja erilaiset kimallekuiduista sidotut kalajäljitelmät.<br />
<br />
==== Perhon värivalinta ====<br />
<br />
Perhon värivalinta on yhtä vaikeaa tai helppoa, kuin muussakin kalastuksessa. Kalareissulle otetaan mukaan riittävän laaja värivalikoima ja parasta ottiperhoa lähdetään etsimään ennakkoluulottomasti. Ensin kannattaa kokeilla vihreää, hopeaa, keltaista, punaista, valkoista tai niiden yhdistelmiä. Mikäli hauki ei vieläkään syö, täytyy kokeilla muita värejä.<br />
<ref name=luonnossa/><br />
<br />
=== [[Perhoperuke|Peruke]] ===<br />
<br />
Hauenkalastuksessa ei tarvitse hienostella perukkeiden kartioiden kanssa niin kuin jokiperhokalastuksessa. Perukkeeksi riittää 1–1,5 metrin pätkä jäykkää, kovapintaista ja kulutusta kestävää, noin 0,50-millistä monofiiliä, jonka kärkeen liitetään 30–50 senttiä pitkä puruperuke. <br />
<br />
=== Muut välineet ===<br />
<br />
Hauen perhokalastaja tarvitsee tavallisten hauenkalastustarvikkeiden, kuten nostovälineen, kidanavaajien ja koukunteroittimen lisäksi vain kaksi erityistä lisätarviketta. <br />
<br />
==== Sivuleikkurit ====<br />
<br />
Sivuleikkureilla saa katkaistua perukevaijerin. Ne sopivat hyvin myös perukkeessa käytettävän paksun monofiilin leikkaamiseen. <br />
<br />
==== Pitkävartiset suonipihdit tai kärkipihdit ====<br />
<br />
Ko. pihdeillä perhon saa irrotettua syvältäkin hauen kidasta. Perhon irrottaminen esimerkiksi Hook out -pihdeillä aiheuttaa helposti perhon hajoamisen, koska leveäkärkisillä pihdeillä ei voi tarttua tarkasti koukun paljaaseen mutkaan, vaan niillä saattaa ruhjoa perhon sidosta. <ref name=haukiseuravalineet/><br />
<br />
== Tekniikka ==<br />
<br />
=== Heitot ===<br />
<br />
Haukiperhoja heitetään useimmiten perusheitoin tai ovaaliheitoin.<br />
<br />
==== Perusheitto ====<br />
<br />
Perusheitossa perho kulkee heiton aikana edestakaisin samaa linjaa.<br />
<br />
==== Ovaaliheitto ====<br />
<br />
Ovaaliheitossa perhovapaa kallistetaan takaheitossa sivulle. Siimanopeus saadaan tarpeeksi suureksi ainoastaan hyvin ajoitetuilla voimavedoilla sekä ampumalla. Perhovapaa voi halutessaan kallistaa myös etuheiton aikana. Näin perho tekee ilmaan ovaalin muotoa, eikä heittäjän tarvitse pelätä perhon osumista itseensä tai muihin. <ref name=luonnossa/><br />
<br />
=== Perhon uittaminen ===<br />
<br />
Haukiperhon uittaminen tapahtuu vetämällä käsin. Se rajoittaa uittoliikettä, mutta tuo uittoon taukoja, joiden aikana hauet yleensä iskevät perhoon. Perhon uittamisessa on tärkeää opetella sovittamaan vedot ja tauot oikeaan suhteeseen – Huomioiden veden lämpötila ja haukien aktiivisuus sekä haluttu uintisyvyys.<br />
<br />
Kylmässä vedessä perhoa uitetaan yleensä hitailla ja pitkillä vedoilla, joiden väliset tauot voivat olla pitkiäkin. Perhon on tarkoitus pysyä mahdollisimman paikallaan pysäytyksissä tai upota korkeintaan erittäin hitaasti, joten perhossa ei tarvitse olla paljon painoa, eikä myöskään voimakkaasti kelluttavia materiaaleja.<br />
<br />
Kylmässä vedessä uittoa kannattaa rytmittää niin, että heiton jälkeen perhon annetaan upota ensiksi kunnolla, minkä jälkeen siimaa otetaan sisään muutama rauhallinen veto. Vetoja saa seurata pitkähkö pysäytys, ja sitten jälleen muutama rauhallinen veto, joiden jälkeen perhon voi taas antaa olla paikoillaan pidempään. Ensimmäisen pitkän pysäytyksen, eli upotuksen merkitys korostuu, kun kalastus tapahtuu syväreunaisten ruovikoiden edustoja ja käytetään kevyesti painotettuja perhoja.<br />
<br />
Veden lämmetessä uittoa tulee nopeuttaa ja pitkien pysäytysten määrää vähennetään. Lämpimään veteen kannattaa valita myös enemmän painotettu perho, joka uppoaa nopeasti, ui eloisasti ja pysyy halutussa syvyydessä nopeassakin uitossa.<br />
<br />
Lämpimän veden aikaan usein toimiva uittotaktiikka koostuu perhon laskeutumisen jälkeisestä upotuksesta, muutaman vedon sarjasta, sitä seuraavasta pysäytyksestä, pitkästä uittovetojen sarjasta ja pitkästä pysäytyksestä perhon ollessa lähellä venettä. Näin kalastusrytmi on reipas ja paikkojen koluaminen suhteellisen nopeaa.<br />
<br />
Jos perho ui suurimman osan heittomatkasta ottialueen päällä, pitkää uittosarjaa kannattaa katkottaa useammilla pysäytyksillä. Reilusti painotettuja perhoja kannattaa kokeilla uittaa myös lyhyillä, nopeilla ja terävillä vedoilla, jolloin perho ui nopeasti poukkoillen ja kelpaa toisinaan hauille tasaisesti uitettua paremmin.<br />
<br />
Perhon painotus vaikuttaa paitsi sen uintiliikkeeseen, ja -syvyyteen, myös sen heittoon. Pieni paino perhossa parantaa perhon heitettävyyttä, koska se auttaa kumoamaan perhon muodon aiheuttaman ilmanvastuksen heittoa jarruttavan vaikutuksen. Reilu painotus puolestaan tekee heitosta nykivää ja varsinkin kevyillä välineillä vaikeaa ja epämiellyttävää. Painavan perhon uintiliikkeen ja perholla saavutettavan uintisyvyyden edut ovat kuitenkin ajoittain – erityisesti loppukesällä – niin merkittäviä, että haittapuolet kannattaa sietää. <ref name=haukiseura/><ref name=luonnossa/><br />
<br />
=== Tartutus ===<br />
<br />
Hauen iskiessä perhoon, koukku tartutetaan sen kitaan siimasta vetämällä, ei vapaa nostamalla. Jäykimmissäkin perhovavoissa ja perhosiimassa on sen verran joustoa, että pelkkä vavan nostaminen ei välttämättä riitä koukun tartuttamiseen. Sen sijaan siimasta kovaa tempaisemalla ja vasta sen jälkeen vapaa nostamalla koukku saadaan tarttumaan kunnolla.<br />
<br />
== Paikat ==<br />
<br />
Haukea perhostellessa kalastuspaikan valinnassa ei ole muihin kalastusmuotoihin verrattuna muita rajoituksia, kuin tehokkaan kalastussyvyyden rajallisuus ja näkyvyys vedessä. <br />
<br />
Koska perhojen houkuttelevuus perustuu näköärsytykseen, eikä niissä ole voimakasta uintiliikettä, ne toimii parhaiten kirkkaassa vedessä. Sameassa vedessä, näkyvyyden ollessa alle metrin, perhon teho laskee huomattavasti. Samasta syystä perhon teho laskee valon vähetessä illalla.<br />
<br />
Toisaalta perholla voi kalastaa tehokkaasti myös sellaisissa paikoissa, joihin tavallisilla haukiuistimilla ei pääse. Näitä ovat mm. ruovikon sisälle jäävät aukot, joissa hauet usein lymyilevät. Tällaiset paikat on suhteellisen helppo kalastaa lyhyillä ja tarkoilla heitoilla. Myös muun vedenalaisen kasvuston seassa suoraviivaisesti uivaa ja yksikoukkuista perhoa on usein helpompi uittaa kuin uistimia. <ref name=haukiseura/><br />
<br />
== Milloin? ==<br />
<br />
Hauen perhokalastuskausi alkaa yleensä huhtikuun lopulla, jäiden lähdettyä, jolloin hauet ovat aktiivisimmillaan rantavesissä heti kudun jälkeen. Kalastus hitaasti uppoavalla siimalla kaislikkoalueilla on tehokkainta ja hauki ottaa perhoon läpi päivän.<br />
<br />
Heinä-elokuu on vaikeinta aikaa hauen perhokalastukseen. Silloin hauet ovat painuneet syvempiin vesiin. Tuolloin käytetään nopeasti uppoavaa siimaa, jonka annetaan painua 20 sekuntia, ennen kuin perhoa aletaan vetää takaisin.<br />
<br />
Syksyllä eletään hyvää haukisesonkia, kun hauet ovat palanneet rannan läheisyyteen tankkaamaan pikkukalaparvissa ennen talven tuloa. Tuolloin popperit ja muut pintaperhot toimivat hyvin kelluvan tai hitaasti uppoavan siiman päässä. Hauki iskee hyvin aggressiivisesti ja se tekee poppereilla kalastamisesta kaikista innostavimman hauen perhokalastusmuodon.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
{{viitteet}}<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
* http://www.visitfinland.com/fi_FI/web/guest/fishing/species/pike/pike-fishing<br />
<br />
[[Luokka:Artikkelit]]<br />
[[Luokka:Perhokalastus]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Haarukkavapa&diff=12387Haarukkavapa2010-06-11T15:18:17Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>[[tiedosto:pilkkivapa.jpg|thumb|Haarukkavapa]]<br />
'''Haarukkavapa''' eli '''kehimisvapa''' on [[pilkkivapa]], jota kilpapilkkijät käyttävät. Haarukkavavan haarukoiden ympärille kehitään [[siima]]a käsillä nostamisen sijaan.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
*[[Pilkkivapa]]<br />
*[[Morrivapa]]<br />
<br />
{{minitynkä/kalastusväline}}<br />
<br />
[[Luokka:vavat]]<br />
[[Luokka:Talvikalastusvälineet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Uveavanto&diff=12386Uveavanto2010-06-11T15:16:44Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>[[tiedosto:uveavanto.jpg|300px|thumb|]]<br />
'''Uveavanto''' on pienehkö sula avanto jäällä. Kun lunta sataa tarpeeksi jäälle, jään alta alkaa tihkua vettä jäälle jostain kohtaa. Tihkuminen muuttuu virtaukseksi. Virtauskohta, uveavanto, on yleensä senttimetrien ja yleensä kasvaa enintään parinkymmenen sentin kokoiseksi. Yleensä virtaus sulattaa lumeen selvän laikun. Uveavannoista vesi leviää sitten pitkin jäätä.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
[http://www.jyrkihari.fi/jutut/setuve.htm http://www.jyrkihari.fi/jutut/setuve.htm]<br />
[[luokka:pilkintä]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Teleskooppivapa&diff=12385Teleskooppivapa2010-06-11T15:15:56Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Teleskooppivapa.png|200px|thumb|right|Teleskooppivapa Umpi- ja hyrräkelalle]]<br />
<br />
Pitkien vapojen huonona puolena on yleensä se, että ne vievät kuljetuksessa tilaa. Tähän ongelmaan on kehitelty ratkaisuksi Teleskooppi-periaatteella toimiva vapa. Teleskooppivapa koostuu 5-7 lyhyestä sisäkkäin menevästä vavan osasta. Liitoskohtia vahvistaa vapa-aihiota ympäri kiertävä metallinen tuki johon on yhdistetty vaparengas. Teleskooppivapa on oiva retki- ja varavapa, koska se on helppo kuljettaa mukana pienen kokonsa ansiosta. Pienimmät vavat ovat vain 20-25cm pitkiä kokoonlaitettuina.<br/>Suomen markkinoilta löytyy harvoin laadukkaita ja todella hyvin tehtyjä teleskooppivapoja. Keski-Euroopassa valikoimat ovat yleensä runsaammat.<br />
<br />
<br />
==Lähteet ==<br />
*''Kalamiehen tietokirja''<br />
<br />
<br />
{{tynkä/kalastusväline}}<br />
<br />
[[Luokka:Vavat]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Pakkonosto&diff=12055Pakkonosto2010-06-04T17:35:12Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>'''Pakkonosto''' on [[Propilkki 2|pelin]] ominaisuus, joka nostaa kiinni olevan suuren kalan nopeasti ylös. Pakkonostoa käytettäessä kala useimmiten irtoaa tai siima katkeaa.<br />
<br />
== Käyttö ==<br />
<br />
Pakkonostoa kannattaa käyttää silloin, kun suuri kala tarttuu loppuminuuteilla kiinni, etkä ehdi väsyttää sitä loppuun, koska et ehdi punnituspaikalle. Muulloin sitä ei kannata käyttää, koska kala irtoaa tai siima katkeaa melko todennäköisesti.<br />
<br />
[[tiedosto:pakkonosto.jpg|left|500px|thumb|Pakkonosto aktivoituu painettaessa vavan nosto/lasku-painiketta hiiren oikealla näppäimellä kolmen sekunnin ajan ]]<br />
<br />
[[luokka:Propilkki 2]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Minnow_spoon&diff=12054Minnow spoon2010-06-04T17:31:40Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>'''Rapala Minnow Spoon''' on muovinen ja sisältä lyijyllä painotettu, yleensä yksihaaraisella koukulla varustettu. [[ruohosuojattu uistin|ruohosuojattu lusikka]]. On olemassa myös kolmihaarakoukullisia malleja jotka eivät sovellu ilman ruohosuojattuun koukkuun vauhtamista ruohikkikalastukseen. Lajissaan se on selkeästi parhaita uistimia ja erinomainen valinta [[hauki|hauen]] kalastukseen. Yksikoukkuisuuden takia kalan tarttuvuus on heikkoa, mutta ei olematonta.<br />
[[Tiedosto:Rapala-Minnow-Spoon_1227548348_1.jpg|300px|thumb|Kaksi Minnow Spoonia]]<br />
Siitä on kolme kokoa:<br />
*7cm/15g<br />
*8cm/22g<br />
*10cm/32g<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=6&pid=316 Maahantuojan sivut]<br />
<br />
{{Rapalan vieheet}}<br />
{{Tynkä/Viehe}}<br />
[[Luokka:Rapalan vieheet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Clackin%27_Rap&diff=12052Clackin' Rap2010-06-04T17:28:38Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>'''Rapala Clackin' Rap''' on räminä[[vaappu]], jonka erikoisuuksia ovat erikoinen uintiliike ja teräksinen räminäkuulakammio, jonka päät ovat esillä vieheen kyljissä välittäen äänen suoraan veteen. Uintisyvyyttä voi säädellä upotuksilla.<br />
[[Tiedosto:P1020694.JPG|400px|thumb|right|Clackin' Rap värissä FT]]<br />
[[Viehe]]estä on vain yksi koko: 8cm/25g<br />
<br />
<br />
== Lähteet/ Aiheesta muualla ==<br />
*[http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=6&pid=1040 Maahantuojan sivut]<br />
*[http://www.rapalaworld.com/lure.php?s=aWQ9NDgmc2l2dT1sdXJlcyZ0eXBlPTEmcD0xJmg9M3VtQkJzclo%3D Valmistajan sivut]<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Rapalan vieheet]]<br />
{{Rapalan vieheet}}</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Siian_uistattelu&diff=12049Siian uistattelu2010-06-04T17:26:31Z<p>Pike: /* Saaliin kokohaarukka */</p>
<hr />
<div>'''Siian soutu-uistattelu''' on yksiä parhaimpia "soutumuotoja", mitä kesällä voi harrastaa, koska [[siika]] nappaa lähes aina parhaiten aurinkoisessa ja lähes tyynessä säässä. Ja soutamaan ei tarvitse lähteä aamuvarhaisessa, koska usein paras syöntiaika alkaa iltapäivällä ja jatkuu lähes yöhön asti.<br />
Muutenkin siian soutaminen on melko rauhallista puuhaa, veto silloin, toinen tällöin ja pysäytys. Tasaisella soutamisellakin siikoja saa, mutta parempaa tulokseen pääsee mutkittelemalla ja pysäyttämisellä ja erittäin hitaalla soudulla. Variaatioita riittää.<br />
<br />
<br />
== Saaliin kokohaarukka ==<br />
<br />
Pääasiassa soutusiikojen koko on haarukassa 100-500g, mutta riippuen vesistöstä on mahdollisuus isompiinkin. Monessa paikassa kilon siika ei todellakaan ole mikään harvinaisuus ja saattaahan jopa tuo legendaarinen kahden kilon siikakin napata.<br />
<br />
== Ottipaikoista vähäsen ==<br />
<br />
Ottipaikoista vielä sen verran, että kannattaa kokeilla ainakin karikoiden läheisyydessä, niemien kärkiä ja laskujokien suita. Myös heinikoiden reunasta löytää joskus siikaparven, mutta ahven tahtoo olla "riesana" näillä alueilla.<br />
<br />
<br />
== Kalustosta hieman ==<br />
<br />
Eli mitä tarvitset mukaan:<br />
<br />
* Soutuveneen<br />
<br />
* Kevyet vehkeet; pari puolitoimista ul-vapaa ja niihin pieni [[avokela|haspeli]] tai [[hyrräkela|hyrrä]].<br />
<br />
* Ohut monofiilisiima, 0.16-0.22mm. Punottu [[siima]] välttää ainoastaan todella löysän vavan ja jarrun kanssa, koska muuten siialta repeää herkät leuat alta aikayksikön.<br />
<br />
* Tarpeeksi pienet ja toimivat ottivaaput, esim. [[seniori|Seniorin]] pienin koko, [[Hotta]], [[Lappia Juniori]] ja [[Pinkie]] 28mm. Muita kelvollisia ovat [[beggar|Beggarin]] pienin koko, [[Rapala Original]] 3cm, [[Mini-Jätkä]].<br />
<br />
* Pitkävartisen haavin, mieluiten isopesäisen.<br />
<br />
* Suhteellisen hyvän siikajärven.<br />
<br />
Siian suunpielet ovat melko hauraat (varsinkin alaleuka), joten ylösotossa ei kannata kovin hätäillä. Yleensä siika karkaa juuri haavitsemisvaiheessa, jos joutuu pieneen haaviin tähtäilemään, siksi kannattaa hankkia kalan kokoon nähden ylisuuri haavi.<br />
<br />
[[Tiedosto:Siika_kesa_kalusto2.jpg]]<br />
<br />
== Ottivärejä ==<br />
<br />
Yleisesti toimivia värejä siialle on mm. punainen hileellä, oranssi mustilla pilkuilla, muikku, kupariruskea, papukaija, musta hileellä, viininpunainen, viininpunainen hileellä. Joillain järvillä ahvenen väriset vaaput ovat erittäin toimivia. Kokeilemalla löytyy oman järven ottivärit.<br />
<br />
<br />
== Myös perhot mukaan ==<br />
<br />
Siikaa voi soutaa myös [[perho]]illa. Yksinkertaisimmillaan perhossa on musta pyrstö, musta runko, ja musta siipi. Eri väriversioita kannattaa kokeilla, mutta ei juuri tuon monimutkaisempia, hopeakierre ei yleensä ole ainakaan haitaksi. Suosittelen käyttämään pientä kaksihaarakoukkua, koska ne eivät kierrä siimaa yksihaaraisten tapaan.<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Vetouistelu]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Siian_uistattelu&diff=12048Siian uistattelu2010-06-04T17:25:47Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>'''Siian soutu-uistattelu''' on yksiä parhaimpia "soutumuotoja", mitä kesällä voi harrastaa, koska [[siika]] nappaa lähes aina parhaiten aurinkoisessa ja lähes tyynessä säässä. Ja soutamaan ei tarvitse lähteä aamuvarhaisessa, koska usein paras syöntiaika alkaa iltapäivällä ja jatkuu lähes yöhön asti.<br />
Muutenkin siian soutaminen on melko rauhallista puuhaa, veto silloin, toinen tällöin ja pysäytys. Tasaisella soutamisellakin siikoja saa, mutta parempaa tulokseen pääsee mutkittelemalla ja pysäyttämisellä ja erittäin hitaalla soudulla. Variaatioita riittää.<br />
<br />
<br />
== Saaliin kokohaarukka ==<br />
<br />
Pääasiassa soutusiikojen koko on haarukassa 100-500g, mutta riippuen vesistöstä on mahdollisuus isompiinkin. Monessa paikassa kilon siika ei todellakaan ole mikään harvinaisuus ja saattaahan jopa tuo legendaarinen kahen kilon siikakin napata.<br />
<br />
<br />
== Ottipaikoista vähäsen ==<br />
<br />
Ottipaikoista vielä sen verran, että kannattaa kokeilla ainakin karikoiden läheisyydessä, niemien kärkiä ja laskujokien suita. Myös heinikoiden reunasta löytää joskus siikaparven, mutta ahven tahtoo olla "riesana" näillä alueilla.<br />
<br />
<br />
== Kalustosta hieman ==<br />
<br />
Eli mitä tarvitset mukaan:<br />
<br />
* Soutuveneen<br />
<br />
* Kevyet vehkeet; pari puolitoimista ul-vapaa ja niihin pieni [[avokela|haspeli]] tai [[hyrräkela|hyrrä]].<br />
<br />
* Ohut monofiilisiima, 0.16-0.22mm. Punottu [[siima]] välttää ainoastaan todella löysän vavan ja jarrun kanssa, koska muuten siialta repeää herkät leuat alta aikayksikön.<br />
<br />
* Tarpeeksi pienet ja toimivat ottivaaput, esim. [[seniori|Seniorin]] pienin koko, [[Hotta]], [[Lappia Juniori]] ja [[Pinkie]] 28mm. Muita kelvollisia ovat [[beggar|Beggarin]] pienin koko, [[Rapala Original]] 3cm, [[Mini-Jätkä]].<br />
<br />
* Pitkävartisen haavin, mieluiten isopesäisen.<br />
<br />
* Suhteellisen hyvän siikajärven.<br />
<br />
Siian suunpielet ovat melko hauraat (varsinkin alaleuka), joten ylösotossa ei kannata kovin hätäillä. Yleensä siika karkaa juuri haavitsemisvaiheessa, jos joutuu pieneen haaviin tähtäilemään, siksi kannattaa hankkia kalan kokoon nähden ylisuuri haavi.<br />
<br />
[[Tiedosto:Siika_kesa_kalusto2.jpg]]<br />
<br />
== Ottivärejä ==<br />
<br />
Yleisesti toimivia värejä siialle on mm. punainen hileellä, oranssi mustilla pilkuilla, muikku, kupariruskea, papukaija, musta hileellä, viininpunainen, viininpunainen hileellä. Joillain järvillä ahvenen väriset vaaput ovat erittäin toimivia. Kokeilemalla löytyy oman järven ottivärit.<br />
<br />
<br />
== Myös perhot mukaan ==<br />
<br />
Siikaa voi soutaa myös [[perho]]illa. Yksinkertaisimmillaan perhossa on musta pyrstö, musta runko, ja musta siipi. Eri väriversioita kannattaa kokeilla, mutta ei juuri tuon monimutkaisempia, hopeakierre ei yleensä ole ainakaan haitaksi. Suosittelen käyttämään pientä kaksihaarakoukkua, koska ne eivät kierrä siimaa yksihaaraisten tapaan.<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Vetouistelu]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Silakkalitkan_valmistus&diff=11544Silakkalitkan valmistus2010-05-25T11:03:45Z<p>Pike: /* Tarvittavat välineet */</p>
<hr />
<div>'''Litka''' on [[silakka|silakan]] kalastukseen varmasti paras väline ([[verkko]]jen jälkeen). Litkalla litkataan laskemalla litka pohjaan, josta kelataan muutama kammenveto ja aletan nostelemaan laajoja kaaria virvelillä. Kun silakka iskee, ei kannata ottaa sitä heti ylös, vaan antaa useamman silakan iskeä. Silakkaa kannattaa kalastaa aamuisin, mutta muitakin ajankohtia on.<br />
<br />
<br />
== Tarvittavat välineet ==<br />
<br />
<br />
*40-100 g päärynä painon (Myös vaikka räsänen tai mikä vaan lusikka kelpaa, voi tulla sivusaaliina kuhaa, haukea, ahventa)<br />
*siimaa (1m per 4 [[koukku]]a)<br />
*kiiltäviä, pienikokoisia, n. 1-3 cm kokoisia koukkuja<br />
*lukkoleikari<br />
<br />
== Valmistus ==<br />
<br />
=== Vaihe 1 ===<br />
<br />
Aloita solmimalla päärynäpaino siiman päähän. Siiman pituuden voit määritellä, niin että koukkujen väliin jäävän siiman pituus on 20-25 cm luokkaa, eli 1 metri siimaa per 4-5 koukkua.<br />
<br />
[[Tiedosto:Vaihe_1.png]]<br />
<br />
----<br />
<br />
=== Vaihe 2 ===<br />
<br />
On koukkujen kiinnityksen aika. Pujota koukun silmä toisesta päästä siimaa ja tee sivutapsisolmu. Kysyin yhdeltä konkarilta joka oli litkaamassa, miten hän saa noin hyvin kalaa, niin hän katsoi koukkujani ja sanoi, että silakat tykkää kun koukku vapaana liikkuu lenkissä, eikä ole jäykkänä paikalla, kuten minulla oli.<br />
<br />
[[Tiedosto:Vaihe_2.png]]<br />
<br />
----<br />
<br />
==== Sivutapsisolmu: ====<br />
<br />
[[Tiedosto:Vaihe_3.gif]]<br />
<br />
----<br />
<br />
=== Vaihe 3. === <br />
<br />
Solmi päähän lukkoleikari ja litkasi on valmis! Kiinitä vielä virveliin, ja vaikka sillalle taikka veneellä sillan alle litkaamaan!<br />
<br />
----<br />
<br />
[[Tiedosto:Vaihe_4.png]]<br />
<br />
Teksti: ohyeahiguess <br />
<br />
[[Luokka:Ohjeita kalastusvälineiden valmistamiseen]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lusikkauistin&diff=11423Lusikkauistin2010-05-20T14:52:15Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>'''Lusikkauistin''' on metallilevystä taivutettu [[uistin]]. Suomenkielisen nimensä se on saanut [[Tiura-Uistin|Tiura-Uistimen]] edeltäjän, torniolaisen kultaseppä Peter Käänteisen, käyttämästä valmistusmenetelmästä, jossa käytettiin hopealusikkamuotteja uistimen valmistukseen. Suomalaisen lusikkauistimen valmistuksen välitön syy oli se, ettei jakokuntiin kuulumattomilla maata omistamattomilla tai etäällä asuvilla ollut kalastusoikeutta pitää verkkoja [[Kemijoki|Kemijoella]] [[lohi|lohen]] kalastusta varten.<br />
Kansainvälisesti ensimmäisenä lusikkauistimen kehittäjänä pidetään Julio T. Buel, joka valmisti sellaisen noin 1848.<br />
<br />
Lusikkauistimet ovat uppoavia uistimia, kun taas suuri osa aikaisemmin ''puukaloiksi'' mainituista [[vaappu-uistin|vaappu-uistimista]] on kelluvia uistimia.<br />
<br />
== Pitkulaiset lusikkauistimet ==<br />
Pitkulaiset lusikkauistimet ovat pinta-alaansa nähden painavia ja pitkäheittoisia. Niitä käytetään etenkin [[lohikalat|lohikalojen]], etenkin [[meritaimen]]en, kalastamisessa. Ne on tarkoitettu varsin nopeasti kelattaviksi.<br />
<br />
== Leveähköt lusikkauistimet ==<br />
Tavanomaiset lusikkauistimet ovat pituuteensa nähden leveähköjä. Ne voidaan kelata sisään selvästi hitaammin kuin pitkulaiset lusikkauistimet.<br />
Niitä käytetään mm. ahvenen ja hauen kalastuksessa.<br />
<br />
== Taittoperäiset ==<br />
Lusikkauistimeen saadaan tempoileva uintikuvio taittamalla sen runkoa vinoon perästä, jolloin uistin synnyttää tavanomaista enemmän värähtelyä veteen ja [[kala]] huomaa helpommin uistimen [[kylkiviiva-aisti]]n avulla.<br />
<br />
== Lusikkauistinten valmistajia ==<br />
Suomen lusikkauistinvalmistajiin kuuluvat mm. [[Aave-Uistin]], [[Iitin Uistin]], [[Tiura-Uistin]], [[Tintti-Uistin]] sekä monenlaisia uistimia valmistavat [[Kuusamon Uistin]] ja [[Rapala VMC]].<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
* [[Lippauistin]]<br />
* [[Vaappu-uistin]]<br />
* [[Jerkki]]<br />
* [[Jigi]]<br />
* [[Pilkki]]<br />
* [[Perho]]<br />
[[luokka:vieheet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Evon_Niemisj%C3%A4rvet(Lammi)&diff=11333Evon Niemisjärvet(Lammi)2010-05-17T15:20:16Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>Joskus jossain Kireitä Siimoja-videossa todettiin aikanaan, että kävijöitä on jopa 14000 vuodessa. Määrä lienee kasvanut tuostakin melko lailla. <br />
Kyse on siis Villipohjolan alaisuudessa toimivasta virkistyskalastuskohteesta Evon Niemisjärvistä.<br />
Kohteen kartta löytyy tuolta: http://www.retkikartta.fi/?id=6502<br />
Niemisjärvet koostuu siis kolmesta osasta; Ylinen, alinen ja keskinen Niemisjärvi. Yhteispinta-ala on noin 30 hehtaaria, mikä antaa melko pienen vaikutelman. Kalastettavaa silti riittää vaikka koko viikonlopuksi.<br />
<br />
Mikä tekee paikasta niin suositun? Syitä on monia, joista mainitsen nyt vain muutamia. Tärkeimpänä syynä pidän luonnonläheisyyttä. Niemisjärvet sijaitsevat metsän keskellä, jossa liikenteen melu ei häiritse. Tosin ruuhka-aikaan ihmisten mekastus saattaa viedä luonnon läheisyyden merkityksen paikalta.<br />
Kalamäärät ovat kohdillaan. Noin kerran kuussa järviin istutetaan 1000 kiloa [[kirjolohi|kirjolohta]] ja lisäksi satunnaisesti [[taimen]]ta. Määrät kuulostavat suurilta, mutta kun vertaa kalastajien määrään, niin ei se niin paljon enää olekaan. <br />
Mitä kalaa siellä sitten on? Villipohjolan sivuilla ilmoitetaan että seuraavia kalalajeja sieltä löytyy; [[ahven]], [[hauki]], [[kirjolohi]], [[made]], [[puronieriä]], [[siika]] ja [[taimen]]. Tähän väliin täytyy tosin todeta, että enpä ole kuullut nykyään kenenkään saaneen tuolta puronieriää tai siikaa. Myös [[ankerias]]ta on kuuleman joskus ollut, mutta tiedä sitä sitten, että onko sitä ollut. Istutuskoko on ihan kelpo.<br />
<br />
[[Tiedosto:img0003hu7.jpg]]<br />
<br />
<br />
Väittävät, että alle kilon kaloja ei istuteta ja suurimmat on jopa viisikiloisia. Jalokaloja saa nostaa mukaansa kolme päivälupaa kohden. Järven luontaisesta kannasta sen verran, että ahvenet on melko kääpiöityneitä, kun taas hauet jopa liiankin suuria. Jopa yhdeksän kilon haukia on järvistä nostettu. Niemisjärvet tuntuu tosin nykyään keskittyvän pelkästään istutuskaloihin, koska mm. haukia kielletään laskemasta takaisin, ettei ne syö istutuskaloja.<br />
Yksi hyvä puoli on se, että järvien ympärille on rakennettu useita laavuja ja jopa varausmökki löytyy, joten useammankin päivän reissu ei ole lainkaan mahdoton ajatus. Majoittumisen mahdollistaa myös asuntovaunualue.<br />
<br />
Lisäksi löytyy useita nuotiopaikkoja laavunuotiopaikkojen lisäksi, sekä keittokatos, josta löytyy savustuspönttö sekä grilli. <br />
Paikanpäällä on myös varaussauna, jonka varaaminen onnistuu kätevästi Niemisjärvien kioskista. Kioski on avoinna kesä-aikaan 9.00-17.00, mutta kioskin pitäjä on paikalla lähes aina, joten kioskissa saattaa päästä asioimaan tuon ajan ulkopuolellakin. Kioskin vieressä on uimaranta, jossa kalastus on kielletty.<br />
Parkkipaikkatilaa on runsaasti, joten sitä pelkoa ei ole, että autoa ei saa mahtumaan minnekään. Tie Niemisjärville ulottuu aina kioskin edustalle saakka, mutta tien laadusta en anna takeita, sillä lanaus tekee tien välillä todella töyssyiseksi.<br />
Kalastusta helpottamassa on vuokraveneet, joita on runsaasti. Venevuokra on 10 euroa/vuorokausi.<br />
<br />
Paikka sopii koko perheelle loistavasti, sillä niille, jotka eivät kalasta, löytyy luontopolkua ja pitkospuita monia kymmeniä kilometrejä ympäri Evon maastoa. Myös sienestykseen ja marjastukseen on tarjolla loistavat mahdollisuudet oikeaan aikaan vuodesta.<br />
<br />
Millä sitten kannattaa kalaa lähteä yrittämään? Suosituin tapa Niemisjärvillä valitettavasti on ootto-onginta. Kalaa saa ehkä helpoiten, mutta kun rannat on täynnä pyyntiin viritettyjä vapoja, on kanssakalastajan huomattavasti vaikeampaa suorittaa omaa missiotaan. Siksi suosittelenkin tuonne suuntaavia jättämään ne syöttitahnat kotiin ja tukeutumaan perinteiseen viehekalastukseen. <br />
Toimivia vieheitä ovat pienet lusikat(Räsänen), pienehköt vaaput sekä lipat. Voisin alkaa erittelemään tarkemmin hyviä merkkejä, mutta kun niitä on niin monia ja niistä ollaan niin montaa eri mieltä, joten kukin itse selvittäköön omat parhaimmat vieheet tuonne. <br />
Myös perhokalastajia on monesti näkynyt ja he ovatkin yleensä eniten kalaa saaneet. Parhaista perhoista sanon saman kuin uistimistakin, että kukin selvittäköön parhaimmat. <br />
Onkijoita on lähes yhtä paljon kuin perhokalastajia, joten voisi päätellä, että silläkin tavalla kalaa saa. Mitään syöttirajoituksia ei käsittääkseni ole.<br />
<br />
Omat top-3 vieheet:<br />
<br />
1. Pikku räsäset värissä kuin värissä(Vanhemman kalan viehe. Räikeänä myös vasta-istutetulle)<br />
2. Super Vibrax kultasella lipalla ja punaisella rungolla(toiminut loistavasti vasta-istutetulle)<br />
3. Salmo Hornet mustana, papukaijana sekä vaaleanpunaisena(sama kuin ensimmäinen)<br />
<br />
Lopuksi muutamia maisemakuvia kertomaan paikan komeudesta:<br />
<br />
[[Tiedosto:img0012wd9.jpg|center|500px]]<br />
<br />
<br />
[[Tiedosto:img0001ny4.jpg|center|500px]]<br />
<br />
<br />
[[Tiedosto:img0007ck4.jpg|center|500px]]<br />
<br />
Teksti: Aatami<br />
<br />
[[luokka:Kalastus]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Perinteisen_lusikkauistimen_valmistus&diff=8362Perinteisen lusikkauistimen valmistus2010-03-25T16:53:38Z<p>Pike: /* Viimeistely */</p>
<hr />
<div><br />
== Ohjeet ==<br />
<br />
<br />
1. Suunnittele haluamasi lusikan muoto paperille.<br />
<br />
2. Leikkaa irti, kannattaa sitten piirtää pahviin sama muoto, jotta malli kestäisi pidempään.<br />
<br />
3. Piirrä kuparilevylle lusikan muodot. Myös muut pellit käyvät, mutta kupari on suosittu helpon työstämisen takia. Paksuus valitaan käytettävissä olevien <br />
laitteiden mukaan.<br />
<br />
4. Leikkaa peltisaksilla (tai millä leikkaatkin) lusikka irti pellistä.<br />
<br />
5. Iske rei'ille aloituspaikat jotta reikä tulee oikeaan kohtaan eikä terä lähte hapuilemaan pellillä.<br />
<br />
6. Hio reunat tasaiseksi viilalla ja poista porauksessa syntyneet roippeet reikien ympäriltä. (Dremel jättää usein roisoisen jäljen, mutta silläkin pääsee pienellä osaamisella hyvään lopputulokseen)<br />
<br />
7. Tao peltiä jollakkin pyörepäisellä esineellä. Helpoimmalla pääsee käyttämällä muutaman euron kuulapäävasaraa. Alustan tulee olla kova, esim puu.<br />
<br />
8. Koukuta lusikka ja koeuita.<br />
<br />
== Mitä teen jos lusikkani ei ui tai kieppuu ympyrää? ==<br />
<br />
Syitä voi olla monia, kevyemmät lusikat uivat varmemin. Lusikan uintiin voi auttaa esimerkiksi:<br />
<br />
1. Leikarin käyttö<br />
<br />
2. Koukun vaihto tai siihen painojen lisääminen<br />
<br />
3. Tao lusikkaa hieman ja koita uudelleen.<br />
<br />
Mikäli lusikka ei ala vieläkään uimaan kannattaa vaihtaa paksuus ja/tai materiaali tai suunnitella uusi malli.<br />
<br />
==Viimeistely ==<br />
<br />
Jos haluat väriä lusikkasi pintaan, on vaihtoehtoja useita toisten ollessa toisia parempia. <br />
<br />
- Yleisin tapa lienee spraymaalit jolla pääsee hyvään lopputulokseen kunhan ei liian monimutkaisia yritä.<br />
<br />
- Kynäruiskulla maalaus on toinen tapa, mutta vaappuihin tarkoitetut maalit eivät ole ehkä kaikkein paras vaihtoehto tässä hommassa.<br />
<br />
- Tussit, sormivärit yms. ovat ok, mikäli lusikoita tekee muutaman, mutta jos teet yhtään isomman erän kannattaa käyttää jompaa kumpaa yllämainittua tapaa.<br />
<br />
Lopuksi vielä muista lakata lusikkasi jolloin maali kestää paremmin ja kupari (ja osa muista metalleista) ei ala tummua. Sopivat lakat ovat LV1 ja spraylakka ainakin. Muista antaa lusikoiden kuivua tarpeeksi ennen lakkausta.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
[http://www.freewebs.com/jokitaimen/apps/photos/photo/next?photoid=48924162]<br />
<br />
Kirjoittajan (Pike) oma kokemus lusikoiden teosta.<br />
<br />
[[Luokka:Ohjeita kalastusvälineiden valmistamiseen]] [[Luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Vapa&diff=7997Vapa2010-03-16T14:13:12Z<p>Pike: /* Vavat */</p>
<hr />
<div>== Vavat ==<br />
Kalastuksessa käytettävä vapa on pituussuunnassa kartion muotoinen puinen, bambuinen, lasikuituinen, hiilikuituinen tai metallinen kappale, joka on varustettu [[siima]]a ohjaavilla renkailla, [[kela]]kiinikkeellä ja käden sijalla. Vavan tarkoitus on heittää [[syött]]i, [[uistin]] tai [[perho]] kalan oletetulle tai havaitulle paikalle. Vavan joustoa, kelan jarrua ja siimaa hyväksi käyttäen kala pyritään väsyttämään sen iskettyä syöttiin. Vavat voidaan jakaa seuraavasti: [[Avokela]]vapa, [[umpikela]]- ja [[hyrräkela]]vapa, kahdenkädenvapa, uisteluvapa, syväuisteluvapa, merikalastusvapa, rannikkovapa ja kelaonkivapa, jigivapa, UL-vapa ja Teleskooppivapa.<br />
<br />
== Historia ==<br />
Vuonna 1496 julkaistu kirja ''The Book of Saint Albans'' oli tarkoitettu kalastusta ja haukalla metsästystä harrastaville. Kirjan tekijänä pidetään Dame Juliana Bernersiä. ''The Treatise of Fishing whit an Angle'' kuvaillaan erittäin tarkasti kalastuksen hienoudet ja loistokkuus. Lisäksi lukijaa opetetaan valmistamaan vapa, siimat ja perhot. Tuohon aikaan vavat olivat usein 12-18 jalkaa pitkiä, koska kelaa ei vielä oltu keksitty. Tarkoituksena oli kuitenkin saada täky pitkälle. Siitä johtui vapojen suuri pituus.<br />
<br />
Vuonna 1660 julkaisi ranskalainen Francoise Fortin kirjan nimeltään ''Les Ruses Innocentes'', joka myös sisälsi kalastusta käsittelevän osan. Vavat joita Fortin suositteli olivat miltei samanlaisia kuin Bernesin kirjassa. Poikkeuksena kuitenkin se että vavan tyviosa oli ontto ja kärki oli tehty valaanluusta. Fortinia voidaan myös pitää Kelan ensimmäisinä merkittävinä kehittelijöistä. Fortin rakensi vapoihinsa eräänlaisen siimatelineen, jolla hän sai siiman määrää olennaisesti kasvatettua. Vuosien 1730 ja 1770 välisenä aikana kelat yleistyivät ja näin voitiin siirtyä vähitellen lyhyempiin ja kevyempiin vapoihin.<br />
<br />
== Vavan valinta ==<br />
Vavan pituus vaikuttaa aina heittojen pituuteen. Hyrräkela ei aseta vavan pituudelle tarkkoja vaatimuksia, toisin kuin umpi- ja avokela joiden alarajana on hyvä käyttää 180cm. Perusryhmän vavat on jaettavissa kolmeen ryhmään toiminnan mukaan.<br />
<br />
* 1. Kärkitoiminen vapa. Tyviosa on jäykkä ja vain kärki on notkea ja nopeatoiminen. Vavalla heittää jo pienellä kädenliikkeellä. Parhaimmillaan käytettäessä kiintokelaa ja kalastaessa paikoissa joissa juuri heittotilaa ei ole. Parhaiten täyteiseen kärkitoimiseen vapaan sopivat 2-15g vieheet.<br />
<br />
* 2. Keskitoiminen vapa on yleisin vapatyyppi. Siinä yhdistyvät sekä kärki- että kokotoimisen vavan ominaisuudet. Vapa taipuu syvemmälle kuin kärkitoiminen ja siihen soveltuvat sekä kevyet että raskaat vieheet. Se vaatii koko kädellä suoritetut terävät ja rauhalliset heitot. Keskitoimisella vavalla on mahdollista heittää pitkiä ja tarkkoja heittoja. <br />
<br />
* 3. Kokotoiminen vapa. Se joustaa kokopituudeltaan. Heittoliikkeen on oltava rauhallinen ja pitkä. Vapa on erinomainen kalaväsytyksessä, koska kala joutuu kamppailemaan vavan koko toimintaa vastaan. Kokotoiminen vapa on sopivin hyrräkeloihin ja se soveltuu sekä kevyille että raskaille vieheille.<br />
<br />
<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
[[Kalamiehen tietokirja]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
[[luokka:kalastusvälineet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Jerkkaus&diff=7903Jerkkaus2010-03-13T20:21:50Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>[[tiedosto:Jerk.jpg|thumb|right|250px|Erilaisia jerkkejä]]<br />
'''Jerkkaukseksi''' kutsutaan kalastustapaa, jossa käytetään vieheenä [[uintilevy|uintilevytöntä]] vaappua, eli [[jerkki|jerkkiä]]. Koska jerkissä ei ole uintilevyä, sen uintiliikkeet tehdään eri [[kela|kelausrytmeillä]] ja [[vavan]] heiluttelulla. Jerkkauksella saadaan isoja haukia. Usein ne jää veteen muilla vehkeillä yritettäessä. Salaisuus piilee uinnissa. Uinti vaihtelee pikkukalaa jäljittelevästä ärsyttävään edestakaisin pompotteluun. Jerkkaaminen on aktiivikalastajia varten, ei laiskoille.<br />
<br />
==Jerkit==<br />
<br />
Katso tämä artikkeli: [[Jerkki]]<br />
<br />
==Muut välineet==<br />
<br />
Jerkit ovat painavia, joten muiden välineiden on oltava järeitä. Vavan on oltava jäykkä ja jämerä, jotta isommankin hauen saisi ylös ilman suurempia ongelmia.<br />
Kaupoissa on kaupan lyhyitä, yleensä 1,5m pituisia vapoja hintaluokaltaan n. 100€. Kuitenkin parimetriset haukivavat toimimat yhtä hyvin.<br />
<br />
[[kela|Kelaksi]] ehdottomasti [[hyrräkela]], johon [[siima|kuitusiimaa]] 0,25-0,30mm paksuisena.<br />
<br />
Koska kyseessä on [[hauki|hauen]] jahtaamista, peruke on pakollinen [[viehe|viehetappioiden]] välttämiseksi. Kaikista parhaat perukkeet syntyvät itse tekemällä, kun ostat valmiin rullan perukemateriaalia (Titaniumia), leikkaat siitä sopivan kokoisia pätkiä ja laitat lukot päätyihin.<br />
<br />
==Uittotekniikka==<br />
<br />
Ennen kalastuksen aloittamista, jerkit kannattaa koeuittaa vaikka laiturin vieressä, jotta näkee millainen sen uinti on eri kelaustyyleillä ja vavan nypytyksillä.<br />
Perustekniikka on asettaa vavankärki alas vedenpinnan tuntumaan. Heiton jälkeen vavankärki heilautetaan joko ylös tai alas. Alaspäin heilautus vie jerkin syvemmälle. Joitain jerkkejä käytettäessä vavan pienet sivuheilautukset tuottavat parhaan tuloksen. Koska vapa on alhaalla, tärpin tullessa [[vastaisku]] täytyy tehdä nopeasti. Kun tärppi tuntuu, vavankärki tempaistaan nopeasti ylöspäin.<br />
Kelausrytmiä vaihtelemalla ja pysäyttämällä saadaan jerkki nousemaan kylkiä näyttäen pohjasta ylöspäin.<br />
<br />
Tärkeintä on vaihtelevat liikkeet aktiivisesti. Homman oppii helposti kun vaan tohtii aloittaa jerkkauksen.<br />
<br />
==Kalastusajat==<br />
<br />
Suurhaukien osalta on kaksi selvää sesonkia. Loppukevät ja loppusyksy. Silloin isot hauet ovat alle viidessä metrissä. Pienempiä, alle kolmikiloisia voi jerkata koko kesän ruohikoiden lähettyviltä. Isoja haukia voi metsästää syvänteiden ja karikoiden reunoilta n. 6-10 metristä. Silloin tarvitaan nopeasti uppoavia jerkkejä. Keskikesällä ei kuitenkaan kovin usein päästä hyviin saalislukuihin. Keväällä, heti kun jäät ovat lähteneet, jättihauet jäävät kudun jälkeen mataliin lahtiin syömään. Kirkkaankeltaiset ja särkikaloja matkivat jerkit toimivat parhaiten. Lahtien lisäksi kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat salmien suut ja ruohikkorannat.<br />
<br />
Syksyllä alkaa toinen huippuaika, kun vedet jäähtyvät n. 10 celsiusasteeseen. Mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä enemmän haukea tulee rantoihin 2-4 metrin syvyyteen. Syksyllä hauki syö paljon valoisana aikana. Parhaiten sen bongaa kaislikkoisilta ja kivikkoisilta rannoilta, useimmiten tuulen puolelta. Jerkeistä parhaiten toimivat tummansinisen ja vihreän värit, sekä puna-valkoinen ja viime vuosien lemppariärsykeväri pinkki.<br />
<br />
==Lähteet==<br />
*http://www.kalakerho.net/Jerkkaus.htm<br />
<br />
[[luokka:heittokalastus]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Jerkki&diff=7902Jerkki2010-03-13T20:21:10Z<p>Pike: </p>
<hr />
<div>[[tiedosto:Jerk.jpg|thumb|right|250px|Erilaisia jerkkejä]]<br />
'''Jerkki''' on yleensä suurikokoinen uintievytön [[vaappu-uistin|vaappu]]. Jerkit ovat tarkoitettu pääasiassa [[hauki|haukien]] kalastukseen. Koska jerkissä ei ole uintilevyä, saadaan sen uinti aikaan vavan painalluksilla sekä kelausrytmiä vaihtelemalla. Tosin jotkin mallit tekevät siksak-liikettä myös tasaisella kelauksella [http://fi.wikipedia.org/wiki/Jerkki]<br />
<br />
Yleisesti jerkit on painotettu uppoaviksi, leijuviksi/suppeiksi taikka kelluviksi. Yleisimpien jerkkien koko ja paino alkaa n. 35g:sta (esim. suosittu pienempi 12cm Buster Jerk) tai 7cm (pienin Salmo Slider) yläpään ollessa erilaisissa 120-150g (River Run Tackle:n 25cm/10" Manta joka painaa 168g), tai jopa vieläkin painavampienkin jerkkien kokoluokissa.[http://www.heittokalastus.info/jerkkaus.html]<br />
<br />
[[suomi|Suomessa]] jerkkejä valmistaa mm. riihimäkeläinen [[Korkiakosken Uistin]] ja useat pienvalmistajat. Jerkkien valmistus vaatii tarkkaavaisuutta, koska valmistuksessa tulee ottaa huomioon [[uistin|uistimen]] vajoamisnopeus- sekä asento ja painotuksen sijoitus oikeisiin paikkoihin. Jo grammojen painoero voi pilata uinnin muuten identtiseen uistimeen verrattuna. Työstämisestä ja laadukkaasta käsityöstä johtuen jerkit ovat yleensä kalliita hinnaltaan. Pienemmällä budjetilla kalastaville on tarjolla edullisia kiinalaisia ''muovivieheitä'' jotka alkavat nykyisin olla jo erittäin kalastavia ja kestäviä. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Jerkki]<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
<br />
* [[Viehe]]<br />
** [[Vaappu-uistin]]<br />
** [[Lippauistin]]<br />
** [[Lusikkauistin]]<br />
** [[Pilkki]]<br />
** [[Perho]]<br />
** [[Jigi]]<br />
* [[Jerkkaus]]<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
* http://www.heittokalastus.info/jerkkaus.html<br />
* http://fi.wikipedia.org/wiki/Jerkki<br />
[[luokka:vieheet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Morrin_valmistaminen&diff=7892Morrin valmistaminen2010-03-13T17:35:18Z<p>Pike: /* Työvaihe 10. */</p>
<hr />
<div>'''Mätimorrin valmistaminen.'''<br />
<br />
[[Tiedosto:Kuva 1.jpeg|300px]]<br />
*1.Askarteluveitsi – Tinausjäänteiden poistoon ja tinauksen tasoittamiseen<br />
*2.Sakset – Kilpien leikkaamiseen<br />
*3.Piikki – Reikien tekemistä varten<br />
*4.PikkuNeula – Maalaustikkuna<br />
*5.Viila – Kilpien viimeistely/ muotoilu<br />
*6.Pelti Hopea/messinki/kupari/kulta – Kilpien valmistusmateriaali morrin ”pääväri”<br />
*7.Tamppi – alasinta vasten pakottamalla saadaan morrin/kilven muoto aikaseksi<br />
*8.Epoxi – Värjäyksen pääraakaaine itse käytän 5 min pikaepoxia<br />
*9.Värijauheet - Maalauksessa antamaan värin epoxille<br />
*10.Tina – Juotetaan koukku kilpeen ja saadaan morrin lopullinen muoto aikaiseksi<br />
*11.Kolvi – Käytetään Tinan tai lyijyn juottamiseen <br />
<br />
<br />
<br />
[[Tiedosto:Kuva 2.jpg|300px]]<br />
<br />
Tässä Muutamia itsellä käytössä olevia tamppeja. Tampit on lähes kaikki käsin viilattu pultin kantaan <br />
<br />
== Työvaihe 1. ==<br />
<br />
[[Tiedosto:Kuva 3.jpg|300px]]<br />
<br />
Tämä on oikeastaan morrin teon ensimmäinen työvaihe jossa lyijyalasinta vasten tampilla pakotetaan peltiin morrin muoto ja syvyys . Pelteinä itse käytän pääasiassa hopeaa messinkiä ja kuparia , kullan hintavuuden takia kultaa tulee käytettyä erittäin vähän . <br />
<br />
== Työvaihe 2. ==<br />
<br />
[[Tiedosto:Kuva 4.jpg|300px]]<br />
<br />
<br />
Tässä morrin teon toinen vaihe kun morrin muoto ja syvyys on määrätty seuraa leikkaaminen muotoonsa. Jos käytössä leikkaava muotti tämän vaiheen voi jättää pois ja siirtyä työvaiheeseen 3. <br />
<br />
<br />
== Työvaihe 3. ==<br />
<br />
[[Tiedosto:5.jpg|300px]]<br />
<br />
Työvaihe pitää sisällään kilven viimeisen muodon antaminen ,viimeistelyviilaus .Tästä siirrytään työvaiheeseen 4. <br />
<br />
== Työvaihe 4 . ==<br />
<br />
[[Tiedosto:5.jpg|300px]]<br />
<br />
<br />
Tässä vaiheessa tehdään morriin/kilpeen reikä joko koukulle tai jos morri läpivientimallinen niin injektioneulalle <br />
<br />
<br />
== Työvaihe 5. ==<br />
[[Tiedosto:Kuva 6.jpg|300px]]<br />
<br />
Tässä koukku pujotetaan reijästä ja asetetaan kilpi alaspäin tinausalustaa (tässätapauksessa balsaa)vasten . Jos läpivienti mallinen koukku jää reijän alapuolelle ja neula sijoitetaan reikään ja lähes kohtisuoraan kilpeä vasten. <br />
<br />
<br />
== Työvaihe 6. ==<br />
[[Tiedosto:Kuva 7.jpg|300px]]<br />
<br />
<br />
Tässä valmiiksi tinattu morrit jotka jäähtymisen jälkeen putsataan valmiiksi Kiilloitusta varten<br />
<br />
<br />
== Työvaihe 7. ==<br />
[[Tiedosto:Kuva 8.jpg|300px]]<br />
<br />
<br />
Tässä käytetään sitten sitä askarteluveista puukkoa tai mitä tahansa kovateräistä veistä apunakäyttäen tinasta juotospärskeet ja annetaan tinaukselle lopullinen muoto . <br />
<br />
<br />
<br />
== Työvaihe 8. ==<br />
[[Tiedosto:Kuva 9.jpg|300px]]<br />
<br />
<br />
Tässä itse käyttämäni kiilloituskone. Laikkana on alunperin 100mm pellavapohjainen laikka . kiilloitusaineena käytän kultasepältä ostamaani ammattikäyttöön tarkoitettua kiilloitus ja hionta tahnaa <br />
<br />
<br />
== Työvaihe 9. ==<br />
[[Tiedosto:Kuva 11.jpg|300px]]<br />
<br />
Koneellisen kiilloituksen jälkeen teen vielä alla näkyvällä liinalla loppukiilloituksen jaka jättää jälkeensä metallin pinnalle suojaavan kalvon , jotta peltiosa ei tummu niin nopeasti. Seuraavaksi morrit menee pohjamaalaukseen <br />
<br />
<br />
== Työvaihe 10. ==<br />
[[Tiedosto:Kuva 12.jpg|300px]]<br />
<br />
Tässä pohjamaalataan ne alueet jotka seuraavassa työvaiheessa saavat värin pintaan. Huonosta kuvasta saa kuitenkin sen selville, että ainakin molemmista morreista maalataan alapuolelta, mutta pienempi saa värin päälleensä koko alaltaan.<br />
<br />
== Tässä Muutamia itsellä käytössä olevia värejä ==<br />
[[Tiedosto:Kuva 13.jpg|300px]]<br />
<br />
#.Oranssi värijauhe<br />
#.Keltainen värijauhe<br />
#.Punainen värijauhe<br />
#.Tumman sininen värijauhe<br />
#.Vaalean vihreä värijauhe<br />
#.Vaaleanpunainen jälkiloiste jauhe<br />
#.Fluorivalkoinen värijauhe<br />
#.Keltainen jälkiloistejauhe<br />
#.Moniväripigmentti<br />
#.Puaninen Värijauhe<br />
#.Sininen Hile<br />
#.Fluori vihreä<br />
#.Kultahile (erikoishieno)<br />
#.Kulta Hile<br />
#.Hopea Hile<br />
#.Sininen jälkiloistejauhe<br />
<br />
Näitä epoxsiin sekoittamalla maalaan sellaisenaan tai teen omia sävytyksiä morreihin.<br />
<br />
<br />
== Työvaihe 11. ==<br />
<br />
[[Tiedosto:14.jpg|300px]]<br />
<br />
Tässä työvaiheessa sekoitetaan epoxi ja värijauhe ,tässä tapauksessa oranssi johon lisätään maalaamisen loppuvaiheessa yläkulmassa näkuvää mikrolasia <br />
<br />
[[Tiedosto:Kuva 15.jpg|300px]]<br />
<br />
Tässä morrit mikrolasikylvyssä josta ne nortataan takaisin balsaan jossa ne ovat olleet kiinni koko maalamisen ajan … seuraavaksi morriin maalataan ”iskupisteet” <br />
<br />
[[Tiedosto:Kuva 16.jpg|300px]]<br />
<br />
Tässä morri sai alleensa Fluorivihreän värin, mikrolaisin ja moniväripigmentin johon maalataan vielä keltapunainen iskupiste. <br />
<br />
[[tiedosto:Kuva 17.jpg|300px]]<br />
<br />
Tämmöisiä niistä sitten valmiina tuli .<br />
Aikaa näiden tekemiseen menee n 1-2 min/työvaihe jos ei lasketa pohjamaalauksen ja maalauksen kuivumista . kokonaisuudessa aikaa meni noin 3 h Toivottavasti näistä pelkistetyistä ohjeista on jollekkin jotain hyötyä .<br />
<br />
[[luokka:Ohjeita kalastusvälineiden valmistamiseen]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Jigikalastus&diff=7094Jigikalastus2010-03-06T11:54:30Z<p>Pike: /* Jigikalastajan välineistö */</p>
<hr />
<div>'''Jigikalastuksen''' suosio on noussut viimeisen viiden vuoden aikana suorastaan räjähdysmäisesti. Kalastusmuoto on ollut tuttu jo 1980-luvulla aktiiviharrastajien keskuudessa, mutta vasta 2000-luvulla siitä on tullut yhä useamman "sunnuntaikalastajankin" luottoviehe. Kiitos kuuluu medialle ja eritoten kalastusjournalismille, sillä alan lehtien ja ohjelmien kautta on varmasti suurin osa jigailuun tutustunut.<br />
<br />
Minulta on monesti kysytty, mikä on mielestäni paras yleisviehe - siis viehe, joka kelpaa mahdollisimman monelle kalalajille ja jota on helppo uittaa houkuttelevasti tilanteessa kuin tilanteessa. Useimmiten olen päätynyt vastauksessani 3'' keltaiseen toukkajigiin. Mielestäni se on "joka paikan -viehe" vailla vertaa. Oleellista on vain valita kuhunkin [[kalastus]]syvyyteen parhaiten soveltuva jigipää.<br />
<br />
<br />
== Jigin rakenne ==<br />
<br />
<br />
Perinteinen kaksiosainen jigi koostuu pehmeästä silikonirungosta (jigipyrstö) ja lyijypäällä varustetusta koukusta (jigipää), joita myydään erikseen. Jigipyrstöjä löytyy eri pituisista eri mallisiin ja värisiin. Vastaavasti jigipäitä on tarjolla monen painoisena, värisenä ja eri mallisilla koukuilla ja lyijypäällä varustettuna. <br />
<br />
Jigipyrstöjen materiaali ei rajoitu ainoastaan silikoniin, vaan niitä valmistetaan [[perhonsidonta]]materiaaleista, muovista, kumista ym. pehmeistä materiaaleista, jotka elävästi liikkuvat vedessä. Jigipäät ovat ainakin toistaiseksi pääasiassa lyijyä.<br />
<br />
Yhä enemmän myydään täysin valmiita jigejä, joiden paino ja koukku ovat kiinteänä rungon sisällä. Osalla on suoralla kelauksellakin oma uintiliike. Eritoten tällaiset kalajigit ovat yleisiä.<br />
<br />
[[Tiedosto:jigikalastus3jigiack0.jpg|center]]<br />
<br />
<br />
== Jigin uitto ==<br />
<br />
<br />
Jigi on syvän veden [[viehe]] vailla vertaa ja yleisimmin sillä kalastetaankin pohjasta. Tavallisilla [[toukka]]-, [[kala]]- ja [[mato]]jigeillä ei ole muuta liikettä kuin veden virtauksen aikaansaama hännän liehuminen ja ne ovat harvoin kalastavia suoralla kelauksella. Tehokas uinti jigille aikaansaadaan [[vapa|vavalla]] tai [[kela]]lla.<br />
<br />
Vapauitto tapahtuu seuraavasti: Kun jigi on heiton jälkeen vajonnut pohjalle, kelataan löysä siima sisään, pidetään vapa vaakatasossa veden pintaan nähden ja aletaan nostaa vapaa hiljalleen, jolloin jigi lähtee uimaan pohjan tuntumassa. Kun vapa on miltei pystysuorassa, odotetaan, kunnes tunnetaan pieni tömäys ja siima löystyy. Jigi on tällöin pohjassa ja voidaan laskea vapa taas vaakatasoon ja kelata löysä siima sisään sekä tehdä liikesarja uudestaan. Mitä hitaammin vapaa nostetaan, sitä lähempänä pohjaa jigi kulkee. Räväkät nostot aikaansaavat jigille pomppivamman liikkeen, mikä saattaa olla joskus tehokkaampi uittotapa mm. [[ahven]]elle.<br />
<br />
Vavan noston sijaan liike jigille voidaan antaa kelalla. Itse pidän vapaa n. 40° kulmassa, jolloin siima on tiukemmalla ja kelaan katkonaisesti jigiä sisään. Taukojen aikana jigi vajoaa pohjalle, jolloin kädessä tuntuu tömäys ja siima löystyy. Räväkämpi ja pomppivampi liike jigille saadaan kelaamalla nopeita ja lyhyitä sarjoja, kun taas hitaammalla kelauksella jigi saadaan kulkemaan pohjan tuntumassa.<br />
<br />
Uittoa kannattaa jatkaa aivan veneen alle tai rannan tuntumaan, sillä kala voi seurailla pitkänkin aikaa ja iskeä vasta jigin lähdettyä nousemaan pystysuorassa.<br />
<br />
Jigikalastuksessa oleellista on tuntuma vieheeseen, joka aikaansaadaan tunnokkaalla kela-vapa-yhdistelmällä, sopivan ohuella siimalla ja kalastussyvyyten parhaiten soveltuvalla jigipäällä. Liian painavaa jigipäätä ei kannata käyttää, vaikka tuntuma onkin tällöin hyvä, sillä jigi kyntää pohjaan vakoa, eikä leijaa houkuttelevasti. Jigipäitä onkin syytä olla usean painoisia mukana. Oikea paino määräytyy syvyyden lisäksi käytettävän siiman mukaan sekä myös veden virtauksesta. Ehkäpä kalastavin jigi on silloin, kun sen tuntee juuri ja juuri pohjaan vajotessaan.<br />
<br />
<br />
== Jigikalastajan välineistö ==<br />
<br />
<br />
Jigailussa kalastusvälineillä on varsin suuri vaikutus saaliin saamiseen. Saamattomuuden syynä on totta kai monesti väärin valittu paikka, eli ts. ei olla kalapaikalla. Mutta ison ahvenparven harventaminen onnistuu paljon tehokkaammin, kun välineet ovat oikeat.<br />
<br />
Vapa on yksi tärkeimmistä jigikalastajan välineistä. Kun käytettävät jigit ovat yleensä painoltaan 2-20 g, ei vapa saa olla liian järeä. Vavalta vaaditaan jäykkyyttä, napakkaa toimintaa ja keveyttä, jotka edesauttavat ehkäpä tärkeimmän, eli tuntuman, saamista. Jotkut ovat tehneet vanhoista vavoistaan erinomaisia jigivapoja lyhentämällä vapaa kärjestä, jolloin jäykkyyttä ja samalla tunnokuutta tulee lisää.<br />
<br />
Suosituin vavan pituus ahvenen jigistelyssä lienee 6' ja kuhan jigistelyssä 7'. Kuhan tartuttaminen vaatii vavalta erityistä jämäkkyyttä. Hauen jigailu onnistuu ihan tavallisella 8' järeähköllä haukivavalla, kun käytetään isoja 15 cm kalajigejä, ns. ankkoja, jotka painavat 40+g.<br />
<br />
Useimmat ovat sitä mieltä, että ainoa oikea kela jigailuun on haspeli, joka on hyrräkelaa parempi pienillä viehepainoilla. 1000-1500 kokoluokan haspeli onkin erittäin hyvä valinta yleisjigistelyyn, mutta pieni hyrräkela soveltuu jigailuun siinä missä haspelikin. Itsekin jigailen varsin paljon hyrräkelalla - kyse on loppujen lopuksi makuasiasta. Mielestäni hyrrän kanssa kelauitto on vapauittoa tehokkaampaa. Jos pitää umpikelasta, onnistuu jigikalastus tarvittaessa silläkin.<br />
<br />
Jigikelaksi kannattaa valita haspeli tai hyrrä, jossa on takaliikkeetön kampi. Yleensä ko. ominaisuus on toteutettu IAR (Instant Anti Reverse) -laakerilla. Kammen takaliikkeettömyydestä on etua kalaa tartutettaessa, jolloin vastaisku tehostuu samalla kampea kiertämällä.<br />
<br />
Siima edesauttaa tuntuman saamista siinä missä vapakin ja on täten erittäin oleellinen osa saaliin saamista. Mielestäni yksisäikeiset monofiilisiimat kannattaa unohtaa ja ladata kelalleen laadukasta 0,10-0,17 mm monikuitusiimaa. Hyrrän mahdolliset siimasökeröt ovat helpommin selvitettävissä 0,15-0,17 mm siimoilla kuin ohuemmilla, mutta ahvenen ja kuhan jigailussa 0,10-0,14 mm on paras valinta tunnokuutensa vuoksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että siimojen todelliset paksuudet tuppaavat olemaan paljon ilmoitettua suurempia ja eri valmistajien välillä on huomattavia eroja. Haspelille fuusiosiima Fire Line on hyvä valinta ja hyrrälle esim. punottu Power Pro. Sopivan paksuuden lisäksi jigisiiman on hyvä olla väriltään hyvin erottuva, esim. keltainen, pinkki tai fluorivihreä, sillä siiman "lukeminen" helpottuu. Siiman värillä ei kalantuloon ole vaikutusta.<br />
<br />
Joskus kuitu[[siima]] uittaa jigiä liian räväkästi, jolloin esim. 1-1,5 m monofiiliperuke, paksuudeltaan 0,30-45 mm, saattaa olla lääke kalantuloon. Jigi ui tällöin rauhallisemmin ja kivikkoisella alueella paksu monofiili ei rispaannu yhtä helposti kuin ohut kuitu.<br />
<br />
== Mitä, missä, milloin? ==<br />
<br />
<br />
Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus perehtyä kovin syvällisesti eri kalalajien jigailuun, mutta joitain vinkkejä yleisimpien kohdekalojen, ahvenen, kuhan ja hauen, jigauksesta haluan tuoda esille.<br />
<br />
Ahven on varmasti jigikalastajan yleisin ja tavoitelluin saaliskala. Ahven oleilee suurimmaksi osaksi pohjan tuntumassa ja on siksi helposti jigillä tavoitettavissa. 3-4" toukkajigi on varma valinta ahvenelle, ja erityisesti merialueilla (mutta myös sisävesillä) ruskean, punaisen ja vihreän sekoitus, eli ns. moottoriöljy, on ottiväri kaikkina vuodenaikoina. Myös 4" ja 5" kala- ja matojigit kelpaavat ahvenelle. Matojigi sopii hyvin syvän veden kalastukseen, sillä isokaan paino ei vaikuta tuntumaan, kun paino liukuu siimassa vapaana.<br />
<br />
Matalassa vedessä ja silloin, kun ahven on pinnassa ajolla, ovat pikkuvaaput ja lipat jigejä käyttökelpoisempia vieheitä. Mutta heti, kun kalastetaan syvemmästä, on jigi usein paras valinta. Ahvenia kannattaa haeskella kesäaikaan ja alkusyksystä selkäkareilta ja virtapaikoista. Myöhäinen syksy on jigikalastajalle suorastaan kulta-aikaa, kun ahvenet ovat kerääntyneet sankoiksi parviksi selkäpakoille. Parvien etsintään kaikuluotain on ehdoton apuväline. Keväisin ja alkukesästä ahven on kudulla ja hankala saada iskemään, mutta mahdollisuudet isoihin mätilastin täyttämiin ovat olemassa.<br />
<br />
[[Kuha]] on myös pohja-aktiivinen kala ja iskee mielellään jigiin. Kuhia jigataan erityisesti kutuaikaan, touko-kesäkussa, jolloin saaliskaloina ovat kutua vartioivat koiraskuhat. Jos tähän, sinänsä arveluttavaan puuhaan, haluaa ottaa osaa, kannattaa noudattaa sääntöä "kohtuus kaikessa". Paikalliseeen kuhakantaan kun voi jo yksikin kalastaja vaikuttaa merkittävästi teurastamalla koiraskuhia, jolloin kutu ei ehkä onnistu.<br />
<br />
Samoihin aikoihin (alkukesästä) sisävesillä olen tavoittanut kuhat parhaiten virtapaikkojen tuntumasta, erityisesti vuolteilta. Kuhia harvemmin tulee samaan tahtiin kuin ahvenia ja niitä joutuu etsimään enemmän. Kalastus kannattaa kuitenkin keskittää hyville kuha-alueille - jokaisessa lahdessa kun ei kuhaa ole. Paikkatieto on tärkeä. Kesäaikaan kuhia olen löytänyt myös 4-10 m selkäpakoilta ja monesti ne näkyvät hajanaisina "banaaneina" kaiussa. Kaikuluotain onkin oiva apu kuhapaikan löytämisessä.<br />
<br />
Toisinaan kuha vaatii hyvin hidasta uittoa ja suorastaan jigin pohjassa laahausta. Kuhan jigaajan perusvärejä ovat keltaisen ja vihreän sävyt sekä moottoriöljy. Myös tumma punainen ja violetti ovat osoittautuneet ottiväreiksi erityisesti pimeään aikaan. 5"-6" toukka- ja matojigit, eli keskimäärin hieman ahvenjigejä pidemmät, ovat käypiä kuhalle. Saman kokoluokan kalajigitkin toimivat, mutta itse olen huomannut varsinkin heikommalla otilla toukkajigit tehokkaammiksi.<br />
<br />
Jotkut vannovat kuhan jigauksessa monofiilisiimojen - jopa paksujen sellaisten - nimeen. Itsekin olen monofiilisiimalla kuhaa jigaillut, mutta oleellisesti huonompi tuntuma on ollut syy vaihtaa takaisin kuitusiimaan. Sen sijaan 0,12 mm kuitusiimaan olen laittanut 1,5 m pitkän, 0,40 mm paksun monoperukkeen, joka paitsi uittaa jigejä rauhallisemmin myös kestää ohutta kuitusiimaa paremmin hankausta pohjakivikossa.<br />
<br />
Syvänveden hauen kalastuksessa käyttökelpoisia vieheitä ovat isot yli 6" toukkajigit ja kalajigit (ankat). Haukijigiin on syytä tehdä apukoukutus, esim. painamalla kolmihaarakoukun yksi sakara jigin sisään selkäpuolelle ja kiristämällä koukku perukevaijerilla jigipään lenkkiin.<br />
<br />
Isoa [[hauki|haukea]] etenkin joutuu etsimään syvyykistä, joita on tavallisilla vaapuilla, lusikoilla ja jerkeillä hankala tehokkaasti kalastaa. Selkävesien syvät penkan rinteet, virtasalmet, kutulahtien syvemmät montut ym. ovat kaikki jigeillä tehokkaasti kalastettavissa. Penkan reunat kannatta kalastaa syvästä matalaan heittäen, jolloin jigi putoaa rinnettä alas ja ui pidemmän aikaa - ja kalastaa tehokkaammin. Väreistä hauelle kelpaa varmaankin kaikki, mutta kuten kalastuksessa yleensäkin, on joka päivälle olemassa parhaat värit, jotka täytyy kalastamalla selvittää.<br />
<br />
Haukijigeistä ehkä tunnetuin nykyisin on Storm Suspending Wildeye Swim Shad eli "Suspijigi". Kyse on isosta (isoin 7") kalajigistä, joka on syvyytensä säilyttävä tai hitaasti uppoava ja sillä on suorallakin kelauksella uintiliike. Kalastus on tehokkainta "Suspia" katkonaisesti kelaillen tai vavalla nykien. Vastaavia, ennemmin pehmovaappuja kuin jigejä, löytyy markkinoilta muitakin.<br />
<br />
<br />
Teksti: Salmo<br />
<br />
[[luokka:Heittokalastus]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6779Lahnan onginta2010-03-04T20:05:46Z<p>Pike: /* Lahnan onginnan tekniikkaa */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaan nousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityisesti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etana ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä.<br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistele, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuineen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikään kuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kiinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6778Lahnan onginta2010-03-04T20:04:50Z<p>Pike: /* Lahnan onginnan tekniikkaa */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaan nousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityisesti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etana ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä.<br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistele, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuineen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikäänkuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6777Lahnan onginta2010-03-04T20:04:33Z<p>Pike: /* Lahnan onginnan tekniikkaa */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaan nousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityisesti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etana ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä.<br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistele, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuneen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikäänkuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6776Lahnan onginta2010-03-04T20:04:04Z<p>Pike: /* Syötit */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaan nousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityisesti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etana ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä.<br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistete, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuneen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikäänkuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja. <br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6775Lahnan onginta2010-03-04T20:03:36Z<p>Pike: /* Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaan nousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityisesti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etena ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä. <br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistete, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuneen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikäänkuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja. <br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6774Lahnan onginta2010-03-04T20:02:52Z<p>Pike: /* Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaan nousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityiseti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etena ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä. <br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistete, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuneen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikäänkuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja. <br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6773Lahnan onginta2010-03-04T20:02:06Z<p>Pike: /* Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaannousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityiseti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etena ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä. <br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistete, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuneen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikäänkuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja. <br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Lahnan_onginta&diff=6772Lahnan onginta2010-03-04T20:01:27Z<p>Pike: /* Yleistietoja */</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Lahna.gif|thumb]]<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
{{Eri kalalajien onginta}}<br />
== Yleistietoja ==<br />
<br />
[[Lahna]]a ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti [[pasuri]]in tai [[sulkava]]an, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Tosin lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.<br />
<br />
== Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä ==<br />
<br />
Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittän, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.<br />
<br />
*Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.<br />
*Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.<br />
*Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.<br />
*Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaannousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.<br />
*Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.<br />
*Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä. <br />
*Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.<br />
*Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. <br />
*Lahna syö pohjasta, ei pinnasta<br />
*Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.<br />
*Lahna pelkää erityiseti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan. <br />
*Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.<br />
*Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.<br />
*Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.<br />
*Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.<br />
*Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.<br />
<br />
== Mistä lahnoja löytää kesällä ==<br />
<br />
Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.<br />
<br />
== Mitä lahna syö ==<br />
<br />
Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä [[surviaissääski|surviaissääsken]] toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.<br />
<br />
== Lahnan onginnan välineet ==<br />
<br />
Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuitu[[virveli|vapa]] on hyvä lahnavapa. Jos käytät [[virveli|kelavapaa]], sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.<br />
<br />
== Syötit ==<br />
<br />
[[tiedosto:kastemato.jpg|thumb|Kastemato on erinomainen lahnasyötti.]]<br />
Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten [[kärpäsentoukka|kärpäsentoukista]] kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etena ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä. <br />
<br />
== Houkutussyötit ==<br />
<br />
Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.<br />
<br />
==== Niksi ====<br />
<br />
Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.<br />
<br />
== Lahnan onginnan tekniikkaa ==<br />
<br />
Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistete, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuneen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikäänkuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada [[ahven]]ia ja [[särki]]ä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja. <br />
== Lähteet ==<br />
<br />
''Olli Aulio, Onkijan kirja.'' ISBN 9512048450<br />
[[luokka:onginta]] [[luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Luokka:Kalastusluvat&diff=6770Luokka:Kalastusluvat2010-03-04T19:59:40Z<p>Pike: /* Läänikohtainen viehekalastusmaksu */</p>
<hr />
<div>== Kalastuksenhoitomaksu ==<br />
Kalastuksenhoitomaksu on valtion veroluonteinen maksu, jonka keräämisestä syntyvät tulot käytetään monin eri tavoin kalastajien ja kalavesien hyväksi. Noin kolmannes varoista käytetään suoraan kalavesien hoitoon.<br />
<br />
== Läänikohtainen viehekalastusmaksu ==<br />
Läänikohtainen viehekalastusmaksu on maksullinen yleiskalastusoikeus, joka antaa mahdollisuuden kalastaa yhden läänin vesialueilla yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Vetouistelussa saa lisäksi käyttää yhtä painoviehettä tai syvääjää.<br />
<br /><br />
Jos aiot uistella useammalla kuin yhdellä vavalla kalastajaa kohden, tarvitset iästä riippumatta kalastusoikeuden haltijan myöntämän luvan.<br />
<br /><br />
[[Verkko]]-, [[katiska]]-, [[nuotta]]-, [[trooli]]kalastukseen ja [[ravustus|ravustukseen]] tarvitset aina, iästä riippumatta, vesialueen omistajan luvan.<br />
<br /><br />
*Läänit:<br />
** Etelä-Suomi<br />
** Länsi-Suomi<br />
** Itä-Suomi<br />
** Oulu<br />
** Lappi<br />
** Ahvenanmaa<br />
<br /><br />
<br /><br />
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia, joiden harrastamiseen et tarvitse kalastuslupaa.<br />
Jokaisen muuta kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä harjoittavan 18-64-vuotiaan on suoritettava kalastuksenhoitomaksu.<br />
Tarvittavat luvat riippuvat paitsi harjoitetusta kalastustavasta ja käytetyistä välineistä, myös kalastajan iästä sekä vesialueesta, jolla kalastetaan.<br />
<br /><br />
Viehekalastusta harrastava 18-64-vuotias joutuu maksamaan valtion kalastuksenhoitomaksun sekä läänikohtaisen viehekalastusmaksun. (alle 18 -vuotiaat eivät tarvitse kalastuslupaa ja saavat myös virvelöidä ilmaiseksi). <br />
<br /><br />
<br />
== Kalastuslupa netistä ==<br />
Kalastuksenhoitomaksut ja läänikohtaiset viehekalastusmaksut voit tilata ja maksaa verkossa.<br />
* Verkkosivuja joissa voit suorittaa maksun.<br />
** [http://2010.kalakortti.com/ kalakortti.com]<br />
** [http://kalastusluvat.net/ kalastusluvat.net]<br />
** [http://lupa.fishing.fi/ Kalapaikka.net]<br />
** [http://kalastusmaksu.mmm1.smilehouse.com/PublishedService?frontpage=true mmm.fi]<br />
<br /><br />
<br /><br />
<br /><br />
[[luokka:Kalastajan palvelut]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Luokka:Pilkit&diff=6540Luokka:Pilkit2010-03-03T18:43:08Z<p>Pike: /* Pystypilkit */</p>
<hr />
<div>== Pystypilkit ==<br />
<br />
Pystypilkit ovat todennäköisesti suomen yleisin käytetty pilkki.<br />
Näitä suosivat eniten aloittelevat pilkkijät sekä kokeneemmatkin kävijät.<br />
Pystypilkillä kalastattaessa annetaan pieniä ja suuria ylöspäin nykäyksiä että kalajoen ottamishalua parannettaisiin.<br />
<br />
<br />
Pystypilkkejä on suhteellisen helppo valmistaa itsekin messingistä tai muusta materiaalista.<br />
Yleisimmät pystypilkin materiaalit ovatkin messinki ja mainittakoon vielä kupari ja hopea päällysteiset.<br />
<br />
<br />
Yleisin kohdelaji pystypilkillä kalastaessa on [[ahven]] ja monet särkikalat.<br />
<br />
Pystypilkkiin voi myös virittää tapsin, johon lisää vaikka mormuskan (Mormuskoista lisää alhaalla).<br />
<br />
== Tasapainopilkit ==<br />
<br />
Tasapaino pilkkejä käytetään, kun halutaan kenties isompaa ahventa tai petokaloja.<br />
Voit laittaa mm. surviaisen toukkia tai jotain syöttiä pilkin koukkuihin parantaaksesi ottihaluja.<br />
<br />
Pilkkireisulle lähtemisessä kannattaa varustautua parilla tai muutamalla erikokoisella ja värisellä tasapainolla jos muut eivät tuo kalaa.<br />
<br />
Tasapainopilkkin "heilutus" tekniikoita on monenlaisia mutta varmasti yksi yleisin on suuria noin 20-100cm pitkiä vetoja ylös ja vuorostaan alas.<br />
Sivuille lyhyempiä. Kun vedät tasuria ylös, se alkaa pyöriä vedessä ja vakuuttaa kalat siitä että jotain hyvää siinä on.<br />
<br />
== Mormuskat ==<br />
<br />
Mormuskat (Morrit), ovat melko laajalle suomessa levinneitä pilkkejä, mutta monikaan aloittelija tai kokenutkaan ei käytä niitä aktiivisesti.<br />
Mormuskat ovat melko pieniä, erivärisiä lyijy/wolframi tippoja, joissa on koukku.<br />
<br />
Joskus morreilla kalastus voi olla erittäin tehokasta. Jos ei pystärillä tai tasurilla syö niin kannattaa kokeilla mormuskaa, se voi antaa yllättäviäkin tuloksia.<br />
<br />
Mormuskan koukkuun kannatta laittaa kärpäsen tai surviaissääsken toukkia syötiksi.<br />
Suosi ohutta siimaa ja herkkää vapaa morreilla kalastaessa jotta tuntuma morriin on hyvä. Pieniä morreja on myös helppo käyttää pystypilkin alla tapsin päässä.<br />
<br />
== Madepilkki ==<br />
<br />
Mateen pilkkiminen on yleistä Pohjois-Suomessa, mutta näkee sitä muuallakin.<br />
Madetta kalastetaan läheltä pohjaa tai ihan pohjasta ja melko rannasta.<br />
<br />
Madehaara, on pilkki jossa on monia koukkuja ympyrämuodossa.<br />
Tähän voit virittää esim. syöttikalan tai pyrstön.<br />
<br />
[[luokka:kalastusvälineet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Luokka:Pilkit&diff=6539Luokka:Pilkit2010-03-03T18:42:40Z<p>Pike: /* Madepilkki */</p>
<hr />
<div>== Pystypilkit ==<br />
<br />
Pystypilkit ovat todennäköisesti suomen yleisin käytetty pilkki.<br />
Näitä suosivat eniten aloittelevat pilkkijät sekä kokeneemmatkin kävijät.<br />
Pystypilkillä kalastattaessa annetaan pieniä ja suuria ylöspäin nykäyksiä että kalajoen ottamishalua parannettaisiin.<br />
<br />
<br />
Pystypilkkejä on suhtkoht helppo valmistaa itsekin messingistä tai muusta materiaalista.<br />
Yleisimmät pystypilkin materiaalit ovatkin messinki ja mainittakoon vielä kupari ja hopea päällysteiset.<br />
<br />
<br />
Yleisin kohdelaji pystypilkillä kalastaessa on [[ahven]] ja monet särkikalat.<br />
<br />
Pystypilkkiin voi myös virittää tapsin, johon lisää vaikka mormuskan (Mormuskoista lisää alhaalla).<br />
<br />
== Tasapainopilkit ==<br />
<br />
Tasapaino pilkkejä käytetään, kun halutaan kenties isompaa ahventa tai petokaloja.<br />
Voit laittaa mm. surviaisen toukkia tai jotain syöttiä pilkin koukkuihin parantaaksesi ottihaluja.<br />
<br />
Pilkkireisulle lähtemisessä kannattaa varustautua parilla tai muutamalla erikokoisella ja värisellä tasapainolla jos muut eivät tuo kalaa.<br />
<br />
Tasapainopilkkin "heilutus" tekniikoita on monenlaisia mutta varmasti yksi yleisin on suuria noin 20-100cm pitkiä vetoja ylös ja vuorostaan alas.<br />
Sivuille lyhyempiä. Kun vedät tasuria ylös, se alkaa pyöriä vedessä ja vakuuttaa kalat siitä että jotain hyvää siinä on.<br />
<br />
== Mormuskat ==<br />
<br />
Mormuskat (Morrit), ovat melko laajalle suomessa levinneitä pilkkejä, mutta monikaan aloittelija tai kokenutkaan ei käytä niitä aktiivisesti.<br />
Mormuskat ovat melko pieniä, erivärisiä lyijy/wolframi tippoja, joissa on koukku.<br />
<br />
Joskus morreilla kalastus voi olla erittäin tehokasta. Jos ei pystärillä tai tasurilla syö niin kannattaa kokeilla mormuskaa, se voi antaa yllättäviäkin tuloksia.<br />
<br />
Mormuskan koukkuun kannatta laittaa kärpäsen tai surviaissääsken toukkia syötiksi.<br />
Suosi ohutta siimaa ja herkkää vapaa morreilla kalastaessa jotta tuntuma morriin on hyvä. Pieniä morreja on myös helppo käyttää pystypilkin alla tapsin päässä.<br />
<br />
== Madepilkki ==<br />
<br />
Mateen pilkkiminen on yleistä Pohjois-Suomessa, mutta näkee sitä muuallakin.<br />
Madetta kalastetaan läheltä pohjaa tai ihan pohjasta ja melko rannasta.<br />
<br />
Madehaara, on pilkki jossa on monia koukkuja ympyrämuodossa.<br />
Tähän voit virittää esim. syöttikalan tai pyrstön.<br />
<br />
[[luokka:kalastusvälineet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Luokka:Pilkit&diff=6538Luokka:Pilkit2010-03-03T18:42:10Z<p>Pike: /* Tasapainopilkit */</p>
<hr />
<div>== Pystypilkit ==<br />
<br />
Pystypilkit ovat todennäköisesti suomen yleisin käytetty pilkki.<br />
Näitä suosivat eniten aloittelevat pilkkijät sekä kokeneemmatkin kävijät.<br />
Pystypilkillä kalastattaessa annetaan pieniä ja suuria ylöspäin nykäyksiä että kalajoen ottamishalua parannettaisiin.<br />
<br />
<br />
Pystypilkkejä on suhtkoht helppo valmistaa itsekin messingistä tai muusta materiaalista.<br />
Yleisimmät pystypilkin materiaalit ovatkin messinki ja mainittakoon vielä kupari ja hopea päällysteiset.<br />
<br />
<br />
Yleisin kohdelaji pystypilkillä kalastaessa on [[ahven]] ja monet särkikalat.<br />
<br />
Pystypilkkiin voi myös virittää tapsin, johon lisää vaikka mormuskan (Mormuskoista lisää alhaalla).<br />
<br />
== Tasapainopilkit ==<br />
<br />
Tasapaino pilkkejä käytetään, kun halutaan kenties isompaa ahventa tai petokaloja.<br />
Voit laittaa mm. surviaisen toukkia tai jotain syöttiä pilkin koukkuihin parantaaksesi ottihaluja.<br />
<br />
Pilkkireisulle lähtemisessä kannattaa varustautua parilla tai muutamalla erikokoisella ja värisellä tasapainolla jos muut eivät tuo kalaa.<br />
<br />
Tasapainopilkkin "heilutus" tekniikoita on monenlaisia mutta varmasti yksi yleisin on suuria noin 20-100cm pitkiä vetoja ylös ja vuorostaan alas.<br />
Sivuille lyhyempiä. Kun vedät tasuria ylös, se alkaa pyöriä vedessä ja vakuuttaa kalat siitä että jotain hyvää siinä on.<br />
<br />
== Mormuskat ==<br />
<br />
Mormuskat (Morrit), ovat melko laajalle suomessa levinneitä pilkkejä, mutta monikaan aloittelija tai kokenutkaan ei käytä niitä aktiivisesti.<br />
Mormuskat ovat melko pieniä, erivärisiä lyijy/wolframi tippoja, joissa on koukku.<br />
<br />
Joskus morreilla kalastus voi olla erittäin tehokasta. Jos ei pystärillä tai tasurilla syö niin kannattaa kokeilla mormuskaa, se voi antaa yllättäviäkin tuloksia.<br />
<br />
Mormuskan koukkuun kannatta laittaa kärpäsen tai surviaissääsken toukkia syötiksi.<br />
Suosi ohutta siimaa ja herkkää vapaa morreilla kalastaessa jotta tuntuma morriin on hyvä. Pieniä morreja on myös helppo käyttää pystypilkin alla tapsin päässä.<br />
<br />
== Madepilkki ==<br />
<br />
Mateen pilkkiminen on yleistä Pohjois-Suomessa, mutta näkee sitä muuallakin.<br />
Madetta kalastetaan läheltä pohjaa tai ihan pohjasta ja melko rannasta.<br />
<br />
Madehaara, on pilkki jossa on monia koukkuja ympyrämuodossa.<br />
Tähän voit virittää esim syöttikalan tai pyrstön.<br />
<br />
[[luokka:kalastusvälineet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Luokka:Pilkit&diff=6537Luokka:Pilkit2010-03-03T18:41:50Z<p>Pike: /* Pystypilkit */</p>
<hr />
<div>== Pystypilkit ==<br />
<br />
Pystypilkit ovat todennäköisesti suomen yleisin käytetty pilkki.<br />
Näitä suosivat eniten aloittelevat pilkkijät sekä kokeneemmatkin kävijät.<br />
Pystypilkillä kalastattaessa annetaan pieniä ja suuria ylöspäin nykäyksiä että kalajoen ottamishalua parannettaisiin.<br />
<br />
<br />
Pystypilkkejä on suhtkoht helppo valmistaa itsekin messingistä tai muusta materiaalista.<br />
Yleisimmät pystypilkin materiaalit ovatkin messinki ja mainittakoon vielä kupari ja hopea päällysteiset.<br />
<br />
<br />
Yleisin kohdelaji pystypilkillä kalastaessa on [[ahven]] ja monet särkikalat.<br />
<br />
Pystypilkkiin voi myös virittää tapsin, johon lisää vaikka mormuskan (Mormuskoista lisää alhaalla).<br />
<br />
== Tasapainopilkit ==<br />
<br />
Tasapaino pilkkejä käytetään, kun halutaan kenties isompaa ahventa tai petokaloja.<br />
Voit laittaa mm.surviaisen toukkia tai jotain syöttiä pilkin koukkuihin parantaaksesi ottihaluja.<br />
<br />
Pilkkireisulle lähtemisessä kannattaa varustautua parilla tai muutamalla erikokoisella ja värisellä tasapainolla jos muut eivät tuo kalaa.<br />
<br />
Tasapainopilkkin "heilutus" tekniikoita on monenlaisia mutta varmasti yksi yleisin on suuria noin 20-100cm pitkiä vetoja ylös ja vuorostaan alas.<br />
Sivuille lyhyempiä. Kun vedät tasuria ylös, se alkaa pyöriä vedessä ja vakuuttaa kalat siitä että jotain hyvää siinä on.<br />
<br />
<br />
<br />
== Mormuskat ==<br />
<br />
Mormuskat (Morrit), ovat melko laajalle suomessa levinneitä pilkkejä, mutta monikaan aloittelija tai kokenutkaan ei käytä niitä aktiivisesti.<br />
Mormuskat ovat melko pieniä, erivärisiä lyijy/wolframi tippoja, joissa on koukku.<br />
<br />
Joskus morreilla kalastus voi olla erittäin tehokasta. Jos ei pystärillä tai tasurilla syö niin kannattaa kokeilla mormuskaa, se voi antaa yllättäviäkin tuloksia.<br />
<br />
Mormuskan koukkuun kannatta laittaa kärpäsen tai surviaissääsken toukkia syötiksi.<br />
Suosi ohutta siimaa ja herkkää vapaa morreilla kalastaessa jotta tuntuma morriin on hyvä. Pieniä morreja on myös helppo käyttää pystypilkin alla tapsin päässä.<br />
<br />
== Madepilkki ==<br />
<br />
Mateen pilkkiminen on yleistä Pohjois-Suomessa, mutta näkee sitä muuallakin.<br />
Madetta kalastetaan läheltä pohjaa tai ihan pohjasta ja melko rannasta.<br />
<br />
Madehaara, on pilkki jossa on monia koukkuja ympyrämuodossa.<br />
Tähän voit virittää esim syöttikalan tai pyrstön.<br />
<br />
[[luokka:kalastusvälineet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Luokka:Pilkit&diff=6535Luokka:Pilkit2010-03-03T18:41:20Z<p>Pike: /* Pystypilkit */</p>
<hr />
<div>== Pystypilkit ==<br />
<br />
Pystypilkit ovat todennäköisesti suomen yleisin käytetty pilkki.<br />
Näitä suosivat eniten aloittelevat pilkkijät sekä kokeneemmatkin kävijät.<br />
Pystypilkillä kalastattaessa annetaan pieniä ja suuria ylöspäin nykäyksiä että kalajoen ottamishalua parannettaisiin.<br />
<br />
<br />
Pystypilkkejä on suhtkoht helppo valmistaa itsekkin messingistä tai muusta materiaalista.<br />
Yleisimmät pystypilkin materiaalit ovatkin messinki ja mainittakoon vielä kupari ja hopea päällysteiset.<br />
<br />
<br />
Yleisin kohdelaji pystypilkillä kalastaessa on [[ahven]] ja monet särkikalat.<br />
<br />
Pystypilkkiin voi myös virittää tapsin, johon lisää vaikka mormuskan (Mormuskoista lisää alhaalla).<br />
<br />
== Tasapainopilkit ==<br />
<br />
Tasapaino pilkkejä käytetään, kun halutaan kenties isompaa ahventa tai petokaloja.<br />
Voit laittaa mm.surviaisen toukkia tai jotain syöttiä pilkin koukkuihin parantaaksesi ottihaluja.<br />
<br />
Pilkkireisulle lähtemisessä kannattaa varustautua parilla tai muutamalla erikokoisella ja värisellä tasapainolla jos muut eivät tuo kalaa.<br />
<br />
Tasapainopilkkin "heilutus" tekniikoita on monenlaisia mutta varmasti yksi yleisin on suuria noin 20-100cm pitkiä vetoja ylös ja vuorostaan alas.<br />
Sivuille lyhyempiä. Kun vedät tasuria ylös, se alkaa pyöriä vedessä ja vakuuttaa kalat siitä että jotain hyvää siinä on.<br />
<br />
<br />
<br />
== Mormuskat ==<br />
<br />
Mormuskat (Morrit), ovat melko laajalle suomessa levinneitä pilkkejä, mutta monikaan aloittelija tai kokenutkaan ei käytä niitä aktiivisesti.<br />
Mormuskat ovat melko pieniä, erivärisiä lyijy/wolframi tippoja, joissa on koukku.<br />
<br />
Joskus morreilla kalastus voi olla erittäin tehokasta. Jos ei pystärillä tai tasurilla syö niin kannattaa kokeilla mormuskaa, se voi antaa yllättäviäkin tuloksia.<br />
<br />
Mormuskan koukkuun kannatta laittaa kärpäsen tai surviaissääsken toukkia syötiksi.<br />
Suosi ohutta siimaa ja herkkää vapaa morreilla kalastaessa jotta tuntuma morriin on hyvä. Pieniä morreja on myös helppo käyttää pystypilkin alla tapsin päässä.<br />
<br />
== Madepilkki ==<br />
<br />
Mateen pilkkiminen on yleistä Pohjois-Suomessa, mutta näkee sitä muuallakin.<br />
Madetta kalastetaan läheltä pohjaa tai ihan pohjasta ja melko rannasta.<br />
<br />
Madehaara, on pilkki jossa on monia koukkuja ympyrämuodossa.<br />
Tähän voit virittää esim syöttikalan tai pyrstön.<br />
<br />
[[luokka:kalastusvälineet]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Perinteisen_lusikkauistimen_valmistus&diff=6389Perinteisen lusikkauistimen valmistus2010-03-03T16:38:49Z<p>Pike: /* Viimeistely */</p>
<hr />
<div><br />
== Ohjeet ==<br />
<br />
<br />
1. Suunnittele haluamasi lusikan muoto paperille.<br />
<br />
2. Leikkaa irti, kannattaa sitten piirtää pahviin sama muoto, jotta malli kestäisi pidempään.<br />
<br />
3. Piirrä kuparilevylle lusikan muodot. Myös muut pellit käyvät, mutta kupari on suosittu helpon työstämisen takia. Paksuus valitaan käytettävissä olevien <br />
laitteiden mukaan.<br />
<br />
4. Leikkaa peltisaksilla (tai millä leikkaatkin) lusikka irti pellistä.<br />
<br />
5. Iske rei'ille aloituspaikat jotta reikä tulee oikeaan kohtaan eikä terä lähte hapuilemaan pellillä.<br />
<br />
6. Hio reunat tasaiseksi viilalla ja poista porauksessa syntyneet roippeet reikien ympäriltä. (Dremel jättää usein roisoisen jäljen, mutta silläkin pääsee pienellä osaamisella hyvään lopputulokseen)<br />
<br />
7. Tao peltiä jollakkin pyörepäisellä esineellä. Helpoimmalla pääsee käyttämällä muutaman euron kuulapäävasaraa. Alustan tulee olla kova, esim puu.<br />
<br />
8. Koukuta lusikka ja koeuita.<br />
<br />
== Mitä teen jos lusikkani ei ui tai kieppuu ympyrää? ==<br />
<br />
Syitä voi olla monia, kevyemmät lusikat uivat varmemin. Lusikan uintiin voi auttaa esimerkiksi:<br />
<br />
1. Leikarin käyttö<br />
<br />
2. Koukun vaihto tai siihen painojen lisääminen<br />
<br />
3. Tao lusikkaa hieman ja koita uudelleen.<br />
<br />
Mikäli lusikka ei ala vieläkään uimaan kannattaa vaihtaa paksuus ja/tai materiaali tai suunnitella uusi malli.<br />
<br />
==Viimeistely ==<br />
<br />
Jos haluat väriä lusikkasi pintaan, on vaihtoehtoja useita toisten ollessa toisia parempia. <br />
<br />
- Yleisin tapa lienee spraymaalit jolla pääsee hyvään lopputulokseen kunhan ei liian monimutkaisia yritä.<br />
<br />
- Kynäruiskulla maalaus on toinen tapa, mutta vaappuihin tarkoitetut maalit eivät ole ehkä kaikkein paras vaihtoehto tässä hommassa.<br />
<br />
- Tussit, sormivärit yms. ovat ok, mikäli lusikoita tekee muutaman, mutta jos teet yhtään isomman erän kannattaa käyttää jompaa kumpaa yllämainittua tapaa.<br />
<br />
Lopuksi vielä muista lakata lusikkasi jolloin maali kestää paremmin ja kupari (ja osa muista metalleista) ei ala tummua. Sopivat lakat ovat LV1 ja spraylakka. Muistakaa antaa lusikoiden kuivua tarpeeksi ennen lakkausta.<br />
<br />
== Lähteet ==<br />
[http://www.freewebs.com/jokitaimen/apps/photos/photo/next?photoid=48924162]<br />
<br />
Kirjoittajan (Pike) oma kokemus lusikoiden teosta.<br />
<br />
[[Luokka:Ohjeita kalastusvälineiden valmistamiseen]] [[Luokka:artikkelit]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Luokka:Ohjeita_kalastusv%C3%A4lineiden_valmistamiseen&diff=6228Luokka:Ohjeita kalastusvälineiden valmistamiseen2010-02-28T15:56:50Z<p>Pike: Lisäsin linkin</p>
<hr />
<div>== [[:Luokka:Kalastusvälineet|Kalastusvälineiden]] valmistusta käsitteleviä artikkeleita ==<br />
<br />
<br />
* [[Vaapun valmistus]]<br />
<br />
* [[Tasapaino sinitarrasta]]<br />
<br />
* [[Ilmankosteus|Ilmankosteuden]] merkitys uistimen maalauksessa ja lakkauksessa ''(suhtaudu artikkeliin varauksella...)''<br />
<br />
* [[Pystypilkin teko]]<br />
<br />
* [[Perinteisen lusikkauistimen valmistus]]<br />
<br />
== Vaapunvalmistustarvikkeita ==<br />
<br />
<br />
*Maaleja (ohenne suluissa):<br />
** [[CAB]]-tuotesarja ([[CAB|Ohenne 08]] tai [[asetoni]])<br />
** [[Createx]] (vesi)<br />
** [[Dekalack]] (vesi)<br />
** [[DeBeer]] (vesi)<br />
<br />
<br />
*Lakkoja (ohenne suluissa):<br />
** [[CAB]] ([[CAB|Ohenne 08]])<br />
** [[LV-1]] ([[ksyleeni]])<br />
** [[probionaatti]] ([[asetoni]])<br />
** [[nitroselluloosalakka]]<br />
** [[Marmofloor]]<br />
<br />
<br />
*Valmiita uistinaihioita:<br />
** [[Samfishing]]<br />
** [[Rialinna]]<br />
** [[Juha Immonen]]<br />
<br />
<br />
*Vaappusorvareita:<br />
** [[Kari Pakarinen]]<br />
** [[Juha Immonen]] <br />
<br />
<br />
*Runkolankaa<br />
** [[Samfishing]]<br />
<br />
<br />
*[[Uintilevy]]jä<br />
** [[Tmi Truutti]]<br />
** [[Samfishing]]<br />
** [[Rialinna]]<br />
** [[Merimetso]]<br />
<br />
<br />
*[[Kynäruisku]]ja<br />
**[[Samfishing]]<br />
**[[Badger]]<br />
**[[Iwata]]<br />
<br />
<br />
*Uistimenvalmistustarvikkeita ja asiantuntijaneuvoja:<br />
** [[Samfishing]]<br />
** [[Rialinna]]<br />
** [[Wobbleri]]</div>Pikehttp://kalassa.net/kalapedia/index.php?title=Perinteisen_lusikkauistimen_valmistus&diff=6227Perinteisen lusikkauistimen valmistus2010-02-28T15:55:12Z<p>Pike: Ak: Uusi sivu: == Perinteisen lusikkauistimen valmistus == '''Ohjeet''' 1. Suunnittele haluamasi lusikan muoto paperille. 2. Leikkaa irti, kannattaa sitten piirtää pahviin sama muoto, jotta mal…</p>
<hr />
<div>== Perinteisen lusikkauistimen valmistus ==<br />
<br />
'''Ohjeet'''<br />
<br />
1. Suunnittele haluamasi lusikan muoto paperille.<br />
<br />
2. Leikkaa irti, kannattaa sitten piirtää pahviin sama muoto, jotta malli kestäisi pidempään.<br />
<br />
3. Piirrä kuparilevylle lusikan muodot. Myös muut pellit käyvät, mutta kupari on suosittu helpon työstämisen takia. Paksuus valitaan käytettävissä olevien <br />
laitteiden mukaan.<br />
<br />
4. Leikkaa peltisaksilla (tai millä leikkaatkin) lusikka irti pellistä.<br />
<br />
5. Iske rei'ille aloituspaikat jotta reikä tulee oikeaan kohtaan eikä terä lähte hapuilemaan pellillä.<br />
<br />
6. Hio reunat tasaiseksi viilalla ja poista porauksessa syntyneet roippeet reikien ympäriltä. (Dremel jättää usein roisoisen jäljen, mutta silläkin pääsee pienellä osaamisella hyvään lopputulokseen)<br />
<br />
7. Tao peltiä jollakkin pyörepäisellä esineellä. Helpoimmalla pääsee käyttämällä muutaman euron kuulapäävasaraa. Alustan tulee olla kova, esim puu.<br />
<br />
8. Koukuta lusikka ja koeuita.<br />
<br />
'''Mitä teen jos lusikkani ei ui tai kieppuu ympyrää?'''<br />
<br />
Syitä voi olla monia, kevyemmät lusikat uivat varmemin. Lusikan uintiin voi auttaa esimerkiksi:<br />
<br />
1. Leikarin käyttö<br />
<br />
2. Koukkun vaihto tai siihen painojen lisääminen<br />
<br />
3. Tao lusikkaa hieman ja koita uudelleen.<br />
<br />
Mikäli lusikka ei ala vieläkään uimaan kannattaa vaihtaa paksuus ja/tai materiaali tai suunnitella uusi malli.<br />
<br />
'''Viimeistely'''<br />
<br />
Jos haluat väriä lusikkasi pintaan, on vaihtoehtoja useita toisten ollesssa toisia parempia. <br />
<br />
- Yleisin tapa lienee spraymaalit jolla pääsee hyvään lopputulokseen kunhan ei liian monimutkaisia yritä.<br />
- Kynäruiskulla maalaus on toinen tapa, mutta vaappuihin tarkoitetut maalit eivät ole ehkä kaikkein paras vaihtoehto tässä hommassa.<br />
- Tussit, sormivärit yms. ovat ok, mikäli lusikoita tekee muutaman, mutta jos teet yhtään isomman erän kannattaa käyttää jompaa kumpaa yllämainittua tapaa.<br />
<br />
Lopuksi vielä muista lakata lusikkasi jolloin maali kestää paremmin ja kupari (ja osa muista metalleista) ei ala tummua. Sopivat lakat ovat LV1 ja spraylakka. Muistakaa antaa lusikoiden kuivua tarpeeksi ennen lakkausta.<br />
<br />
<br />
<br />
'''Lähteet'''<br />
[http://www.freewebs.com/jokitaimen/apps/photos/photo/next?photoid=48924162]<br />
<br />
Kirjoittajan (Pike) oma kokemus lusikoiden teosta.</div>Pike