Ero sivun ”Merikotka” versioiden välillä
(2 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
Rivi 5: | Rivi 5: | ||
| leveys = 250 | | leveys = 250 | ||
| kuvateksti = | | kuvateksti = | ||
− | | domeeni = Eukaryootit | + | | domeeni = Eukaryootit ''Eucarya'' |
| kunta = Eläinkunta ''Animalia'' | | kunta = Eläinkunta ''Animalia'' | ||
| pääjakso = Selkäjänteiset ''Chordata'' | | pääjakso = Selkäjänteiset ''Chordata'' | ||
− | | alajakso = Selkärankaiset | + | | alajakso = Selkärankaiset ''Vertebrata'' |
| luokka = Linnut ''Aves'' | | luokka = Linnut ''Aves'' | ||
− | | lahko = Päiväpetolinnut | + | | lahko = Päiväpetolinnut ''Accipitriformes'' |
− | | heimo = Haukat Accipitridae | + | | heimo = Haukat ''Accipitridae'' |
− | | suku = Merikotkat | + | | suku = Merikotkat ''Haliaeetus'' |
− | | laji = | + | | laji = Albicilla |
}} | }} | ||
− | '''Merikotka''' (Haliaeetus albicilla) on maamme suurin petolintu. | + | '''Merikotka''' (''Haliaeetus albicilla'') on maamme suurin petolintu. |
==Tuntomerkit== | ==Tuntomerkit== | ||
Rivi 61: | Rivi 61: | ||
Merikotka on sukukypsä 4–6 vuoden iässä. <ref name=wikipedia>{{Verkkoviite|Osoite=http://fi.wikipedia.org/wiki/Merikotka|Nimeke=Wikipedia.fi - Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref> | Merikotka on sukukypsä 4–6 vuoden iässä. <ref name=wikipedia>{{Verkkoviite|Osoite=http://fi.wikipedia.org/wiki/Merikotka|Nimeke=Wikipedia.fi - Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref> | ||
− | Nuoret kotkat pariutuvat jo ennen tätä ja opettelevat yhdessäeloa ennenkuin valtaavat oman reviirin. Parisuhde on elinikäinen, mutta toisen kuollessa leskeksi jäänyt merikotka etsii uuden kumppanin. Merikotkan soidin ei ole niin näyttävää kuin maakotkalla. Pesän läheisyydessä voi kuitenkin kuulla merikotkan soidinääntä, kauaskantavaa, hieman lokkimaista kaklatusta. Linnut rakentavat suuren risukasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle. Ne voivat myös käyttää tai täydentää edellisvuotista pesää. | + | Nuoret kotkat pariutuvat jo ennen tätä ja opettelevat yhdessäeloa ennenkuin valtaavat oman reviirin. Parisuhde on elinikäinen, mutta toisen kuollessa leskeksi jäänyt merikotka etsii uuden kumppanin. Merikotkan soidin ei ole niin näyttävää kuin maakotkalla. Pesän läheisyydessä voi kuitenkin kuulla merikotkan soidinääntä, kauaskantavaa, hieman lokkimaista kaklatusta. Linnut rakentavat suuren risukasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle. Ne voivat myös käyttää tai täydentää edellisvuotista pesää. Pesä on 2-3 metriä korkea, ja voi painaa jopa 1000 kg. Merikotka munii 1-3 munaa, mutta lentokykyiseksi varttuu yleensä yksi tai kaksi poikasta. Naaras hautoo pääasiassa yksin munia lähes puolitoista kuukautta, mutta koiras tuuraa sitä sen hankkiessa ravintoa. Poikasten kuoriuduttua aluksi lähinnä merikotkakoiras tuo ruokaa pesälle, mutta poikasten kasvaessa kummatkin vanhemmat ruokkivat niitä. Merikotkan poikaset tappavat toisiaan harvemmin kuin muiden suurten petolintujen poikaset, mutta sitäkin tapahtuu. Poikaset harjoittavat lihaksiaan huitomalla siivillään pesässä jo nuorina, mutta lentokykyisiksi ne oppivat vasta 10-11 viikon ikäisinä. Sen jälkeenkin merikotkan poikaset ovat emoista riippuvaisia yli kuukauden ennenkuin vähitellen itsenäistyvät. Loppusyksystä nuoret merikotkat siirtyvät talveksi etelämmäksi.<ref name=luontokuvaus>>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.finnature.fi/luontokuvaus/kuvattavat-lajit/merikotka/|Nimeke=Luontokuvaus: Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref> |
− | |||
==Levinneisyys== | ==Levinneisyys== | ||
− | Merikotka on levinnyt Euroopan lisäksi Grönlantiin ja Islantiin sekä Siperian halki Pohjois-Aasiaan, Japaniin ja Kiinaan asti. Kaikkialla esiintymisalueella merikotka asustaa avoimien vesien äärellä, joko merenrannikolla tai suurten sisävesien rannoilla. Euroopassa pesinee noin 4 000 paria, joista noin 1 500 Norjassa. Merikotkakanta taantui 1800-luvun lopulla voimakkaasti vainon vuoksi. Heikoimmillaan kanta oli 1920-luvulla, jonka jälkeen laji runsastui. Kanta kärsi ympäristömyrkyistä 1960- ja 1970-luvuilla ja laji kävi Suomessa jo sukupuuton partaalla. Eräänä vuonna 1970-luvulla Suomessa varttui vain neljä merikotkan poikasta. Talviruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt. Suojelutoimien ansiosta | + | Merikotka on levinnyt Euroopan lisäksi Grönlantiin ja Islantiin sekä Siperian halki Pohjois-Aasiaan, Japaniin ja Kiinaan asti. Kaikkialla esiintymisalueella merikotka asustaa avoimien vesien äärellä, joko merenrannikolla tai suurten sisävesien rannoilla. Euroopassa pesinee noin 4 000 paria, joista noin 1 500 Norjassa. Merikotkakanta taantui 1800-luvun lopulla voimakkaasti vainon vuoksi. Heikoimmillaan kanta oli 1920-luvulla, jonka jälkeen laji runsastui. Kanta kärsi ympäristömyrkyistä 1960- ja 1970-luvuilla ja laji kävi Suomessa jo sukupuuton partaalla. Eräänä vuonna 1970-luvulla Suomessa varttui vain neljä merikotkan poikasta. Talviruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt. Suojelutoimien ansiosta merikotka alkoi elpyä ja levitä vanhoille pesimäalueilleen, aluksi rannikoille ja Lapista ja Koillismaasta alkaen vähitellen myös sisämaahan. Nykyään pesivä kanta on jo yli 350 paria. <ref name=luontokuvaus>>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.finnature.fi/luontokuvaus/kuvattavat-lajit/merikotka/Nimeke=Luontokuvaus: Merikotka|Viitattu=12.1 2011}}</ref> |
Nykyinen versio 8. maaliskuuta 2014 kello 14.19
Merikotka (Haliaeetus albicilla) on maamme suurin petolintu.
Tuntomerkit[muokkaa]
Merikotka on lintu, jonka tunnistaa helposti jo pelkästään sen koon perusteella. Lentäessään sen siipien asento on myös hyvä tuntomerkki. Sen leveät siivet ovat lennossa vaakatasossa ja erottuvat hyvin maakotkan v-asennosta. Muita tuntomerkkejä ovat pitkät ja leveät siivet, joiden kärkiväli on 190-240 cm. Merikotka on 76–94 cm pitkä ja painaa sukupuolesta riippuen 3-6 kg. Uros painaa 3,8–4,2 kg ja naaras 4-6 kg. Pyrstö on suhteellisen lyhyt ja muodoltaan tylpän kolmiomainen. Nokka on suuri, ja se on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Puvut[muokkaa]
Vanhan merikotkan puku[muokkaa]
Vanha merikotka on väriltään ruskea ja sen pää ja kaula kellanruskeat. Sen siipien yläpeitinhöyhenien sekä etuselän ja hartioiden höyhenien kärjet ovat epäsäännöllisen vaaleankellertävät. Vanhan merikotkan nokka on keltainen. Sen pyrstö on kokonaan valkoinen tai mahdollisesti tyvestä ja kärjestä ruskeatäpläinen. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Nuoruuspuku[muokkaa]
Nuoren merikotkan puku on kokonaan yhtenäisen tuore tai kulunut. Sillä on hieman pitemmät uloimmat kyynärsulat kuin vanhalla merikotkalla, minkä johdosta siiven takareuna on muodoltaan ulospäinkaartuva. Nuoren merikotkan pyrstö on vanhan pyrstöä pitempi, eikä yhtä terävän kiilamainen. Pää, kaula ja ruumis ovat nuorella merikotkalla tummanruskeat. Rinta, vatsa, selkä ja siipien yläpinta ovat puolestaan punaruskeat, ja höyhenissä on mustat kärjet. Pienet peitinhöyhenet ovat tummimpia. Nuorten merikotkien värityksen tummuus vaihtelee kuitenkin yksilöllisesti: osa niistä on mustanruskeita, ja jotkut taas melko vaaleita. Siipien alapinta on tumma. Tummien pyrstösulkien keskusta on vaalea.. Nuoren merikotkan nokka on tumma. Silmän etupuolella vaalea ohjas muodostaa pään etupuolelle melko selvän vaalean laikun. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Toinen nuoruuspuku[muokkaa]
Merikotkan toinen nuoruuspuku ajoittuu ensimmäiselle ja toiselle kesälle. Puku ei tällöin ole enää yhtenäisen tuore tai kulunut, ja höyhennys on alkanut vaihtua hitaasti. Nuoren merikotkan punaruskea sävy on haalistunut, ja monet rinnan ja etuselän höyhenistä ovat muuttuneet vaaleatyvisiksi. Jalkojen juurten housut ovat yksivärisen tummat. Nokka on vaaleamman harmaa kuin alun perin. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Kolmas nuoruuspuku[muokkaa]
Kolmas nuoruuspuku ajoittuu toisen ja kolmannen kesän välille. Sen olemus vaihtelee eri yksilöiden välillä, mutta on normaalisti yhtenäisemmän tumma. Rinnan, etuselän ja siipien höyhenet ovat tasaisemman ruskeita. Joillakin yksilöillä selkä ja rinta saattavat olla edelleen valkoisenkirjavat. Kolmannen nuoruuspuvun aikana merikotkan nokka on väriltään harmaankeltainen. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Neljäs nuoruuspuku[muokkaa]
Neljännen nuoruuspuvun merikotka saa kolmannesta viidenteen kesään ajoittuvalla jaksolla. Puku eroaa selvästi edellisistä muistuttaen enemmän vanhan merikotkan pukua, vaikka vaaleita alueita onkin vielä hieman jäljellä. Myös pään ja kaulan väritys eroaa vanhasta merikotkasta, sillä ne ovat vielä melko harmaanruskeat. Merikotkan nokka on tällöin vaaleankeltainen ja silmät vaaleanruskeat. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Elintavat[muokkaa]
Ravinto[muokkaa]
Poikasilleen merikotka kantaa kalaravintoa. Vähitellen ruokavalioon tulee myös lokin- ja sorsalintujen poikasia sekä vähäisessä määrin myös nisäkkäitä, kuten piisameja ja minkkejä. Aikuiselle merikotkalle ravinnoksi käyvät lisäksi jätteet, raadot ja haaskat. Yleisin kalasaalis merikotkalla on hauki. Lähiaikoina on raportoitu, että aikuisten merikotkien ruokavalioon on tullut myös merimetsot. Raportteja on tullut Suomesta, Virosta sekä Ruotsista. Kalat muodostavat noin kolmasosan merikotkan ravinnosta vesilintujen osuuden ollessa yli puolet ja nisäkkäiden noin kymmenen prosenttia. Merikotkalla on hyvä näkö. Metsästäessään lintu väijyy korkealla puun latvassa tai lentää nopeasti metsän reunan yli rantaan, jolloin se pystyy yllättämään saaliinsa. Isokokoisena ja hitaana lentäjänä merikotka on helppo havaita sen saalistaessa avoimessa saaristoympäristössä. Näkyvä partiolento palvelee kuitenkin saalistusta: kotkaa pakenevien vesilintujen joukosta voi paljastua huonokuntoinen tai haavoittunut yksilö jonka perään kotka lähtee. Tuntikausia paikoillaan istuva merikotka voi olla myös saalistamassa. Havaittuaan kalan muljahduksen kotka liitää kohti ja nappaa saaliin pinnasta. Joskus se voi kalasääsken tapaan syöksyä taivaalta myös syvemmälle veteen kalan kimppuun. <ref name=luontokuvaus>>Luontokuvaus: Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Lisääntyminen[muokkaa]
Merikotka on sukukypsä 4–6 vuoden iässä. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref> Nuoret kotkat pariutuvat jo ennen tätä ja opettelevat yhdessäeloa ennenkuin valtaavat oman reviirin. Parisuhde on elinikäinen, mutta toisen kuollessa leskeksi jäänyt merikotka etsii uuden kumppanin. Merikotkan soidin ei ole niin näyttävää kuin maakotkalla. Pesän läheisyydessä voi kuitenkin kuulla merikotkan soidinääntä, kauaskantavaa, hieman lokkimaista kaklatusta. Linnut rakentavat suuren risukasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle. Ne voivat myös käyttää tai täydentää edellisvuotista pesää. Pesä on 2-3 metriä korkea, ja voi painaa jopa 1000 kg. Merikotka munii 1-3 munaa, mutta lentokykyiseksi varttuu yleensä yksi tai kaksi poikasta. Naaras hautoo pääasiassa yksin munia lähes puolitoista kuukautta, mutta koiras tuuraa sitä sen hankkiessa ravintoa. Poikasten kuoriuduttua aluksi lähinnä merikotkakoiras tuo ruokaa pesälle, mutta poikasten kasvaessa kummatkin vanhemmat ruokkivat niitä. Merikotkan poikaset tappavat toisiaan harvemmin kuin muiden suurten petolintujen poikaset, mutta sitäkin tapahtuu. Poikaset harjoittavat lihaksiaan huitomalla siivillään pesässä jo nuorina, mutta lentokykyisiksi ne oppivat vasta 10-11 viikon ikäisinä. Sen jälkeenkin merikotkan poikaset ovat emoista riippuvaisia yli kuukauden ennenkuin vähitellen itsenäistyvät. Loppusyksystä nuoret merikotkat siirtyvät talveksi etelämmäksi.<ref name=luontokuvaus>>Luontokuvaus: Merikotka. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Levinneisyys[muokkaa]
Merikotka on levinnyt Euroopan lisäksi Grönlantiin ja Islantiin sekä Siperian halki Pohjois-Aasiaan, Japaniin ja Kiinaan asti. Kaikkialla esiintymisalueella merikotka asustaa avoimien vesien äärellä, joko merenrannikolla tai suurten sisävesien rannoilla. Euroopassa pesinee noin 4 000 paria, joista noin 1 500 Norjassa. Merikotkakanta taantui 1800-luvun lopulla voimakkaasti vainon vuoksi. Heikoimmillaan kanta oli 1920-luvulla, jonka jälkeen laji runsastui. Kanta kärsi ympäristömyrkyistä 1960- ja 1970-luvuilla ja laji kävi Suomessa jo sukupuuton partaalla. Eräänä vuonna 1970-luvulla Suomessa varttui vain neljä merikotkan poikasta. Talviruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt. Suojelutoimien ansiosta merikotka alkoi elpyä ja levitä vanhoille pesimäalueilleen, aluksi rannikoille ja Lapista ja Koillismaasta alkaen vähitellen myös sisämaahan. Nykyään pesivä kanta on jo yli 350 paria. <ref name=luontokuvaus>>Merikotka {{{Nimeke}}}. {{#if:12.1 2011|Viitattu 12.1 2011|}}</ref>
Alla näet videon merikotkasta:
{{#ev:youtube|jV6FowmFhF0}} <ref name=Youtube>>Youtube - Sea Eagles at the Bothnian Sea/ Merikotkat Selkämerellä. {{#if:9.3 2011|Viitattu 9.3 2011|}}</ref>
Lähteet[muokkaa]
<references />