Kirjolohen kalastusopas

Tämä artikkeli on Kalapedian kesäprojekti, jonka tarkoituksena on tehdä kattava opas eri kalalajien kalastusmuodoista. Voit auttaa Kalapediaa laajentamalla artikkelia. Kaikki oppaat: Ahvenen kalastusopas · Hauen kalastusopas · Kirjolohen kalastusopas · Kuhan kalastusopas · Lahnan kalastusopas · Taimenen kalastusopas

Kirjolohen onginta

Pääartikkeli: {{#if:Kirjolohen onginta|[[Kirjolohen onginta]]|}}

Kirjolohen onginta on helpoimmillaan silloin, kun kirlohohi-istukkaita tuodaan vesistöön tankkiautolla. Paikalla on usein tungokseen asti onkimiehiä, mikäli istutuksesta on etukäteen ilmoitettu. Yleensä kokeneet kirjolohen onkijat haluavat kuitenkin hieman enemmän haastetta, eivätkä osallistu tähän tapahtumaan, Kirjolohen onkiminen muuttuu istutushetkestä parissa viikossa paljon haasteellisemmaksi, eikä sille enää kelpaakaan mikä tahansa syötti.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Tämä yksilö saadaan haaviin asti.

Välineet

Kirjolohen onginnassa tarvitaan pitkä ja kevyt teleskooppionkivapa, jossa 0,25-0,30 mm paksuista monofiilisiimaa. Koukku saa olla melko suuri, kuten kohokin. Painoja laitetaan sen verran, että kalan napatessa syöttiin, koho menee helposti veden alle. Kirjolohen onginta on mukavaa touhua esimerkiksi istutusjärvillä/lammilla, jossa madon käyttö on sallittua. Kirjolohen mato-onginta on koski- ja virtapaikoissa kiellettyä kalastuslain nojalla, mutta mikäli kalastuspaikkaa ei ole määritelty lohikalapitoiseksi paikaksi, voi matoa käyttää syöttinä. Kirjolohta voi kalastaa kuitenkin madon sijaan katkaravun pyrstöillä, tahnalla, kärpäsentoukilla sekä maissilla.

Maissin käyttö syöttinä

Maissi on hyvä valinta kalastajille, jotka eivät aina tahdo löytää hyviä matopaikkoja. Maissin käyttäjä havaitsee myös nopeasti, että sen avulla saadaan keskimääräistä suurempikokoista kalaa. Maissin hyviä puolia on pitkä säilyvyys ja halpa hinta.

Kirjolohen lisäksi maissista ovat kiinnostuneita lahnat sekä muut särkikalat. Maissin käyttöä suunnittelevan on kuitenkin ensin totutettava kalat syömään maissia. Maissia käydään heittelemässä kalapaikalle edellisenä päivänä ja syöttämistä voidaan jatkaa myös kalastushetkellä. Huonona puolena tässä tyylissä on maissin suuri menekki, purkkeja voi kulua kesässä jopa yli 100 kappaletta.

Parikiloinen kirjolohi on jo melkoinen vastus

Kirjolohen kelaonginta

Kirjolohen kelaonginta eli ootto-onginta on tavallista ongintaa huomattavasti tehokkaampaa ja suositumpaa. Koukkuun laitetaan kelluva syöttitahna, joka nousee vedenpohjan yläpuolelle. Koukuksi sopii parhaiten pienehkö kolmihaarakoukku (kokoa 12-16), joka piilotetaan syöttitahnapallukan (esim. PowerBait) sisään. Syöttitahnaa tulee olla vähintään sen verran, että se nostaa kolmihaarakoukun veden pohjasta. Mikäli kirjolohi on syvällä, saa syöttitahna olla myös uppoavaa. Esimerkiksi heinäkuun ollessa kuumimmillaan, se saattaa olla oikea ratkaisu.

Välineet

Välineiksi kelpaa perinteinen virvelivapa sekä haspelikela, jossa ainakin 50 metrin verran 0,20 mm:n paksuista monofiilisiimaa. Leikari solmitaan vajaan metrin päähän (30-80 cm) siiman päästä. Seuraavaksi siimaan laitetaan liukupaino, jonka avulla syötti saadaan heitettyä riittävän kauas rannasta. Liukupainon (esim. päärynäpaino) alapuolelle voi laittaa stopperiksi vaikka tavallisen ongenpainon, jonka alle voi vielä tehdä varmistussolmun. Lopuksi sidotaan pieni kolmihaarakoukku siiman päähän.

Syöttipallo ei saa olla halkaisijaltaan yli kahden senttimetrin mittainen, ellei sitten tavoitella todella isokokoista kirjolohta. Kun perustekniikka on hallussa, voidaan lähteä kalastamaan ja odottelemaan milloin kala iskee. Liukupaino on siis vedessä pohjalla, mutta koukku nousee ylöspäin leikarin sallimissa rajoissa. Myös liukukohon käyttö on mahdollista.

Milloin?

Kirjolohi viihtyy vajaan metrin päässä pohjasta ja parhaimpina kalastushetkinä pidetään aamu- ja iltahämärää. Kalaa lähtee kyllä keskellä päivääkin.

Tekniikka

Kirjolohen kelaonginta on yleensä leppoisaa odottelua ja kalakavereiden kanssa seurustelemista. Virveliä pidetään joko telineessä tai kivien välissä pystyasennossa. Heiton jälkeen puola yleensä vapautetaan, jotta kala voi syötin napatessaan rauhassa viedä hetken aikaa siimaa ja niellä syötti syvemmälle. Sitten tehdään kevyt vastanykäys ja kala väsytetään rantaan ja nostetaan haavilla ylös. Kalastaa voidaan myös uppoavalla syöttitahnalla, jolloin tarvitaan suuri koho. Liukupainoa ei silloin enää käytetä, vaan korkeintaan tavallisia ongenpainoja.

<ref name=kk>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Kirjolohen_onginta/kirjolohen_onginta.html</ref>

Oppaan lähteet ja viitteet

<references />