Ero sivun ”Kaakkuri” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: aaa) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | + | [[Tiedosto:Kaakkuri.jpg|thumb|300px|Juhlapukuinen kaakkuri]]Kaakkuri (''Gavia stellata'') on karujen sisävesien lintu. Sen kanta on Suomessa hieman vähentynyt, joten se kuuluu alueellisesti silmällä pidettäviin lajeihin. | |
| + | |||
| + | |||
| + | == Tuntomerkit == | ||
| + | |||
| + | Kaakkuri on helppo tunnistaa äänestä. Lentoääni on luonteenomainen ''ka-ka-ka-ka-ka''. Parkuvaa kuorohuutelua ''KARR-gorlii KARR-gorlii''. | ||
| + | Se on pienin kuikkalinnuistamme, pituus 53-69cm, siipienväli 105-115cm ja paino 1300-2000 grammaa. Koiraat ovat suurempia kuin naaraat. Lähietäisyydeltä sukupuolet erottaa toisistaan pään muodon perusteella. Koiraalla on korkeampi otsa ja alanokassa selvä kulma. Naaraan otsa on matala ja alanokka loivasti viisto. Kaukana järvenselällä uiva kaakkuri näyttää pitävän nokkaansa yläviistossa asennossa, josta sen erottaa kuikasta. Selkä on kirjavoitunut lukuisilla vaaleilla pilkuilla, jotka esiintyvät kaikissa puvuissa. Juhlapukuisen kaakkurin kaula on punaruskea. Nuoret ja talvipukuiset ovat tasaisen harmaita eikä puvussa ole niin selviä rajoja kuin kuikalla. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | == Esiintyminen == | ||
| + | |||
| + | Esiintymiseltään laji on sirkumpolaarinen, eli esiintyy kautta pohjoisen pallonpuoliskon. Eurooppalainen levinneisyys rajoittuu Venäjälle, Pohjoismaihin (myös Islanti ja Grönlanti) ja Brittein saarille. Euroopan kannaksi on arvioitu 61000-140000 paria, mistä Venäjän osuus on 50000-100000 paria. Viron viimeinen kaakkurin pesintä todettiin vuonna 1947. Suomessa kaakkuria tavataan Ahvenanmaalta Tunturi-Lappiin. Silti lajin esiintyminen eri alueilla on laikuttaista, mikä johtunee sopivien pesimälampien puutteesta. Voimakkainta - ja huonoimmin tunnettua - esiintyminen on Utsjoen Lapissa, missä riittää suorantaisia lampareita lajin pesittäväksi. Vahvoja esiintymismaakuntia ovat lisäksi Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Häme. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | == Elintavat == | ||
| + | |||
| + | Kaakkuri pesii yleensä suorantaisten, pienten, vähäkalaisten metsäjärvien rantamättäillä, pienissä saarissa tai tekosaarekkeissa. Toisinaan pesimäjärvissä on vain kapea rahkareunus, mutta laji pesii myös - varsinkin Pohjois-Suomessa - isojen avosoiden pienissä, kalattomissa lampareissa. Tavallisin pesimäjärvi on kooltaan muutaman hehtaarin suuruinen, mutta pesintöjä tunnetaan myös kymmenien hehtaarien suuruisilta järviltä, jos niiden ranta on edes osaksi soistunut. Pesä on useimmiten soistuneella mättäällä, joko rantaviivasta erottuvalla pienellä saarekkeella tai vedessä kelluvassa saarekkeessa. Tekosaareen laji asettuu myös mielellään. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | == Muutto == | ||
| + | |||
| + | Ensimmäiset kevätmuuttajat saapuvat jo maalis-huhtikuussa sulapaikkoihin, mistä käsin ne tekevät tarkistuslentoja pesimälammille. Paluumuutolle ne lähtevät Etelä-Suomesta noin elokuun kahdenkymmenen päivän paikkeilla. Linnut muuttavat yöllä ja päivällä. | ||
| + | |||
| + | [[Luokka:Muut vedeneläjät]] | ||
| + | == Lähteet == | ||
| + | |||
| + | * [http://www.birdlife.fi BirdLife] | ||
| + | * [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaakkuri Wikipedia - Kaakkuri] | ||
Nykyinen versio 20. lokakuuta 2012 kello 17.45
Kaakkuri (Gavia stellata) on karujen sisävesien lintu. Sen kanta on Suomessa hieman vähentynyt, joten se kuuluu alueellisesti silmällä pidettäviin lajeihin.
Tuntomerkit[muokkaa]
Kaakkuri on helppo tunnistaa äänestä. Lentoääni on luonteenomainen ka-ka-ka-ka-ka. Parkuvaa kuorohuutelua KARR-gorlii KARR-gorlii. Se on pienin kuikkalinnuistamme, pituus 53-69cm, siipienväli 105-115cm ja paino 1300-2000 grammaa. Koiraat ovat suurempia kuin naaraat. Lähietäisyydeltä sukupuolet erottaa toisistaan pään muodon perusteella. Koiraalla on korkeampi otsa ja alanokassa selvä kulma. Naaraan otsa on matala ja alanokka loivasti viisto. Kaukana järvenselällä uiva kaakkuri näyttää pitävän nokkaansa yläviistossa asennossa, josta sen erottaa kuikasta. Selkä on kirjavoitunut lukuisilla vaaleilla pilkuilla, jotka esiintyvät kaikissa puvuissa. Juhlapukuisen kaakkurin kaula on punaruskea. Nuoret ja talvipukuiset ovat tasaisen harmaita eikä puvussa ole niin selviä rajoja kuin kuikalla.
Esiintyminen[muokkaa]
Esiintymiseltään laji on sirkumpolaarinen, eli esiintyy kautta pohjoisen pallonpuoliskon. Eurooppalainen levinneisyys rajoittuu Venäjälle, Pohjoismaihin (myös Islanti ja Grönlanti) ja Brittein saarille. Euroopan kannaksi on arvioitu 61000-140000 paria, mistä Venäjän osuus on 50000-100000 paria. Viron viimeinen kaakkurin pesintä todettiin vuonna 1947. Suomessa kaakkuria tavataan Ahvenanmaalta Tunturi-Lappiin. Silti lajin esiintyminen eri alueilla on laikuttaista, mikä johtunee sopivien pesimälampien puutteesta. Voimakkainta - ja huonoimmin tunnettua - esiintyminen on Utsjoen Lapissa, missä riittää suorantaisia lampareita lajin pesittäväksi. Vahvoja esiintymismaakuntia ovat lisäksi Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Häme.
Elintavat[muokkaa]
Kaakkuri pesii yleensä suorantaisten, pienten, vähäkalaisten metsäjärvien rantamättäillä, pienissä saarissa tai tekosaarekkeissa. Toisinaan pesimäjärvissä on vain kapea rahkareunus, mutta laji pesii myös - varsinkin Pohjois-Suomessa - isojen avosoiden pienissä, kalattomissa lampareissa. Tavallisin pesimäjärvi on kooltaan muutaman hehtaarin suuruinen, mutta pesintöjä tunnetaan myös kymmenien hehtaarien suuruisilta järviltä, jos niiden ranta on edes osaksi soistunut. Pesä on useimmiten soistuneella mättäällä, joko rantaviivasta erottuvalla pienellä saarekkeella tai vedessä kelluvassa saarekkeessa. Tekosaareen laji asettuu myös mielellään.
Muutto[muokkaa]
Ensimmäiset kevätmuuttajat saapuvat jo maalis-huhtikuussa sulapaikkoihin, mistä käsin ne tekevät tarkistuslentoja pesimälammille. Paluumuutolle ne lähtevät Etelä-Suomesta noin elokuun kahdenkymmenen päivän paikkeilla. Linnut muuttavat yöllä ja päivällä.