Ahvenen kalastusopas

Tämä artikkeli on Kalapedian kesäprojekti, jonka tarkoituksena on tehdä kattava opas eri kalalajien kalastusmuodoista. Voit auttaa Kalapediaa laajentamalla artikkelia. Kaikki oppaat: Ahvenen kalastusopas · Hauen kalastusopas · Kirjolohen kalastusopas · Kuhan kalastusopas · Lahnan kalastusopas · Taimenen kalastusopas

Ahvenen heittokalastus

Pääartikkeli: {{#if:Ahvenen heittokalastus|[[Ahvenen heittokalastus]]|}}

Tämä artikkeli on vasta kehitteillä, joten siitä saattaa puuttua oleellisia tietoja. Voit keskustella artikkelin kehittämisestä keskustelusivulla. {{#if:Laajennusta tulee, hitaasti mutta kohtalaisen varmasti|Tarkennus: Laajennusta tulee, hitaasti mutta kohtalaisen varmasti|}}

Ahven on Suomen yleisin kala ja sen heittokalastus on hyvin suosittu laji. Tässä artikkelissa kerrotaan perustietoja, joista on apua raitapaitojen metsästämisessä.

Ahvenpaikat

Keväällä enne kutua ahvenen heittokalastus on haastavaa, ja parvia on vaikea löytää.

Kesällä ahvenia löytää hyvin monista paikoista: kasvillisuusvyöhykkeen laitamilta, karikoilta, syvänteiden rinteltä, jyrkkärantaisista niemenkärjistä, syviltä hyllyiltä jne. Myös selkävesillä liikkuu suurten ahventen ajoparvia. Kesäaikaan suuret ahvenet ovat useimmiten syvällä, ajoparvia lukuunottamatta. Joella kaloja löytyy mm. siltojen alta ja suvannoista.

Syksy on merellä ahvenenkalastuksen kulta-aikaa. Suuret ahvenet kokoontuvat silloin parviksi syville pakoille ja kun parvi löytyy, kyrmyniskoja voi nousta kilokaupalla. Kaikuluotain on todella hyödyllinen apuväline syksyisten parvien etsinnässä.

Välineet

Virveli

Kevyet välineet ovat parhaimmillaan ahvenenkalastuksessa. Sopiva viehesuositus vavalle on esim. 5-15g. Kelan tulisi mielellään olla kevyt, 1000- tai 2000-luokasta. Siiman sopiva paksuus on monofiililla 0,16-0,25 ja kuitusiimalla 0,08-0,20.

Vieheet

Monet eri viehetyypit soveltuvat ahvenen kalastukseen. Sopivia ovat esim. 5-15 grammaiset lusikat, 3-7 senttiset vaaput ja 2-4 koon lipat. Syvässä vedessä jigit ovat ylivoimisen tehokkaita. Myös erilaisilla litkoilla ahventa nousee hyvin, jos kalastuspaikan säännöt sallivat niiden käyttämisen.

Kalastustekniikka

Ahvenen jigikalastusta on käsitelty erikseen omassa artikkelissaan.

Ahvenen jigikalastus

Pääartikkeli: {{#if:Ahvenen jigikalastus|[[Ahvenen jigikalastus]]|}}

Tästä artikkelista puuttuu sille olennaista kakkaa. Voit auttaa Kalapediaa lisäämällä artikkeliin kuvia {{#if:Kuvitus tulossa aikanaan...|Tarkennus: Kuvitus tulossa aikanaan...|}}

Ahvenen jigikalastuksen oppiminen on helppoa oppia ja saalistakin tulee lähestulkoon aina, vaikka viime vuosina ahvenkannat Suomenlahdella ja Saaristomerellä ovatkin heikentyneet.<ref name=kp>http://www.kalastuspalvelut.com/saaliskalat.html</ref> Monien yllätykseksi myös Helsingin lähivesiltä on saatu komeita ahvensaaliita. Partas ajankohta ison ahvenen jiigaukseen on syksyllä, mutta saalista tulee muinakin aikoina. Jigit ovat myös halpoja, joten alkuun pääsee melko helposti ja halvalla. <ref name=kalakerho>http://www.kalakerho.net/jigikalastus_ahven.htm</ref>

Ahvenen kalastus jigillä on monille kalastajille ennen kokematon elämys. Jigi on tehokkaimmillaan, kun ahventa pyydetään syvästä. Matalahkoissa rantavesissä pienet lipat ja vaaput ovat usein parempia.

Kokoonsa suhteutettuna ahven on melko voimakas taistelija. Kevyillä välineillä kalastaminen tarjoaa haastetta ja jännitystä kokeneemmillekkin kalastajille. <ref name="kp"/>

Milloin?

Syksy on ahvenen jigikalastuksen kulta-aikaa, mutta ahvenia tietysti tulee muulloinkin. <ref name=kph>http://koti.phnet.fi/petripaavola/ahvensivu20.html</ref>

Kauden voi aloittaa heti kudun jälkeen keväällä, jolloin ahvenet jäävät ruohikoiden ja karikoiden lähegglle. Siitä niiden pyytäminen on helppoa. Valitettavasti suuremmat yksilöt katoavat heti ulapalle, joten kausi jää yleensä 1-2 viikon pituikseksi.

Merellä isot ahvenet alkavat kokoontua parviksi syyskuun alussa, kun vesi on viilentynyt noin 12-15 asteeseen. Silloin kalat aloittavat asteittaisen lähestymisen ulkomereltä sisäsaaristoon silakoiden perässä. Lokakuun puoliväli on keskimäärin vuoden parasta aikaa. Merellä yli puolikiloiset ahvenet asettuvat silloin 2-4 metriseen veteen ja 250-500 grammaiset 4-6 metriseen veteen.

Ahvenen pyynti on siitä mukavaa, että paras syönti on yleensä aamupäivällä ja toinen syönti alkuillasta. Parhaiten pyynti onnistuu veneestä, mutta jos sitä ei ole käytössä asetu mantereelle johtavien salmien suulle.

Järvillä pari viikkoa ennen jäiden tuloa on paras sesonki. Itse olen saanut monista järvistä ja joista (mm. Kemijoki) marraskuun alussa runsaasti yli 300 grammasia ahvenia jigillä. Kesällä ja talvipilkillä isojen ahventen saanti on ollut niin vähäistä, että itsekin epäilee kalaveden heikkoutta. Totuus kuitenkin on se, että isot ahvenet eivät ole parvissa kuin ennen jäiden tuloa ja seuraavan kerran kutuaikana, jolloin isojen seassa on liikaa pieniä kaloja häiritsemässä.

Jigit

Parhaat ahvenjigit merellä ovat yleensä 3-4 tuumaisia toukka- ja matojigejä. Myös 5 tuumaisia voi käyttää etenkin suuremman kalan pyynnissä. Myös pienehköt kalajigit maistuvat ahvenille. Hyviä värejä ovat mm. vihreä, oranssi, ruskea ja violetti. Kenties paras yleisväri on ruskean, punaisen ja vihreän sekoitus, lempinimeltään moottoriöljy. Kimalteet useimmiten parantavat ottia, mutta saattavat sitä jopa huonontaa kirkkaalla kelillä.

Jigipäiden väreinä suosin samoja värejä kuin pyrstöissä. Tummissa vesissä voi kokeilla ärsykevärinä räikeänpunaista. Lyijynvärinen on kuitenkin varma valinta, jos et ole varma väristä. Jigipään malleilla ei ole ollut suurta merkitystä, tärkeintä on ettei se jää helposti pohjaan kiinni. Ainoa poikkeus on jos kalastat välivettä, silloin kannatta hankkia muutama ns. uintiliikkeellinen jigipää.

Kalajigejä suositaan usein vasta marraskuussa, milloin kelausnopeutta on hiljennettävä vielä puolella alkusyksystä. Ahvenen pyynnissä on tärkeintä saada jigi pysymään 10-30 senttiä pohjan yläpuolella, joten jigipään sopiva paino on yleensä 8g-30g. Liian suurta jigipäätä ei kuitenkaan kannata käyttää, ettei uittamisesta tule liian nopeatempoista. Kiinnipysymisen varmistamiseksi voi kiinnittää kolmihaarakoukun matojigin selkäpuolelle esim. pianolangalla tai punotulla siimalla. <ref name="kalakerho"/><ref name=luonnossa.net>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Ahvenen_heittokalastus/ahvenen_heittokalastus.html</ref>

Tässä taulukossa on suuntaa antavia ohjeita siitä, minkä kokoinen jigipää on yleensä paras valinta muutamiin syvyyksiin.

Veden syvyys	Jigipään koko
Alle 5m	7-15g
Yli 5m	20-28g
10-15m	30g

Kalastustekniikka

Parhaaksi tekniikaksi olen todennut vavan kärjen pitämisen aivan veden pinnalla ja tekemällä siimankelausta samalla vavankärkeä värisyttämällä. Kerralla otan siimaa sisään noin metrin ja sitten taas noin kahden sekunnin tauko, jotta jigi ehtii taas pohjaan. Toinen vaihtoehto on perinteinen vavannosto vedestä pystyyn ja nopea lasku takaisin, jolloin samalla kelataan löysät siimasta pois. Ahvenen tärpin tuntee usein kädessä (toisin kuin kuhan), mutta tärkeintä on pitää koko ajan kontrolli siimaan eli siima ei saa roikkua koskaan löysällä.

Ahvenen jigikalastuksella jigi tulisi saada noin 10-30 cm:n pohjan yläpuolelle. Pomputtele jigiä ylös alas ja pidä sitä koko ajan pienessä liikkeessä. Anna jigin kuitenkin käydä pohjassa ennen kuin alat tekemään vetoja. <ref name="kph"/>

Huonoa syöntiä voi parantaa joko tummentamalla jigin väriä tai pienentämällä jigin kokoa. Mikäli syönti on jo kohtalaisen hyvä voi yrittää sen parantamista huippuunsa vaihtamalla voimakas ärsykeväri. Esimerkiksi vaihda vihreä jigisi hilevihreään tai fluorikeltaiseen.

Mikäli jigillä ei ahventa tule voi syynä olla joko, että ahventa ei ole lähiseudullakaan tai ahven on poikkeuksellisesti välivedessä.

Syksyinen jigikalastus järvellä ja joella poikkeaa kalan etsimisen kohdalla täysin merestä. Syys/lokakuussa ahveneet kokoontuvat syvänteisiin. Jos järvessä on vettä enimmillään 10-15 metriä, niin kalat löytyvät 95 %:n todennäköisyydellä sieltä. Jos vettä on enemmän, niin haku on vaikeampaa. Keskity silloin jyrkästi syveneviin rinteisiin 7-12 metrin vedessä. Yleensä matalissa järvissä varmin tapa aloittaa kalastus on selvittää järven syvin kohta ja aloittaa jigikalastus sieltä.

Järvellä toimivat samat jigit kuin merellä, mutta väri saisi olla hieman tummemman sävyinen sekä kokoa kannattaa pienentää, mutta ei missään nimessä jigipään painoa. Jos käytössäsi on vene, on kaikkein nopein tapa etsiä parvi jigilitkalla. Parven löydyttyä ankkuri veteen ja kalat ylös samanvärisellä tasapainopilkillä. (tasapainopilkinnän ohjeet löydät venepilkinnän kohdalta).

Välineet

Jigikalastajan varusteeksi kelpaavat normaali heittovapa avokelalla varustettuna. Mikäli valinnan varaa varusteissa on tai olet menossa kauppaan jigivälineitä ostamaan niin valitse mahdollisemman kevyet välineet. Vavan tulee olla kuitenkin riittävän jäykkäkärkinen, jotta ahvenet pysyvät paremmin kiinni ja tuntuma jigiin säilyy paremmin. Avokelaksi riittää pieni avokela johon mahtuu 0,10-0,12 mm kuitusiimaa. Kuitusiiman päähän kannattaa laittaa metrin verran noin 0,20 mm monofiilisiimaa, johon uistinlukko on helppo kiinnittää. Lisäksi pieni pätkä monofiilisiimaa antaa hieman joustoa, jolloin turhilta siimankatkeamisilta vältytään pohjatärpeissä tai ennätysahvenen kanssa.

Ahvenen onginta

Pääartikkeli: {{#if:Ahvenen onginta|[[Ahvenen onginta]]|}}

Ahvenen liikkeet eri vuodenaikoina

Kevään kutuaikana se ei juurikaan syö. Tällöin voidaan saada kuitenkin pieniä ahvenia, jotka eivät vielä ole saavuttaneet sukukypsyyttä. Kudun jälkeen ahven on syöntituulella. Alkukesästä voidaankin saada kutupaikoilta hyviä ahvensaaliita. Onkijan kannalta loppukesä ja alkusyksy ovat parasta aikaa ahvenen onginnalle. Silloin syöttiin ahnaasti ottavia ahvenia voidaan saada niin syvästä, kuin matalastakin. Hyviä paikkoja, joista ahventa saa, ovat matalalta karikon reunamilta, virtojen suista, salmipaikoista ja ruovikkoisten rantojen reunamilta. Niitä löytää myös matalikoista, joissa on runsaasti pohjakasvillisuutta, kuten vesisammalta. Ahvenia saa myös ahvenvitakasvustojen reunamilta. Loppukesästä niitä saadaan myös syvänteistä, joissa ne saattavat jahdata kuoretta jopa pintavedessä. Tälläisissa paikoissa on usein lokkeja liikkeellä, ja onkija voi suunnata paikoille lokkien mukaan. Ahvenparvet voivat olla suuriakin, ja niitä tavataan niin pinnasta, kuin syvemmältäkin. Syksyn tullessa vesi viilenee. Lokakuussa matalassa elävät ahvenet käyvät laiskoiksi, ja siirtyvät syvemmälle. Syvemmällä elävä ahven jatkaa vielä syöntiä, mutta siirtyy lämpimän veden perässä yhä syvemmälle. Silloin niitä alkaa olla vaikea tavoittaa.

Ahvenen syöntihalukkuuteen vaikuttavia asioita.

Kesällä ahvenet löytää tuulenvastaisilta rannoilta, tai karikkojen tuulenvastaisilta reunoilta. Syksystä tuulen vaikutus ahvenen syöntiin riippuu siitä, onko ilma lämpimämpää vai kylmempää kuin vesi. Jos kylmä tuuli kuljettaa jäähtynyttä pintavettä vastarannalle, tuulenpuoleisella rannalla nousee pohjasta lämpimämpää alusvettä pintaan. Ahvenet kerääntyvät paikkaan, jossa lämmin pohjavesi nousee pintaan. Muutoin tuulensuunnan vaikutuksesta ahvenen ongintaan on monia hokemia. Ne eivät välttämättä ole yleispäteviä, koska vesistöt ovat erilaisia ja tietynsuuntaisella tuulella voi olla erilainen vaikutus vesistön suunnasta riippuen. Ahvenen onginnassa valaistus on tärkeä seikka. Kesäisin parhaat syöntiajankohdat ovat ilta ja aamu. Keskellä päivää ahventen syönti on huonompaa, koska ne ovat valoisalla laiskoja. Sen sijaan pilvisellä säällä syönti voi olla hyvää keskellä päivääkin. Kirkkaalla ilmalla ahvenet hakeutuvat suojaisiin ja varjoisiin paikkoihin. Tällöin niitä tapaa laiturien alta, varjonpuoleisilta rannoilta ja syvemmistä vesistä.

Ahvenen onginnan välineet

Syötti ja koukku

Kastemadot ja muut lierot ovat hyviä ahvensyöttejä. Huonolla syönnillä kärpäsentoukka toimii hyvin. Iso ahven ottaa mielellään isoon syöttiin, mutta huonolla syönnillä voi pienempi syötti houkutelle paremmin. Isoja ahvenia ongittaessa kannattaa käyttää elävää tai kuollutta täkykalaa. Hyviä ahvenensyöttejä ovat salakan ja särjen poikaset. Kuore on myös hyvä täkykala ahvenelle. Täkykalalla ongittaessa koukun tulee olla suurempi kuin esimerkiksi madolla ongittaessa. Voit käyttää myös kolmihaarakoukkua. Täkykalalle kannattaa käyttää polvikoukkua. Kun ahven nappaa syötin pää edellä, polvikoukku jää hyvin ahveneen kiinni. Parhaita ajankohtia syöttikalalla onkimiseen ovat heinä-elokuu. Päivemmällä huonon syönnin aikana voi kokeilla hyvin pieniä kalanpoikasia. Ne saavat ahvenen ottamaan silloinkin, kun se ei tavallisesti syötteihin ota. Monien mielestä pieni salakka ja mutu ovat parhaita ahventäkyjä. Muita usein käytettyjä syöttejä ahvenille ovat muikun, särjen, lahnan, sorvan, siian ja säyneen poikaset. Kokeilemisen arvoisia syöttejä ovat mm: kuollut kala, kalojen sisälmykset, kalanpyrstö ja kalan silmä. Keväällä ahvenkudun aikaan kannattaa käyttää matosyöttiä. Tähän aikaan ahven ei nimittäin juurkaan syö muita kaloja. Sopivan kokoisia koukkuja ovat kastematosyöttiä käytettäessä 3 ja 4. isompaa matoa käytettäessä voit käyttää numeroa 1.

Kuinka täkykala pujotetaan koukkuun

Kuollut täkykala pujotetaan koukkuun selkäevän vierestä. Virrasta ongittaessa voi koukun pujottaa kalan huulista läpi alhaalta ylös tai suuaukosta kiduskannen alitse ja sitten kiinni täyn keskiruumiiseen. Elävä täky kiinnitetään huulestä höllästi, jotta koukku irtoaa täystä ja jää kiinni ahveneen.

Niksi

Jos sinulla ei ole matoja käytettävissä ahvenen ongintaan, ongi ensin taikinalla muutama särki, ja käytä särjenpaloja ahvenen ongintaan.

Vapa

Veneestä ongittaessa vapa ei saa olla liian pitkä. Jo viisimetristä vapaa on vaikea käsitellä veneestä. Heitto-ongella voit onkia veneestäkin pitemmältä.

Ahvenen onginnan tekniikkaa

Päivänpaisteella ja lämpimällä säällä ahven siis syö huonosti. Voit kuitenkin kokeilla onkimista veneen varjosta ja vesikasvillisuuden reunoilta. Kuumalla ilmalla ahvenia saa paremmin, kun käyttää pieniä vilkkaita matoja. Ahvenia voi houkutella paikalle heittämällä veteen matoja. Tullessasi ongelle voit hakea ahventa siten, että asetat muutamia eri syöteillä varustettuja onkia eri syvyyksille. Kun saat selville, mihin onkeen alkaa syömään, siirrä muutkin onget samalle syvyydelle. Ahvenia voi houkutella iskemään nykäisemällä vapaa välillä. Joskus ahven nappaa syötin pohjasta. toisinaan taas hitaasti vajoavan syötin. Tällöin ongessa ei saa olla painoja. Ahven nappaa syötin usein tarmokkaasti. Sen syönnin näkee siis selvästi kohon painuessa veden alle. Vedä tällöin onki tasaiseti ylös, jolloin kala on koukussa. Ahvenen onginnassa kannattaa käyttää teräviä koukkuja, sillä sen suuosat ovat luiset, eikä tylsä koukku jää siihen hyvin kiinni.

Ahvenia eri paikoista eri aikoina.

• Joelta saa hyvin ahvenia kevätkutuisten kalojen kudunnousun yhteydessä.
• Pienissä Etelä-suomen järvissä ahven kutee toukokuun puolessavälissä. Touko-kesäkuun aikana kannattaa kokeilla onkimista matalalta rannalta.
• Kesällä pienten järvien pintavesi lämpenee. Tällöin ahven siirtyy syvemmille ja varjoisille kalliorannoille. Hyviä onkipaikkoja ovat isojen kivien kupeet, tai veteen kaatuneiden puiden ympäristöt.
• Isoissa järvissä hyvä onkiaika alkaa, kun vesi on selvästi lämmennyt. Selällä oleva karikko lämpenee nopeammin, kuin muut alueet. Sieltä saa hyvin ahvenia.
• Merellä kannattaa alkukesästä onkia ahvenia matalista lahdista. Varsinainen onkiaika alkaa heinäkuussa.

Niksi: Kuinka ongit ahvenparvea

Jos olet osunut ahvenparveen ja saanut sen kiinnostumaan syötistäsi, vene on pidettävä paikoillaan. Jos parvi syö hyvin, ne saattavat kohota pinnan tuntumaan. Siilloin syönti usein lakkaa hetkeksi. jonkin ajan kuluttua ne ovat jälleen vajonneet pohjaan, ja parvi on jälleen koossa. Pysyttele paikallasi ainakin niin kauan, kun vedessä näyttää olevan liikettä. Kun syönti lakkaa, siirrä venettä siihen suuntaan, mihin arvelet ahvenien siirtyneen. Jos tiedät, että jollain paikoilla on yleensä ahvenparvia, voi olla viisasta odottaa pitkäänkin, vaikkei heti nykisikään. Usein ahven alkaa syödä yhtäkkiä. Näin tapahtuu yleensä auringonlaskun aikaan

<ref>Olli Aulio, Onkijan kirja. ISBN 9512048450</ref>

Oppaan lähteet ja viitteet

<references />

• luonnossa.net
• SVK:n sivut
• Kuusamon uistimen artikkeli
• Rinne, Veikko; Jahnukainen Jyrki: 2007. Kalamiehen pikkujättiläinen