Ero sivun ”Säyne pp2” versioiden välillä
| (9 välissä olevaa versiota 8 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Säyne1480.jpg|thumb|250px|Säyne 1480 grammaa Linlonlahdelta]] | [[Tiedosto:Säyne1480.jpg|thumb|250px|Säyne 1480 grammaa Linlonlahdelta]] | ||
| − | Pelissä esiintyvät '''säyneet''' eli '''säynävät''' ovat | + | [[Tiedosto:Säyne_1193g.png|thumb|200px|1193-grammainen säyne Lahnalammilta]] |
| + | |||
| + | Pelissä esiintyvät '''säyneet''' eli '''säynävät''' ovat melko suureksi kasvava särkikaloihin kuuluva kala. | ||
| + | |||
| + | == Tuntomerkit == | ||
| + | |||
| + | Säyneellä on vaaleat, messinginsävyiset kyljet (nuorilla yksilöillä hopeansävyiset) ja sen vatsapuolen evät ovat punertavat. Silmät ovat keltaiset, ja suu on suoraan ulospäin suuntautunut. Säyneen pyrstönvarsi on tukeva, ja pyrstöevässä on 11-13 ruotoa. Helpoiten säyneen sekoittaa [[särki|särkeen]]. Varma tunnistuskeino on kylkiviivan suomujen lukumäärä: säyneellä niitä on 53-61, särjellä vain 41-45. | ||
| + | |||
| + | == Esiintyminen == | ||
| + | |||
| + | Parhaiten säyne viihtyy suurissa, puhtaissa ja kirkkaissa vesissä. Eteläisimmillään säynettä tavataan Alpeilla ja Pyreneitten vuoristossa. Säynettä ei ole Norjan ja Ruotsin tunturialueilta sekä Reinin vesistön länsipuolelta. Idässä säynettä esiintyy Itä-Siperian Lenajoen vesistössä ja Baikaljärvessä asti. | ||
| + | |||
| + | Suomessa säynettä löytyy koko merialueelta ja suurista sisävesistä. Pohjoisimmillaan säynettä esiintyy [[Kemijoki|Kemijoen]], [[Ounasjoki|Ounasjoen]] ja [[Torniojoki|Torniojoen]] yläosissa. | ||
| + | |||
| + | == Elintavat == | ||
| + | |||
| + | Keväällä säyneet siirtyvät kudun jälkeen matalista rantavesistä usein järvien ja merellä saariston selkävesille. Kesällä ne liikkuvat usein suurina parvina, ja varsinkin tyynellä säällä monesti pinnan tuntumassa. Talveksi säyneet siirtyvät syvempiin vesiin. | ||
| + | |||
| + | === Ravinto === | ||
| + | Säyneen ruokalista on monipuolinen. Poikasena ne syövät eläinplanktonia. Nuoret ja aikuiset syövät hyönteisiä, pohjaeläimiä (varsinkin nilviäisiä) ja kotiloita, sekä jonkin verran myös vesikasveja. Isot säyneet saalistavat myös kaloja. | ||
| + | |||
| + | === Lisääntyminen === | ||
| + | Säyne tulee sukukypsäksi yleensä 5-8-vuotiaana ja noin 30-35 cm pituisena. Kutua varten säyne siirtyy mataliin virtapaikkoihin pian jäidenlähdön jälkeen. Merestä niitä nousee suistoihin, jokiin ja hyvinkin pieniin puroihin, mutta osa säyneistä myös kutee meren ruovikkoisilla lahtialueilla. Kutupaikkoja on myös järvien matalilla lahdilla ja selkämatalikoilla. Itse kutu tapahtuu noin kaksi viikkoa jäidenlähdön jälkeen. Se kestää yleensä 3-4 päivää. Mätimunat kiinnittyvät kasveihin tai kiviin. Alkiot kehittyvät yleensä 10-17 vuorokaudessa, mutta kehittymisaika vaihtelee veden lämpötilan mukaan. Vastakuoriutuneet poikaset kiinnittyvät johonkin alustaan muutamaksi päiväksi ennen uimaanlähtöä. | ||
| + | |||
| + | == Kasvu == | ||
| + | |||
| + | Säyne on suurikokoinen särkikalaksi: tavallisesti se kasvaa 40–50 cm pitkäksi ja painaa 500 grammasta yli kahteen kiloon. Suurin Suomessa pyydystetty säyne painoi 5,2 kiloa. Vanhimmat säyneet ovat olleet yli 20-vuotta vanhoja. | ||
== Kalastus == | == Kalastus == | ||
| − | Säynettä | + | Säyne oli aikoinaan arvostettu talouskala, mutta muiden särkikalojen tapaan sen arvostus laskenut ja käyttö vähentynyt. Jonkin verran säynettä kalastetaan edelleen myyntiin Saaristomereltä, Suomenlahdelta ja Pohjanlahden jokisuista. Säynettä pyydetään pääasiassa [[verkko|verkolla]], mato-ongella, [[perho]]lla tai heittouistimella ([[lippa|lipat]] ja pienet [[vaappu|vaaput]] ja [[lusikkauistin|lusikat]] toimivat parhaiten), mutta myös [[rysä|rysiä]] ja pitkäsiimoja käytetään. Säyne on mielenkiintoinen vapakalastuskohde. |
| + | |||
| + | Säyneen kultasävyistä muotoa, kultasäynettä, pidetään koristekalana lammikoissa. | ||
| + | |||
| + | == Kantojen tila == | ||
| + | Joillakin paikoilla säynekannat ovat taantuneet virtavesien rakentamisen ja säännöstelun sekä rehevöitymisen takia. Happamoitumisen takia jotkin kannat ovat jopa tuhoutuneet. | ||
| + | |||
| + | Jokisuistojen ja purojen suojelu ja kunnostaminen sekä kalatiet voisivat auttaa säyneen lisääntymistä. Kantoja on joillakin alueilla yritetty elvyttää emokalojen siirroilla ja yksikesäisten poikasten istutuksilla. Kokonaisuudessaan laji on Suomessa kuitenkin elinvoimainen. | ||
| − | |||
| − | + | == Lähteet == | |
| + | *{{Verkkoviite|Osoite=http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4yne|Nimeke=Wikipedia}} | ||
| + | *{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ahven.net/suomi/kalastuslehti/SKL_2009_6_18-21.pdf|Nimeke=www.ahven.net}} | ||
| + | *{{Verkkoviite|Osoite=http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/sayne/|Nimeke=RKTL Kala-atlas: Säyne}} | ||
| + | *{{Verkkoviite|Osoite=http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/sayne|Nimeke=www.luontoportti.com}} | ||
| − | [ | + | == Aiheesta muualla == |
| + | *[http://www.fishbase.org/Summary/speciesSummary.php?genusname=Leuciscus&speciesname=idus fishbase.org: Säyne] {{en}} | ||
| + | {{kuvapalvelu|http://kalapedia.fi/kuvat/displayimage.php?album{{-}}random&cat{{-}}10013&pos{{-}}-9}} | ||
| − | + | [[Luokka:Propilkki 2:n kalalajit]] | |
Nykyinen versio 18. lokakuuta 2023 kello 00.24
Pelissä esiintyvät säyneet eli säynävät ovat melko suureksi kasvava särkikaloihin kuuluva kala.
Tuntomerkit[muokkaa]
Säyneellä on vaaleat, messinginsävyiset kyljet (nuorilla yksilöillä hopeansävyiset) ja sen vatsapuolen evät ovat punertavat. Silmät ovat keltaiset, ja suu on suoraan ulospäin suuntautunut. Säyneen pyrstönvarsi on tukeva, ja pyrstöevässä on 11-13 ruotoa. Helpoiten säyneen sekoittaa särkeen. Varma tunnistuskeino on kylkiviivan suomujen lukumäärä: säyneellä niitä on 53-61, särjellä vain 41-45.
Esiintyminen[muokkaa]
Parhaiten säyne viihtyy suurissa, puhtaissa ja kirkkaissa vesissä. Eteläisimmillään säynettä tavataan Alpeilla ja Pyreneitten vuoristossa. Säynettä ei ole Norjan ja Ruotsin tunturialueilta sekä Reinin vesistön länsipuolelta. Idässä säynettä esiintyy Itä-Siperian Lenajoen vesistössä ja Baikaljärvessä asti.
Suomessa säynettä löytyy koko merialueelta ja suurista sisävesistä. Pohjoisimmillaan säynettä esiintyy Kemijoen, Ounasjoen ja Torniojoen yläosissa.
Elintavat[muokkaa]
Keväällä säyneet siirtyvät kudun jälkeen matalista rantavesistä usein järvien ja merellä saariston selkävesille. Kesällä ne liikkuvat usein suurina parvina, ja varsinkin tyynellä säällä monesti pinnan tuntumassa. Talveksi säyneet siirtyvät syvempiin vesiin.
Ravinto[muokkaa]
Säyneen ruokalista on monipuolinen. Poikasena ne syövät eläinplanktonia. Nuoret ja aikuiset syövät hyönteisiä, pohjaeläimiä (varsinkin nilviäisiä) ja kotiloita, sekä jonkin verran myös vesikasveja. Isot säyneet saalistavat myös kaloja.
Lisääntyminen[muokkaa]
Säyne tulee sukukypsäksi yleensä 5-8-vuotiaana ja noin 30-35 cm pituisena. Kutua varten säyne siirtyy mataliin virtapaikkoihin pian jäidenlähdön jälkeen. Merestä niitä nousee suistoihin, jokiin ja hyvinkin pieniin puroihin, mutta osa säyneistä myös kutee meren ruovikkoisilla lahtialueilla. Kutupaikkoja on myös järvien matalilla lahdilla ja selkämatalikoilla. Itse kutu tapahtuu noin kaksi viikkoa jäidenlähdön jälkeen. Se kestää yleensä 3-4 päivää. Mätimunat kiinnittyvät kasveihin tai kiviin. Alkiot kehittyvät yleensä 10-17 vuorokaudessa, mutta kehittymisaika vaihtelee veden lämpötilan mukaan. Vastakuoriutuneet poikaset kiinnittyvät johonkin alustaan muutamaksi päiväksi ennen uimaanlähtöä.
Kasvu[muokkaa]
Säyne on suurikokoinen särkikalaksi: tavallisesti se kasvaa 40–50 cm pitkäksi ja painaa 500 grammasta yli kahteen kiloon. Suurin Suomessa pyydystetty säyne painoi 5,2 kiloa. Vanhimmat säyneet ovat olleet yli 20-vuotta vanhoja.
Kalastus[muokkaa]
Säyne oli aikoinaan arvostettu talouskala, mutta muiden särkikalojen tapaan sen arvostus laskenut ja käyttö vähentynyt. Jonkin verran säynettä kalastetaan edelleen myyntiin Saaristomereltä, Suomenlahdelta ja Pohjanlahden jokisuista. Säynettä pyydetään pääasiassa verkolla, mato-ongella, perholla tai heittouistimella (lipat ja pienet vaaput ja lusikat toimivat parhaiten), mutta myös rysiä ja pitkäsiimoja käytetään. Säyne on mielenkiintoinen vapakalastuskohde.
Säyneen kultasävyistä muotoa, kultasäynettä, pidetään koristekalana lammikoissa.
Kantojen tila[muokkaa]
Joillakin paikoilla säynekannat ovat taantuneet virtavesien rakentamisen ja säännöstelun sekä rehevöitymisen takia. Happamoitumisen takia jotkin kannat ovat jopa tuhoutuneet.
Jokisuistojen ja purojen suojelu ja kunnostaminen sekä kalatiet voisivat auttaa säyneen lisääntymistä. Kantoja on joillakin alueilla yritetty elvyttää emokalojen siirroilla ja yksikesäisten poikasten istutuksilla. Kokonaisuudessaan laji on Suomessa kuitenkin elinvoimainen.
Lähteet[muokkaa]
- Wikipedia. {{#if:|Viitattu |}}
- www.ahven.net. {{#if:|Viitattu |}}
- RKTL Kala-atlas: Säyne. {{#if:|Viitattu |}}
- www.luontoportti.com. {{#if:|Viitattu |}}
Aiheesta muualla[muokkaa]
|
Kalapedian kuvapalvelussa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Säyne pp2. |