Ero sivun ”Halikonjoki” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
(3 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
 
{{joki
 
{{joki
| kuva              = [[tiedosto:halikonjoki.jpg|300px]].
+
| joen nimi          = Halikonjoki
 +
| kuva              = halikonjoki.jpg
 
| kuvateksti        = Halikonjoki virtaa syvässä uomassa
 
| kuvateksti        = Halikonjoki virtaa syvässä uomassa
| alkulähde = Vaskionjoen ja Kuusjoen yhtymä, Vaskio, Halikko
+
| alkulähde = Vaskionjoen ja Kuusjoen <br>yhtymä, Vaskio, Halikko
 
| laskupaikka        = Viurilanlahti, Halikko
 
| laskupaikka        = Viurilanlahti, Halikko
 
| maat              = Suomi
 
| maat              = Suomi
 
| pituus            = n. 20 km
 
| pituus            = n. 20 km
| alkulähteen korkeus= (alkulähteen korkeus tähän)
 
 
| virtaus            = 1m³/s
 
| virtaus            = 1m³/s
 
| valuma-alue        = 305
 
| valuma-alue        = 305

Nykyinen versio 22. heinäkuuta 2010 kello 09.17

{{tietolaatikko | sisältö = {{tietolaatikko/otsikko

  | tausta = #b2dfb2
  | reunaväri = #bbb


Halikonjoki on joki Varsinais-Suomessa Salon kaupungin ja entisen Halikon kunnan alueella. Se saa alkunsa Pohjois-Halikossa Kuusjoen sekä Vaskionjoen yhdistyessä ja virtaa Halikon läpi etelään, kunnes lopulta laskee Viurilanlahteen, joka kuuluu Saaristomereen. Matala joki ei sovellu hyvin kulkuväyläksi, koska sen varrella on useita koskia, vanhoja patoja ja myllyjä ja matalia siltoja, jotka estävät kulkemisen.

Halikonjoki virtaa syvässä uomassa, jonka reunat ovat pääosin savisia. Joessa onkin tapahtunut useita pengervyörymiä. Joen alajuoksu on muodostunut lohkovajoamaan. Halikonjoen vesimäärä on hyvin vähäinen, ja sen virtaus on Lounais-Suomen mitättömimpiä, noin kuutiometri sekunnissa. Keväisin tosin virtaus saattaa kasvaa jopa kolmeenkymmeneen kuutioon.

Joki halkoo peltomaisemaa, jotka kattavat 40% valuma-alueesta. Pelloista ja ojista valuvat vedet ovat värjäneen joen ruskeaksi, eikä edes matalimmissa kohdissa näe pohjaa. Saven lisäksi joesta huuhtoutuu mereen vuosittain noin 250 tonnia typpeä ja 23,4 tonnia fosforia.

Rantapenkereiden niityillä kukkivat etenkin rentukat, kelta- ja valkovuokot. Halikon- ja Uskelanjokien yhteisellä suistoalueella esiintyy monia lintulajeja, ja sinne onkin pystytetty kaksi lintutornia.

Halikonjoen vesimäärä on laskenut rajusti historian kuluessa. Vielä 1500-luvulla joki on ollut purjehduskelpoinen sen yläjuoksulle saakka. Halikonjoessa on kaksi vanhaa myllypatoa. Ahtialan mylly Häntälän koskessa, sekä Klinkan mylly Ammakon kylässä, joista on edelleen patojen lisäksi myllyjen rauniot jäljellä.

Lähde[muokkaa]

Wikipedia