Ero sivun ”Perhonheittotekniikat” versioiden välillä
(Nämä tällaiset viestit, joissa minua kielletään koskemasta johonkin artikkeliin, voisi ilmoittaa vaikka keskustelusivullani, yv:llä taikka sähköpostissa, mutta tuskin artikkeliin...) |
|
| (Yhtä välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |
(ei mitään eroa)
| |
Nykyinen versio 14. heinäkuuta 2010 kello 22.33
|
Tämä artikkeli on vasta kehitteillä, joten siitä saattaa puuttua oleellisia tietoja. Voit keskustella artikkelin kehittämisestä keskustelusivulla.
{{#if:Jatkan kun taas ehdin.|Tarkennus: Jatkan kun taas ehdin.|}} |
Tässä artikkelissa pyrin paljastamaan heittotekniikoiden saloja ja yleisempiä virheitä, sekä miten ne voidaan korjata
Yleistä[muokkaa]
Heittoja on lukemattomia. Niistä ei kuitenkaan tarvitse opetella ainakaan aluksi kuin kaksi: perus - eli olanyliheitto ja rullausheitto. Erikoisheitot tavallisesti perustuvat näiihin kahteen ja niillä pärjää lähes kaikissa tilanteissa niin yhden kuin kahdenkäden vavoilla.
Perhonheittoa voi opetella videoilta, kursseilta, kirjallisuudesta ja ihan vesistön rannassa. Videoista, kirjallisuudesta yms. saa hyvän pohjan itseopiskelulle, joka onkin melkeinpä välttämätöntä aloittelevalle perhokalastajalle.
Olanyliheitto[muokkaa]
Perusheitto, eli olanyliheitto on nimensämukaisesti se tärkein ja useimmissa tilanteissa sopivin heittovaihtoehto, jos vain takana on tilaa. Heiton voi havainnollistaa kellotaulun avulla. Vavan liikeratan pitää pysyä 10.00-01.00 välissä. Heitto voidaan jakaa kolmeen osaan:
Takaheitto[muokkaa]
Takaheitossa siima nostetaan edestä ylös tasaisesti kiihtyvällä liikkeellä ja vapa pysäytetään pystyasentoon.
Tauko[muokkaa]
Pienen tauon aikana odotetaan, että siima oikenee taakse. Mitä pidempi siima, sitä pidempi tauko.
Etuheitto[muokkaa]
Etuheitto vie lopuksi siiman perhoineen kohteeseen